Demin treenit, Riesan rokotukset ym

Maanantaina oli taas Demin treenit. Rata oli tämä kolmosluokan kisarata.
Radalla nähtiin taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Alussa onnistuin heittämään koiran varmaan kolmesti väärään päähän putkea. Menin kutsumaan putken suulta pari metriä sivuun ja vähän taakse, rintamasuunta kepeille päin. Tarkoituksena kääntä koira oikeaan päähän kun se on ohittanut väärän pään. Tuttuun tapaan kiirehdin, ja koska tuo tulee mun kroppaa niin älyttömän hyvin.. Muutaman kerran jälkeen maltoin, ja sain Demin oikeaan putken päähän. Ei se kyllä nätisti mennyt, koira periaatteessa tietää että kohta tulee käännös, jolloin se jää vähän kyttämään ja vaihtikin hidastuu. Mä kun en voi tuommoisessa kohdassa kamalasti liikkua juuri sen takia että koira on pienemmästäkin liikkeestä joko väärässä päässä putkea, tai pahimmassa tapauksessa vaikka kepeillä. Muualta kutsuttaessa se on epäselvää koiralle, joka ei tiedä minne mennä.
3.-6. ihan jees, kepeillä olin hirveän epälooginen, ja kun koitin suoristaa koiran kulmaa pituudelle (joka oli muuten ihan älytön), vedin sen samalla sieltä pois. Toisella kerralla sain taas aivot mukaan peliin, ja koira pysyi tikkurivistössä.
Kohta 7-8b, oli jotenkin tosi ahdas, enkä mitenkään päässyt koiran mukaan enää sen jälkeen kun olin suoristanut linjan pituudelle. Jäin pari metriä jälkeen heti kättelyssä, kun eräs päätti vähän tykittää.
8a hypylle ohjaaminen oli jotan epämääräistä huitomista, ja koska kohta oli niin pirun ahdas, niin koko hyppyhän meni ihan nurin...
Päätin katkaista koko radan pituueden jälkeen, ja siirtyä parempaan kulmaan tulevia hyppyjä ajatellen.
Loppuun meni hyvin, takaaleikkaus ennen 8b, ja valssi ysin jälkeen.
Putkeen 16 heitin valssilla, ja lopun okserikin sujui hyvin.
Tehtiin vielä toiseen kertaan ja nyt meni nollalla läpi. Sivussa otettiin vielä kontakteja, ja paikan hakeminen alkaa yllättäin sujua.

Sen jälkeen pitikin kiiruhtaa jäähdyttelylenkille, koska ainoa rokotusaika jonka Riesalle sain oli maanantaina klo 19. Ehdittiin siis olla vain puolisen tuntia treeneissä, mutta kakaran piti saada rokotukset. Muuten olisi pitänyt odottaa johokin ensi viikon keskiviikkoon.

Riesa oli ihan hienosti eläinlääkärin odotustilassa. Kaikki oli niin jännää ja mielenkiintoista, että korvatkin vähän katosi.. Noh, pitää koittaa muistaa että Riesa on täys kakara vielä, ja on ihan ymmärrettävää että uudessa paikassa ei keskittymiskyky aina riitä.
Itse piikkiä Riesa ei juuri huomannut, ja tutkiminen sujui ihan hyvin.

Keskiviikkona olin kouluttamassa, ja Riesa oli mulla mukana hallilla. En viitsinyt jättää Riesaa kotiin, kun pääsin koulusta kotiin vasta neljän aikoihin, ja puoli viisi piti jo painua. Hallilla laitoin Riesan häkkiin, ja annoin sille siankorvan. Ipana ei edes huomannut toisia koiria, niin keskittyneesti se mutusti siankorvaansa.
Ihan hyvä että oppii olemaan hallilla jo nyt, todennäköisesti tulee viettämään siellä tulevaisuudessa paljon aikaa.

Riesa on melko mielenkiintoisen näköinen.. Jos viime viikolla näytti siltä, että se kasvattaa vaan jalkoja, niin nyt sillä taitaa olla jotkut puujalat.. Se on hirmu hassun näköinen rimppakinttu.

Pääsiäiseksi tultiin taas iskälle Turkuun. Riesa on hirmu paljon reippaampi kuin viime kerralla, ja nyt jo kiusaa ammatikseen labbiksia.. Välillä pitää vähän rajoittaa, kun leikit yltyvät joskus melko rajuiksikin.
Lenkkeilty ollaan vapaana, mutta sain taas huomata kuinka aina unohdan Riesan olevan ihan kakara. Jos mulla on sille vain kuivaa nappulaa, ja palkkaan sen vain tunkemalla vähän namia nassuun, niin miksi se pitäisi mua kiinnostavampana kuin jotain ihanaa hajua. Nyt ollaan kunnolla riekuttu kun ipana tulee luokse. Tänään kentällä Riesa päätti kuitenkin hieman unohtaa mun olemassaolon, kun sillä oli ihana keppi. Painuin jonnekkin lumipenkan taakse piiloon, kun ei muutaman kutsun jälkeen tullut. Katselin kun se hetken mutusti keppiänsä, kunnes tajusi että nyt jotain puuttuu. Raukka juoksenteli hetken epätoivoisena edestakaisin, kunnes kutsuin sen luokse. Ipana oli niin onnessaan kun tajusi etten jättänytkään sitä yksin. Sen jälkeen piti kyllä paljon paremmin silmällä munkin tekemisiä.

Riesa on osoittaunut hirmuisen lupaavaksi harrastuskoiran aluksi, erityisesti agia ajatellen. En ymmärrä kuinka se voikaan olla niin ketterä pitkien koipiensa kanssa.. Myöskin kiipeily kuuluu neidin lempipuuhiin.
Nopeuttakin löytyy jo nyt sen verran, että ei tarvitse koiraa ainakaan perässä raahata..
Hassua ajatella Riesan tulevaa agiuraa jo nyt, mulla on vain mielettömästi ideoita tulevaisuutta ajatellen. Vielä pitää vaan malttaa vuosi.