21. maaliskuuta 2013

Tiistaiaksat


Tiistaiaksat meni tällä viikolla aivan törkiän mahtavasti, näillä jaksaa taas hetken! Olin jo etukäteen ihan fiiliksissä rataprofiilista, vaikka olinkin vähän epäileväinen omasta osaamistasosta. Jälleen kävi niin, että ns. vaikeat kohdat sujui ihan leikiten ja jumahdettiin helppoon kohtaan... :D
Riesalla oli hallilla uusi lelu, minkä vuoksi kettu teki aivan liekeissä hommia. On kyllä semmoinen deluxe-lelu, että ei varmaan muut lelut kelpaakaan jatkossa... Löytyy vinkua, joustonarua ja aitoa karvaa samassa paketissa!  Maksoi liikaa, joten Riesa älä pliis pistä sitä heti palasiksi.

Radan alku oli vähän ikävä, oon huono lähtemään oikea-aikaisesti liikkeelle ja tuollaisen alun kanssa tuppaa tulemaan pienesti kiirus. Pari kertaa jouduin ottamaan uusiksi, kerran törmäsin esteeseen ja sen jälkeen saatiinkin sujumaan!
Kutosella Riesa tuli hienosti ja ongelmitta päällejuoksuun, wow! Nämä on viime aikoina sujuneet paremmin, ehkä miljoona ja yksi palkattua toistoa alkaa viimein tuottaa tuloksiakin? Hienoin pieni.
Putkia olin etukäteen vähän miettinyt, mutta Riesalla ei ollut niiden kanssa mitään ongelmia. Aika looginenhan tuo oli loppupeleissä, putken jälkeen melkein väkisinkin osui toiseen putkeen.


11 saksalainen oli jälleen hieman vaikia. Kyllähän se tulee saksalaiseenkin kun vaan tarpeeksi käskee, mutta hirveän raskasta se on. Näitä on palkkailtu tosi paljon, mikä on auttanut hieman, mutta ei mitenkään merkitsevästi. Riesahan ei tunnetusti tykkää tulla ohjaajaa kohti, ja tämä sitten näkyy välistävedoissa, päällejuoksuissa, sakalaisessa jne... Ennen olin vahvasti sitä mieltä, että treenaaminen ja vahvistaminen on avain kaikkeen, mutta enää en tiedä mitä näidenkin kanssa pitäisi toimia. Ehkä pitäisi kohta jo hyväksyä, ettei nuo tosta enää palkkaamalla parane. Koittaa vain radasta riippuen päästä sen verran edelle tai taakse, ettei Riesaa ahdista. Jos ei onnistu, niin sitten vain tekee vähän extratyötä ohjauksissa.
Oudointahan tässä on se, että Riesa ei muutoin ikinä ahdistu ohjaajasta tai mitään vastaavaa.

Tällä radalla saksalainen onnistui kyllä ilman sen suurempia ponnisteluja kunhan väin lähdin oikeasti ajoissa pois alta, mutta muistin myös ohjata sitä hyppyäkin... Sitä on radalla sen verran solmussa, että kohta varmaan pamautan selkänikin.

15-16 välille piti ehtiä persjättöön, huonostihan se meni :D Teen persjättöjä niiin harvoin, enkä osaa yhtään ajoittaa niitä. Varsinkin kun Riesa tykkää lenkittää selän taakse, ja se pitää ottaa vahvasti katseella ja käskyllä ohjaavan käden puolelle. Pitäisi kyllä persjättökin ihan oikeasti opetella, nopeankin koiran kanssa ihan kätevä ohjaus aina paikoitellen...

Puomi ja sen jälkeinen elämä oli tosi hieno! Olin itse ihan fiiliksissä, oli pakko ottaa kohta toiseenkin kertaan. Poispäinkäännös ei ole mulle mitenkään ns. luonnollinen ohjaus,vaan joudun aina vähän pohtimaan sitä, enkä oikeastaan luota siihen kovinkaan paljon... Riesan ollessa nuorempi näitä kyllä reenattiin paljonkin ja Lotankin radoilla on pariin otteeseen tehty.
Riesa yllätti, haki tosi hienosti putken ja sen jälkeen kesti kepeillä tosi hienosti takaaleikkauksen ja sivuirtoamisen. Olin itse niin hämmentynyt, että unohdin keppien jälkeen radan... :D Mutta tuli hyvä fiilis! En uskonut tuon sujuvan ongelmitta, pitäisi vain luottaa omaan ja koiran tekemiseen!

Lopussa ei ollut mitään ihmeempiä, hienosti sujui tässäkin putkeen hakeminen.


Jäi kyllä vallan mainio fiilis, kun saatiin rataa tehtyä jouhevasti eteenpäin ja vaikeat kohdat sujuivat ongelmitta. Riesakin oli varsin keskittyneellä päällä. Varmasti auttaa se, että Riesa odottaa autossa treenivuoroa, eikä nostata omia tai mun kierroksia ölisemällä turhaan.

1 kommentti: