Treenit ja matkailua

Maanantaina käytiin treenaamassa, toisella radalla oli kasa takaakiertoja, ja toinen rata melko simppeli vauhtirata, jossa hankalaksi osoittautui kuitenkin puomi-putki yhdistelmä.
Ratapiirrosta en pysty piirtämään, kun veljen koneelta kirjoittelen.

Takaakiertorata sujui oikein hyvin. Olin tutustunut rataan vähän kehnosti, joten koiran sijaan piti välillä vilkuilla vähän esteitä.. Menossa se ei kuitenkaan tainnut näkyä. Toiselle kerralle laitettiin putkeen meille tosi haastava kulma, ja se tuottikin meille ongelmia. Demihän lukee mun kroppaa tosi hyvin, ja mä meinasin lähes joka kerta kääntää se liian aikaisin pois putken suulta.. Kyllä se sinne putkeen ilmiselvästi haki, ja oli jo menossa, mutta mun liike sai sen kääntymään.
Lopulta saatiin koira oikeaan päähän putkea, kun hieman maltoin.
On se vaan tajuton eläin. Normaalisti noita ei tajuakkaan, mutta noissa "epäselvissä" tilanteissa sen kyky lukea ohjaajaa nousee esiin.
Toinen rata oli tosiaan melkoinen vauhtirata, jossa oli puomi ja putki vierekkäin. Siinä oli vielä vieressä oikein sopivasti ansahyppy, jonka takia koiraa ei voinut vaan tyrkätä putkeen.
Puomillehan tuo suoraan paukahti, kun otin liikaa haltuun. Toisella kerralla sain muistaakseni ihan hyvin putkeen, vaikka kovin nätistä suorituksesta voi tuskin puhua.
Kepit tuottivat myös hankalaauksia, tuo kun painui suoraan kakkosväliin. Koitin suoristaa linjaa, ja ties mitä, mutta sinne vaan meni. Kokeiltiin niin, että käännän selkäni ihan kokonaan kepeille, ja heitän siitä. Tämä jarras Demiä just sopivasti, ja ne aivotkin ehti edellisestä esteeltä mukaan.
Kepeillä vedätin ihan kunnolla, ja irtosin sivuttaissuunnassakin paljon. Toimi tosi jees.
Puomin kontakti ihan okei, vähän haki paikkaa.. Mutta mä nyt päätin etten nillitä. Näillä mennään, jos ei toimi kisoissa niin se on voi voi sitten.

Riesa oli taas tavalliseen tapaansa mukana, ja oli paljon hiljaisempi kuin viime viikolla. Sunnuntain epiksissähän se ei huutanut juuri lainkaan, joten oletan huutamisen johtuvat Demin mukana olosta. Ipanaa raivostuttaa, kun toinen pääsee mukaan ja ite joutuu vain odottelemaan häkissä.
Treenien loputtua se pääsi vielä kirmailemaan parin espanjanvesikoiran, sekä suomenlapinkoiran kanssa. Raukastahan tulee ihan heittopussi, ei sille tarvitse kun kerran murahtaa, kun se jo pyytelee olemassaoloaan anteeksi. Demihän oli samanikäisenä suunnilleen keskari pystyssä muille koirille.
Hyvä vaan, ettei se ole samanlainen päsmäri kuin Demi. Muuten tulevaisuus voisi olla ongelmallinen.
Hyvin se kuitenkin palautui niistäkin ärähdyksistä, ja oli jo heti kiusaamassa uudelleen.

Kotona ollaan jatkettu puiden kiertämistä. Likka on ihan super siinä! Lukee mua tosi hyvin (okeiokei, ei nyt tommosista pikkutreeneistä oikeasti näe, miten se mua lukee, muttah.. :D), ja se niin rakastaa tehdä! Vauhtikin alkaa olla jo aika huima, vaikka koitankin sen aika minimissään pitää.
En mä nyt oikein tiedä onko noiden treenaminen tulevaisuuden kannalta niin kovin järkevää tai mitään, mutta pääsepähän jotain pieniä ohjausjuttuja kakaran kanssa ottamaan.
Täytyy kyllä myöntää, että näitä puunkieroja treenataan ihan suosiolla vasta klo 23 jälkeen.. Ei välttämättä ole sellainen harrastus, jota viitsisi harrastaa keskellä päivää ihmisten vilistessä ohi..  :D
2on/2off asentoa ollaan treenailtu myös, likka tarjoaa ihan innoissaan. Näiden etenemissuunnitelma on vielä hieman avoin, mutta huolella aijotaan edetä.

