Kolmen nollan kisapäivä

Riesa on kaiken maailman taukoiluista huolimatta (vai niistä johtuen?) esittänyt varsin vakuuttavia otteita viime aikoina. Perustekeminen meillä näyttää ja tuntuu tällä hetkellä ihan sairaan hyvältä mutta minäpä olen onnistunut rikkomaan meidän kisakontaktit. Ei Riesa mitenkään törkeästi loiki, mutta ei se siellä kovin hienosti pysykään. Etenkin aalla meinaa vähän lähteä lentoon koko homma ja nyt harmittaa, etten pari vuotta sitten lähtenyt sen kanssa juoksariprojektiin. Juoksu-a muhii jatkuvasti takaraivossa, mutta koska Riesa ei ole mielenliikkeiltään ihan tavallinen tapaus, vähän arveluttaa lähteä hyviä pyssäripohjia sieltä rikkomaan.

Blogi on päivittynyt niit epäahkerasti, että parikin eri treenivideoita odottaa julkaisuaan, joten heitetään tähän.
Lokakuun lopussa Jennalla treenattiin keppejä. Riesa valitettavasti varoo aika paljon noita Akatemian pimeitä putkia, joten ihan todenmukaisia suorituksia ei sen takia saatu. Riesallehan on ollut todella vaikeita sellaiset keppihaut, joissa leijeröin kepit. Joko treeni vihdoin puree tai tavallista vähän hiljaisempi vauhti vaikuttaa, mutta tuolloin sujui kaikki mitä kokeiltiin. Riesa kestääkin nykyään kepeillä vaikka ja mitä, lähinnä keppien haut on meille ikuisuusprojekti, niitä kun ei silloin alkeisvaiheessa hiottu kuntoon.

Marraskuussa jaksoin treenata oman koutsivuoron jälkeen omankin koiran. Tuolloin(kin) olin sairaana, joten mitään kovin mahtavaa ei saatu aikaiseksi. Hienot putki-puomi erottelut kuitenkin ja kepit löytyi hyvin putkiansasta huolimatta.

Viime viikolla Jennalla olikin oikein kiva ratapohja tälläiselle edelleen vähän toipilaalle. Profiili oli myös Riesalle inhottava, sillä se ei ole kovasta vauhdista kummoinen kääntyjä... Saatiin kuin saatiinkin ohjauskuviot kohdalleen, vaikka ihan täysin tyytyväinen ei koiran vauhtiin noillakaan voi olla.

Vaikeuksia aiheutti kolmoshyppy, sillä Riesa tuppaa noissa aina hyppäämään pitkälle eikä millään jaksaisi koota. Mutta kun vain itse ehdin ajoissa niistoon alkoi koirakin kääntymään.
Toinen haastava kohta oli kahden suoran putken jälkeen olevat hypyt ennen keppejä. Riesa rupeaa nopeasti kahdella valssilla ennakoimaan toista valssia, turhautuu ja liikkuu huonosti. Tähän kokeiltiin esimerkiksi päällejuoksua toiselle hypylle, mutta edelleen käännös oli hidas. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui lopulta valssi + persjättö, mikä toimi etenkin silloin loistavasti jos olin todella ajoissa tekemässä valssia. Tämä on Riesan kanssa ehdottomasti muistettava asia, että kahta kääntävää valssia ei edes kannata yrittää peräjälkeen.

Lauantaina kisattiin. Aamulla hieman kirosin päätöstäni ilmoittautua neljään starttiin, sillä olin viikolla urheillut siihen malliin, että kaikki kropan lihakset huusivat lepoa. Perjantaina käytiin vielä Riesan kanssa treenaamassa ja kenraalit meni kyllä niin penkin alle, että suurin odotuksin ei tarvinnut radoille lähteä.

© Emeliina Tähtinen

Ensimmäinen profiili oli haastava, jatkuvaa kääntöä ja vääntöä, mutta ei mielestäni meille ollenkaan mahdoton. Omat jalat painoi kyllä sen verran, että maisemat ei kovin vikkelästi vaihtuneet... Riesa oli melko kiltillä päällä ja rykäisi ohjaajasta huolimatta nollan. Yhdessä kohti kävi kielto lähellä, mutta kiltti tuomari piti kädet alhaalla. Lopulta Riesan nolla jäi ainokaiseksi, koko radalta tuli muutenkin vain kaksi tulosta. Otamme mitä annetaan, eli nollavoitto ja 20 rankingpistettä kiiitoos, vaikka tuolla radalla ei ehkä niitä ansaitsisikaan...

Kontaktit oli ekalla radalla niin kamalat, että toisella radalla päätin natseilla niiden osalta. Asenne ratkaisee näköjään tässäkin, sillä Riesa pysähtyi vallan kiltisti aalla ja minä ihan hämmästyin, sillä olin varautunut uusimaan koko esteen. Muutekin rata tuntui (ja kuulema näytti) ihan sairaan hyvältä, oli kivan juostava rata. Juoksemiseen rata kaatuikin, kun en ennakoinut koiralle yhtä päällejuoksua. No hyvä niin, sillä kolmanneksi viimeisenä esteenä olleelta puomilta Riesa lähti omin lupinensa. Pysähtyi kyllä hyvin, mutta pääsin käskyttämään takaisin puomille ilman, että täytyy katsoa nollavoiton lipuvan sormista.

Onnekseni Riesa on varsin yksinkertainen eläin, sillä puomin kurinpalautus tehosi heti. Kolmannella radalla Riesa teki niin hienon puomin, että taas sain hämmästellä. Jälleen aivan törkeän hyvältä tuntunut rata kaikin puolin ja nollalla maaliin. Kelloakaan ei tarvinnut hävetä, mutta ei Riesa silti selkeästi pysäytetyillä kontakteilla juoksareille pärjännyt ja sija 2. tältä radalta. Myös viimeisenä olleelta hyppäriltä juoksimme nollan, mutta siinä muutama erimielisyys oikeasta suunnasta vei tuhottomasti sekunteja. Sija 5. ja aika kaukana kärjestä mutta näitä nyt sattuu. Tuplanolla kuitenkin ja taistellen päästiin maaliin asti.

© Emeliina Tähtinen

Nyt kun ollaan saatu joku ajatus takaisin kontakteille, voidaankin heti rikkoa ne parin viikon päästä EO-karsinnoissa... Hehs... Ensi viikonloppuna ajateltiin käydä epiksissä niitä palkkaamassa, eiköhän ne sieltä taas löydy. En ole koko loppuvuoden aikana jaksanut suoda kisakontakteille ajatustakaan, ja se ei selkeästi ole toimiva taktiikka... Onneksi Riesa on sen verran yksinkertainen ja sillä on hyvät pohjat, että ihan hirveästi ei varmasti jouduta vaivaa näkemään kontrollin palauttamiseksi. Seuraava koira on kyllä niiin juoksarikoira, hermohan näiden kanssa menee...