Tekniikkaa

Viime postauksessa mainittu kontaktiprojekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen nyt kahdesti käynyt naksuttelemassa pelkkiä alastulon tarjoamisia ja tekemiseen on tullut eri asennetta jo nyt. Kokonaisia kontakteja ei olla näissä treeneissä tehty kuin ihan yhdet tai kahdet, joten vielä en osaa sanoa varmaksi, miten kontaktit lähtee taas rullaamaan radan osana. Nyt yksittäin tehtynä Riesa tekee hyvin ja vauhdilla koko puomin vaikka itse jään seisomaan puomin toiseen päätyyn. En ole käyttänyt vielä ollenkaan etupalkkaa, ja nyt olenkin hieman kahden vaiheilla sen suhteen. Alunperin ajattelin hakea etupalkan kanssa koiralle vielä sen ylimääräisen vaihteen päälle. Paikka on sille kuitenkin niin selvä, ettei juuri välitä minun sijainnistani ja vauhtikin on pysynyt toistaiseksi mukana. Olisikohan etupalkka kuitenkin vain turha liikkuva osa yksinkertaiseen juttuun?

Viime viikolla viikotreeneissä tehtiin eri tekniikoita pitkästä aikaa. Meille aika perusjuttuja, näitä on paljon vahvisteltu mutta ihan hyvä oli taas käydä läpi.

Vauhtia haettiin alussa ysin takaa, niin saatiin hieman realistisempi vauhti. Kakkosesteellä treenattiin niisto, peruskäännös, takaaleikkaus ja pyöritys oikean siivekkeen kautta (kai sitä jonkinlaiseksi valssiksi voisi sanoa :D). Missään ei mitään ongelmia, takaaleikkauksessa ekalla toistolla levähti vähän pitkäksi, mutta toisella oli jo sekin hyvä.

Neloselle tehtiin sakalainen, takaakierto-persjättö, pakkovalssi ja viskileikkaus. Riesa ei olisi ikimaailmassa vielä vuosi sitten taipunut tuosta kulmasta viskiin, mutta nyt siinä ei ollut mitään ongelmia! Ihana huomata näitä edistysaskelia jatkuvasti.

Seiskalle sylkkärillä ja valssilla, ysille sylkkärillä, poispäinkäännöllä ja vastakäännöksellä. Riesan sylkkärit on ihan pirun hyviä ja nytkin mietin, että miksen käytä niitä koskaan missään. Joskus junnuna Riesa teki tosi paljon ohjaustreenejä puilla, ja niiden kanssa sylkkäriä oli tosi helppo ja kiva pyöritellä. On siis ehkä yksi parhaiten selkärangassa olevista ohjauksista.  Sitten kun meillä on nollat tälle vuodelle kasassa, täytyy käydä juoksemassa parit teemakisat, joissa yritän vähän enemmän poistua mukavuusalueelta noiden ohjauksien suhteen.

Moni ehkä jo huomasikin, että viimeinkin blogin ulkoasukin vaihtui hieman vähemmän kesäiseen. Samalla levensin hieman tekstikenttää, mikä toivottavasti helpottaa lukemista ja kuvien katsomista. Tuulialle iso kiitos yläbannerista! Ulkoasun kuvat on tuttuun tapaan Maria Sorvalin ottamia.

Vuosikatsaus

Mitä tapahtui vuonna 2014? Päälimmäisenä vuodesta 2014 jää mieleen meidän mieletön edistys agilityrintamalla. Vuoden vanhoja agilityvideoita katsellessa iskee kylmä hiki otsalle, turhauttaa näin jälkikäteenkin katsellessa. Parin vuoden takaisia videoita en edes aukaise...

Alkuvuodesta treenattiin todella ahkerasti ja määrätietoisesti treenisuunnitelman kera. Treenaaminen alkoi näkyä myös yleisessä tekemisessä, vaikka suurin muutos entiseen olikin vain treenimäärän kasvaminen. Riesalla selkeästi palaset loksahtelivat paikalleen, ja se alkoi hienosti mm. hyppäämään päin! Myös Jennan koulutuksesta saadut opit aukaisivat monia lukkoja ja veivät eteenpäin, vaikka treenimäärä lähtikin laskuun. Luin kevään pääsykokeisiin, eikä sen jälkeen olla oikein vieläkään saatu treenitahdista kiinni. Heinäkuu pidettiin kokonaan taukoa, ja sen jälkeen molemmat saikkuiltiin vähän väliä ja töitäkin oli paljon, eikä hallille tullut hankittua sen vuoksi kausaria. Nyt olisi taas tarkoitus ottaa muutamaksi kuukaudeksi kuukausikortti, treenattavaa riittää!
Treenien puolesta vuosi olisi siis saanut olla paljon parempikin. Suurin osa vuodesta treenattiin harvemmin kuin kerran viikossa.

Kisakentillä sen sijaan viihdyttiin! Viime vuonna kisattiin todella paljon, ehkä liikaakin, mutta ollaan me edistyttykin! Riesa on nykyään paljon varmempi kisakoira ja ennen kaikkea todella paljon rennompi kaveri kisapaikoilla. Aikaisemmin se saattoi ottaa todella oudoista asioista painetta ja sen mielenliikkeittä oli hankala ennustaa. Koskaan ei tiennyt, onko käsissä irtoava Riesa vai päättääkö se pysyä tyystin kädessä vaiko kenties vetäistä sokan irti ja heittää koko homman ihan juoksenteluksi.
Myös oma kisapää on kehittynyt paljon, vaikka töitä on vielä tehtävänä. Erityisen iloinen olen karsintojen ensimmäisestä radasta, jonne osasin lähteä rennosti turhia jännittelemättä. Saman fiiliksen kun saisi tänäkin vuonna arvokisoissa.
Suuri kisamäärä on siis ehdottomasti ollut hyödyksi. Varsinkin kun siinä ohessa on treenattu tosi epäsäännöllisesti, niin koiraakaan ei ole rasitettu liikaa. Tämä vuosi mennään kuitenkin paljon rauhallisemmalla tahdilla.

Tulosten puolesta vuosi olisi saanut olla aika paljon parempikin... Vuoteen 2013 verrattuna nollaprosentti toki kasvoi räjähdysmäisesti, mutta ihan naurettavan alas se silti jäi. Muutosta parempaan on silti havaittavissa, sillä nyt syksyllä ja talvella lähes joka kisasta on haettu yksi nolla! Edellisen päivityksen jälkeen nollia on tullut vielä yksi lisää, Riihimäeltä haimme nollan kakkossijalla. Nollia on siis peräti 6 kasassa, enää uupuu tupla ja voitto. Viime vuonna tähän aikaan kasassa oli yksi nolla, joten tämän vuoden projekti näyttää huomattavasti paremmalta...

Aksan lisäksi tokoiltiin erittäin epäsäännöllisesti, treenattiin noutojuttuja ja lenkkeiltiin paljon. Muut lajit ovat jääneet aikalailla taka-alalle, mutta ehkä me vielä joskus sitä tokoakin tehdään... Noutojutut saa jäädä vain ajanvietteeksi, koekoiraksi tuosta ei paukkuarkuutensa vuoksi ole :( Olisin mielelläni käynyt suorittamassa ne taipparit, mutta en halua luoda muutenkin stressiherkälle otukselle lisästressiä paukkuihin siedättämisestä.

Mites sitten tälle vuodelle? Luonnollisesti halutaan puuttuvat arvokisanollat kasaan sekä viimeinen serti valioitumista varten.

Treenien osalta iso projekti on sokkarit, joita kohtaan tunnen suurta vihaa, mutta päätin oppia pitämään niistäkin. Erityisesti päällejuoksu/takaakierto-sokkari on aivan järkyttävän huonosti hallussa. Lisäksi peräkkäiset valssit on meidän ikuisuusongelma, niille voisi tehdä jotain.
Alkuvuodesta on myös pieni kontaktiprojekti. Riesalla on vähän lähtenyt kontaktien suoritus lipsumaan. (Fun fact: Riesa ei ole tehnyt elämänsä aikana yhtäkään puomin tai aan alastulokontaktivirhettä.) Se on pari kertaa kysynyt paikkaa puomilla ja suoritus ei muutenkaan ole ollut niin nopea kuin se on ollut. Totta puhuakseni kontakteja ei ole ajatuksella treenattu sitten alkeisopetuksen neljä vuotta sitten, joten jo on aikakin. Jos näillä treeneillä mentäisiin taas seuraavat neljä vuotta. :D
Keinu on toinen ikuisuusprojekti, se on ollut hieman liian hilkulla taas vaihteeksi.

Noin muuten toivottavasti ollaan molemmat tämä vuosi paljon terveämpiä kuin viime vuonna ja pidetään kivaa niin aksakentillä kuin kotonakin!

Riesa 5v!

Kääpiö on jo 5v! Vastahan me haettiin se Oulusta kotiin. Ulkonäkö tai käytös ei ole ihan hirveästi viidessä vuodessa muuttunut, katsotaan niitä sitten viiden vuoden päästä uudestaan...

Viidessä vuodessa on tultu aika pitkälle. Juuri sattumalta parin kaverin kanssa lueskeltiin vanhoja viestejä ja maileja, jestas millaisia urpoja silloin ollaankin oltu. Ihme, että meille on koiria edes myyty. Onneksi myytin, urpoudesta huolimatta Riesasta on ihan järkevä (joskin "järkevä" on tässä tapauksessa tulkittu aika väljästi :D) koiraeläin kasvanut.

Onnittelut pikkuketulle ja sisaruksille!

Syyskatsaus

Päivitystahti on edelleen surkea. Tällä hetkellä motivaatio koiraharrastusta kohtaan ei ole korkein mahdollinen, joten kaikki energiat on keskitetty pakollisten asioiden hoitamiseen. Treenaaminen on edelleen kivaa, mutta harrastuksen muu oheistoiminta toisinaan tökkii.

Tässä välissä ollaan käyty kolmesti kisaamassa. Oliskohan ollut marraskuun alku, kun haettiin Ojangosta yksi nolla sijalla 2. Kahdella muulla radalla ihan perushyvää tekemistä, mutta oma ajatus oli liikaa tuloksessa. Sain Riesan esimerkiksi pois keppien viimeisestä välistä, koska päätin mennä vähän hetsaamaan sitä keppien viereen, mitä?! Riesahan tunnetusti tarvitsee lisää kierroksia... Näin käy, kun ajatus ei pysy mukana.
Kakkossija toisella radalla harmitti vähän, sillä haluaisin saada voiton pois alta mahdollisimman pian. Huonolle ei todellakaan hävitty, mutta huolellisuudella olisi todennäköisesti saanut kurottua eron umpeen. No, vielä ei ole kiire.

Turussa kävimme juoksemassa peräti neljän startin verran. Sieltä ei mainittavia tuloksia. Kolme hyllyä ja yksi kieltofemma. Kielto tuli vähän helposti, mutta ei välitetä siitä. Tällä radalla kuitenkin ihan mieletöntä työskentelyä Riesalta. Tyyppi teki serpentiinit ja päällejuoksut kovasta vauhdista ihan ennennäkemättömän hyvin, vaikka itse ohjasin todella riskirajoilla virheen jälkeen. Maalissa piti ihan miettiä, että mitähän juuri tapahtui.
Näissä kisoissa nähtiin myös Riesan perinteinen sokka irti -rallatus. Eipä ole pitkään aikaan noitakaan näkynyt, oli melkein ikävä.

