Ehdimme edellisen päivityksen jälkeen kisata yhdet kisat, ja nyt Riesalla on taas doping-karenssi. Riesa kehitti itsellensä jostain korvatulehduksen, joka on nyt onneksi mennyt ohitse. Korvatipatkin saadaan lopettaa huomenna. Valitettavasti korva oli alkuun niin kipeä, että Riesa sai parin päivän ajan kipulääkettä. Kipulääkkeistä tulee heti kuukauden karenssi.
Karenssi ei sinänsä harmittaisi, mutta treeneissä on mennyt nyt niin mielettömän hyvin, että kovasti haluaisi päästä testaamaan osaamista myös kisakentille. Jennan treeniradat ovat sopineet meille tosi hyvin. Paljon vauhtia mutta kuitenkin tekniikkaa sopivassa suhteessa. Onnistumiset ovat kasvattaneet niin omaa kuin koirankin itseluottamusta. Riesakin esittää jatkuvasti parastaan. On edelleen todella outo fiilis, kun radan vaikeimmat kohdat sujuvat ihan helposti ilman mitään vääntöä. Ei Riesan kanssa ole ihan hirveästi tottunut siihen, että se on niitä harvoja koiria jotka onnistuvat heti ensimmäisellä yrityksellä!
Riesan kanssa harrastaessa on oppinut kyllä aivan älyttömän nöyräksi, eikä pidä onnistumisia itsestäänselvyytenä. Melko suuri kontrasti siihen, kun joskus aloitettiin Riesan kanssa harrastaminen :D
Viime viikon treeneistä saatiin ihan videotakin Jennan kuvaamana. Mulla oli pari viikkoa sitten omille ryhmäläisille samantyyppinen puomin leijeröinti, oli hauska päästä Riesankin kanssa kokeilemaan. Puomi alkoi olla jo tässä vaiheessa melko hidas, mutta ihan ok siihen nähden, että puomille ei hirveästi päässyt keräämään vauhtia.
Tämän radan lisäksi tehtiin vähän kääntymistäkin, kun radalla oli niin paljon baanaa. Nämä meni myös hyvin.
Pari viikkoa sitten käytiin tosiaan kisaamassa. Tuomisina yksi hasardi nolla. Tavallaan olen tosi tyytyväinen ja tavallaan jäi vähän hampaankoloon. Riesa oli ihan ylikierroksilla radalla ja silloinhan sitä on äärimmäisen hankala pitää lapsessa. Kumilanka venyi tälläkin kertaa, mutta ei katkennut. Koskaan aikaisemmin en ole saanut Riesaa pidettyä niin hyvin hanskassa noilla kierroksilla, vaikka nytkin meinasi useammankin kerran lähteä ansaesteille vaikka oma liike oli jo menossa eri suuntaan. Yhdessä kohtaa Riesa lähti hakemaan putken väärää päätä putken takaa, mihin tuhrautui ihan älyttömästi aikaa. Tuli se kuitenkin takaisin, kun tarpeeksi kovaa huusi :D Hyppyserti ja valioituminen meni sitten siihen, mutta arvokisanolla kuitenkin. Kahdelta muulta radalta pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta superhyvät kontaktit!
Nyt lauantaina meillä oli teharin leiripäivä, mutta kirjoittelen siitä kun vaan saan videot editoitua.
1. marraskuuta 2015
12. lokakuuta 2015
Sairaslomailua ja toinen hyppyserti
Blogi ei pysy taas yhtään ajan tasalla, mutta väliäkös tuolla.
Vähän päälle kuukausi sitten Riesalta operoitiin pienenpieni patti vatsasta, mikä piti meidät sitten poissa kisakentiltä sen kuukauden douppiajan verran. Huomasin patin jo loppukesästä, mutta en jaksanut niin minimaalisesta patista huolestua. Se ei ollut juuri lainkaan koholla ja kooltaan muutenkin reilusti pienempi kuin pikkurillin pää. Se oli sterkkahaavan vieressä, joten ajattelin patin liittyneen jotenkin siihen.
Näytin pattia yhdelle kaverille, joka heitti ilmoille nisäkasvaimen mahdollisuuden. Siinä saattoi tapahtua pientä ylireagointia minun puolelta, sillä koira oli seuraavana päivänä lääkärissä ja sitä seuraavana jo leikkauspöydällä... :D Lääkärikään ei suorilta pystynyt sanomaan juuta eikä jaata patista, joten se päätettiin poistaa. Patti onneksi osoittautui täysin mitättömäksi uudismuodostumaksi, ja sain huokaista helpotuksesta. Hyvä kuitenkin että poistettiin, noista kun ei ikinä tiedä. Riesa parani tosi nopeasti, eikä ollut missään välissä yhtään kipeä saatika välittänyt haavasta mitään.
Treenaamaan päästiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen ja Riesa teki Jennan treeneissä tosi hienoja suorituksia. Homma vaan toimii tällä hetkellä ihan sairaan hyvin. Jennan treenit on myös tehneet meille tosi hyvää. Radat on olleet tosi vauhdikkaita ja jokaisella kerralla on treenattu jotakin tekniikkaa. Oma radanlukutaitokin on ehkä ottanut vielä harppauksen eteenpäin, kun on treeneissä saanut uutta kulmaa radan suorittamiseen.
Kisakentille päästiin palaamaan lauantaina Turussa. Hallin pohja ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja koin sen melko hankalaksi itselle. Kumirouhe oli jotenkin tosi tiiviisti ruohon välissä, eikä ainakaan omat inovit uponneet nurmeen kovin hyvin, joten kenkä lipsui. Radalla meinasinkin kertaalleen lentää nurin ja juokseminen tuntui raskaalta.
Ohjaajan vaikeuksista huolimatta koira toimi hienosti ja tuloksena olikin kaksi nollaa. Valitettavasti väliin mahtui yksi hylly, joten ei tuplaa tällä kertaa.
Ensimmäisellä radalla oli putki-puomi erottelu heti alkuun, jota ei oikein ehtinyt varmistamaan jos mieli olla hyvissä asemissa jatkotilanteita ajatellen. Putki oli kuitenkin sen verran erillään ja suorassa linjassa lähdön kanssa, että periaatteessa koiran piti mennä putkeen ihan helposti. Riesa on sen verran kontaktihakuinen, että hieman pelkäsin sen vaihtavan kurssia heti puomin huomatessaan. Päätin kuitenkin luotta ja se kannatti. Hyvä Riesa!
Lopussa oli juoksupätkä jolla epäonnistuin surkeasti. Päädyssä oli Riesalle hankalassa kulmassa takaakierto jota jäin ihan turhanpäiten yliohjaamaan. Jäin aivan kammottavasti jälkeen kun Riesa baanatti yllättävän kovaa melkein suoraan putkeen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä viskileikkaus putken jälkeiselle hypylle ja olla siellä melkein samaa aikaa kuin koirakin. No, tämä tosiaan jäi suunnitelman asteelle ja huutamalla sain Riesan oikealle hypylle. Siitä jouduin vielä pelastamaan tilanteen kierrättämällä koiran toisen siivekkeen kautta, kuin mitä viskissä olisin tehnyt. Nollalla kuitenkin maaliin ja sehän se on tässä vaiheessa vuotta mukavaa. Tällä radalla oltiin niinkin hyvillä sijoilla kuin 4, mikä yllätti.
Keskimmäisellä hyllytettiin, mokasin samoin kuin ensimmäiselläkin radalla. Radalla oli takaakierto ja siitä suora baana. Jäin ihan asumaan hypyn luo ja olin taas myöhässä jatkotilanteista. Riesa kävi siinä sitten poimimassa yhden ylimääräisen hypyn. Muita virheitä ei tälle radalle mahtunutkaan. Vähän joutui itseään radan jälkeen soimaamaan... Keinu oli radalla hyvä ja puominkin pääsin pysäyttämään huolella.
Viimeinen rata oli kinkkinen hyppäri. Mehän ei koskaan osata mitään hyppyradoilla, joten en liikoja odotuksia tälle radalle asettanut. Meidän onneksi starttasimme luokan loppupäässä, sillä jouduin hieman lennosta vaihtamaan ratasuunnitelmaa. Radalla oli hankalat kepit, periaatteessa ennen niitä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta kulmaa oli äärimmäisen hankala tehdä koiralle selkeäksi.
Siinä katselin kun koirakko toisensa jälkeen epäonnistui ja päätin lähteä nössöilemään ja vaihtamaan puolta vasta keppien jälkeen. Todella moni loppupään koirakko kyllä päätyi tähän ratkaisuun :D Se teki jatkosta vähän vaikeampaa, mutta eipä tullut virhettä.
Nollan saimme myös tältä radalta väännettyä. Riesa pelasti kerrankin aika huolellisesti ohjaajan sössimiset. Jostain syystä ajattelin, että yhdessä valssikohdassa Riesa meinaa varmasti karata takana olevaan putkeen ja jäin ihan liian paikalleni sitä varmistelemaan. Todellisuudessa Riesa ei kuulema edes katsonut putkeen päinkään... Jos pienesti edes luottaisi siihen koiraan... Riesa kuitenkin hienosti paikkasi omaa linjaansa ja irtosi vielä hienosti eteen.
Rata oli haastava ja sijoitus oli taas suoritukseen nähden yllättävän korkea. Olimme siis sijalla 3. ja kaupan päälle saatiin vielä hyppysertikin! Riesalla on tosiaan yksi jo ennestään ja juuri tässä yksi päivä mietin, että loppuja ei varmaan koskaan nähdä. Mutta ehkäpä me vielä joskus valioidumme myös hyppyradoilta.
Vaikka ohjaajan jalat olivatkin näissä kisoissa ihan unessa, kokonaisuus on silti reilusti posin puolella. Kahta nollaa ei kovin monesti olla samana kisapäivänä väännetty, eikä triplakaan kaukana ollut. Riesa toimi tosi hyvin, ihan tässä alkaa unohtaa miten toivoton tapaus sekin pari vuotta sitten oli.
Vähän päälle kuukausi sitten Riesalta operoitiin pienenpieni patti vatsasta, mikä piti meidät sitten poissa kisakentiltä sen kuukauden douppiajan verran. Huomasin patin jo loppukesästä, mutta en jaksanut niin minimaalisesta patista huolestua. Se ei ollut juuri lainkaan koholla ja kooltaan muutenkin reilusti pienempi kuin pikkurillin pää. Se oli sterkkahaavan vieressä, joten ajattelin patin liittyneen jotenkin siihen.
Näytin pattia yhdelle kaverille, joka heitti ilmoille nisäkasvaimen mahdollisuuden. Siinä saattoi tapahtua pientä ylireagointia minun puolelta, sillä koira oli seuraavana päivänä lääkärissä ja sitä seuraavana jo leikkauspöydällä... :D Lääkärikään ei suorilta pystynyt sanomaan juuta eikä jaata patista, joten se päätettiin poistaa. Patti onneksi osoittautui täysin mitättömäksi uudismuodostumaksi, ja sain huokaista helpotuksesta. Hyvä kuitenkin että poistettiin, noista kun ei ikinä tiedä. Riesa parani tosi nopeasti, eikä ollut missään välissä yhtään kipeä saatika välittänyt haavasta mitään.
Treenaamaan päästiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen ja Riesa teki Jennan treeneissä tosi hienoja suorituksia. Homma vaan toimii tällä hetkellä ihan sairaan hyvin. Jennan treenit on myös tehneet meille tosi hyvää. Radat on olleet tosi vauhdikkaita ja jokaisella kerralla on treenattu jotakin tekniikkaa. Oma radanlukutaitokin on ehkä ottanut vielä harppauksen eteenpäin, kun on treeneissä saanut uutta kulmaa radan suorittamiseen.
Kisakentille päästiin palaamaan lauantaina Turussa. Hallin pohja ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja koin sen melko hankalaksi itselle. Kumirouhe oli jotenkin tosi tiiviisti ruohon välissä, eikä ainakaan omat inovit uponneet nurmeen kovin hyvin, joten kenkä lipsui. Radalla meinasinkin kertaalleen lentää nurin ja juokseminen tuntui raskaalta.
Ohjaajan vaikeuksista huolimatta koira toimi hienosti ja tuloksena olikin kaksi nollaa. Valitettavasti väliin mahtui yksi hylly, joten ei tuplaa tällä kertaa.
Ensimmäisellä radalla oli putki-puomi erottelu heti alkuun, jota ei oikein ehtinyt varmistamaan jos mieli olla hyvissä asemissa jatkotilanteita ajatellen. Putki oli kuitenkin sen verran erillään ja suorassa linjassa lähdön kanssa, että periaatteessa koiran piti mennä putkeen ihan helposti. Riesa on sen verran kontaktihakuinen, että hieman pelkäsin sen vaihtavan kurssia heti puomin huomatessaan. Päätin kuitenkin luotta ja se kannatti. Hyvä Riesa!
Lopussa oli juoksupätkä jolla epäonnistuin surkeasti. Päädyssä oli Riesalle hankalassa kulmassa takaakierto jota jäin ihan turhanpäiten yliohjaamaan. Jäin aivan kammottavasti jälkeen kun Riesa baanatti yllättävän kovaa melkein suoraan putkeen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä viskileikkaus putken jälkeiselle hypylle ja olla siellä melkein samaa aikaa kuin koirakin. No, tämä tosiaan jäi suunnitelman asteelle ja huutamalla sain Riesan oikealle hypylle. Siitä jouduin vielä pelastamaan tilanteen kierrättämällä koiran toisen siivekkeen kautta, kuin mitä viskissä olisin tehnyt. Nollalla kuitenkin maaliin ja sehän se on tässä vaiheessa vuotta mukavaa. Tällä radalla oltiin niinkin hyvillä sijoilla kuin 4, mikä yllätti.
Keskimmäisellä hyllytettiin, mokasin samoin kuin ensimmäiselläkin radalla. Radalla oli takaakierto ja siitä suora baana. Jäin ihan asumaan hypyn luo ja olin taas myöhässä jatkotilanteista. Riesa kävi siinä sitten poimimassa yhden ylimääräisen hypyn. Muita virheitä ei tälle radalle mahtunutkaan. Vähän joutui itseään radan jälkeen soimaamaan... Keinu oli radalla hyvä ja puominkin pääsin pysäyttämään huolella.
Viimeinen rata oli kinkkinen hyppäri. Mehän ei koskaan osata mitään hyppyradoilla, joten en liikoja odotuksia tälle radalle asettanut. Meidän onneksi starttasimme luokan loppupäässä, sillä jouduin hieman lennosta vaihtamaan ratasuunnitelmaa. Radalla oli hankalat kepit, periaatteessa ennen niitä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta kulmaa oli äärimmäisen hankala tehdä koiralle selkeäksi.
Siinä katselin kun koirakko toisensa jälkeen epäonnistui ja päätin lähteä nössöilemään ja vaihtamaan puolta vasta keppien jälkeen. Todella moni loppupään koirakko kyllä päätyi tähän ratkaisuun :D Se teki jatkosta vähän vaikeampaa, mutta eipä tullut virhettä.
Nollan saimme myös tältä radalta väännettyä. Riesa pelasti kerrankin aika huolellisesti ohjaajan sössimiset. Jostain syystä ajattelin, että yhdessä valssikohdassa Riesa meinaa varmasti karata takana olevaan putkeen ja jäin ihan liian paikalleni sitä varmistelemaan. Todellisuudessa Riesa ei kuulema edes katsonut putkeen päinkään... Jos pienesti edes luottaisi siihen koiraan... Riesa kuitenkin hienosti paikkasi omaa linjaansa ja irtosi vielä hienosti eteen.
Rata oli haastava ja sijoitus oli taas suoritukseen nähden yllättävän korkea. Olimme siis sijalla 3. ja kaupan päälle saatiin vielä hyppysertikin! Riesalla on tosiaan yksi jo ennestään ja juuri tässä yksi päivä mietin, että loppuja ei varmaan koskaan nähdä. Mutta ehkäpä me vielä joskus valioidumme myös hyppyradoilta.
Vaikka ohjaajan jalat olivatkin näissä kisoissa ihan unessa, kokonaisuus on silti reilusti posin puolella. Kahta nollaa ei kovin monesti olla samana kisapäivänä väännetty, eikä triplakaan kaukana ollut. Riesa toimi tosi hyvin, ihan tässä alkaa unohtaa miten toivoton tapaus sekin pari vuotta sitten oli.
6. syyskuuta 2015
Juhan koulutus
Viime viikolle olin järjestänyt meidän seuralle Juha Oreniuksen koulutuksen. Olen jo pitkään halunnut päästä Juhan oppeihin, sillä hän jo kuka osaa ottaa ne viimeisetkin ylimääräiset sadasosat ajasta pois.
Riesa ei ollut ihan parhaimmillaan näissä treeneissä. Oltiin viime viikolla kaverilla koiravahtina, ja se oli varmaan Riesalle suht stressaavaa. Tosi hienosti se kuitenkin osasi tungettelevan bortsun seurassa olla, eikä viikon aikana nähty yhtään konflikteja.
Alussa ei mitään ihmeempiä, mutta 13 hyppy osoittautui todella hankalaksi meille. Ajattelin tuohon ensin japsia, mutta Juhan mielestä se ei ollut hyvä idea. Tehtiin siis 12 ja 13 esteille persjätöt. Riesahan on ollut ihan mahdoton noissa takaakiero-sokkareissa, enkä luota niihin vieläkään yhtään. Lisäksi oma rytmitys oli pahemman kerran hukassa. Siinä jäi tavallaan yksi askel vajaaksi, ja sitä sitten hinkattiin. Välissä palkattiin koiraa pelkästä takaakierrosta ja näin saatiin kohta sujumaan hienosti. Kun Riesa toisella kierroksella jo väsyi, se lähti ihmeellisesti hakemaan renkaan jälkeen 6 hyppyä... En ihan ymmärtänyt tätä, mutta äänenkäytöllä koira saatiin oikeille esteille.
Seuraava hankala paikka oli 18 hyppy. Ei niinkään koiralle, mutta ohjaajalle... Lähdin jatkuvasti liian aikaisin liikkeelle eikä koira hakenut takaakiertoa. 19-21 väliin suunnitelin kaksi persjättöä, mutta kun ehdin niin hyvin, tehtiinkin 20 hypylle päällejuoksu. Päällejuoksut kovasta vauhdista sivuhypyille onkin ihan meidän lemppareita... Not. Mutta Riesa ei yllätti! Ei mennyt kertaakaan ohi! Hienoin pikkukettu! Lisäksi vielä 23 hypylle päällejuoksu, niin saatiin kaikki ylimääräiset puolenvaihdot pois.
Treeniaikaa meillä oli yhteensä lähemmäs 30min (kahdessa osassa) ja "vähän" oli loppua kohden jalat hapoilla! En millään meinannut enää ehtiä 20 päällejuoksuun, vaikka kuinka yritin pinkoa täysillä. Todellisuudessa mummotkin olisi menneet vauhdissa ohi... Otettiin pieni juomatauko siihen ja rata alusta... Jostain sain tsempin päälle ja ehdin kuin ehdinkin!
Juha oli nyt ensimmäinen kouluttaja, joka kiinnitti huomiota siihen, miten paljon raskaampaa Riesan ohjaamisesta tulee kun se väsyy yhtään. Hänen mielestään 20 hypylle ehtiminen ei niinkään ollut omasta jaksamisesta kiinni (vaikka kyllä se sitäkin oli :D), vaan siitä, että Riesa täytyy todella tarkasti lähettää esteille, sillä muuten se lähtee heti omaan liikkeeseen mukaan.
Muutenkin saatiin hyviä vinkkejä, lähinnä juuri tuosta, että turhat puolenvaihdot pois. Mullakin kuitenkin nopeutta löytyy sen verran, että pystyn ihan vaan juoksemalla ohjaamaan ilman kikkailuja. Riesaa kommentoi sen verran, että noita takaakiertoja saisi vahvistaa edelleen. Lisäksi käski kiinnittämään huomiota siihen, että todellakin malttaa viedä ohjaukset loppuun, sillä se on niin supertarkka ohjauksista. Heti jos ohjaus tiippuu vähänkin liian aikaisin, se on kielto. Tämä etenkin väsyneenä. Toisaalta joissakin kohdissa tuo on hyväkin ominaisuus, puolensa ja puolensa.
Videolle ei valittettavasti saatu ihan kaikkia pätkiä, ja ainakin yksi ihan killerisuoritus jäi harmittavasti kuvaamatta, mutta ainakin ohjaajan hyytymisen huomaa hyvin... :D
Eilen pyörähdettiin vielä kisakentällä. Missattiin ensimmäinen startti, kun kisakirjeen lukeminen on näköjään todella haastavaa... Nollatili saatiin kuitenkin tällekin kaudelle avattua, kun Riesa pinkoi itsensä nollalla sijalle 2. Toisella radalla hetsasin Riesaa aivan liikaa vauhdikkaalla radalla ja tyyppi viiletti pari ylimääräistä hyppyä ja vähät välitti vaikka yritin muuttaa suuntaa... :D
Nollalista näyttää nyt surullisen tyhjältä, mutta eiköhän siihenkin saada täytettä kunhan saadaan tästä kisakausi kunnolla rullaamaan!
Riesa ei ollut ihan parhaimmillaan näissä treeneissä. Oltiin viime viikolla kaverilla koiravahtina, ja se oli varmaan Riesalle suht stressaavaa. Tosi hienosti se kuitenkin osasi tungettelevan bortsun seurassa olla, eikä viikon aikana nähty yhtään konflikteja.
