21. kesäkuuta 2016

SM 2016

Vuoden huikein viikonloppu taas takana päin. Viikonloppuun mahtui paljon sadetta ja märkiä vaatteita, mutta se ei meidän menoa haitannut. Meillä oli ihan sairaan kivaa koko viikonlopun, vaikka olosuhteet eivät aina olleetkaan meidän puolella.

Lauantaina aloitettiin urakka yhdellä agilityradalla. Rata rullasi kivasti, mutta keinu ei sujunut ihan kriteerien mukaan. Varmaan oma moka, vedätin enkä käskyttänyt keinua kunnolla, eli Riesa ehkä luuli puomiksi? Tuomari ei näin rumasta keinusta olisi kuitenkaan virhettä edes antanut!? No, sillä ei ole meille mitään väliä. Sinänsä positiivinen virhe, sillä tiesin, ettei Riesa tule viikonlopun aikana keinuvirhettä toistamiseen tekemään. Jäi hyvä ja luottovainen fiilis tosiratoja varten. 



Lauantaina joukkuekisassa startattiin joukkueen kakkoskoirakkona. Meillä on seurassa joka vuosi vain tavoitteena tehdä tulos, eli hyvin rennosti saa joukkueradalla juosta. Onnistuttiin tekaisemaan kelpo nolla, keinukin oli tällä kertaa hyvä. Aa ja puomi vähän hitaita, mutta edessä olevien ansojen takia en uskaltanut hetsata kamalasti. Joukkueradalla ottaa aina mielummin vähän varman päälle.
Riesan nolla jäi lopulta joukkueen ainoaksi, kun muille sattui pikkuvirheitä. Lopullinen sijoitus joukkueella 16.



Lauantaina ehdittiin vähän viettää aikaa mökilläkin ja grillailtiin seurakavereiden kanssa. Riesa rauhouttui tosi hyvin vieraaseen paikkaan ja itselläkin oli luottavainen fiilis sunnuntaille. Nukkumaan mennessä alkoikin alamäki... Oksensin lähes koko yön, eikä nukkumisesta tullut mitään. Me oltiin vielä ensimmäisessä ryhmässä, eli koko yön aikana ehdin nukkua vain ihan hetken. Riesakaan ei yön aikana enää pystynyt kunnolla rauhoittumaan.
Onneksi olo koheni sen verran, että pääsin lähtemään kisapaikalle. En uskaltanut syödä mitään, joten olo oli melkoisen heikko, eikä rankkasade erityisesti piristänyt fiilistä. Päätin kuitenkin vetää täysillä, jos pyörtyisin radan jälkeen, niin ehkä joku sieltä kuitenkin keräilisi mut ja koiran talteen.

Rata oli ihan täynnä vesilammikoita, joten pari ohjausvaihtoehtoa piti miettiä sen mukaan. Ei olla ennen ihan näin extreme olosuhteissa harrastettu, joten Riesan suhtautuminen oli taas ihan arvoitus.
Riesa toimi kuitenkin ihan hyvin, mutta itse ajoitin KAIKKI takaakierrot huonosti ja ne tökkivät pahasti... Etenkin radan neljännellä esteellä oli kielto lähellä. Riesa ei ehkä liikkunut pehmeällä pohjalla ihan niin lujaa kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan ruvennut liikoja hienostelemaankaan.
Joka tapauksessa onnistuttiin taistelemaan nolla ja sen myötä ekaa kertaa SM finaaliin!



En ollut ihan tyytyväinen rataan niiden takaakierojen takia, mutta on myös myönnettävä, että itsellä oli  melkoisen heikko happi, joten suoritus oli siihen nähden varsin ok.

Heti radan jälkeen kuuluteltiin tuloksia, eikä Riesaa mainittu viiden parhaan joukossa. Hetkellisesti masennuin, sillä meitä ennen oli startannut vain 20 koirakkoa. Oikeasti Riesa oli mennyt siinä vaiheessa toiseksi, ja siinä keikuttiinkin melko pitkään. Pikkuhiljaa alkoi nopeita koiria mennä ohi, mutta pitkään oltiin ihan kärjen tuntumassa. Lopulta olimme sijalla 14./262, mikä ei toki ole huono sekään. Nappisuorituksella olisimme varmasti olleet pari pykälää ylempänä, mutta minkäs sitä olosuhteille voi.

Medien finaali oli päivän viimeisenä, joten todella pitkä odotus oli tiedossa. Yritin välissä käydä autossa nukkumassa, mutta ei siitä juuri mitään tullut. Syöminenkin osoittautui huonoksi ideaksi, joten pitkä päivä sinniteltiin vissyn ja parin leivän voimin.

Finaaliradalle mentäessä jännitti ainoastaan se, miten Riesa kykenee toimimaan. Se on aina ottanut tosi paljon painetta yleisön hurraamisesta, eikä ole aina kyennyt tekemään mitään.
Pieni jännähän siinä startissa pikkuketulle iski, eikä lähtöön jääminen mennyt ihan oppikirjan mukaan. Riesa lähti epävarmana kävelemään perään, mutta ei kuitenkaan tullut hypyn yli ilman lupia. Jos olisin huomannut ajoissa, olisin varmaankin saanut Riesan vielä palautettua lähtöön. Pitää jatkossa muistaa tämä.

Siinä kun lennosta lähdettiin matkaan, en yhtään tiennyt mitä radasta tulee. Yleensä Riesa on vastaavissa tilanteissa ollut ihan mahdoton ja juoksennellut päättömästi vähän sinne sun tänne. Olinkin siis ihan varma, että Riesa ampaisee puomilta suoraan ansaputkeen. Järkytys oli suuri, kun Riesa jopa pysähtyi puomille :D Ihan noin tarkasti ei ollut tarkoitus SM-finaalissa kontakteja ottaa... Valitettavasti tämän jälkeen tippui yksi rima, tosi epätyypillinen virhe Riesalle, mutta näitä joskus sattuu kun kartturi ei ohjaa kunnolla. Riman jälkeen tuli vielä hölmö keppivirhe, kun omat jalat eivät enää liikkuneet mihinkään. Tuloksena 10 ja lopullinen sijoitus 30./262.



Radan jälkeen fiilis oli pettynyt, oltaisiin pystytty parempaan. Mutta kuten jo todettu, olosuhteille ei voi mitään ja niillä mennään millä voidaan. Finaaliin pääseminen oli joka tapauksessa ihan huikea juttu ja karsintaradalla monta kovaa koirakkoa jäi taakse. Finaaliratakaan ei  näin jälkikäteen katsottuna näytä niin kamalalta kuin tuntui. Riesa ylitti itsensä vaikka vähän jännittikin, joka vuosi vaan paranee tuon koiran meno. Jatkossa osaan myös taas hieman paremmin ennakoida tilanteita.

Vaikka tunnelmat on jo vaihtuneet positiivisiksi, niin nälkä jäi. Pystytään parempaan ja halutaan myös näyttää se! Nyt hetki lepoa ja sen jälkeen valmistaudutaankin täysillä karsintoihin. Niin siistiä päästä sielläkin starttiviivalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti