Viikko sitten iski "pakko päästä reenaan keppi-putki erottelua!" ja niinhän sitä sitten meniin. Pikasoittoa Jennille ja siitä kentälle. Iltalehti lupaili sateetonta säätä, ei ollut keltaiseen lehdistöön luottaminen. Kentällä alkoi armoton sade, mutta sehän ei meitä haitannut.
Koska treenien suunnittelu jäi puolitiehen, näytti treenaaminen tältä:
Ei ihan hirveen tehokas reeni ollut, en suosittele. Helpotettuna saatiin jotain aikaiseksi:
Tuon lisäksi heinäkuun aikana ollaan treenattu karsintojen finaaliradan keppikulmaa (meni hyvin), muuten mä olen painanut töitä ja koirat on saaneet tyytyä vain peruslenkkeilyyn ja satunnaisiin aivojumppiin. Itse olin myös Marian kanssa katselemassa karsintoja, ja pistän vaikka koko palkkani kisamaksuihin, jotta oltaisiin sielä itse ensi vuonna kisaamassa! Ihan huikee viikonloppu.
Ps. Se joka googlaa meidän blogiin hakusanalla "kettu paskalla", niin... mitä? KUKA GOOGLAA TOMMOSTA? Häh? Tää ei oo mikään Avara luonto.
6. elokuuta 2012
1. elokuuta 2012
Tasaista tulostahtia
Lauantaina kolmen hyllyn päivä Janakkalassa. Agiradat oli meille tässä vaiheessa uraa vielä ihan liian vaikeita kahden suoran putken ja hankalien kulmien kanssa. Radoilta jäi kuitenkin ihan positiivinen fiilis, mitä lähdettiinkin SM-kisojen jälkeen hakemaan.
Kahella ekalla radalla oli sama kuvio, joka ei meille tällä hetkellä ole oikein mentävissä.
Hyppäri olisikin sitten kannattanut jättää väliin.. Kolme rataa ja +30 ei ole mikään fiksu idea. Rata oli helpompi kuin edelliset, mutta Riesa oli aivan törkeän vaisu ja Jenni sanoikin että hyppää vähän epäpuhtaasti. Samantien kisapaikalla tekstaria Sannalle, joka tuleekin huomenna tsekkaamaan Riesan.
Tällä radalla Riesa taisi lenkittää yhden hypyn ohi, en korjannut ja siitä hylly.
Kisojen suurin opetus oli niinkin yksinkertainen, kuin ratasuunnittelun tärkeys. Medit aloitti koko kisapäivän ja me startattin numerolla kaksi, eli koko suunnitelma piti oikeasti tehdä ihan itse. Yleensä olen kätevästi hyödyntänyt edellisen luokkien koirien linjoja jne. Radan rakennusvaiheessa olin jo suunnitellut suurimman osan, mutta itse tutustumisessa menin tähän perinteiseen "no muutkin tekee noin!"- ansaan. Radan jälkeen miettiessäni tajusin, että eihän noissa linjoissa ollut päätä eikä häntää. Pitäisi vaan pitäytyä siinä omassa alkuperäisessä suunnitelmassa. Syyllistyn vaan turhan usein tutustumisessa siihen, että koitan vain päästä seuraavalle esteelle, enkä ajattele kokonaisuutta. Nytkin jos olisi ohjannut muutaman kohdan vähän ns. vaikeammin, olisi itse loppurata sujunut huomattavasti helpommin.
Näitä on nyt melkein vuosi tahkottu Lotan treeneissä, eikä vieläkään mene jakeluun. Positiivista kuitenkin, että tajusin huonot linjat edes ratojen jälkeen. Muutama vuosi takaperin olisin vain miettinyt, että mitenkäs nyt noin kävi. Tällä kehitystahdilla osaan n. viiden vuoden kuluttua suunnitella radat fiksusti. Sitä odotellessa.
Kahella ekalla radalla oli sama kuvio, joka ei meille tällä hetkellä ole oikein mentävissä.
Ensimmäinen rata alkoi noin, ja jatkui siitä sitten aan alla olevaan putkeen. 4-6 oli sarja. Muuri oli aseteltu kätevästi niin, että yli kutsuminen ei missään kohin onnistunut, ellei ihan kunnolla kurkannut muurin yli. Reunapalat blokkasi näkyvyyttä sen verran tehokaasti. Etumatkan ollessa olematon ja etäisyyksien pitkiä, oli ihan tuhoon tuomittu ajatus ehtiä koiran kanssa edes samaa aikaa putken loppuun. Mutta koska valssiin olisi ehtiny vielä huonommin ja poispäinkääntö ei meillä tuollaisesta kulmasta suju, oli edes yritettävä juoksemista.
Kisaradalla Boltin lailla pinkoessani ymmärsin kyllä yliarvioineeni juoksunopeuteni överisti yläkanttiin. Sain vielä jollain kymmenen vuotta myöhässä olevalla valssilla käännettyä hypylle oikein päin, mutta kaiken sählingin jälkeen Riesa paineli takaisin putkeen.
Ihan liian vaikeaa meille, mutta meni reenilistalle! Hyviäkin juttuja mahtui mukaan radalle, aa mentiin kaksi kertaa ja kontaktit oli hyvät molemmilla. Muutenkin tehtiin yhdessä rataa, vaikka SM-kisojen jälkeen mulle itelle olikin jäänyt pieni epävarmuus.
Toinen rata loppui samaan kuvioon peilikuvana. 6 & 5 mentiin samoin päin kun edellisellä radalla. Me oltiin hyllytetty väärään päähän putkea jo aikaisemmin, mutta tässä sössin sitten huonolla ratasuunnittelulla koiran aalle putken sijasta. Tätä(kin) pitää kokeilla reeneissä, reenilista vaan kasvaa kasvamistaan..
Tälläkin radalla aa mentiin piirroksen kahdesti, me otettiin vielä se yksi ylimääräinen kerta... Kontaktit joka kerta hyvät, jee! Muutenkin oli tosi hyvä fiilis radalla, uskalsin vähän kokeilla uusiakin juttuja.Hyppäri olisikin sitten kannattanut jättää väliin.. Kolme rataa ja +30 ei ole mikään fiksu idea. Rata oli helpompi kuin edelliset, mutta Riesa oli aivan törkeän vaisu ja Jenni sanoikin että hyppää vähän epäpuhtaasti. Samantien kisapaikalla tekstaria Sannalle, joka tuleekin huomenna tsekkaamaan Riesan.
Tällä radalla Riesa taisi lenkittää yhden hypyn ohi, en korjannut ja siitä hylly.
Kisojen suurin opetus oli niinkin yksinkertainen, kuin ratasuunnittelun tärkeys. Medit aloitti koko kisapäivän ja me startattin numerolla kaksi, eli koko suunnitelma piti oikeasti tehdä ihan itse. Yleensä olen kätevästi hyödyntänyt edellisen luokkien koirien linjoja jne. Radan rakennusvaiheessa olin jo suunnitellut suurimman osan, mutta itse tutustumisessa menin tähän perinteiseen "no muutkin tekee noin!"- ansaan. Radan jälkeen miettiessäni tajusin, että eihän noissa linjoissa ollut päätä eikä häntää. Pitäisi vaan pitäytyä siinä omassa alkuperäisessä suunnitelmassa. Syyllistyn vaan turhan usein tutustumisessa siihen, että koitan vain päästä seuraavalle esteelle, enkä ajattele kokonaisuutta. Nytkin jos olisi ohjannut muutaman kohdan vähän ns. vaikeammin, olisi itse loppurata sujunut huomattavasti helpommin.
Näitä on nyt melkein vuosi tahkottu Lotan treeneissä, eikä vieläkään mene jakeluun. Positiivista kuitenkin, että tajusin huonot linjat edes ratojen jälkeen. Muutama vuosi takaperin olisin vain miettinyt, että mitenkäs nyt noin kävi. Tällä kehitystahdilla osaan n. viiden vuoden kuluttua suunnitella radat fiksusti. Sitä odotellessa.
24. kesäkuuta 2012
Treenattu on
Noutojuttuja on treenattu nyt jo viidesti tämän kesän aikana. Kohta iskee ylikunto päälle.
En tiedä mitä sai mut valitsemaan mökkijuhannuksen kaupunkinjuhannuksen sijasta, mutta sielläpä kökittiin. Ja tosiaan treenattiin.
Perjantaina tehtiin damiruutua. Malliltaan pitkä ja kapea. Riesa työskenteli taas oikein hyvin, dameja löytyi hyvin jne. Pikkukettu on vaan keksinyt vaihtamisen. Kun ensimmäinen löytyy, pitää lähteä kierrokselle, mahdollisesti löytää muutkin ja sen jälkeen vasta miettiä minkä viittis viedä ekana. Kiva.
Lauantaina pelleiltiin vaakkujen kanssa. Tehtiin ensin vaan niiden vauhdissa nostamista, ja ääliöllä alkaa ne riistatkin nousta varsin kivasti mukaan. Jotain ruudun tapaistakin väännettiin, vaakut nousi hyvin vaikka olin itse hiljaa (!!!) mutta ensimmäinen ei taaskaan ollut tarpeeksi hyvä palautettavaksi..... Joku voisi vaikka vihjaista, miten tuon vaihtamisen kanssa pitäisi edetä.
Tällä hetkellä en tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen ylipäätään siihen että treenattiin (ja vaakut/damit löytyi ja nousi hyvin), vai pitäisikö olla jotenkin huolissaan tuosta vaihtamisesta. Valitsen ensimmäisen, koska vaihtamiselle en mitään just nyt voi tehdä.
Lauantaina illalla iskä halusi vääntää Riesalle vielä verijäljen. Olin aivan varma, ettei siitä tule ns. mitään, mutta kuulema pikkukettu oli ollut ihan etevä! Itse en ole mejästä niin kovin innoissani (liian työlästä!), mutta saahan tuota muut lainailla.
Tänään koirat on vaan saaneet lepäillä, ja huomisaamun kunnianhimoisena tavoitteenani on painua aikaisin treenaamaan aksaa. Jotenkin vaan mun kunnianhimo ja laiskuus ei aina pelaa ihan yks yhteen, mutta ajatus hyvä.
En tiedä mitä sai mut valitsemaan mökkijuhannuksen kaupunkinjuhannuksen sijasta, mutta sielläpä kökittiin. Ja tosiaan treenattiin.
Perjantaina tehtiin damiruutua. Malliltaan pitkä ja kapea. Riesa työskenteli taas oikein hyvin, dameja löytyi hyvin jne. Pikkukettu on vaan keksinyt vaihtamisen. Kun ensimmäinen löytyy, pitää lähteä kierrokselle, mahdollisesti löytää muutkin ja sen jälkeen vasta miettiä minkä viittis viedä ekana. Kiva.
Lauantaina pelleiltiin vaakkujen kanssa. Tehtiin ensin vaan niiden vauhdissa nostamista, ja ääliöllä alkaa ne riistatkin nousta varsin kivasti mukaan. Jotain ruudun tapaistakin väännettiin, vaakut nousi hyvin vaikka olin itse hiljaa (!!!) mutta ensimmäinen ei taaskaan ollut tarpeeksi hyvä palautettavaksi..... Joku voisi vaikka vihjaista, miten tuon vaihtamisen kanssa pitäisi edetä.
Tällä hetkellä en tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen ylipäätään siihen että treenattiin (ja vaakut/damit löytyi ja nousi hyvin), vai pitäisikö olla jotenkin huolissaan tuosta vaihtamisesta. Valitsen ensimmäisen, koska vaihtamiselle en mitään just nyt voi tehdä.
Lauantaina illalla iskä halusi vääntää Riesalle vielä verijäljen. Olin aivan varma, ettei siitä tule ns. mitään, mutta kuulema pikkukettu oli ollut ihan etevä! Itse en ole mejästä niin kovin innoissani (liian työlästä!), mutta saahan tuota muut lainailla.
Tänään koirat on vaan saaneet lepäillä, ja huomisaamun kunnianhimoisena tavoitteenani on painua aikaisin treenaamaan aksaa. Jotenkin vaan mun kunnianhimo ja laiskuus ei aina pelaa ihan yks yhteen, mutta ajatus hyvä.
18. kesäkuuta 2012
Paikkana Keski-Suomi
Kahtena viime viikonloppuna on reitti vienyt Jyväskylän huudeille, ensin tollerileirille ja nyt aksan SM-karkeloihin. Molemmat kivoja reissuja, vaikka jälkimmäistä varjostikin Riesan sairastuminen.
Tollerileiriä vieteltiin viikonlopun yli Himoksella taippareihin treenaten. Riesa oli älyttömän hieno pieni, ja työskenteli treenimäärään nähden yllättävän hyvin. Ylivoimaisesti positiivisin juttu oli sen kyky työskennellä myös veden vieressä. Viime kesänä ei olisi tullut yhtään mitään, mutta näköjään vesipetokin joskus kyllästyy.
Vaakut nousi Riesaksi hyvin, treenaamattomuus kuitenkin näkyi aika selkeästi. Josko se treenaamalla paranisi. Lokki lähti vedestä hyvin mukaan, mutta jäi rannalle koska yäk painaa. Riittää mulle, toivottavasti taipparituomarillekin.
Pupun Riesa olisi hyvin mielellään vetäissyt kitusiinsa, pitäisiköhän sitäkin joskus treenata? Ihan pulassa me ei toivottavasti kaninkaan kanssa olla, se kuitenkin löytyi hyvin ja oli varsin kiinnostava.
Viime viikonloppuna lähdettiin perjantaina jo suht aikaseen aamulla samaan suuntaan. SM kisapaikka oli Tikkakostella ja majapaikka Jyväskylässä. Kesähotelli oli jo itsessään omanlaisensa elämys, huoneen ovella vastaan ryömi muutama toukka ja kalustuskin oli pidetty varsin minimaalisena. Neljän hengen huoneesta löytyi neljä sänkyä, kaksi pöytää ja kaksi tuolia. Vietä siinä nyt sitten aikaa.
Perjantaina oli kaksi rataa kolmosille, ja me aloitettiin meidän kuninkuusluokka-ura sieltä. Radoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Ensimmäisellä radalla Riesa oli jo heti alusta vähän omituinen, mutta lähti kuitenkin ihan hyvin mukaan. Suunnilleen puolessa välissä Riesa tiputti riman, ja siinä tuli muutenkin pientä hässäkkää. Sen jälkeen Riesa lopetti ihan tyystin tekemisen. Se vaan painui haistelemaan aata, ja oli aivan pilvissä. Olin jo tästä hyvin ihmeissäni, koska Riesa tekee kuitenkin aina täysillä töitä. Pistin kuitenkin kuumuuden ja pitkän matkan piikkiin.
Radan jälkeen Riesa pääsi lepäämään ja teltassa lämpötila oli jo hyvin siedettävä, vaikka muuten ulkona olikin tosi kuuma.
Hyppärille sain ajatukset nollattua ja oikein kunnon raivon päälle. Kontaktit oli kuitenkin kasattu lähdön viereen, ja Riesahan painui sinne... Hain sen takaisin ja totesin että nyt hei prkele töitä. Itse rata menikin oikeastaan tosi kivasti, Riesa tykitti tyypilliseen tapaansa ja pakkakin pysyi hyvin kasassa.
Aika paljon ihmetytti jo tuolloin, mutta ei sitten tullut mieleen, että se koira voikin olla oikeasti kipeä.
Lauantaina lähdettiin joukkueen ankkureina radalle. Joukkueella oli jo kaksi hyllyä, joten mitään hävittävää ei ollut. Rata oli itse asiassa tosi kiva, ja lähdin hyvillä fiiliksillä tutustumaan.
Itse suoritus oli sitten niin kamala, että mua ei ole ikinä koirajutuissa hävettänyt niin paljoa. Riesa lähti jo heti lähdössä kävelemään perään, ja nimenomaan kävelemään. Ei varastanut radalle, vaan tuli hypyn ohi. Sain heitettyä ensimmäiselle hypylle, ja sen jälkeen Riesa oli aivan kujalla. Juoksenteli radalla (kävi taas tsekkaamassa kontaktien alastulot) ja oli totaalisen pihalla. Sain sen nopeasti kyllä hanskaan, mutta tuomari kannusti jatkamaan ja yleisökin taputti mukana. Heitin Riesan kepeille ja sen jälkeen koko koira oli vielä enemmän ulkona. Meni hetki ennen kuin sain sen edes haltuun, ja sitten aivan törkeän nopeasti veks.
Tässä vaiheessa alkoi jo aikalailla huolettamaan, mutta järkeiltiin se kuitenkin vaiheessa olevan valeraskauden ja väsymyksen piikkiin.
Pois lähtiessä rupesin katselemaan, että mitähän helvettiä, koiralla loppui juoksu melkein kolme viikkoa sitten ja se vuotaa taas. Siinä vaiheessa pyöri mielessä ties mitkä kohtutulehdukset, ja meinasi ihan itku päästä, kun se on ollut ilmeisesti niin kipeä perjantain radoista ettei pystynyt lauantaina rataa tekemään ollenkaan.. Kiikutin sen pikaisesti kisapaikan eläinlääkärille, joka mittasi kuumeen ja tutki muutenkin. Kuumetta tai aristusta ei ollut, joten ohjeeksi vaan viedä maanantaina Hyvinkäällä tarkempiin tutkimuksiin.
Tänään sitten vietettiinkin puoli päivää asemalla. Verikokeessa arvot oli normaalin rajoissa, ja muutenkin tutkimuksissa kaikki kunnossa. Pyysin varmuuden vuoksi vielä ultran, eikä sielläkään näkynyt mitään epätavallista. Sen jälkeen jahtasin koiralta muutaman tunnin virtsanäytettä ja juotin Riesalle varmaan muutaman litran vettä.. Ostin nutrisalia, ja tuohan on aivan hulluna siihen eli hyvin meni alas. Ties mitä yliannostuksia se tuosta vielä sai, mutta ainakin sain siltä juuri ja juuri riittävän näytteen.
Virtsatietulehdushan sieltä paljastui, ja nyt saa pieni sitten napsia antibiotteja.
On huojentava tietää syy Riesan oudolle käytökselle, mutta harmittaa että olen kipeää koiraa roudannut pitkin Suomea.. Se oli kuitenkin muuten aivan samanlainen piripää mitä aina, joten mistä tuon kipuilut sitten huomaa.
Nyt on koira kuitenkin doupattu, ja se saa rauhassa parantua. Tauon jälkeen voidaankin aloittaa nollien keräily ensi vuodelle. Vaikka tämä aika lailla varjostikin tunnelmaa, oli reissu muuten aivan huippu ja sytytti kyllä kunnon kipinän ensi vuodelle!
Tollerileiriä vieteltiin viikonlopun yli Himoksella taippareihin treenaten. Riesa oli älyttömän hieno pieni, ja työskenteli treenimäärään nähden yllättävän hyvin. Ylivoimaisesti positiivisin juttu oli sen kyky työskennellä myös veden vieressä. Viime kesänä ei olisi tullut yhtään mitään, mutta näköjään vesipetokin joskus kyllästyy.
Vaakut nousi Riesaksi hyvin, treenaamattomuus kuitenkin näkyi aika selkeästi. Josko se treenaamalla paranisi. Lokki lähti vedestä hyvin mukaan, mutta jäi rannalle koska yäk painaa. Riittää mulle, toivottavasti taipparituomarillekin.
Pupun Riesa olisi hyvin mielellään vetäissyt kitusiinsa, pitäisiköhän sitäkin joskus treenata? Ihan pulassa me ei toivottavasti kaninkaan kanssa olla, se kuitenkin löytyi hyvin ja oli varsin kiinnostava.
Viime viikonloppuna lähdettiin perjantaina jo suht aikaseen aamulla samaan suuntaan. SM kisapaikka oli Tikkakostella ja majapaikka Jyväskylässä. Kesähotelli oli jo itsessään omanlaisensa elämys, huoneen ovella vastaan ryömi muutama toukka ja kalustuskin oli pidetty varsin minimaalisena. Neljän hengen huoneesta löytyi neljä sänkyä, kaksi pöytää ja kaksi tuolia. Vietä siinä nyt sitten aikaa.
Perjantaina oli kaksi rataa kolmosille, ja me aloitettiin meidän kuninkuusluokka-ura sieltä. Radoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Ensimmäisellä radalla Riesa oli jo heti alusta vähän omituinen, mutta lähti kuitenkin ihan hyvin mukaan. Suunnilleen puolessa välissä Riesa tiputti riman, ja siinä tuli muutenkin pientä hässäkkää. Sen jälkeen Riesa lopetti ihan tyystin tekemisen. Se vaan painui haistelemaan aata, ja oli aivan pilvissä. Olin jo tästä hyvin ihmeissäni, koska Riesa tekee kuitenkin aina täysillä töitä. Pistin kuitenkin kuumuuden ja pitkän matkan piikkiin.
Radan jälkeen Riesa pääsi lepäämään ja teltassa lämpötila oli jo hyvin siedettävä, vaikka muuten ulkona olikin tosi kuuma.
Hyppärille sain ajatukset nollattua ja oikein kunnon raivon päälle. Kontaktit oli kuitenkin kasattu lähdön viereen, ja Riesahan painui sinne... Hain sen takaisin ja totesin että nyt hei prkele töitä. Itse rata menikin oikeastaan tosi kivasti, Riesa tykitti tyypilliseen tapaansa ja pakkakin pysyi hyvin kasassa.
Aika paljon ihmetytti jo tuolloin, mutta ei sitten tullut mieleen, että se koira voikin olla oikeasti kipeä.
Lauantaina lähdettiin joukkueen ankkureina radalle. Joukkueella oli jo kaksi hyllyä, joten mitään hävittävää ei ollut. Rata oli itse asiassa tosi kiva, ja lähdin hyvillä fiiliksillä tutustumaan.
Itse suoritus oli sitten niin kamala, että mua ei ole ikinä koirajutuissa hävettänyt niin paljoa. Riesa lähti jo heti lähdössä kävelemään perään, ja nimenomaan kävelemään. Ei varastanut radalle, vaan tuli hypyn ohi. Sain heitettyä ensimmäiselle hypylle, ja sen jälkeen Riesa oli aivan kujalla. Juoksenteli radalla (kävi taas tsekkaamassa kontaktien alastulot) ja oli totaalisen pihalla. Sain sen nopeasti kyllä hanskaan, mutta tuomari kannusti jatkamaan ja yleisökin taputti mukana. Heitin Riesan kepeille ja sen jälkeen koko koira oli vielä enemmän ulkona. Meni hetki ennen kuin sain sen edes haltuun, ja sitten aivan törkeän nopeasti veks.
Tässä vaiheessa alkoi jo aikalailla huolettamaan, mutta järkeiltiin se kuitenkin vaiheessa olevan valeraskauden ja väsymyksen piikkiin.
Pois lähtiessä rupesin katselemaan, että mitähän helvettiä, koiralla loppui juoksu melkein kolme viikkoa sitten ja se vuotaa taas. Siinä vaiheessa pyöri mielessä ties mitkä kohtutulehdukset, ja meinasi ihan itku päästä, kun se on ollut ilmeisesti niin kipeä perjantain radoista ettei pystynyt lauantaina rataa tekemään ollenkaan.. Kiikutin sen pikaisesti kisapaikan eläinlääkärille, joka mittasi kuumeen ja tutki muutenkin. Kuumetta tai aristusta ei ollut, joten ohjeeksi vaan viedä maanantaina Hyvinkäällä tarkempiin tutkimuksiin.
Tänään sitten vietettiinkin puoli päivää asemalla. Verikokeessa arvot oli normaalin rajoissa, ja muutenkin tutkimuksissa kaikki kunnossa. Pyysin varmuuden vuoksi vielä ultran, eikä sielläkään näkynyt mitään epätavallista. Sen jälkeen jahtasin koiralta muutaman tunnin virtsanäytettä ja juotin Riesalle varmaan muutaman litran vettä.. Ostin nutrisalia, ja tuohan on aivan hulluna siihen eli hyvin meni alas. Ties mitä yliannostuksia se tuosta vielä sai, mutta ainakin sain siltä juuri ja juuri riittävän näytteen.
Virtsatietulehdushan sieltä paljastui, ja nyt saa pieni sitten napsia antibiotteja.
On huojentava tietää syy Riesan oudolle käytökselle, mutta harmittaa että olen kipeää koiraa roudannut pitkin Suomea.. Se oli kuitenkin muuten aivan samanlainen piripää mitä aina, joten mistä tuon kipuilut sitten huomaa.
Nyt on koira kuitenkin doupattu, ja se saa rauhassa parantua. Tauon jälkeen voidaankin aloittaa nollien keräily ensi vuodelle. Vaikka tämä aika lailla varjostikin tunnelmaa, oli reissu muuten aivan huippu ja sytytti kyllä kunnon kipinän ensi vuodelle!
3. kesäkuuta 2012
Do or do not. There is no try.
Torstaina loppui kisoista asti kestänyt aksatauko. Treenit siirtyi nyt Lotan omalle kentälle Ryttylään, ja juoksuinen Riesakin pääsi treenamaan. Pöksyt ei neitiä juuri häirinnet ja koko koirakin alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliksi.
Mulla itellä vaan oli pieniä keskittymisvaikeuksia. Olin läpäissyt inssin aikaisemmin päivällä, ja ekaa kertaa lähdin ihan yksikseni ajelemaan. Vähän meinasi ruveta kädet tärisemään motarilla, mutta selvittiin hengissä sinne ja takaisin.
Treeniratana oli ylläoleva pätkä. Piirtäessä meni kovin ahtaaksi, mutta kai rata joku tuota muistuttava oli.
Kepit meni oikein hienosti, vaikka vauhtia oli melkoisesti. 5-7 meni odotetusti aivan pieleen. Ja siinähän se ongelma jälleen olikin, lähdin vaan kokeilemaan ja mehtään män. Kunnon asenteella onnistuttiin, vaikka päällejuoksut on kyllä oikeasti meidän iso ongelma. Paljon vaan palkkaa ohjauksiin tulemisesta, niin eiköhän se siitä.
9-11 hinkattiin vähän lisää ohjaukseen kunnolla tulemista, mutta ihan näppärästi saatiin palkkailun kautta onnistumaan.
Kontaktit oli tosi hyvät, joku on ilmeisesti käynyt treenaamassa sen kanssa tauon aikana. Edes aalla ei ollut ongelmia! Jos vaan saisi pidettyä ne tästä lähin kasassa..
Tänään käytiin vielä tekemässä pikatreenit omalla kentällä, tehtiin saman radan 4-12 ja siitä jatkettiin 7-4, mutta esteet aina eri suunnasta kuin ekalla kerralla. Ilma oli vähän sateinen, joten päätin ettei jäädä kauaksi aikaa kupeksimaan radalle. Paljon paremminhan se meni tällä asenteella, asennelaji, asennelaji...
Molemmissa treeneissä oli paljon hyviä juttuja ja huomaa, että meidän yhteispeli paranee koko ajan. Pitäisi vaan enemmän muistaa treenata niitä meijän heikkouksia, eikä vain keskittyä niihin ns. "vaikeisiin" ohjauskuvioihin, jotka meiltä kuitenkin sujuu ihan hyvin. Tää on taas niin tätä, kun Demiltä sujui oikein hyvin kaikki perusohjaukset, mutta yhtään vaikeammissa mentiin solmuun, ja nyt Riesa on teknisesti tosi taitava, mutta esim. kääntyminen on joskus tosi hankalaa... Josko seuraavan kanssa olisi näiden välillä jonkinlainen tasapaino!
Kuvat viime kisoista, © Veronika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)