Pysähdyskontaktien opettaminen laatikolla

Minulta on useaan otteeseen kyselty Riesan kontakteista, joten ajattelin viimein saada aikaseksi tämänkin tekstin. Yleensä en tykkää mitään koulutustekstejä kirjoittaa, mutta jospa tästä olisi hyötyä jollekin.

Alkuun sellainen disclaimer, että tämä on ollut vain minun tapani opettaa kontaktit omalle koiralle ja koulutettaville. Alunperin laatikolla opettaminen on Trkmanin tapa, ja tämäkin seurailee aika pitkälti sitä. Tapoja on monia ja toiset tavat sopivat paremmin toisille. Riesan kontakteihin olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, enkä tekisi montaakaan asiaa toisin.

Itselleni tärkeintä on, että koira on kontakteilla täysin itsenäinen. Tämä vaatii sen, että koiran täytyy tietää mitä siltä vaaditaan. Riesan kohdalla varmuuden myötä tuli myös vauhti, mutta joillekin koirille tulee rakentaa vauhti erikseen.
Itse en tykkää käyttää kontakteilla mitään apuvälineitä, eli esimerkiksi namikuppi ja kosketusalusta on meillä pannassa. Tähtään siihen, että koira ajattelee itsenäisesti, eikä pysähdy vain siksi, että nami nyt vaan sattuu olemaan alastulolla. Häivyttäminen on myös oma projektinsa.

Ihan ensimmäiseksi tarvitaan jonkinlainen laatikko tai vastaava. Esimerkiksi lipaston laatikko, jonka kaikki reunat ovat samalla korkeudella. Riesalla käytin avattavaa jalkarahia, joka oli sopivan korkuinen. Tarkoitus on naksutella koiralle 2on/2off-asento ensin laatikolle. Ennen tätä on toki tärkeää, että koira on ehdollistettu naksuttimelle ja se osaa edes pienesti tarjota eri asioita. Ensin palkataan pienestä kiinnostuksesta laatikkoa kohtaan ja lähdetään askel askeleelta vaatimaan sitä, että koiralla on takajalat laatikolla ja etujalat maassa.
Koiraa palkataan maahan etujalkojen väliin, ei kädestä. Jos koira meinaa jäädä liian lähelle laatikkoa, voi palkan paikkaa muttaa eteenpäin. Palkkaa ei tässä kannata säästellä, tarkoituksena on tehdä asennosta koiran mielestä parasta ikinä.

Tässä suurimmat virheet koulutettavilla olen nähnyt siinä, että autetaan koiraa liikaa, eikä anneta sen ajatella itse. Näinollen koirat eivät ole osanneet 2on2off-asentoa oikeastaan ollenkaan, ne ovat vain seuranneet kättä. Tässä on vesitetty ajatus itsenäisyydestä jo alkuunsa.

Kun koira osaa asennon, ruvetaan rakentamaa laatikolla pysymistä. Meillä se tuli aika luonnollisesti sillä, että pidensin vain pikkuhiljaa palkkausväliä. Alkuun palkkaa tuli ripeällä tahdilla (ja paljon!) kehujen saattelemana ja aika nopeasti rupesin vaatimaan sitä, että asennosta lähdetään vain luvan kanssa. Viimeisen palkan heitin/laitoin aina eteen, että koiralle tulee alusta asti ajatus etenemisestä, eikä se jää pyörimään laatikon juureen palkkaa etsien. Kun laatikolta lähtemisestä on tehty koiralle luvanvaraista toimintaa, otetaan mukaan matka. Ensin vain yksi askel ja siitä palataan heti palkkaamaan. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa ja otetaan lisää liikehäiriöitä.

Seuraava vaihe on laatikon ohi käveleminen niin, että koira jää laatikolle. Hommaa tehdään edelleen tarjoamisen kautta ja pitkälti omalla sijainnilla kontrolloidaan sitä, miten koira sinne laatikolle menee. Kun koiran ohi voi rauhallisesti kävellä, kasvatetaan vauhtia. Vaikeusasteita kannattaa lisätä asteittain eikä jäädä liian pitkäksi aikaa liian helppoon. Kun koira kestää ohijuoksemisen, tehdään persjättöjä ja valsseja ym. liikehäiriöitä. Jos ollaan oikein ahkeria, niin rakennetaan laatikosta niin varma, että koiran voi lähettää laatikolle ja jäädä itse taakse. Valitettavasti itse en ollut koskaan niin ahkera, mutta tein sen työn sitten itse esteellä.

Ehdottomasti suurin ongelma ihmisillä on tässä vaiheessa se, että autetaan ehkä jopa ihan huomaamatta koiraa. Rytmitetään liikettä niin, että koira oppii lukemaan liikettä, tehdään jotain käsiliikkeitä tms. Selvimmissä tapauksissa ohjaaja ihan pysähtyy ja jatkaa vasta sitten matkaa. Joskus näkee myös sitä, että ohjaaja käy tunkemassa namia koiralle jo ennen kuin se on edes pysähtynyt ja näin autetaan koiraa siihen asentoon.
Annetaan siis edelleen koiran ajatella ja tehdä itsenäisesti eikä liikoja autella. Jos koira ei ilman apuja osaa, niin palataan taaksepäin.Omien treenien videointi voi olla avuksi. Näin näkee, jos tekee huomaamatta jotain hölmöä.

Näiden vaiheiden jälkeen on toivottavasti käsissä koira, joka tietää tasan, mitä siltä laatikolla halutaan. Se kestää erilaiset liikehäiriöt ja laatikkoa on tehty eri paikoissa myös ulkona. Seuraavana yhdistetään laatikko puomille. Tähän on ihmisillä erilaisia variaatiota, mutta itse toimin näin:

Puomin alastulo laitetaan minipöydän päälle ja laatikko puomin konatktipinnan viereen. Laatikkoa palkataan muutamia kertoja puomin vieressä ja tämän jälkeen laatikko otetaan pois. Koira ohjataan kontaktipinnan yläpuolelta (eli alastulon sivulta) puomille ja koiran pitäisi tässä vaiheessa tarjota asentoa.
Parin hieman yksinkertaisemman koiran kanssa olemme vähän auttaneet koiraa yhden kerran, mutta ideaalitapauksessa koiraa keksii tarjota alastuloa itse. Tästä seuraa luonnollisesti isot bileet ja koira saa paljon kehuja ja palkkaa edelleen jalkojen väliin. Viimeinen palkka edelleen eteen vapauttaessa koira. Naksu kannattaa pitää vielä tässäkin vaiheessa mukana. Sivusta pyöräyttämistä alastulolle kannattaa tehdä niin kauan, että koira selkeästi tietää mitä siltä vaaditaan ja hakeutuu varmasti kontaktille. Pikkuhiljaa siirrytään lähemmäs alatulon keskiosaa, edelleen pyöräytetään koiraa sivusta esteelle. Osa koirista tajuaa tämän vaiheen todella nopeasti, osa taas hitaammin. Mitään kiirettä ei kuitenkaan kannata pitää. Seuraavaksi voidaan siirtyä pöydän päälle ja tehdä kokonaista alastuloa. Pidetään edelleen mukana sama ajatus, kuin edellisissä vaiheissa. Eli annetaan koiran tehdä itse, eikä autella. Tehdään ohijuoksuja, etäisyyttä ja leikkauksia jne. Tässä vaiheessa rakensin Riesalle myös kontaktille etenemisen, kun itse jäin taakse. Asento oli sille niin vahva, että irtoaminen tuli melkein itsestään. Asento oli tehty sille niin mieleiseksi ja varmaksi.

