matka on määränpää

Agilitytauko on yhä pitänyt, vaikka treeni-into on kartturilla niin kova, että pahaa tekee. Koiran mielenterveyden vuoksi olemme tokoilleet ja pieni ajatus avoimesta luokasta oon taas mielen perukoille asettunut. Uudet säännöt vaikuttavat ihan hauskoilta ja uusina asioina Riesalle pitäisi opettaa lähinnä ruutu. Luoksarin stoppia en saanut koskaan Riesalle läpi, mutta uusissa säännöissä sitä ei enää ole. Paikkamakuukin muuttuu, mikä on pienen ylivilkkaan pikkutollerin kannalta varsin hyvä juttu.

Ruudun opetusta varten muistuttelin Riesalle naksulla mieleen kosketusalustaa, joka olikin yllättävän hyvin muistissa. Tänään läskäistiin kosketusalusta ensimmäistä kertaa ruudun sisään, ja hienosti Riesa ampui alustalle vähän pidemmältäkin matkalta. Eteneminen tästä eteenpäin on vielä hämärän peitossa, ei hajuakaan miten kauan pitäisi treenata alustalla ennen sen häivyttämistä :D Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta, kuten muukin tokoilu tähän asti.

 Kuvannut Sara Nikula

Jotain temppujakin on yritetty epätoivoisesti opetella, valitettavan laihoin tuloksin. En ole koskaan jaksanut opettaa Riesalle suuremmin mitään "turhanpäiväisyyksiä" (aksaa tukevat kehonhallinatemput eivät lukeudu näihin), mutta sen tekemisen tarve tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta... Aksatuolla on siis keksittävä luovia ratkaisuja. Varmasti oma syy, kun totuttaa koiran niin aktiiviseen elämään. (Riittävää lepoa tietenkään unohtamatta ;)

Viikonloppuna seurattiin kärppänä karsintoja. Lähetin kamalan kasan tsemppiviestejä kotisohvalta ja tyydyin osaani. Harmitti oikeastaan aika vähän olla ruudun väärällä puolella. Radat oli tänä vuonna todella kivoja, olisi kyllä ollut ihan superhauskaa päästä niitä juoksemaan. Ihan pari kertaa mielen perukoilla oli ajatus, kuinka useampikin Riesaa selvästi hitaampi koira oli mukana, mutta me ei. Vaan heidän osallistumisensa ei toki ole meiltä pois, me ei vaan osattu olla tarpeeksi hyviä oikeissa paikoissa.
Sunnuntaina laitettiin vielä seurakavereiden kanssa kisakatsomo pystyyn, heijastettiin kuva seinälle, syötiin hyvin ja kakkuakin oli tarjolla kavereiden menestyksen johdosta. Ihan kiva oli kokea karsinnat näinkin, oli meinaan hyvää kakkua.

Karsintojen jälkeen sosiaalinen media täyttyi kaikenlaisista fiiliksistä, valitettavasti myös niistä huonoista. Vaikka pettymyksien kokeminen kuuluu toki kilpaurheiluun, niin itselle tulee koko ajan vain selvemmäksi se, minkälainen koiraharrastaja en halua olla. Muistissa on edelleen ajat, jolloin Riesan kanssa ei tehty ollenkaan nollia. Silloin toki aina välillä masensi kovastikin, mutta aina kuitenkin löysi syitä olla positiivinen ja tyytyväinen koiraan. En ole mikään kovin positiivisella asenteella varustettu muuten, joten jälkikäteen olen useinkin ihmetellyt, miten sitä jaksoi kerta toisensa jälkeen löytää ne pienetkin onnistumiset. Nykyisin harmittaa usein se, että tuo taito on hieman kadonnut. Kun onnistumisia saa useammin, niin niitä ehkä hakeekin enemmän. Nälkä kasvaa syödessä, mutta oma tavoitteeni ensi kaudelle on löytää samalla tavalla positiivisia asioita, kuin silloin muutama vuosi sitten. Toki olisi ihan hirveän iso plussa myös saada niitä tuloksia, mutta lopulta tätä lajia kuitenkin tehdään lajin vuoksi, ei tulosten. Jos se kääntyy päälaelleen, niin ollaan vähän huonolla polulla.

SM 2015

SM-kisoissa kisailtiin jo pari viikkoa takaperin, mutta palataan nyt vielä kerran niihinkin tunnelmiin. Postauksen videot ovat toistaiseksi todella huonolaatuisia, sillä en ole saanut vielä käsiini kunnollisia videoita.

Mestaruuksista kisattiin tänä vuonna Oulussa, joten lähdimme matkaan jo torstaina päivällä. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi ja vältyimme perinteiseltä perjantain kiireeltä. Reissuseurana meillä oli Katja ja bc Leia, jota olimme Riesan kanssa vuosi sitten hoitamassa. Koirien yhteiselo hotellihuoneessa päättyi lyhyeen, sillä lupaavasti alkanut yhteistyö loppui sillä sekunnilla, kun Leia sai kylppärissä ruuan. Pienen selkkauksen jälkeen pätimme pitää koirat erillään huoneessa, sillä reissussa riitti tarpeeksi stressattavaa ilman kyräilyjäkin.

Perjantaille olin ilmoittautunut yhdelle agiradalle, jotta Riesa tottuisi kisapaikkaan. Meillähän on tämä arvokisahistoria vähän surullinen, kun koira ei ole kovin monesti kyennyt toimimaan ollenkaan, edes iltakisoissa. Oli syynä sitten ihmismäärä, melu, jännitys tai mikä lie. Viime vuosi meni hyvin ja nyt Riesalla on paljon enemmän kisakokemusta, joten en ollut hirveän huolissani.

Lähtö oli tälle radalle tehty todella huonoksi, sillä kaiuttimet olivat aivan koiran selän takana ja melu jo itsellekin epämiellyttävä. Arvasin, ettei Riesa tule pysymään kaksisesti lähdössä, joten otin suosiolla melkein lentävän lähdön. Riesa oli todella kierroksilla ja aika epämiellyttävä ohjata. Hyvät kontaktit kuitenkin kierroksista huolimatta. Hyllytettiin a-putki erotteluun, jonka itse ohjasin luokattoman huonosti. Siinä vähän hajosi pakka muutenkin, mutta olipa harjoiteltu tosiratoja varten.



Lauantaina startattiin joukkueen ensimmäisenä lähtijänä. Rata oli mielestäni aika helppo, ei meille mitään hankalia päällejuoksuja yms. Taas kovaääninen selän takana häiritsi Riesaa kovasti, ja se varastikin törkeästi heti kun käänsin katseeni. Lähtö oli kuitenkin helposti handlattavissa näinkin. Teimme ihan ok nollan joukkueelle. Puomi minun piti alunperin ohjata eri puolelta, mutta koira tulikin niin kovaa kahden putken jälkeen, etten lähtenyt valssailemaan. Itselle tuli epävarmuus puomin päädyssä, eikä suunnitelman muuttaminen lennosta onnistunut. Ehkä tämän takia puomi itsessään oli aika hidas ja sen jälkeinen ohjaus todella huolimaton. Sain kuitenkin ihme ja kyllä pelastettua koiran oikeaan päähän putkea.
Riesan nollan lisäksi juokkueelle kaksi puomin kontaktivirhettä ja yksi nolla. Tuloksella 5 olimme sijalla 10, mikä on meidän seuran paras tulos koskaan.



Sunnuntai sujui oudoissa tunnelmissa. Hotellilla halusin toisinaan oksentaa ja jättää koko kisan väliin ja hetken päästä en malttanut odottaa kisapaikalle pääsemistä. Lämppälenkillä sain kuitenkin kasattua ajatukseni, eikä jännittänyt juuri lainkaan. Oli vaan todella siistiä päästä kisaamaan näissä kisoissa kaiken tehdyn työn jälkeen.
Meillä kävi vähän kehnosti, kun juuri ennen omaa tutustumisryhmää oli pitkä tauko, enkä ehtinyt katsoa radalla kuin ihan parin koirakon suoritukset. Olisi pitänyt saapua paikalle aikasemmin.

Rata (kuva) oli aika kinkkinen, mutta meille täysin mentävissä.
Lähdössä Riesa pysyi tällä kertaa rauhallisesti, mutta heti sen jälkeen homma meni mielenkiintoiseksi. Riesa baanatti suorasta putkesta tuhatta ja sataa eteenpäin, pieni putkijarru olisi ollut paikallaan... Tämän jälkeen vielä toinenkin käännös valahti. Sen seurauksena olin pituuden jälkeisestä takaakierrosta todella myöhässä. Riesa oli jo lukinnut esteen väärältä puolella, mutta jollakin ilveellä sain vielä rynnittyä itseni koiran linjalle ja tyrkättyä takaakierron.
Kun alusta selvittiin virheittä, niin 14-16 väli oli meidän painajaisista. Este 15 oli juuri sellainen, jonka Riesa lenkittää ohi. Lisäksi piti varoa takana olevaa ansaputkea. Tämäkin selvitettiin, mutta viimeisen putken jälkeen rata katosi itseltäni ihan totaalisesti! Ihan kamala tunne, ei ole mitenkään kovin usein osunut omalle kohdalle. Takaakiertoon tyrkkäisy jäi tekemättä ja tuloksena hylkäys.



Harmitti hieman, mutta loppupeleissä yllättävän vähän. Rata oli alusta asti niin hasardi ja päällejuoksukohta meille niin vaikea ja keskittymistä vaativa, etten itsekään ihmettele tuota unohdusta. Sain onneksi niin paljon ymmärrystä ja tsemppausta ihanilta treenikavereilta ja Lotalta, että hetken kuluttua aiheesta pystyi heittämään jo vitsiäkin. Tästä kuitenkin opittiin taas, pitäisi tutustumisessa keskittyä kunnolla ihan kaikkiin kohtiin, eikä tuhlata määräänsä enenpää energiaa vaikeisiin kohtiin. Lisäksi ei olisi pahitteeksi saapua sen verran ajoissa kisapaikalle, että pystyisi seuraamaan useamman koirakon suoritukset.

Päälimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin kiitollisuus siitä, että pääsin juuri Riesan kanssa juoksemaan yhdessä rataa. Riesa teki parhaansa ja vähän enemmän, se oli paras asia kisaviikonlopussa. Ei sähläystä, ei ohjauksien huomioimattomuutta, ei mitään. Se tuli ohjauksiin kiltisti kun vain ohjasin. On myös ihme, että saimme radan kasaan kaiken sähläämisen jälkeen, Riesa ei yleensä ole kovin armollinen ohjaajan virheitä kohtaan. Riesa keskittyi hienosti tekemiseen koko kisaviikonlopun ja yllätti kaikin tavoin vain positiivisesti.

Kisoista jäi todella kova nälkä ensivuodelle ja valtava treeni-into. Alan jo uskoa, että ehkä meistäkin on isoihin kisoihin. Joukkueradan nolla lämmitti mieltä etenkin siksi, koska emme ole koskaan missään joukkueessa onnistuneet sellaista vääntämään.

Treeni-innosta huolimatta nyt taukoilemme ainakin kuukauden verran, ehkä enemmänkin. Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä jonkun verran tekniikkatreenejä, mutta niitä ehtii vaikka vasta loppukesästä. Seuraavat kisat ovat vasta elokuun lopussa, alkuvuosi mentiin aika kovalla tahdilla ja tauko tulee varmasti kummallekin tarpeeseen.

Karsinnat jäävät nyt siis väliin, sillä sitä voittoa emme saaneet puristettua kasaan. Ei osattu tehdä ehjiä nollaratoja oikeissa paikoissa. Vauhtihan riittää voittoon ja useampaankin, mutta taito tällä kaudella ei. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan, kova yritys kuitenkin molempiin kisoihin. Me osataan kyllä.

FI AVA & tupla

Me tehtiin se! Kaikkien niiden epätoivon ja pettymysten hetkien jälkeen Riesalla on viimein kasassa osallistumisoikeus SM-kisoihin!!! Kaupan päälle vielä valionarvo.

Ensimmäinen rata sunnuntaina meni vähän pelasteluksi ja huuto-ohjaamiseksi, mutta helpolla radalla Riesa löysi itsensä oikeille esteille. Pysäytin kaikki kontaktit huolella. Tällä radalla sija 2. ja SERT-A -> FI AVA.

Toinen rata oli profiililtaan tosi tyhmä, ansaesteita kaikkialla ja Riesa ei tunnetusti ole niiden kanssa kovin hyvä... Tämä oli kuitenkin ihan mielettömän hyvä rata meiltä, en yhtään panikoinut tuplaa eikä Riesa miettinytkään mitään ansaesteitä! Jos vaan pystyisi hieman useammin noin ehjään suoritukseen. Kontaktit pysäytin taas huolella, sillä en halunnut pääsiäisen katastrofin uusiutuvan... Riesalla on muutenkin TSAUn hallissa ehkä hieman väärä mielentila kontakteille, kun on niin usein juuri siellä saanut vain baanata läpi.
Toisella radalla sijoitus 3 ja tupla plakkarissa!

Onnistuminen kasvatti taas luottoa omaan osaamiseen. En ennen viikonloppua millään uskonut, että pystymme näin lähellä kesää enää juoksemaan tuplaa. Liikaa paineita ohjaajan kisapäälle, eikä Riesakaan ole mikään kaikista tulosvarmin koira. Näin sitä näköjään voi yllättää itsensäkin aina joskus.

Maanantaina juostiin Jennan treeneissä. Meinasin jo radan nähdessäni tippua tuolilta, ei pelailtu ihan omalla mukavuusalueella. Olin vielä itse tosi pahassa räkätaudissa, mutta onneksi Riesa paikkaili hyvin.

Loppua kohden hyydyin aika pahasti ja Riesallakin selkeästi vaikutti edellisen päivän kisat. Päästiin kuitenkin loppuun asti, vaikka olin varma, että päästään juuri ja juuri puoliväliin.
8-11 yllätti sujuvuudellaan, Riesa irtosi tosi makeasti putkeen ja itselläni oli jopa hyvin aikaa ehtiä 11 takaakiertoon. Pöytä ja puomi eivät olleet linjassa, joten ohjaajalle saatiin vähän pujottelutreeniä. Videolta katsottuna sillä alueella on vielä aika paljon treenaamisen varaa...

Tuplaa mä metsästän

Tuurikaan ei ole meidän puolella arvokisaprojektin suhteen. Viime vuoden tuurinolla karsintoihin taisi viedä kaiken hyvän tuurin useamman vuoden ajaksi.

Yhteistyö sujuu tosi hyvin tällä hetkellä, alkuvuodesta oli hieman vaikeampia hetkiä, mutta tällä hetkellä nolliakin tippuu tasaiseen tahtiin. Vaan ei kahta peräkkäin... Naurettavan monta kertaa ollaan käyty todella lähellä. Myöskään voittoa ei ole näkynyt, mikä on vähän naurettavaa tuon koiran vauhdeilla :D Mutta niitä varten pitäisi tehdä niitä nollia oikeissa paikoissa. Voitot ovat kaatuneet mm. viimeiseen rimaan yms. hauskaan.
Tupla jäi pääsiäisenä Riesan elämän ensimmäiseen puomin kontaktivirheeseen. Ei sitten parempaan paikkaan sekään osunut. Oma moka, kun en ollut pitkään aikaan kunnolla kisatilanteissa pysäyttänyt alastuloja eikä reeneissäkään niitä oltu sen suuremmin vahvisteltu. Yhdet vahvistustreenit ja sen jälkeen kisoissa oli todella näppärät kontaktit. Tämän jälkeen todellakin muistan olla tarkempi ja johdonmukaisempi... Kantapään kautta.

Tässä yhdet kisavideot n. kuukauden takaa. Hyppäriltä nolla, vaikka aika hölmöltä näytti :D Riesan mielestä ei todellakaan ruveta kahta kertaa kääntymään peräjälkeen. Ekalta rimafemma ja tokalta keppien huolimattomuusfemma.
Hyvin näkyy videoilla myös se, miten mulla lähtee aina toinen käsi valsseissa  minne sattuu... Jännästi Riesa aina lukee sen, ja levauttaa hypytkin ihan väärään suuntaan.



Viikkotreeneissä ollaan käyty normaalisti, itsenäisesti ei olla nyt ehditty käydä ollenkaan. Ville Liukka kävi kouluttamassa meitä helmikuun lopussa. Olin aivan surkea näissä treeneissä, rytmitys tuntui ihan vieraalta asialta! Jennan yksäreitäkin mahtui maaliskuuhun peräti kahdet. Parin viikon päästä uudestaan.

Jennan opeissa

Maanantaina taas Jennan yksärillä. Näitä on nyt säännöllisesti pidemmän aikaa, tuo tosi paljon lisämotivaatiota. Tänään meni oikein kivasti. Välissä oli omat rytmitykset hukassa ja lähetykset naurettavan huonoja, mutta ne saatiin nopeasti korjattua. 14-18 väli olisi vielä vuosi sitten ollut meille mahdottomuus, nyt se meni ongelmitta ensimmäistä yritystä lukuunottamatta. Mahtavaa joka treeneissä huomata, että ihan oikeasti mennään eteenpäin.

Alussa oli vähän samaa teemaa kuin viimeksi, tätä vain piti vahvistaa tosi paljon enemmän. Ensin R tuli ykköshypyn ohi puomin puolelta, ja kun otettiin lähetykseen askel mukaan, niin ohi mentiinkin seinän puolelta. Jätettiin askel pois ja palkattiin pari kertaa niin lähti sujumaan. Noita pitää treenata, koiran pitää poimia se ensimmäinen hyppy, vaikkei se nokan edessä olisikaan.

Seuraavaksi puututtiin putkijarruun. Meillä sen ongelma on lähinnä se, että sitä ei ole :D Ollaan palkattu sitä viimeksi kesällä, joten jostain syystä oli vähän unohduksissa. Ohjaus laitettiin myös ihan uuteen uskoon. Kunnon jarru putken suulla, liike pysähtyneenä kun koira menee putkeen. Kääntyi joka kerta hyvin, myös luukuttamisen jälkeenkin. Eiköhän me näillä jatketa...

Puomia kellotettiin, paras suoritus oli jotain 1,75s luokkaa, mikä on ihan sellainenkin että maailmallakin pärjäisi. Riesan treenipuomi on kuitenkin ihan superhuono. Sitä ei kellotettu, mutta heittämällä yli kahta sekuntia. Tähän saatiin todella yksinkertainen ratkaisu, pienellä hetsaamisella ja kehumisella Riesalla pysyi puomitkin hyvinä. Pitäisi aina muistaa vaatia ne hyvät suoritukset, Riesa osaa kyllä. Muuten Riesan puomi sai kovasti kehuja, näkyy että koira tietää selvästi mitä tekee :)



Sunnuntaina käytiin juoksemassa kisat tsaun uudella pohjalla. Tykkäsin pohjasta kovasti, me ei vaan ikinä onnistuta kummassakaan Turun halleissa :D
Riesalla on kasvanut itseluottamus viimeaikoina tosi paljon, minkä vuoksi se tekee aika paljon enemmän itsenäisiä valintoja... Ehdottomasti positiivinen ongelma, vielä kun muistaisin ohjata tätä uutta Riesaa! Ekalla radalla Riesa haki aan keppien takaa, en ottanut riittävästi haltuun... Toisella radalla taisin takaakiertoon lähetyksessä hieman peittää siivekettä, joten Riesa kävi hakemassa aika kaukana olleen pituuden :D En osaa olla noista edes harmissani. Hyvä vaan, että koira menee edes johonkin vaikka ohjaaja ei anna selkeitä ohjeita. Aikasemmin Riesa jätti tekemättä, jos ei selvästi kerrottu. Nyt vaan muistan itse ohjata jämäkämmin ja vahvistaa treeneissä ansaesteiden ohituksia.

Hyppärillä oli supervaikea alku, siinä syntyi myös monia vaaratilanteita... Meille siitä alusta myöskin hyl. Muuten radalla sai vaan juosta kovaa, se oli vaihtelun vuoksi oikeastaan aika kivaa.
Viimeinen rata oli melkoisen hankala. Meille tästä keinufemma ja okserin rima alas. Keinulle täytyy nyt oikeasti tehdä jotain... Toki tuomari oli todella tarkka keinun suorituksesta, mutta en voi luottaa siihen, että kohdalle osuisi lepsu keinutuomari. Etenkin jos joudun itse irtoamaan eteen, niin keinunkin suoritus muuttuu melkoisen lennokkaaksi. Ajattelin ennen kesää palata keinun kanssa tosi paljon taaksepäin, ja lähteä opettamaan 4on tekniikalla keinua. Sitä ennen pitäisi vaan saada ne viimeiset nollat, sillä en halua lähteä keskeneräisen keinun kanssa kisaamaan. Seuraavalla Jennan yksärillä paneudutaan keinuun, toivottavasti silloin saataisiin tähän touhuun joku selkeys.