10. huhtikuuta 2010
8. huhtikuuta 2010
Treenit
Maanantaina oli Demin agitreenit. Rata oli suunnilleen tämä, lopetettiin jo hyppyyn 16, eikä 6. hyppyä ollut. Ennen putkea oli vain yksi hyppy, joka oli jossain 1 ja 2 hyppyjen välissä.
Alussa koira ampaisi tietysti suoraan alle. Olin putken suulla kutsumassa, ja kätevästi unohdin katsoa alun ansaesteet. Toisella kerralla vain sen napattua putkeen. Kepeille oli hirmu hankala viedä, jos vain heitin, koira haki kakkosväliin. Suoristamalla linjaa kunnolla, koira haki hypyn. Nokasta viemällä sain sen sitten oikeaan väliin.
Aan kontakti hieno, samoin 8-12 tuntui tajuttoman hyvältä. Heitin koiran takaakiertoon, ja samalla tajusin että mun valssihan oikeesti likkuu kunnolla. Putken jälkeen persjättö, ja siitä 11-12. Puomin kontakti ihan okei. Vähän haki paikkaa, mutta parempi.
Rata tehtiin treenien aikana vielä paristi, ja vedettiin se hienosti nollalla läpi. Sivussa oli pikkurata, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Mun oma liikkuminen oli vain aivan kamalaa. En tajua miten on mahdollista saada omasta etenemisestä liikkuvaa, kun estevälit on pieniä, ja joka välissä pitää kääntää koira johonkin suuntaan.
Itse olin taas keskiviikkona kouluttamassa, ja Riesa oli mukana hallilla. Alussa piti tietysti olla kaikkien ihmisten lääpittävänä, ja käytiin moikkaamassa myös tolleri Ediä. Sen jälkeen ipana joutua tunniksi häkkiin. Aluksi kuului vähän huutoa, mutta hetken päästä hiljeni. Koiria käveli häkin ohi, ja vieressä koirat suorittivat rataa, mutta ipana ei juurikaan kiinnittänyt niihin huomiota. Hieno homma.
Alussa koira ampaisi tietysti suoraan alle. Olin putken suulla kutsumassa, ja kätevästi unohdin katsoa alun ansaesteet. Toisella kerralla vain sen napattua putkeen. Kepeille oli hirmu hankala viedä, jos vain heitin, koira haki kakkosväliin. Suoristamalla linjaa kunnolla, koira haki hypyn. Nokasta viemällä sain sen sitten oikeaan väliin.
Aan kontakti hieno, samoin 8-12 tuntui tajuttoman hyvältä. Heitin koiran takaakiertoon, ja samalla tajusin että mun valssihan oikeesti likkuu kunnolla. Putken jälkeen persjättö, ja siitä 11-12. Puomin kontakti ihan okei. Vähän haki paikkaa, mutta parempi.
Rata tehtiin treenien aikana vielä paristi, ja vedettiin se hienosti nollalla läpi. Sivussa oli pikkurata, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Mun oma liikkuminen oli vain aivan kamalaa. En tajua miten on mahdollista saada omasta etenemisestä liikkuvaa, kun estevälit on pieniä, ja joka välissä pitää kääntää koira johonkin suuntaan.
Itse olin taas keskiviikkona kouluttamassa, ja Riesa oli mukana hallilla. Alussa piti tietysti olla kaikkien ihmisten lääpittävänä, ja käytiin moikkaamassa myös tolleri Ediä. Sen jälkeen ipana joutua tunniksi häkkiin. Aluksi kuului vähän huutoa, mutta hetken päästä hiljeni. Koiria käveli häkin ohi, ja vieressä koirat suorittivat rataa, mutta ipana ei juurikaan kiinnittänyt niihin huomiota. Hieno homma.
Riesa 13vko
Riesa täytti eilen 13vko. Ipana on ottanut kasvun suhteen jonkun kirivaihteen päälle, jalat kasvaa hirmusta vauhtia. Painoakin on likalle kertynyt jo n. 5,2kg. Säkä on jotain 30-35cm.
4. huhtikuuta 2010
Treenailua
Tänään treenattiin Demin kanssa. Jäävien kanssa tapahtui jokin ihmeellinen parannus, ja nyt sujuu. Pitäisi kyllä saada videolle, koska musta tuntuu että teen kuitenkin jonkun vartaloavun, vaikken sitä itse huomaakkaan. Jääviä täytyy nyt kuitenkin ehdottomasti treenata sekaisin. Luulen että ongelmat johtuivat yksinkertaisesti vain siitä, ettei koira kuunnellut.
Jäävien lisäksi tehtiin luoksetuloja, joista osa oikein hyviä, ja osa aivan kamalia. Ei kamalasti naurattanut kun koira kököttää perusasennossa puolen metrin päässä 90 asteen kulmassa muhun.. Eli palataan taas namilla ohjaamiseen, huoh.