Tiistaina iltalenkillä Riesa päättii että nyt on aika hieman teineillä, ja rupes vetämään sieniä... Kävin katsomassa, että mitä ihmettä se niin innoissaan haistelee/syö, ja jotain hemmetin sienirypästä ipana pisteli poskeensa. Ipanaa ei oikein mun käskyt tahtoneet kiinnostaa, joten painuin ihan suosiolla pois. Aika pitkään sain puun takaa kykkiä, ennen kuin ipana tajusi, että nyt jotain olennaista puuttuu. Siellä se hetken ihemissään kirmaili, kunnes kutsuin sen luokse.
Sen jälkeen pysyi hyvin haskassa. Päätin kuitenkin mennä samaiseen paikkaan vielä koira remmissä. Annoin sen hetken vedellä niitä sieniänsä, kunnes kutsuin ja lähdin harppomaan poispäin. Hieman jouduin remmistä nyppäisemään, mutta palkkasin silti. Toisella kerralla sama, mutta tuli heti eikä tarvonnut puuttua remmillä.
Kolmannella kerralla jätin remmin koiran perään ja lähdin ite vähän kauemmas. Kakara tuli heti iloisesti kutsusta, ja pileet pystyyn. Nopeaoppinen ipana ainakin.
Pääasiassahan meillä on ollut luoksetulo hyvin hanskassa, vaikka toisinaan eteen tulee jotain ihan liian mielenkiintoista.

Tästä postauksesta uhkaa jo tulla liian pitkä, enkä saa kuviakaan mukaan, mutta menköön.
Keskiviikkona lähdettiin junalla iskän luokse Turkuun. Mulla on mukana sellainen hervottoman painava urheilukassi, jonka kanssa ipanan kantaminen ei oikein napannut. Kaiken lisäksi Demi oli ihan sekaisin Hyvinkaan asemalla, kun tiesi mihin ollaan matkalla.
Kun viimein pääsin leimaamaan lippuja, Riesa meni jotenkin ihan lukkoon. En tiedä johtuiko siitä mun omasta kasvavasta ärtymyksesta ja/tai Demin mielentilasta, vai jostain ihan muusta. Siinä se kuitenkin kökötti, eikä millään meinannut liikkua. Otin sen sitten syliin (hemmetin painava urheilukassi selässä on tosi kiva kumarrella...), ja painuin istumaan. Siellä se palautui normaaliksi, ja oli yhtä hienosti kuin viime kerrallakin.

Pasilan asema oli vähän jännä paikka, ja ensin Riesa nököttikin vain hämmentyneenä paikoillaan. Kyllä se siitä kuitenkin mukaan lähti, ja tajusi nopeasti ettei mitään hätää ole.
Juna olikin sievästi myöhässä sen 40 minuuttia, eli yhteensä istuskeltiin laiturilla joku tunti.. Hyvää treeniä Riesalle ainakin. Se rauhoittui nopeasti mun kylkeen nukkumaan, eikä välittänyt hälystä. Demihän on jo tottunut maailmanmatkaaja, mikä varmasti myös osaltaan vaikutti Riesan käytökseen.
Viimein saapuva juna osoittautui joksikin vanhaksi rämäksi, jossa ei ollut lemmikkivaunua! Lopulta löydettiin sellainen vanha lemmikkiosasto, jossa oli pari häkkiä reunalla ja kaikkea muuta kamaa. Konnari totesi että sinne vaan, ja vietettiinkin se parituntinen oiken mukavasti lattialla istuen..
Molemmat koirat rauhoittui kuitenkin nopeasti nukkumaan, eikä ohi lappaavat ihmiset häirinneet kumpaakaan. Saatin varsin kiinnostuneita katseita, kun meikä istuu lattialla kaksi koiraa kyljessä kiinni, ja hervoton kassi vieressä.
Turkuun asti kuitenkin päästiin, mikä lienee pääasia.

Vastoinkäymiset eivät suinkaan loppuneet siihen. Olin katsovinani, että keskiviikkona on mätsäri Skanssin pihalla. Nuorin labbislikoista tarvitsee kipeästi kehätreeniä, ja niinpä me pyörittiin Skanssin piha-alueella ja ihmeteltiin kun mitään ei näkynyt.
Noh, se onkin tänään.