Mulle on luvattu kultaa jos maasta sen kaivan

Perinteinen arvokisapaniikki alkaa taas nostaa päätänsä. Hyvin eri muodossa tosin kuin aikaisempina vuosina. Tänä vuonna on ehtinyt oikeasti valmistautua! Mutta mitenkäs sitä valmistautuu, kun ei ole koskaan juuri ehtinyt suomaan ajatuksia treenaamiselle enää tässä vaiheessa kevättä, aina on pitänyt kisata niitä nollia kasaan. Viikkotreenien loppuminen huhtikuun loppuun oli ehkä omalle päälle tosi huono juttu, mutta eihän nyt tietenkään oikeasti koko talven aikana hankittu osaaminen kahtoa mihinkään tässä ajassa!

Toukokuun ekana viikonloppuna oli myös viimeinen teharileiri. Radalla oli aika paljon pitkiä vientejä ja esteiden ohtuksia, meille tosi hyvä treeni siis! Muusta selvittiin kunnialla, mutta Riesa pyyhälsi kerta toisensa jälkeen yhteen ansaputkeen. Tilanteeseen tultiin kovalla vauhdilla ja väärä putken pää houkutteli edessä. Nämä on olleet Riesalle aina vaikeita, sitä on hirveän vaikea kääntää pois kurssilta enää siinä vaiheessa, kun se lukitsee jonkun esteen suoran toisesta päästä. Saatiin kuitenkin koira kääntymään vahvalla rytmityksellä ja puolivalssilla, mutta kyllä se edellytti itseltäni aika vikkeliä jalkoja.

Ihan jees fiilis jäi tästä treenistä. Ensimmäinsen 10min tehtiin 45cm rimoilla, taisi olla ensimmäinen ratatreeni korkeilla rimoilla... Hupsista keikkaa. Niissä ei onneksi ollut ongelmia, eikä se myöskään koiran vauhdissa näkynyt. Loput treeneistä juostiin sitten 35cm-40cm rimoilla, sillä päivä oli aika raskas.
Toisella setillä tehtiin vähän nollatreeniä ja vahvisteltiin takaakiertoja, tästä tehtiin vaan puolet, sillä leiriltä oli porukkaa pois sen verran, että en halunnut niin lyhyellä välillä juosta kahta 20min treeniä.

Leirin jälkeen ollaan käyty kerran treenaamassa omalla ulkokentällä. Ihana päästä taas ulos! Meidän kentällä se vain tarkoittaa esteiden kantamista kopista kentälle, eli omatoimitreenit on aika rajoitettuja sen takia. Treeneissä keskityttiin keppikulmiin. Virossa tuli se virhe avokulmaan ulkokautta viedessä, mutta nyt kaikki kulmat meni hyvin. Tehtiin myös pari tiukkaa takaaleikkausta, niitä pitäisi vielä vahvistaa. Ne onnistuvat kyllä, kunhan itse annan koiran rauhassa pujotella pari väliä ja liikun vasta sitten.
Keppien lisäksi pari putkijarrua ja täyskorkeaa okseria suoraan ja takaaleikaten.

Viikko sitten juostiin epiksissä. Ekaa kertaa kisoissa ulkokentällä ja ekaa kertaa hiekalla tällä kaudella. Radalla oli meille hyviä treenikohtia, mm. okseri ja muurin takaakierto. Palkkasin ensimmäisellä kierroksella kaikki kontaktit. Toisella vain seisotin pitkään ja härkin. Tällä kertaa radalla oli myös keinu, sitä ei ollakaan pitkään aikaan päästy kisoissa tekemään. Kontaktit tosi hyviä ja nollakin onnistuttiin radalta juoksemaan.

Keskiviikkona juostiin sitten ihan oikeissa kisoissa. Oli todella vaikea saada iltakisoihin kisafiilistä päälle. Lisäksi me startattiin heti toisena, joten siinä tuli pientä sählinkiä koiran autosta hakemisen kanssa.
Ensimmäinen rata oli profiililtaan jotenkin ihan tyhmä, kokoajan käännyttiin tai mentiin takaa ja estevälit oli ihan minimissä. Kontakteista kaikki oli onneksi radalla ja aa mentiin jopa kahteen kertaan. Pysäytin kaikki kontaktit ja seisotin pitkään, joten tuntui ettei radalla oikein päässyt vauhtiin. Eteneminen tuntui tosi hitaalta, mutta videolta katsottuna koira kulki itseasiassa aika kovaa. Yhteen kohtaan valitsin ohjauksen tosi riskillä, melkein tiesin etten ehdi, mutta halusin vähän haastaa itseäni. No, en ehtinyt. Olisin ehtinyt, jos olisin laittanut vähän töppöstä toisen eteen. Ensi kerralla...
Kontakteista aa ja keinu olivat hyviä, mutta se pirun puomi! Riesa jäi n. viiden sentin päähän maasta, hetken odottelun jälkeen korjasi. Tiedän, että se kisatilanteessa kyttää vain nopeaa vapautusta. Välillä puomi on tosi hyvä ja välillä käy näin. Sinänsä ei ehkä asia, josta kannattaa juuri nyt ottaa suurempaa stressiä. Se ei kuitenkaan tule läpi, joten ehkä tällä mennään nyt sitten arvokisoihin. Ärsyttävä ongelma silti.

 Hyppäriin olen supertyytyväinen, vaikka itse unohdinkin koiran hetkeksi selän taakse ja siitä seurasi kielto. Radalla sai kunnolla irrota ja Riesa eteni hienosti suorien putkienkin jälkeen! Sillä on ollut sitä ongelmaa, että putkien jälkeen hakee ensin mua katsellaan. Kaarteet ehkä vähän levisivät, mutta en viitsinyt alkaa liikoja jarruttelemaan. Tärkeintä, että etenee.

Vikalla agiradalla ryökäle tuli läpi aalta!! Palautin ja saatiin tuomarilta lupa jatkaa. Loppurata olikin ihan hirveän hieno. Aa mentiin toiseen kertaan, ja tällä kertaa pikkukettukin muisti, mitä siinä kuuluu tehdä... Puomia ei valitettavasti radalla ollutkaan, mutta keinu oli oikein hyvä.

Keskityn siihen, että tehtiin ratasuorituksen puolesta ehjä rata. Kun Riesa on saanut niin monesti tulla nopealla vapautuksella läpi kontakteilta, niin näitä ongelmia nyt vaan välillä tulee. Riesa on melko yksinkertainen koira, mutta ei ilmeisesti ihan niin yksinkertainen kuin ajattelin. Sinänsä itsellä aika ristiriitaiset fiilikset koko pysähdyskontakteista, sillä eihän se nyt oikeasti ole hirveän reilua vaatia kunnon pysähdyksiä aina joskus ja jouluna, mutta vapauttaa nopeasti suurin osa suorituksista. Seuraava koira on niiin juoksarikoira.

Kisojen jälkeen Riesa pääsi tekemään vielä alastulon tarjoamista lämppäesteiden puomille. Siinä ei ollut mitään ongelmia, Riesa tietää kyllä mitä siinä vaaditaan. Vahvistaa teoriaa siitä, että ratasuorituksessa Riesa vaan ennakoi vapautusta.