Viime viikonloppuna juostiin jälleen kolmen startin verran Ojangossa. Edellisenä iltana agilityjaoston pikkujoulut venyivät aika paljon odotettua pidemmälle, ja jostain syystä ensimmäisellä radalla ei jalka liikkunut ihan toivotulla tavalla...
Radalla oli juoksusuoran ja pussin päätteeksi päällejuoksukohta, mitä Riesa ei todellakaan pussin jälkeen lue. Jo juostessa ymmärsin liikkuvani yhtä lujaa kuin mummot rollaattoreineen, enkä yllättäen ehtinyt ohjaamaan...
Toisella radalla Riesa kolautti radan loppuosalla pituuteen (ei virhettä), ja luonnollisesti kaikkien ohjeiden mukaisesti käännyin katsomaan, tuliko virhettä vai ei. Rintama kääntyi samalla niin, että Riesa hyppäsi hypyltä eri suuntaan kuin alunperin piti. En saanut enää pelastettua, pöh. Urpo ohjaaja.
Viimoselta radalta ihan mukiinmenevä nolla. Pyöritykset vähän levisi ja jalat ei taaskaan olleet erityisen vikkelät, mutta ei se mitään.

Nollia on nyt kasassa peräti viisi, joista tosin vain neljä käy karsintoihin. Enää puuttuu siis "vain" tupla ja voitto. Aikamoista, kun viime vuonna tähän aikaan kasassa oli yksi vahinkonolla. Vielä on tosi paljon tehtävää oman kisapään kanssa, sorrun aivan liian usein tuloskeskeisyyteen, mikä johtaa hätäilyyn ja Riesan kanssa ei hätäilyllä mennä yhtään mihinkään. Pienin askelin eteenpäin.

Valmennuksissa ollaan käyty kolmesti viikkotreenien lisäksi. Niinulla kävimme syyskuun alussa, mutta siellä ei mitään ihmeempiä.
Timo Rannikko kävi kouluttamassa lokakuussa. Suurinpana antina se, että koira on tuplasti nopeampi ohjaajan lähellä työskennellessään. Eli jos voi valita, niin käy viemässä jokaisen käännöksen niin lähelle estettä kuin voi, vaikka Riesa kääntyykin melkein tiiviimmin hieman kaukaa lähetettynä. Ihan kiva saada uutta näkökulmaa, vaikka en ihan kaikkia ohajaustyylejä kokenut omaksi tai ollut täysin samaa mieltä.

Jenna Caloanderin valkun olin itse järjestänyt marraskuulle. Odotin tätä todella paljon, sillä viime kevään valmennuksen pienet oivallukset olivat todella suuressa osassa siinä, että muutama ohjaus saatiin viimein toimimaan. Jennankin mielestä Riesa oli kehittynyt keväästä todella paljon, ei ole mennyt treenit hukkaan.
Näissä treeneissä opetettiin Riesalle vihdoin vähän paremmin japanilaista. Se sujui tosi hyvin ja myöhemmissäkin treeneissä se on osoittautunut ehkä ainoaksi ohajukseksi, mikä tulee Riesalta lähes luonnostaan ilman neljän vuoden hinkkaamista. Muutenkin Riesa oli ihan hirmu pätevä, mitä nyt joku olisi joskus voinut opettaa takaakierto-sokkarin vähän paremmin... Lisätään tämä(kin) treenilistaan.
Video alla.

Esimerkkitapaus siit ku joku vähän satsaa, usko vaan niin joku päivä natsaa

Ai meillä oli joku blogikin? Ei sillä, että meillä ihan hirveästi päivitettävää olisi. Sairaslomat eivät päättyneet jumien aukaisemiseen, vaan sairaslomalla ollaan oltu milloin mistäkin syystä. Nyt pitäisi molempien olla taas treenikunnossa, toivottavasti pystytään nyt treenaamaan aktiivisesti hieman kauemmin kuin viikko-pari...