Alussa ei mitään ihmeempiä, mutta 13 hyppy osoittautui todella hankalaksi meille. Ajattelin tuohon ensin japsia, mutta Juhan mielestä se ei ollut hyvä idea. Tehtiin siis 12 ja 13 esteille persjätöt. Riesahan on ollut ihan mahdoton noissa takaakiero-sokkareissa, enkä luota niihin vieläkään yhtään. Lisäksi oma rytmitys oli pahemman kerran hukassa. Siinä jäi tavallaan yksi askel vajaaksi, ja sitä sitten hinkattiin. Välissä palkattiin koiraa pelkästä takaakierrosta ja näin saatiin kohta sujumaan hienosti. Kun Riesa toisella kierroksella jo väsyi, se lähti ihmeellisesti hakemaan renkaan jälkeen 6 hyppyä... En ihan ymmärtänyt tätä, mutta äänenkäytöllä koira saatiin oikeille esteille.
Seuraava hankala paikka oli 18 hyppy. Ei niinkään koiralle, mutta ohjaajalle... Lähdin jatkuvasti liian aikaisin liikkeelle eikä koira hakenut takaakiertoa. 19-21 väliin suunnitelin kaksi persjättöä, mutta kun ehdin niin hyvin, tehtiinkin 20 hypylle päällejuoksu. Päällejuoksut kovasta vauhdista sivuhypyille onkin ihan meidän lemppareita... Not. Mutta Riesa ei yllätti! Ei mennyt kertaakaan ohi! Hienoin pikkukettu! Lisäksi vielä 23 hypylle päällejuoksu, niin saatiin kaikki ylimääräiset puolenvaihdot pois.
Treeniaikaa meillä oli yhteensä lähemmäs 30min (kahdessa osassa) ja "vähän" oli loppua kohden jalat hapoilla! En millään meinannut enää ehtiä 20 päällejuoksuun, vaikka kuinka yritin pinkoa täysillä. Todellisuudessa mummotkin olisi menneet vauhdissa ohi... Otettiin pieni juomatauko siihen ja rata alusta... Jostain sain tsempin päälle ja ehdin kuin ehdinkin!
Juha oli nyt ensimmäinen kouluttaja, joka kiinnitti huomiota siihen, miten paljon raskaampaa Riesan ohjaamisesta tulee kun se väsyy yhtään. Hänen mielestään 20 hypylle ehtiminen ei niinkään ollut omasta jaksamisesta kiinni (vaikka kyllä se sitäkin oli :D), vaan siitä, että Riesa täytyy todella tarkasti lähettää esteille, sillä muuten se lähtee heti omaan liikkeeseen mukaan.
Muutenkin saatiin hyviä vinkkejä, lähinnä juuri tuosta, että turhat puolenvaihdot pois. Mullakin kuitenkin nopeutta löytyy sen verran, että pystyn ihan vaan juoksemalla ohjaamaan ilman kikkailuja. Riesaa kommentoi sen verran, että noita takaakiertoja saisi vahvistaa edelleen. Lisäksi käski kiinnittämään huomiota siihen, että todellakin malttaa viedä ohjaukset loppuun, sillä se on niin supertarkka ohjauksista. Heti jos ohjaus tiippuu vähänkin liian aikaisin, se on kielto. Tämä etenkin väsyneenä. Toisaalta joissakin kohdissa tuo on hyväkin ominaisuus, puolensa ja puolensa.
Videolle ei valittettavasti saatu ihan kaikkia pätkiä, ja ainakin yksi ihan killerisuoritus jäi harmittavasti kuvaamatta, mutta ainakin ohjaajan hyytymisen huomaa hyvin... :D
Eilen pyörähdettiin vielä kisakentällä. Missattiin ensimmäinen startti, kun kisakirjeen lukeminen on näköjään todella haastavaa... Nollatili saatiin kuitenkin tällekin kaudelle avattua, kun Riesa pinkoi itsensä nollalla sijalle 2. Toisella radalla hetsasin Riesaa aivan liikaa vauhdikkaalla radalla ja tyyppi viiletti pari ylimääräistä hyppyä ja vähät välitti vaikka yritin muuttaa suuntaa... :D
Nollalista näyttää nyt surullisen tyhjältä, mutta eiköhän siihenkin saada täytettä kunhan saadaan tästä kisakausi kunnolla rullaamaan!
26. elokuuta 2015
Piirimestikset ja Jennan treenit
Sunnuntaina palasimme vihdoin kisatauolta, olipa kiva olla taas kisaamassa. Tulokset olivat varsin nousujohteisia 10, 5 ja viimseltä 0. "Valitettavasti" nolla tuli epäviralliselta joukkueradalta, ja muut joukkueen jäsenet hyllyttivät, mutta olipas kiva juosta nolla kuitenkin!
Ensimmäinen rata oli todella helppo, siitä olisi pitänyt tehdä nolla. Meillä meni rataan valmistautuminen ihan pieleen, sillä jonotin ilmoittautumiseen peräti 30min. Jouduin hoitamaan lämmittelyn käytännössä kokonaan vasta ratiksen jälkeen. Onneksi starttasimme vasta luokan puolivälissä. En ehtinyt käyttämään Riesaa yhtään varjossa tai juomassa ennen rataa, ja se oli radalla todella löysä. Takaakiertohypystä tuli ohi, kun ajoitin persjätön ihan pieleen. Sohlattiin siinä vielä toinenkin femma samasta tilanteesta, kun yritin saada Riesaa takaakiertoon. Tuloksena siis 10 ja 0,16 yliaikaa.
Ennen kisoja olimme olleet muutaman päivän mökillä ja mietinkin radan jälkeen, onko koira liian väsynyt kisaamaan seuraavia ratoja. Onneksi se oli seuraavalla radalla ihan eri tavalla mukana, kun oli saanut olla viileässä ennen rataa. Tältä radalta todella harmittava 5. Riesalla oli hyvä vauhti, eikä radalla tullut yhtään ylimääräisiä kaarteita, kaikinpuolin ihan loistava rata meiltä. Riesa kuitenkin kääntyi aalta ympäri! Tässä näkyi nyt ehkä treenin puute. Lähdin todella voimakkaasti itse ottamaan sivuetäisyyttä ja samalla käskytin aika voimakkaasti alastuloa. Riesa varmasti luuli, että aalle ei pitänytkään mennä, raasu. Tuli ihan sen oloisena sieltä pois. Harmin paikka, mutta enäitä sattuu
Joukkurata oli ilmeisesti todella hankala, sillä medeissä yksikään joukkue ei saanut yhteistulosta ja mineissä ja makseissa tuloksen teki vain 2 joukkuetta. Me lähdettiin ankkureina liikkeelle ja hyvin paineettomasti saatiin rata juosta. Nolla siis radalta. Aa mentiin kaksi kertaa, pysäytin molemmilla kerroilla. Tällä radalla mulla itsellä alkoi kova helle vaikuttaa jo pahastikin, mutta hienosti Riesa oli kuulolla eikä rymynnyt esteille vaikka ohjaaja vähän kehnommin etenikin.
Maanantaina oli vuorossa Jennan koulutus Lotan hallilla. Onneksi olimme vuorossa vasta ihan illalla, sillä helle oli jo helpottanut. Rata oli taas suht haastava, mutta meillä meni todella hyvin! Vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui ehkä vähän yllättäen 10 putki, sillä kartturi ei ollut ihan kartalla...
Treenit olivat meille varsinaiset hyvänmielen treenit, näillä jaksaa taas eteenpäin. Alkuhypyillä ensimmäinen voitto oli se, että Riesa ei tullut kertaakaan kolmoshypystä ohi. Vuosi sitten se olisi varmasti baanattanut ohi useammin kuin suorittanut hypyn.
Kepeille haku oli haastava, ja tiesin ettei Riesa sitä heti hae. Ei kuitenkaan tarvittu paljoakaan toistoja että homma saatiin rullaamaan. Nämä treenilistalle.
12-16 oli treenien vaikein kohta monille, eikä meiltäkään tämä olisi vuosi sitten sujunut millään. Tehtiin tähän kuitenkin ihan loistavia suorituksia. Itsellä oli alkuun vähän japskit hukassa 13 ja 15 hypyillä, mutta loppua kohden saatiin toistoja, joista ei oikeastaan voi juuri parantaa. Rytmitys osui kerrankin kohdalleen. Vielä kun saisin 16-17 valahtavan valssikäden kuriin, niin olisin täysin tyytyväinen!
Jennalta saatiin kamalasti kehuja, ja itsekin olin kerrankin ihan tyytyväinen itseeni :D Japskeja toivoinkin Jennalta viikkotreeneihin, ne kun näyttää rullaavan meillä tosi hyvin! En vain ole ehtinyt niitä juurikaan treenaamaan, joten minulta puuttuu niistä selvästi rutiini.
Nyt on todella hyvä fiilis meidän tekemisestä, eiköhän tämä tästä lähde!
Ensimmäinen rata oli todella helppo, siitä olisi pitänyt tehdä nolla. Meillä meni rataan valmistautuminen ihan pieleen, sillä jonotin ilmoittautumiseen peräti 30min. Jouduin hoitamaan lämmittelyn käytännössä kokonaan vasta ratiksen jälkeen. Onneksi starttasimme vasta luokan puolivälissä. En ehtinyt käyttämään Riesaa yhtään varjossa tai juomassa ennen rataa, ja se oli radalla todella löysä. Takaakiertohypystä tuli ohi, kun ajoitin persjätön ihan pieleen. Sohlattiin siinä vielä toinenkin femma samasta tilanteesta, kun yritin saada Riesaa takaakiertoon. Tuloksena siis 10 ja 0,16 yliaikaa.
Joukkurata oli ilmeisesti todella hankala, sillä medeissä yksikään joukkue ei saanut yhteistulosta ja mineissä ja makseissa tuloksen teki vain 2 joukkuetta. Me lähdettiin ankkureina liikkeelle ja hyvin paineettomasti saatiin rata juosta. Nolla siis radalta. Aa mentiin kaksi kertaa, pysäytin molemmilla kerroilla. Tällä radalla mulla itsellä alkoi kova helle vaikuttaa jo pahastikin, mutta hienosti Riesa oli kuulolla eikä rymynnyt esteille vaikka ohjaaja vähän kehnommin etenikin.
Maanantaina oli vuorossa Jennan koulutus Lotan hallilla. Onneksi olimme vuorossa vasta ihan illalla, sillä helle oli jo helpottanut. Rata oli taas suht haastava, mutta meillä meni todella hyvin! Vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui ehkä vähän yllättäen 10 putki, sillä kartturi ei ollut ihan kartalla...
Treenit olivat meille varsinaiset hyvänmielen treenit, näillä jaksaa taas eteenpäin. Alkuhypyillä ensimmäinen voitto oli se, että Riesa ei tullut kertaakaan kolmoshypystä ohi. Vuosi sitten se olisi varmasti baanattanut ohi useammin kuin suorittanut hypyn.
Kepeille haku oli haastava, ja tiesin ettei Riesa sitä heti hae. Ei kuitenkaan tarvittu paljoakaan toistoja että homma saatiin rullaamaan. Nämä treenilistalle.
12-16 oli treenien vaikein kohta monille, eikä meiltäkään tämä olisi vuosi sitten sujunut millään. Tehtiin tähän kuitenkin ihan loistavia suorituksia. Itsellä oli alkuun vähän japskit hukassa 13 ja 15 hypyillä, mutta loppua kohden saatiin toistoja, joista ei oikeastaan voi juuri parantaa. Rytmitys osui kerrankin kohdalleen. Vielä kun saisin 16-17 valahtavan valssikäden kuriin, niin olisin täysin tyytyväinen!
Jennalta saatiin kamalasti kehuja, ja itsekin olin kerrankin ihan tyytyväinen itseeni :D Japskeja toivoinkin Jennalta viikkotreeneihin, ne kun näyttää rullaavan meillä tosi hyvin! En vain ole ehtinyt niitä juurikaan treenaamaan, joten minulta puuttuu niistä selvästi rutiini.
Nyt on todella hyvä fiilis meidän tekemisestä, eiköhän tämä tästä lähde!
15. elokuuta 2015
Paluu aksan pariin
Kuusi viikkoa ehdittiin taukoilla ja sen jälkeen on nyt kahden viikon sisään juostu neljät treenit. Riesa on ollut ihan älyttömän pätevä ja sen toistokestävyyskin on noussut ihan uudelle tasolle, joten ehdottomasti tuli oikeaan saumaan nämä taukoilut.
Suurin muutos meidän treeneissä on nyt tänä syksynä Jennan viikkotreenit. Olen jo pitkään pohtinut, että pitäisi kai treenata välillä jossain muuallakin, mutta en ole vain saanut aikaseksi. Lotalla on kuitenkin treenattu käytännössä koko meidän aksaura, joten välillä on ehkä hyvä hakea vinkkejä muualtakin. Jenna muutenkin tuntee meidät jo ennestään, joten tämä järjestyi kivasti.
Tiistaina ajeltiin ensimmäistä kertaa Akatemialle treeneihin. Vuorossa tekniikkatreeniä, lähinnä valsseja ja liikkuvia pakkovalsseja. Vähän etukäteen jännitti, miten Riesa suhtautuu uuteen halliin ja treenikavereihin, mutta pikkukettu yllätti jälleen positiivisesti. Rata oli meille suht helppoa perusjuttua, mitä nyt omaa liikkumista jouduttin vähän työstämään.
Pakkovalssissa minulla helposti valahti oma liike väärään suuntaan ja Riesa meinasi katsoa viereistä putken päätä, mutta askelmerkit saatiin nopeasti kohdilleen. Lisäksi sivuhypyn takaakierto-valssissa mun on todella tärkeä lähteä alta pois, mikä meinasi tuottaa hieman ongelmia. Pienellä hienosäädöllä saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja rata nollana tehtyä.
Myös erittäin positivista oli, että Riesa haki suoran putken jälkeen takaakiertoon itsenäisesti. Se on ollut niiin umpisurkea putkien jälkeisessä irtoamisessa, että tämä toi paljon luottoa. Pystyin lähettämään sen kaukaa takakiertoon ja lähteä itse tekemään persjättöä. Jotain sellaista mikä ei vuosi sitten olisi millään sujunut!
Kaksi peräkkäistä pakkovalssia myös kellotettiin. Kellolle tehtiin aika huono suoritus, Riesan linja vähän valahti ensimmäisen pakkovalssin jälkeen. Silti se oli päivän toistaiseksi nopein väliaika ja suunnilleen 1,5s nopeampi kuin vastaava kohta niisto-pakkovalssi ohjauksella. Nämä pitää muistaa kisaradoilla, erot on niin suuria!
Itsenäisesti ollaan tauon jälkeen tehty kahdesti keppikulmia ja kerran välistäveto/päällejuoksu/takaakierto- treeniä. Kepeillä ollaan tehty mitä mielikuvituksellisempia kulmia, ja ne kaikki ovat sujuneet hyvin. Tiukat takaaleikkaukset vaativat treeniä, mutta onnistuvat kunhan muistan antaa koiran pujotella pari ensimmäistä väliä rauhassa ennen voimakasta liikettä. Kepit on meillä aina jääneet muiden ongelmien varjoon, joten nyt olisi viimeistään aika hioa kepitkin kuntoon.
Ainoa ongelma oli itsenäinen jyrkkä avokulma ohjaajan jäädessä taakse. Ei sujunut sitten millään. Laitoin ohjurit ja niistäkin rynni läpi! Onneksi tätä kulmaa tuskin koskaan tulee kisaradalla vastaan, sillä lähes aina ehtii edes hieman saatamaan koiraa. Umpikulmaan tämäkin toimi, mutta avokulmassa ei maltti riittänyt, vaan koira oli aina kakkosvälissä...
90 asteen avokulmaan Riesa haki hienosti itsenäisesti, mutta ilmeisesti havainnollistavan kuvan kaltaiseen ajatustyöhön ei Riesa ihan vielä kykene. Hypyn mukana ololla ei ollut mitään vaikutusta, oli väärässä välissä ilman ja myös sen kanssa.
Hyppyjen tekniikkatreenissä laitoin neljä hyppyä vierekkäin ja kävimme lähes kaikki ohjauksen läpi. Lyhyillä esteväleillä Riesa meinasi baanattaa ensimmäisen välistävedon takaakiertona, mutta paremmalla rytmityksellä alkoi koirakin kääntyä. Muuten ei tullut juurikaa virheitä, jes! Käytiin läpi välistävedot, takaakierrot ja sokkarit joka väliin. Lisäksi serpentiiniä ja esteväliä pidentämällä myös japanilaista. Japskiin ei paras mahdollinen treeni. Kun muita esteitä ei ollut, niin Riesa meinasi fuskata eikä joka kerta lähtenyt kunnolla ohjaukseen mukaan. Juoksi vaan suoraan, sillä kyllä hän nyt tämän tietää... ;)
Hyvänmielen treenejä kaikki kolme itsenäistä kertaa sekä Jennan treenit, tästä on tosi hyvä lähteä uuteen kauteen. Torstaina käytiin osteopaatilla tsekkaamassa jumit auki ja viikon päästä kisaillaankin piirimestiksistä. Tauollakin oli ihan kivaa, mutta niin siistiä päästä taas treenaamaan!
Aksatauolla ei toki vaan levätty laakereillamme, vaan mm. käytiin mejäilemässä ja tekemässä yksi vaikea ruututreeni riistalla. Varikset nousi pitkän tauon jälkeen aika kehnosti, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi vaakutkin palautumaan. Pienimuotoista tokoiluakin on yritetty harrastaa. Lisäksi on toki uitu ja lenkkeilty ahkerasti, koiran kunnon pitäisi ainakin olla kohdillaan tulevaa aksatautta varten!
Suurin muutos meidän treeneissä on nyt tänä syksynä Jennan viikkotreenit. Olen jo pitkään pohtinut, että pitäisi kai treenata välillä jossain muuallakin, mutta en ole vain saanut aikaseksi. Lotalla on kuitenkin treenattu käytännössä koko meidän aksaura, joten välillä on ehkä hyvä hakea vinkkejä muualtakin. Jenna muutenkin tuntee meidät jo ennestään, joten tämä järjestyi kivasti.
Kuvannut Timo R
Myös erittäin positivista oli, että Riesa haki suoran putken jälkeen takaakiertoon itsenäisesti. Se on ollut niiin umpisurkea putkien jälkeisessä irtoamisessa, että tämä toi paljon luottoa. Pystyin lähettämään sen kaukaa takakiertoon ja lähteä itse tekemään persjättöä. Jotain sellaista mikä ei vuosi sitten olisi millään sujunut!
Kaksi peräkkäistä pakkovalssia myös kellotettiin. Kellolle tehtiin aika huono suoritus, Riesan linja vähän valahti ensimmäisen pakkovalssin jälkeen. Silti se oli päivän toistaiseksi nopein väliaika ja suunnilleen 1,5s nopeampi kuin vastaava kohta niisto-pakkovalssi ohjauksella. Nämä pitää muistaa kisaradoilla, erot on niin suuria!
Itsenäisesti ollaan tauon jälkeen tehty kahdesti keppikulmia ja kerran välistäveto/päällejuoksu/takaakierto- treeniä. Kepeillä ollaan tehty mitä mielikuvituksellisempia kulmia, ja ne kaikki ovat sujuneet hyvin. Tiukat takaaleikkaukset vaativat treeniä, mutta onnistuvat kunhan muistan antaa koiran pujotella pari ensimmäistä väliä rauhassa ennen voimakasta liikettä. Kepit on meillä aina jääneet muiden ongelmien varjoon, joten nyt olisi viimeistään aika hioa kepitkin kuntoon.
Ainoa ongelma oli itsenäinen jyrkkä avokulma ohjaajan jäädessä taakse. Ei sujunut sitten millään. Laitoin ohjurit ja niistäkin rynni läpi! Onneksi tätä kulmaa tuskin koskaan tulee kisaradalla vastaan, sillä lähes aina ehtii edes hieman saatamaan koiraa. Umpikulmaan tämäkin toimi, mutta avokulmassa ei maltti riittänyt, vaan koira oli aina kakkosvälissä...
90 asteen avokulmaan Riesa haki hienosti itsenäisesti, mutta ilmeisesti havainnollistavan kuvan kaltaiseen ajatustyöhön ei Riesa ihan vielä kykene. Hypyn mukana ololla ei ollut mitään vaikutusta, oli väärässä välissä ilman ja myös sen kanssa.
Hyppyjen tekniikkatreenissä laitoin neljä hyppyä vierekkäin ja kävimme lähes kaikki ohjauksen läpi. Lyhyillä esteväleillä Riesa meinasi baanattaa ensimmäisen välistävedon takaakiertona, mutta paremmalla rytmityksellä alkoi koirakin kääntyä. Muuten ei tullut juurikaa virheitä, jes! Käytiin läpi välistävedot, takaakierrot ja sokkarit joka väliin. Lisäksi serpentiiniä ja esteväliä pidentämällä myös japanilaista. Japskiin ei paras mahdollinen treeni. Kun muita esteitä ei ollut, niin Riesa meinasi fuskata eikä joka kerta lähtenyt kunnolla ohjaukseen mukaan. Juoksi vaan suoraan, sillä kyllä hän nyt tämän tietää... ;)
Hyvänmielen treenejä kaikki kolme itsenäistä kertaa sekä Jennan treenit, tästä on tosi hyvä lähteä uuteen kauteen. Torstaina käytiin osteopaatilla tsekkaamassa jumit auki ja viikon päästä kisaillaankin piirimestiksistä. Tauollakin oli ihan kivaa, mutta niin siistiä päästä taas treenaamaan!
Aksatauolla ei toki vaan levätty laakereillamme, vaan mm. käytiin mejäilemässä ja tekemässä yksi vaikea ruututreeni riistalla. Varikset nousi pitkän tauon jälkeen aika kehnosti, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi vaakutkin palautumaan. Pienimuotoista tokoiluakin on yritetty harrastaa. Lisäksi on toki uitu ja lenkkeilty ahkerasti, koiran kunnon pitäisi ainakin olla kohdillaan tulevaa aksatautta varten!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)