Seuruupätkät ihan jees, kontakti ja into säilyi oikein hyvänä pitkälläkin pätkällä. Paikan kanssa olikin sitten vähän enemmän hakemista, mutta ilme oli pääasiassa hyvä.
Riesalle mä olen taas ykkösjuttu. Tai ainakin mun namit, mutta kaikkea ei voi saada. Ulkona ei tarvita kun puolikas sana, niin pikkukettu tapittaa jo vieressä.
Maahanmenon opettelu pistettiin nyt hetkeksi jäihin, koska Riesa meni koko ajan lonkalle. Mua neuvottiin vaan korjaamaan koira suoraan, mutta se ei tuominut. Ehkä se tuon koipeliinivaiheen jälkeen menee ohi, voi olla ettei kropan hallinta vielä ihan pelitä.
Perusasentoa ollaan pari kertaa treenattu, siinäkin hakee aika helposti lonkalle.
Jäävien lisäksi tehtiin luoksetuloja, joista osa oikein hyviä, ja osa aivan kamalia. Ei kamalasti naurattanut kun koira kököttää perusasennossa puolen metrin päässä 90 asteen kulmassa muhun.. Eli palataan taas namilla ohjaamiseen, huoh.
Seuruupätkät ihan jees, kontakti ja into säilyi oikein hyvänä pitkälläkin pätkällä. Paikan kanssa olikin sitten vähän enemmän hakemista, mutta ilme oli pääasiassa hyvä.
Riesalle mä olen taas ykkösjuttu. Tai ainakin mun namit, mutta kaikkea ei voi saada. Ulkona ei tarvita kun puolikas sana, niin pikkukettu tapittaa jo vieressä.
Maahanmenon opettelu pistettiin nyt hetkeksi jäihin, koska Riesa meni koko ajan lonkalle. Mua neuvottiin vaan korjaamaan koira suoraan, mutta se ei tuominut. Ehkä se tuon koipeliinivaiheen jälkeen menee ohi, voi olla ettei kropan hallinta vielä ihan pelitä.
Perusasentoa ollaan pari kertaa treenattu, siinäkin hakee aika helposti lonkalle.
2. huhtikuuta 2010
Demin treenit, Riesan rokotukset ym
Maanantaina oli taas Demin treenit. Rata oli tämä kolmosluokan kisarata.
Radalla nähtiin taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Alussa onnistuin heittämään koiran varmaan kolmesti väärään päähän putkea. Menin kutsumaan putken suulta pari metriä sivuun ja vähän taakse, rintamasuunta kepeille päin. Tarkoituksena kääntä koira oikeaan päähän kun se on ohittanut väärän pään. Tuttuun tapaan kiirehdin, ja koska tuo tulee mun kroppaa niin älyttömän hyvin.. Muutaman kerran jälkeen maltoin, ja sain Demin oikeaan putken päähän. Ei se kyllä nätisti mennyt, koira periaatteessa tietää että kohta tulee käännös, jolloin se jää vähän kyttämään ja vaihtikin hidastuu. Mä kun en voi tuommoisessa kohdassa kamalasti liikkua juuri sen takia että koira on pienemmästäkin liikkeestä joko väärässä päässä putkea, tai pahimmassa tapauksessa vaikka kepeillä. Muualta kutsuttaessa se on epäselvää koiralle, joka ei tiedä minne mennä.
3.-6. ihan jees, kepeillä olin hirveän epälooginen, ja kun koitin suoristaa koiran kulmaa pituudelle (joka oli muuten ihan älytön), vedin sen samalla sieltä pois. Toisella kerralla sain taas aivot mukaan peliin, ja koira pysyi tikkurivistössä.
Kohta 7-8b, oli jotenkin tosi ahdas, enkä mitenkään päässyt koiran mukaan enää sen jälkeen kun olin suoristanut linjan pituudelle. Jäin pari metriä jälkeen heti kättelyssä, kun eräs päätti vähän tykittää.
8a hypylle ohjaaminen oli jotan epämääräistä huitomista, ja koska kohta oli niin pirun ahdas, niin koko hyppyhän meni ihan nurin...
Päätin katkaista koko radan pituueden jälkeen, ja siirtyä parempaan kulmaan tulevia hyppyjä ajatellen.
Loppuun meni hyvin, takaaleikkaus ennen 8b, ja valssi ysin jälkeen.
Putkeen 16 heitin valssilla, ja lopun okserikin sujui hyvin.
Tehtiin vielä toiseen kertaan ja nyt meni nollalla läpi. Sivussa otettiin vielä kontakteja, ja paikan hakeminen alkaa yllättäin sujua.
Sen jälkeen pitikin kiiruhtaa jäähdyttelylenkille, koska ainoa rokotusaika jonka Riesalle sain oli maanantaina klo 19. Ehdittiin siis olla vain puolisen tuntia treeneissä, mutta kakaran piti saada rokotukset. Muuten olisi pitänyt odottaa johokin ensi viikon keskiviikkoon.
Riesa oli ihan hienosti eläinlääkärin odotustilassa. Kaikki oli niin jännää ja mielenkiintoista, että korvatkin vähän katosi.. Noh, pitää koittaa muistaa että Riesa on täys kakara vielä, ja on ihan ymmärrettävää että uudessa paikassa ei keskittymiskyky aina riitä.
Itse piikkiä Riesa ei juuri huomannut, ja tutkiminen sujui ihan hyvin.
Keskiviikkona olin kouluttamassa, ja Riesa oli mulla mukana hallilla. En viitsinyt jättää Riesaa kotiin, kun pääsin koulusta kotiin vasta neljän aikoihin, ja puoli viisi piti jo painua. Hallilla laitoin Riesan häkkiin, ja annoin sille siankorvan. Ipana ei edes huomannut toisia koiria, niin keskittyneesti se mutusti siankorvaansa.
Ihan hyvä että oppii olemaan hallilla jo nyt, todennäköisesti tulee viettämään siellä tulevaisuudessa paljon aikaa.
Riesa on melko mielenkiintoisen näköinen.. Jos viime viikolla näytti siltä, että se kasvattaa vaan jalkoja, niin nyt sillä taitaa olla jotkut puujalat.. Se on hirmu hassun näköinen rimppakinttu.
Pääsiäiseksi tultiin taas iskälle Turkuun. Riesa on hirmu paljon reippaampi kuin viime kerralla, ja nyt jo kiusaa ammatikseen labbiksia.. Välillä pitää vähän rajoittaa, kun leikit yltyvät joskus melko rajuiksikin.
Lenkkeilty ollaan vapaana, mutta sain taas huomata kuinka aina unohdan Riesan olevan ihan kakara. Jos mulla on sille vain kuivaa nappulaa, ja palkkaan sen vain tunkemalla vähän namia nassuun, niin miksi se pitäisi mua kiinnostavampana kuin jotain ihanaa hajua. Nyt ollaan kunnolla riekuttu kun ipana tulee luokse. Tänään kentällä Riesa päätti kuitenkin hieman unohtaa mun olemassaolon, kun sillä oli ihana keppi. Painuin jonnekkin lumipenkan taakse piiloon, kun ei muutaman kutsun jälkeen tullut. Katselin kun se hetken mutusti keppiänsä, kunnes tajusi että nyt jotain puuttuu. Raukka juoksenteli hetken epätoivoisena edestakaisin, kunnes kutsuin sen luokse. Ipana oli niin onnessaan kun tajusi etten jättänytkään sitä yksin. Sen jälkeen piti kyllä paljon paremmin silmällä munkin tekemisiä.
Riesa on osoittaunut hirmuisen lupaavaksi harrastuskoiran aluksi, erityisesti agia ajatellen. En ymmärrä kuinka se voikaan olla niin ketterä pitkien koipiensa kanssa.. Myöskin kiipeily kuuluu neidin lempipuuhiin.
Nopeuttakin löytyy jo nyt sen verran, että ei tarvitse koiraa ainakaan perässä raahata..
Hassua ajatella Riesan tulevaa agiuraa jo nyt, mulla on vain mielettömästi ideoita tulevaisuutta ajatellen. Vielä pitää vaan malttaa vuosi.
Radalla nähtiin taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Alussa onnistuin heittämään koiran varmaan kolmesti väärään päähän putkea. Menin kutsumaan putken suulta pari metriä sivuun ja vähän taakse, rintamasuunta kepeille päin. Tarkoituksena kääntä koira oikeaan päähän kun se on ohittanut väärän pään. Tuttuun tapaan kiirehdin, ja koska tuo tulee mun kroppaa niin älyttömän hyvin.. Muutaman kerran jälkeen maltoin, ja sain Demin oikeaan putken päähän. Ei se kyllä nätisti mennyt, koira periaatteessa tietää että kohta tulee käännös, jolloin se jää vähän kyttämään ja vaihtikin hidastuu. Mä kun en voi tuommoisessa kohdassa kamalasti liikkua juuri sen takia että koira on pienemmästäkin liikkeestä joko väärässä päässä putkea, tai pahimmassa tapauksessa vaikka kepeillä. Muualta kutsuttaessa se on epäselvää koiralle, joka ei tiedä minne mennä.
3.-6. ihan jees, kepeillä olin hirveän epälooginen, ja kun koitin suoristaa koiran kulmaa pituudelle (joka oli muuten ihan älytön), vedin sen samalla sieltä pois. Toisella kerralla sain taas aivot mukaan peliin, ja koira pysyi tikkurivistössä.
Kohta 7-8b, oli jotenkin tosi ahdas, enkä mitenkään päässyt koiran mukaan enää sen jälkeen kun olin suoristanut linjan pituudelle. Jäin pari metriä jälkeen heti kättelyssä, kun eräs päätti vähän tykittää.
8a hypylle ohjaaminen oli jotan epämääräistä huitomista, ja koska kohta oli niin pirun ahdas, niin koko hyppyhän meni ihan nurin...
Päätin katkaista koko radan pituueden jälkeen, ja siirtyä parempaan kulmaan tulevia hyppyjä ajatellen.
Loppuun meni hyvin, takaaleikkaus ennen 8b, ja valssi ysin jälkeen.
Putkeen 16 heitin valssilla, ja lopun okserikin sujui hyvin.
Tehtiin vielä toiseen kertaan ja nyt meni nollalla läpi. Sivussa otettiin vielä kontakteja, ja paikan hakeminen alkaa yllättäin sujua.
Sen jälkeen pitikin kiiruhtaa jäähdyttelylenkille, koska ainoa rokotusaika jonka Riesalle sain oli maanantaina klo 19. Ehdittiin siis olla vain puolisen tuntia treeneissä, mutta kakaran piti saada rokotukset. Muuten olisi pitänyt odottaa johokin ensi viikon keskiviikkoon.
Riesa oli ihan hienosti eläinlääkärin odotustilassa. Kaikki oli niin jännää ja mielenkiintoista, että korvatkin vähän katosi.. Noh, pitää koittaa muistaa että Riesa on täys kakara vielä, ja on ihan ymmärrettävää että uudessa paikassa ei keskittymiskyky aina riitä.
Itse piikkiä Riesa ei juuri huomannut, ja tutkiminen sujui ihan hyvin.
Keskiviikkona olin kouluttamassa, ja Riesa oli mulla mukana hallilla. En viitsinyt jättää Riesaa kotiin, kun pääsin koulusta kotiin vasta neljän aikoihin, ja puoli viisi piti jo painua. Hallilla laitoin Riesan häkkiin, ja annoin sille siankorvan. Ipana ei edes huomannut toisia koiria, niin keskittyneesti se mutusti siankorvaansa.
Ihan hyvä että oppii olemaan hallilla jo nyt, todennäköisesti tulee viettämään siellä tulevaisuudessa paljon aikaa.
Riesa on melko mielenkiintoisen näköinen.. Jos viime viikolla näytti siltä, että se kasvattaa vaan jalkoja, niin nyt sillä taitaa olla jotkut puujalat.. Se on hirmu hassun näköinen rimppakinttu.
Pääsiäiseksi tultiin taas iskälle Turkuun. Riesa on hirmu paljon reippaampi kuin viime kerralla, ja nyt jo kiusaa ammatikseen labbiksia.. Välillä pitää vähän rajoittaa, kun leikit yltyvät joskus melko rajuiksikin.
Lenkkeilty ollaan vapaana, mutta sain taas huomata kuinka aina unohdan Riesan olevan ihan kakara. Jos mulla on sille vain kuivaa nappulaa, ja palkkaan sen vain tunkemalla vähän namia nassuun, niin miksi se pitäisi mua kiinnostavampana kuin jotain ihanaa hajua. Nyt ollaan kunnolla riekuttu kun ipana tulee luokse. Tänään kentällä Riesa päätti kuitenkin hieman unohtaa mun olemassaolon, kun sillä oli ihana keppi. Painuin jonnekkin lumipenkan taakse piiloon, kun ei muutaman kutsun jälkeen tullut. Katselin kun se hetken mutusti keppiänsä, kunnes tajusi että nyt jotain puuttuu. Raukka juoksenteli hetken epätoivoisena edestakaisin, kunnes kutsuin sen luokse. Ipana oli niin onnessaan kun tajusi etten jättänytkään sitä yksin. Sen jälkeen piti kyllä paljon paremmin silmällä munkin tekemisiä.
Riesa on osoittaunut hirmuisen lupaavaksi harrastuskoiran aluksi, erityisesti agia ajatellen. En ymmärrä kuinka se voikaan olla niin ketterä pitkien koipiensa kanssa.. Myöskin kiipeily kuuluu neidin lempipuuhiin.
Nopeuttakin löytyy jo nyt sen verran, että ei tarvitse koiraa ainakaan perässä raahata..
Hassua ajatella Riesan tulevaa agiuraa jo nyt, mulla on vain mielettömästi ideoita tulevaisuutta ajatellen. Vielä pitää vaan malttaa vuosi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)