15. heinäkuuta 2017

SM-kisat ja maajoukkuekarsinnat

Kesä kuluu hurjaa vauhtia eteenpäin ja aikaa blogin päivittämiselle ei millään meinaa löytyä. Me muutettiin Riesan kanssa kesän alussa Turkuun ja täällä viihdytään ainakin elokuun puoliväliin asti, jolloin palataan takaisin Hyvinkäälle. Treenioikeus saatiin ATT:n kentälle ja halliin, lisäksi käytiin pari kertaa Elinalla viimeistelemässä ennen arvokisoja. Arvokisojen jälkeen ollaan harrastusrintamalla vain lomailtu ja lenkkeiltykin aika maltillisesti.

SM-kisat kilpailtiin tänä vuonna Lappeenrannassa jonne lähdettiin jo perjantaina kisaamaan yksi agilityrata. Perjantain rata oli meiltä ihan ok, mutta jotenkin terävin tekemisen kärki puuttui. Lopussa Riesa valahti ylimääräiseen putkeen ja siitä hyl. Riesa ei ihan kulkenut normaalia vauhtiaan, mutta luulen että kova helle vaikutti vauhtiin. Lisäksi hain vielä Riesan aivan liian aikaisin odottelemaan omaa vuoroa, jolloin helteessä joutui odottelemaan aika pitkään.


Lauantaina juostiin tollerijoukkueen kakkoskoirakon osuus ja vähän samaa vikaa oli kuin perjantainakin, terävin kärki puuttui. Jälleen hain Riesan aivan liian aikaisin odottelemaan, sillä häkit oli kaukana ja mielumminhan sitä on vaikka aivan liian ajoissa kuin yhtään myöhässä. Tältä radalta todella omituinen keppivirhe. Moni koira teki saman, edessä oli keinu häiriönä ja kepeiltä käännyttiin jyrkästi. Riesa on kuitenkin ollut todella varma loppuun asti pujottelija ja kestänyt aivan kaiken, minkä vuoksi en osannut ollenkaan odottaa virhettä. Muuten virheettä loppuun. Muille joukkuekavereille tuloksiksi hyl, 0 ja hyl eli näin ollen joukkueen kokonaistulokseksi hylätty.


Sunnuntaina jouduttiinkin odottelemaan omaa starttivuoroa kuumaan ryhmään asti, mutta aika meni lopulta tosi nopeasti ja oma valmistautuminen helposti. Edellisten ratojen alisuoriutuminen ärsytti ja päätin, että tänään mennään ainakin ihan täysillä. Kovaa Riesa kulkikin ja tosi hienoja linjoja. Loppuradasta syyllistyin itse vain todella huonoon ohjaukseen ja siitä valitettavasti kielto. Virhe alkoi jo oikeastaan edeltävältä putkelta, sillä unohdin putkijarrun ja Riesa valui yhden laukan verran ylimääräistä. Jäin jotenkin itse ihan kiinni tähän omaan virheeseen ja keskittyminen herpaantui virheen verran. Tämä on ehkä itselleni suurin kehityskohde tulevaisuuteen. Kun vire on korkealla, olen ihan superkriittinen omaa tekemistä kohtaan ja jokainen pienikin ohjaus- tai ajoitusvirhe ärsyttää kesken radankin. Pitäisi oppia aina ja joka tilanteessa pitämään keskittyminen vain sen hetkisessä tekemisessä.


Sellainen reissu siis tällä kertaa. Kiva reissu silti seurakavereiden kanssa ja Riesahan oli tosi hienosti koko viikonlopun. Tietysti hieman harmitti ettei pystyttyy omaan parhaaseen, mutta tätä tämä laji ja oikeastaan mikä tahansa urheilu on. 

SM-kisojen jälkeen oli käännettävä ajatukset kohti MM-karsintoja, joissa tänä vuonna päästiin juoksemaan niin lauantaina kuin sunnuntainakin! Se oli ihan huippua jo itsessään, sillä edelliskerroilla matka on aina tyssännyt jo lauantaihin. Tällä kertaa juostiin lauantaina peräti kaksi nollaa ja jatkopaikka lauantaille oli selvä. 

Ensimmäinen hyppäri oli meille helpohko, en keksinyt mitään syytä miksemme siitä selviytyisi nollalla. Oma ohjaus oli ehkä vähän hermostunutta ja hieman kovempaakin oltaisiin päästy, mutta ihan kelpo nolla kuitenkin ja jatkopaikka sunnuntaille!


Agilityrata oli profiililtaan melkoisen mielenkiintoinen, mutta mielestäni ihan hauska. Ainoa mietityttänyt kohta oli keppien jälkeinen ansaputki, minkä moni päätyikin kierrättämään pidempää reittiä. Itse olin tosi vakuuttunut siitä, että saan Riesan kyllä putken ohi ongelmitta. Varman päälle pelaaminen olisi tuntunut tyhmältä, sillä varma jatkopaikka oli jo takataskussa. 

Rata oli mielestäni meidän viikonlopun paras, Riesa kulki pirun kovaa ja sillehän suoraan juokseminen sopii. Keppien jälkeen syyllistyin yliohjaamaan ansaputken ohitusta ja Riesa oli hyppäämässä hyppyä väärään suuntaan. Onnistuin siinä rytäkässä mm. astumaan Riesan tassun päälle ja muutenkin kävimme pientä keskustelua hypyn suoritussuunnasta. Lopulta kuitenkin oikea suorituspuoli löytyi ja pääsimme maaliin asti. Olin ihan varma, että tilanteesta tuomittaisiin ainakin kielto ja elsut olisi odottamassa hallin ulkopuolella, mutta ilman kieltoa pääsimme tällä kertaa.

Keskutelin asiasta muutaman ihmisen kanssa, joiden mukaan tilanne ei ollut kielto siksi, että kaikki pyöriminen tapahtui hypyn toisella puolella. Suorituspuolella pyöriminen olisi ollut kiellon paikka. Tiedä sitten, mutta nollaksi se meille nyt tällä kertaa tuomittiin. Aikaahan paloi aivan tuhottomasti, taidettiin yli kolme sekuntia muhia siinä. Pisteitä ei ihan hirveästi siis saatu, sillä karsintojen pistesysteemi on aika armoton. Jos ansakohta olisi onnistunut, aika olisikin ollut tosi kova ja Riesa aivan kärjen tuntumassa. Radan voi katsoa tästä linkistä.


Pitkään kiikuttiin yhteistuloksissa sijalla 3, mutta voittaja veti niin kovan ajan että agilityradan pisteistä hävisi lähes kaikki. Sunnuntaille lähdettiin siis sijalta 14, ei huono sekään ja kaikki vielä mahdollista.

Sunnuntai alkoi agilityradalla, jonka vaikein kohta meille oli keinun itsenäinen suoritus. Riesalla on aina ollut hieman rajalla oleva keinu, mutta oikeasti tosi harvoin kisoissa on tarvinnut itsenäistä keinusuoritusta. Päätin kuitenkin vain käskyttää niin kovin, että pikkukoiran on pakko malttaa. Rata olikin meiltä ihan sujuvaa tekemistä, vaikka kontaktit olikin hitaat ja alku meinasi levahtaa, mutta tekeminen tuntui tosi hyvältä.
Aa meillä on juoksariproggiksen jälkeen edelleen vähän epävarma ja keinulla jouduin käskyttämään kovaa. Selkeästi kova käskyttäminen vaikutti Riesaan jonkin verran, sillä puomilla Riesa pysähtyi erittäin nopeasta vapautuksesta huolimatta ja jouduin vapauttamaan toistamiseen! Radan voi katsoa tästä linkistä.


Seuraavana vuorossa oli hyppäri, jonka profiili oli taas mielestäni todella hauska. Suurinta päänvaivaa aiheutti suoran putken jälkeinen elämä, sillä monet koirat valuivat siitä okserille joka ei ollut suoritusvuorossa. Lisäksi kepit oli hankalat, päätin ottaa ne suosiolla varman päälle sillä leikkaaminen tuosta kulmasta olisi ollut meille todella epävarma vaihtoehto. Poikkarikin keppien loppuun houkutteli, mutta olin lopulta liian nössö kokeilemaan. Riesa kulki tällä radalla todella kovaa ja suoraviivaisella rataprofiililla sai todella painella. Vähän vauhtisokeus siinä sitten iski, pienen hetken vain juoksin enkä miettinyt koiraa ollenkaan. Kuulin miten katsomosta huudettiin että juokse, joten myöhän juoksin. Koira kuitenkin unohtui matkasta ja Riesa tuli yhden hypyn ohi. Todella typerä virhe jota oli vaikea radan jälkeen nollata. Tältä radalta tuloksena siis 5.

 

Finaaliin lähdettiin muistaakseni sijalta 17. Erot oli kuitenkin aika pieniä, eli PM-joukkueeseen olisi vielä jonkunlaisen mahdollisuus. Kaikki olisi kuitenkin laitettava peliin ja mentävä kovaa. Rata oli taas mielestäni meille ihan helposti tehtävissä, ei mitään meidän taitotasolle oikeasti haastavaa. Aina ei vaan ne helpotkaan radat suju ihan käsikirjoituksen mukaan ja Riesa lipsahti jo alussa väärälle hypylle. Haltuunotto jäi liian puuttelliseksi ja se heti kostautui. Riesa oli ollut koko viikonlopun niin kilttinä, että ehkä hieman tuudittauduin siihen ja unohdin miten herkästi Riesa joskus kuitenkin lukee eteenmenoja. Loppurata puhtaasti maaliin, mutta hylly siis finaaliradalta.


Kokonaistuloksissa meidän sijoitus oli 20. Se ei toki ole huono tulos, mutta paljon jäi taas hampaankoloon. Jos lauantain agilityrata ja sunnuntain hyppäri olisivat menneet nappiin, olisi tuloslista voinut olla meidän osalta hyvinkin eri näköinen. Tänä vuonna kärki kulki sen verran omassa luokassaan, että meidän olisi pitänyt onnistua noilla meille sopivilla profiileilla paremmin. 

Hirveästi kokemusta kuitenkin saatiin taas kumpikin, Riesakin edelleen kehittyy kohinalla. Se oli koko viikonlopun tosi miellyttävä kisakaveri, osasi odottaa lähtökarsinoissa lunkisti eikä häiriintynyt hallin melusta. Asioita, jotka eivät todellakaan olleet meille vielä pari vuotta sitten millään tavalla itsestäänselviä! Lisäksi on mukava huomata miten varmaksi meidän tekeminen on muuttunut. Minun ei tarvinnut osallitua kisapaikalla muiden kauhisteluun rataprofiileista, sillä tiesin meidän osaavan kyllä. Se on oikeastaan nykyään paras asia meidän agilityssä ja yritän parhaani mukaan muistaa nauttia tästä parhaasta osasta meidän matkaa. 

Kisaamisen lisäksi käytin Riesan mittaustilaisuudessa hakemassa mittaustodistuksen. Riesahan ei ole lähelläkään rajaa, joten odotetusti Riesa on nyt ihan lopullisestikin medikokoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti