FI AVA-H Riesa

Vihdoinkin on douppitauot lusittu ja päästiin vajaan kahden kuukauden tauon jälkeen taas kisaamaan. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että nämä tauot olisi nyt tältä erää tässä. SM-kisojen jälkeen kun ei ole muuta kuin taukoiltu, ensin vapaaehtoisesti ja sitten vähän vähemmän vapaaehtoisesti.

Sunnuntain neljän radan urakka alkoi hyppyradalla. Radan reunalta rata näytti haastavalta, mutta osoittautui ihan kivaksi pätkäksi. Me ei perinteisesti osata mitään hyppyradoilla, mutta tälle radalle mentäessä oli ihan varma olo. Pieni hässäkkä saatiin kuitenkin aikaiseksi radan loppupuolella, kun Riesa valahti pussista vähän pitkälle. Tosi hyödyllistä opettaa koiralle hyvä putkijarru ja sitten olla käyttämättä sitä...
Pienesti Riesa siinä pyöri, mutta selvittiin maaliin asti. Tuloksia sai odotella ihan tuhottoman kauan, enkä ollut täysin varma, saatiinko pyörimisestä kieltoa vai ei.

Tulokset tulivat seuraavan radan tutustumisen jälkeen ja Riesahan voitti koko radan! Fiilis oli todella helpottunut, viime kauden voittopaniikki vielä elävästi mielessä... Turhautuminen nousi silloin ihan uusille tasoille, kun voitto jäi aina jostain viimeisestä rimasta tai muusta sössimisestä kiinni.
Voiton myötä Riesa sai viimeisen hyppysertinsä ja on nyt siis valio myös hyppyradoilta! Tittelit ei sinänsä merkitse mitään, mutta mukava saavutus kuitenkin.

Toiselle radalle mentäessä keskittyminen rakoili pahasti. Olin edelleenkin niin helpottuneen onnellinen voitosta, että ennen rataa vain päättömästi kävelin ympäri hallia, kun en osannut tehdä muutakaan. Hyllyksi siis tämä rata, mutta kontaktit oli hyvät ja paremmalla keskittymisellä rata olisi pysynyt varmasti kasassa.

Kolmannelta radalta harmillinen hylly. Yksi valssi valahti vähän liikaa ja Riesa oli väärällä hypyllä. Mutta mitä pienistä, hyvä rata muuten ja kontakteista iloitsen taas suuresti! Tältä radalta on jonkunlainen videokin:

Viimeiselle radalla saikin lähteä ihan rennoin mielin, sillä yksittäisiä nollia tai sitä voittoa me ei enää tarvita. Tämäkin rata oli meiltä tosi hyvä, vaikka rataprofiili ei mikään oma lemppari ollutkaan. Ennen loppusuoraa sattui pieni kommunikaatiokatkos, sillä Riesa luki saksalaisen ilmeisesti ihan tavan päällejuoksuna ja olikin yllättäen väärällä puolella. Itsellä oli  focus jo liikaa loppusuoralla, seuraavalla kerralla koirakin mukaan ;) Tältä radalta siis femma.

Ensi sunnuntaille onkin jo buukattu seuraavat kisat. Samoilla fiiliksillä sinne!

Eka teharileiri

En muista, olenko blogin puolella maininnutkaan siitä, että treenataan tällä kaudella Nauravan koiran tehoryhmässä, johon kuuluu aina yksi leiri kuukaudessa. Meidän ekasta leiristä on nyt jo melkein kuukausi aikaa, joten kai se on aikakin kirjoitella... Tämä oli teharin toinen leiri, mutta Riesan pattileikkauksen takia päästiin nyt vasta tositoimiin.
Kouluttajana meillä on Kim Kurkinen ja olen kyllä tykännyt treeneistä.

Treenipäivänä meillä on aina kaksi settiä, aamulla n. 20min ja iltapäivässä samanmoinen. Itse olin viime leirillä sopivasti kipeänä, joten oli todella raskas rupeama. Pitkät päivät ovat tosi hyvää harjoitusta esim. pitkiä arvokisapäiviä varten.
Me tehtiin alla olevaa  rataa aamun setti sekä iltapäivällä vielä parin toiston verran. Sen jälkeen tehtiin rataa peilikuvana. 

Radalla sinänsä ei ollut meille mitään varsinaisia ongelmakohtia, mutta keppikulmat molemmilla radoilla aika hankalat. Päivän aikana tuli itselle aika paljon ihan yksinkertaisia rytmitysviheitä sekä ihan vaan vääriä ohjausvalintoja.

Jäi silti tosi hyvä fiilis. Tosi paljon positiivisia asioita ja Riesa jaksoi jopa iltapäivän treenin tosi hyvin. Kun Riesa väsyy yhtään, sen kanssa täytyy olla rytmityksien kanssa ihan supertarkka, joten niitä rytmitysvirheitä tosiaan sattui vähän hassuissakin kohdissa. Itsekin olin kaikesta juoksemisesta ihan puhki, ei todellakaan mikään ihan iisi päivä.

Radan lempparikohta mulle oli 11-15. Päätin repiä kaikki vauhdit irti ja juosta pisintä reittiä. Se tuntui todella hasardilta, mutta pääasiassa toimi tosi hyvin :D
Kun treenit etenivät, alkoi jalka painamaan sen verran, että helpotettiin homma hiukan. Valssi 11 jälkeen ja persjättö 13-14 väliin. Tämä oli itselle paljon helpompi ehtimisen kannalta, mutta ajoituksen kanssa sai olla todella skarppina, sillä a-este veti koiraa hyvin puoleensa jos yhtään yritti keulia.
Kokeiltiin myös kahdella persjätöllä, mutta se ei oikein lähtenyt :D Tekisin silti edelleen ensimmäisen vaihtoehdon mukaan jos lähtisin uudestaan rataa tekemään.

Vauhti tuolla pätkällä kasvoi tosi kovaksi, joten tuli itselle tarpeellinen muikkari myös jarrun tarpeellisuudesta, kun Riesa lenkitti 15 ja 17 hyppyjen ohi. Kun ohjaaja rupesi taas ohjaamaan koiraa oikein, niin kohdissa ei ollut mitään ongelmaa.

Pakko vielä erikseen hehkuttaa Riesan putkijarrua. Vitosputkella Riesa kääntyi aivan sairaan hienosti koko ajan, on mennyt Jennan opit ainakin koiralle kalloon! Muutenkin pystyin tekemään paljon ohjauksia omalta epämukavuusalueeltani ja Riesa osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Näitä samoja fiilikisä jos saataisiin myös tulevan lauantain leiripäivältä.



Riesan viimeisinkin saikku on nyt ohi, eikä uutta ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut (kopkop). Fyssarille päästiin vihdoin viikko sitten ja Riesa oli yllättävän hyvässä kunnossa. Kipeä anaalirauhanen oli saanut sen vähän jumiin ja vinoon takaa, mutta muuten ei ihmeellisyyksiä ja kaikki saatiin hyvin auki. Treeneissä liikkuvuus ja vauhti oli mielestäni parantunut entisestään, sunnuntain omatoimitreeneissä vähän liikaakin... :D Mutta tiistaina Jennan treeneissä Riesa oli jälleen ihan superhyvä, joten tasapaino löytyi nopeasti!

Lisää saikkua

Treeniblogi alkaa pikkuhiljaa muuttua sairasblogiksi. Alkuviikosta saatiin lopettaa korvatipat ja toivoin, että tämän syksyn sairastelut olisivat tässä. Torstaina huomasin Riesalla tulehtuneen ja puhjenneen anaalirauhasen... Lääkäristä haettiin kipulääkettä ja antibiootit, maanantaina käydään rauhoituksessa puhdistamassa rauhaset.

Muuten Riesa ei ole ollut torstain jälkeen erityisen kipeä, mutta kauluri on tuottanut suuria ongelmia. Riesa ei pysty liikkumaan kaulurin kanssa mihinkään, vaan paineustuu siitä tosi pahasti. Se on myös mestari kaulurin irti repimisessä. Paniikkiratkaisuna laitoin riesalle valjaat päälle ja sidoin kaulurin pannan niihin. Jotenkin se kuitenkin pääsi myös tästä viritelmästä ihan hetkessä irti, kun äiti oli sitä vahtimassa.

Ärsyttää niin kovin, että korvakin nousi pystyyn.

 Pieni epätoivo meinasi iskeä, sillä tiistaina Riesan pitäisi olla työpäivän ajan yksin, eikä sitä muovikaulurin kanssa olisi millään voinut jättää vahtimatta. Kävin hakemassa puhallettavan kaulurin, mutta valitettavasti Riesan kaulanympärys on niin pieni, että oli otettava aika pieni kaulurikin. Riesa ylsi sen kanssa vähän nuolemaan haavaa. Vaan hätä ei ole tämän näköinen, askartelin kauluriin muutaman lisäsentin hiusten kihastamiseen tarkoitetuista pötkylöistä ja nyt on eläminen huomattavasti helpompaa. Tämä rakennelma ei haittaa Riesaa ollenkaan ja haavakin on jo todella hyvin parantunut. Riesa on myös tosi hienosti kestänyt haavan putsaamiset ja muut hoitotoimenpiteet, vaikka varmasti on ollut tosi kipeä.

Jos nyt tässä olisi tälle vuodelle riittävästi sairasteluja!

Fäijönii. Riesa ei arvosta.

Takaisin sairastuvalle

Ehdimme edellisen päivityksen jälkeen kisata yhdet kisat, ja nyt Riesalla on taas doping-karenssi. Riesa kehitti itsellensä jostain korvatulehduksen, joka on nyt onneksi mennyt ohitse. Korvatipatkin saadaan lopettaa huomenna. Valitettavasti korva oli alkuun niin kipeä, että Riesa sai parin päivän ajan kipulääkettä. Kipulääkkeistä tulee heti kuukauden karenssi.

Karenssi ei sinänsä harmittaisi, mutta treeneissä on mennyt nyt niin mielettömän hyvin, että kovasti haluaisi päästä testaamaan osaamista myös kisakentille. Jennan treeniradat ovat sopineet meille tosi hyvin. Paljon vauhtia mutta kuitenkin tekniikkaa sopivassa suhteessa. Onnistumiset ovat kasvattaneet niin omaa kuin koirankin itseluottamusta. Riesakin esittää jatkuvasti parastaan. On edelleen todella outo fiilis, kun radan vaikeimmat kohdat sujuvat ihan helposti ilman mitään vääntöä. Ei Riesan kanssa ole ihan hirveästi tottunut siihen, että se on niitä harvoja koiria jotka onnistuvat heti ensimmäisellä yrityksellä!

Riesan kanssa harrastaessa on oppinut kyllä aivan älyttömän nöyräksi, eikä pidä onnistumisia itsestäänselvyytenä. Melko suuri kontrasti siihen, kun joskus aloitettiin Riesan kanssa harrastaminen :D

Viime viikon treeneistä saatiin ihan videotakin Jennan kuvaamana. Mulla oli pari viikkoa sitten omille ryhmäläisille samantyyppinen puomin leijeröinti, oli hauska päästä Riesankin kanssa kokeilemaan. Puomi alkoi olla jo tässä vaiheessa melko hidas, mutta ihan ok siihen nähden, että puomille ei hirveästi päässyt keräämään vauhtia.
Tämän radan lisäksi tehtiin vähän kääntymistäkin, kun radalla oli niin paljon baanaa. Nämä meni myös hyvin.



Pari viikkoa sitten käytiin tosiaan kisaamassa. Tuomisina yksi hasardi nolla. Tavallaan olen tosi tyytyväinen ja tavallaan jäi vähän hampaankoloon. Riesa oli ihan ylikierroksilla radalla ja silloinhan sitä on äärimmäisen hankala pitää lapsessa. Kumilanka venyi tälläkin kertaa, mutta ei katkennut. Koskaan aikaisemmin en ole saanut Riesaa pidettyä niin hyvin hanskassa noilla kierroksilla, vaikka nytkin meinasi useammankin kerran lähteä ansaesteille vaikka oma liike oli jo menossa eri suuntaan. Yhdessä kohtaa Riesa lähti hakemaan putken väärää päätä putken takaa, mihin tuhrautui ihan älyttömästi aikaa. Tuli se kuitenkin takaisin, kun tarpeeksi kovaa huusi :D Hyppyserti ja valioituminen meni sitten siihen, mutta arvokisanolla kuitenkin. Kahdelta muulta radalta pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta superhyvät kontaktit!

Nyt lauantaina meillä oli teharin leiripäivä, mutta kirjoittelen siitä kun vaan saan videot editoitua.

Sairaslomailua ja toinen hyppyserti

Blogi ei pysy taas yhtään ajan tasalla, mutta väliäkös tuolla.

Vähän päälle kuukausi sitten Riesalta operoitiin pienenpieni patti vatsasta, mikä piti meidät sitten poissa kisakentiltä sen kuukauden douppiajan verran. Huomasin patin jo loppukesästä, mutta en jaksanut niin minimaalisesta patista huolestua. Se ei ollut juuri lainkaan koholla ja kooltaan muutenkin reilusti pienempi kuin pikkurillin pää. Se oli sterkkahaavan vieressä, joten ajattelin patin liittyneen jotenkin siihen.

Näytin pattia yhdelle kaverille, joka heitti ilmoille nisäkasvaimen mahdollisuuden. Siinä saattoi tapahtua pientä ylireagointia minun puolelta, sillä koira oli seuraavana päivänä lääkärissä ja sitä seuraavana jo leikkauspöydällä... :D Lääkärikään ei suorilta pystynyt sanomaan juuta eikä jaata patista, joten se päätettiin poistaa. Patti onneksi osoittautui täysin mitättömäksi uudismuodostumaksi, ja sain huokaista helpotuksesta. Hyvä kuitenkin että poistettiin, noista kun ei ikinä tiedä. Riesa parani tosi nopeasti, eikä ollut missään välissä yhtään kipeä saatika välittänyt haavasta mitään.

Treenaamaan päästiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen ja Riesa teki Jennan treeneissä tosi hienoja suorituksia. Homma vaan toimii tällä hetkellä ihan sairaan hyvin. Jennan treenit on myös tehneet meille tosi hyvää. Radat on olleet tosi vauhdikkaita ja jokaisella kerralla on treenattu jotakin tekniikkaa. Oma radanlukutaitokin on ehkä ottanut vielä harppauksen eteenpäin, kun on treeneissä saanut uutta kulmaa radan suorittamiseen.

Kisakentille päästiin palaamaan lauantaina Turussa. Hallin pohja ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja koin sen melko hankalaksi itselle. Kumirouhe oli jotenkin tosi tiiviisti ruohon välissä, eikä ainakaan omat inovit uponneet nurmeen kovin hyvin, joten kenkä lipsui. Radalla meinasinkin kertaalleen lentää nurin ja juokseminen tuntui raskaalta.

Ohjaajan vaikeuksista huolimatta koira toimi hienosti ja tuloksena olikin kaksi nollaa. Valitettavasti väliin mahtui yksi hylly, joten ei tuplaa tällä kertaa.

Ensimmäisellä radalla oli putki-puomi erottelu heti alkuun, jota ei oikein ehtinyt varmistamaan jos mieli olla hyvissä asemissa jatkotilanteita ajatellen. Putki oli kuitenkin sen verran erillään ja suorassa linjassa lähdön kanssa, että periaatteessa koiran piti mennä putkeen ihan helposti. Riesa on sen verran kontaktihakuinen, että hieman pelkäsin sen vaihtavan kurssia heti puomin huomatessaan. Päätin kuitenkin luotta ja se kannatti. Hyvä Riesa!
Lopussa oli juoksupätkä jolla epäonnistuin surkeasti. Päädyssä oli Riesalle hankalassa kulmassa takaakierto jota jäin ihan turhanpäiten yliohjaamaan. Jäin aivan kammottavasti jälkeen kun Riesa baanatti yllättävän kovaa melkein suoraan putkeen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä viskileikkaus putken jälkeiselle hypylle ja olla siellä melkein samaa aikaa kuin koirakin. No, tämä tosiaan jäi suunnitelman asteelle ja huutamalla sain Riesan oikealle hypylle. Siitä jouduin vielä pelastamaan tilanteen kierrättämällä koiran toisen siivekkeen kautta, kuin mitä viskissä olisin tehnyt. Nollalla kuitenkin maaliin ja sehän se on tässä vaiheessa vuotta mukavaa. Tällä radalla oltiin niinkin hyvillä sijoilla kuin 4, mikä yllätti.

Keskimmäisellä hyllytettiin, mokasin samoin kuin ensimmäiselläkin radalla. Radalla oli takaakierto ja siitä suora baana. Jäin ihan asumaan hypyn luo ja olin taas myöhässä jatkotilanteista. Riesa kävi siinä sitten poimimassa yhden ylimääräisen hypyn. Muita virheitä ei tälle radalle mahtunutkaan. Vähän joutui itseään radan jälkeen soimaamaan... Keinu oli radalla hyvä ja puominkin pääsin pysäyttämään huolella.

Viimeinen rata oli kinkkinen hyppäri. Mehän ei koskaan osata mitään hyppyradoilla, joten en liikoja odotuksia tälle radalle asettanut. Meidän onneksi starttasimme luokan loppupäässä, sillä jouduin hieman lennosta vaihtamaan ratasuunnitelmaa. Radalla oli hankalat kepit, periaatteessa ennen niitä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta kulmaa oli äärimmäisen hankala tehdä koiralle selkeäksi.
Siinä katselin kun koirakko toisensa jälkeen epäonnistui ja päätin lähteä nössöilemään ja vaihtamaan puolta vasta keppien jälkeen. Todella moni loppupään koirakko kyllä päätyi tähän ratkaisuun :D Se teki jatkosta vähän vaikeampaa, mutta eipä tullut virhettä.
Nollan saimme myös tältä radalta väännettyä. Riesa pelasti kerrankin aika huolellisesti ohjaajan sössimiset. Jostain syystä ajattelin, että yhdessä valssikohdassa Riesa meinaa varmasti karata takana olevaan putkeen ja jäin ihan liian paikalleni sitä varmistelemaan. Todellisuudessa Riesa ei kuulema edes katsonut putkeen päinkään... Jos pienesti edes luottaisi siihen koiraan... Riesa kuitenkin hienosti paikkasi omaa linjaansa ja irtosi vielä hienosti eteen.
Rata oli haastava ja sijoitus oli taas suoritukseen nähden yllättävän korkea. Olimme siis sijalla 3. ja kaupan päälle saatiin vielä hyppysertikin! Riesalla on tosiaan yksi jo ennestään ja juuri tässä yksi päivä mietin, että loppuja ei varmaan koskaan nähdä. Mutta ehkäpä me vielä joskus valioidumme myös hyppyradoilta.

Vaikka ohjaajan jalat olivatkin näissä kisoissa ihan unessa, kokonaisuus on silti reilusti posin puolella. Kahta nollaa ei kovin monesti olla samana kisapäivänä väännetty, eikä triplakaan kaukana ollut. Riesa toimi tosi hyvin, ihan tässä alkaa unohtaa miten toivoton tapaus sekin pari vuotta sitten oli.