Seuraavaksi siirrytään tekemään alastuloa maksipöydän päältä. Tässäkin voi alkuun tehdä pari helpompaa toistoa ja pyöräyttää ensin kontaktille alastulon vierestä. Kun alastulo onnistuu myös maksipöydän päältä ja on muistettu kaikki edelliset kriteerit ja liikehäiriöt, siirrytään kokonaiselle puomille. Taas helpotetaan alkuun ja pyöräytetään pelkälle alastulolle, pikkukoiria voi myös nostaa alastulon puoliväliin. Jos haluaa edetä todella hitaasti, niin pikkukoiria voi nostaa pikkuhiljaa aina taaksepäin puomilla. Riesa oli kuitenkin niin varma tekemisestään, että koin sen täysin turhaksi. Maksikoiriaan ei oikein puomille nostella jos käytössä ei ole säädettävää puomia.

Ennen tätä vaihetta koiralle on tehty tutuksi myös kokonainen puomi ja miksei myös opetettu se juoksemaan puomia kovaa. Itse en koskaan rakentanut pelkkää vauhtia, mutta joillekin koirille se on varmasti tarpeen. Riesalle oli kuitenkin kontakti rakennettu niin varmaksi ja kivaksi, että vauhti tuli jo sillä. Lisäksi se nyt ei muutenkaan ole tehnyt mitään asiaa elämässään hitaasti...

Kun kokonainen puomi on hanskassa otetaan mukaan esteitä ennen ja jälkeen puomin. Palkka ja vapautus kannattaa pitää monipuolisina. Välillä vapautetaan nopeasti, välillä vaaditaan odottamaan kauemmin, joskus palkataan (alussa toki palkataan hyvin usein) jne. Pidetään homma mielekkäänä ja vaihtelevana koiralle. Tärkeää myös muistaa, että ei vapauteta koiraa liikkeellä, vaan pelkällä käskysanalla. Monet koirat oppivat lähtemään liikkeeseen mukaan, koska ne vapautetaan aina sillä hetkellä, kun ohjaaja juoksee ohi.

Kun varmuus on jo erittäin hyvä, voidaan lisätä häiriöiksi esimerkiksi lentäviä leluja ja muita vastaavia. Ennen vaikeusasteen lisäämistä on kuitenkin todella tärkeää, että koira edelleen tietää, mitä siltä vaaditaan.
Kisakentälle siirtyessä muistetaan samat kriteerit eikä opetata koiralle eroa treeni- ja kisakontekteihin. Kisoissakaan pelkästään kontaktialueeseen koskeminen ei riitä, mikäli koira ei pysähdy. Säännöllisesti myös kisoissa pitää malttaa seisottaa kauemmin. Itse olen myös tykännyt käydä epiksissä palkkaamassa kontakteja.

Aalle pysähdys rakennetaan samalla kaavalla. Alkuun kannattaa laskea aa esim maksipöydän päälle, jos käytössä ei ole madallettavaa aata. Laatikko alastulon viereen ja edetään puomin kanssa samalla tavalla askel askeleelta.

Tässä opetustavassa kontaktipinnalle ei ole omaa käskysanaa, vaan pysähdys kuuluu osaksi estekäskyä. Riesalla kuitenkin on käskysana kontaktilla, sillä koin sen mielekkäämmäksi. Tämä on jokaisen itse päätettävissä. Itse aloitin käskysanan opettamisen jo melko alussa. Kun koira söi palkkaa laatikolla seistessä, hoin kehujen välissä käskysanaa. Varsinaisena käskynä käytin sitä vasta laatikon ohijuoksuja tehdessä.

Ennen laatikon opettamista osalle koirista on tarpeellista opettaa kropanhallintaa. Kaikilla koirilla ei ole minkäänlaista käsitystä takajalkojensa olemassaolosta. Riesa on opetellut kaikenlaista, esimerkiksi peruuttamista ja jalkojen nostamista seinälle. Lisäksi 2on2off asentoa treenattiin kaikkialla muuallakin kuin pelkällä laatikolla. Riesa esimerkiksi tarjosi asentoa tuolin ja sohvan päältä... Myös rappusia, katukivetyksiä, kiviä ym. kannattaa hyödyntää.

Extreme 2on2off

Siinäpä se avattuna. Kysymyksiä ja kommentteja saa esittää, varmasti jotakin jäi kirjoittamatta. Tapojahan on edelleen monia, tässä meidän.

Postauksen kuvat ottanut Veronika Kuusla.