Syyskuun alussa kävimme juoksemassa kisat Tuusulassa. Tuloksina kieltofemma, nolla ja hylly. Femma ja hylly olivat ihan pienestä kiinni, kiva juosta kolme ehjää rataa saman päivän aikana! Nollarata meni vähän hallituksi kaaokseksi, mutta tyylipisteitähän ei tässä lajissa jaeta.

Viime sunnuntaille olin ilmoittautunut Purinalle kolmelle radalle, mutta myöhästyin ensimmäiseltä radalta... Olin katsonut aikataulut aivan väärin, ja saavuin paikalle tuntia liian myöhään! Toiselle radalle sitten jo ehdinkin... ;) Tältä radalta ensin rimafemma ja toiseksi viimeisellä esteellä se perinteinen huolimattomuushylly. Riesa tiputtelee tosi harvoin rimoja, mutta niin järkyttävällä ohjauksella häiriintyisi varmasti mikä tahansa koira... Jo rataantutustumisessa kirosin, kun en vaan saanut askelia sopimaan yhteen valssikohtaan. Niinhän siinä sitten kävi, että valssasin valovuoden myöhässä ja valssi pyöri paikallaan ihan mihin sattuu. Minulle on aivan täysi mysteeri, miten monet muut tekivät siihen täysin kelvollisia valsseja! :D

Viimeinen rata oli Purinalla sisällä, en muistanutkaan sen pohjan olevan niin kammottava. Mulla on lisäksi vanhoista inoveista napit kuluneet tosi sileiksi (uusia ei luonnollisesti voi käyttää muualla kuin tekonurmella... ;), joten juoksufiilis oli aika raskas. Onneksi Riesakaan ei kulje tuolla kovin lujaa, niin pysyin edes jotenkin perässä. Rata kulki tosi hyvin ja Riesa oli oikein kiltillä päällä. Tuli ihan ilman kikkailuja päällejuoksuun ja saksalaiseen. Kahta peräkkäistä valssia ei taaskaan osattu, jälkimmäinen levisi tosi pahasti mutta sain pelastettua. Nolla tältä radalta.

Outoa tehdä nollia näinkin "usein"! Pitkälle on tultu. Riesasta on nyt vajaan vuoden aikana tullut jo ihan mukiinmenevä agilitykoira. Luotan sen osaamiseen nykyään enemmän kuin aikaisemmin ja agility tuntuu toisinaan jopa helpolta. Onhan Riesa edelleen tosi raskas vietävä, mutta parempaan suuntaan koko ajan.

Tänä talvena treenilistalla on päälimmäisenä peräkkäiset valssit ja käännökset ylipäätään. Riesa ei millään osaa/viitsi koota hyppyä kahta kertaa peräkkäin ja lähes poikkeuksetta aina jälkimmäinen käännös leviää ja koiraa saa poimia selän takaa.
Riesa lenkittääkin noissa tilanteissa ihan luvattoman hitaasti. Mummot rollaattoreilla menee kovempaa kuin Riesa valahtaneissa käännöksissä, treenivinkkejä kellään? :D Tämä on ollut aina ihan täysi mysteeri, miten tuolla tempperamentilla ja sata lasissa- asenteella varustettu koira voikin pudottaa vauhtia tuolla tavoin. Tämä vielä korostuu esim. Purinan kaltaisilla raskailla alustoilla.

Nyt on aika hyvä fiilis tehdä agilityä. Hieman vielä työstetään ihan vaan peruskuntoa kaiken levon ja saikkuilun jälkeen ja sitten ollaan toivottavasti tikissä! Pikkuisen alkaa nolla-ahdistus jo nyt nostaa päätään, vaikka keräilyaikaa on vielä vaikka kuinka! Jälleen kerran olisi ohjaajan tehtävä hieman ajatustyötä...