Tietynlaiset valssit on aina ollut meille vähän vaikeita, koska Riesa tykkää kovasti lenkittää selän taakse. Niitä ollaan palkkailtu paljon, ja ne on ihan huomaamatta viime aikoina parantuneet!
Riesa on siitä ärsyttävä ohjattava, että se pitää aina ohjaavan käden vaihtuessa ottaa kunnolla mukaan, mikä vie multa paljon energiaa ja liian usein koko homma menee paikallaan pyörimiseksi...
Eilisissä omatoimitreeneissä valssailtiinkin Lotan tekemän valssiradan tahtiin. Etäisyydet paikoitellen "vähän" venähti, mutta ei se juuri menoa hidastanut.
Kohdassa 1:40 näkyy hyvin, mitä tapahtuu, jos sitä koiraa ei ota kunnolla mukaan... Ehkä joskus opin. Muuten Riesa oli eilen hyvinkin kilttinä, ei baanattanut täysillä selän taakse vaikka pari sellaista kohtaa olikin.
6. maaliskuuta 2013
4. maaliskuuta 2013
All things are difficult before they are easy.
Mä en enää tiedä yhtään mitään. Riesa on oikeasti todella mukava koira arjessa ja tokokentillä, taipparitreeneissä jne... Toisinaan se on myös ihan lyömätön agilitykentillä, mutta toisinaan täysi katastrofi. Kuten nyt vaikka viime viikonloppuna.
Koko kisapäivä oli täysi floppi. Ensin Turkuun iski kamala lumimyräkkä, minkä vuoksi matka hallille kesti tavallista kauemmin. Olin kuitenkin vajaa tunti ennen ratisaikaa kisapaikalla. Ilmottautumisen jälkeen huomaan, että edellisen luokan koiria on kymmenen jäljellä... Tuli pienenpieni hoppu kun aikatauluista oltiin melkein puoli tuntia etuajassa. Starttasimme hienosti kolmantena, minkä vuoksi alkoi olla pientä paniikinpoikasta ilmassa... Riesa tuntui hyvin energiseltä mutta keskittyi hyvin virittelyyn, joten olin ihan positiivisin mielin. Ratakin oli meille ihan kiva.
Starttiin mentäessä positiivinen mieli alkoi pikkuhiljaa kadota... Riesa ei oikein malttanut keskittyä muhun, ja remmiä pois ottaessa meinasi koko piski painua radalle... Karjasin aika kovaa, mikä pysäytti ketun tehokkaasti :D Radalle kävellessäni Riesa oli noussut ja haisteli ihmeissään ajanottolaitteen painona ollutta putken painoa. Siinä vaiheessa mietin, että tää ei oikeasti ole mahdollista. Palautin lähtöön ja siitä hyl. Uusi yritys, koira vielä paikallaan... Kutsuin, ohjasin kakkonhyppyä ja koira juoki ohjauksen läpi suoraan hallin toisella seinustalla olevalle aalle. Itse kävelin pois. Riesa pomppi ympärillä miettien, miksi mentiin vain kolme estettä... Kyllä oli hyödyllisesti käytetyt 15e, suosittelen.
Radan jälkeen olin vielä optimistinen - koiralta energiat pois ja seuraavalla paremmin. Juoksutettiin Marian kanssa Riesaa ja käveltiin muutenkin. Sen jälkeen Riesa sai hengailla pitkään hallissa, mikä yleensä vie siltä suurimmat mehut pois, koska se on henkisesti niin raskasta. Nytpä ei vienyt. Rata alkoi takaakierrolla, minkä pikkukettu melkein teki, mutta ansaputki vei voiton. Jatkettiin, päästiin kolme estettä ja toinen ansaputki veti pikkukettua puoleensa... Sen jälkeen Riesa kävi ihan huvin ja urheilun vuoksi vielä yhdessä putkessa. Jatkettiin rataa kuitenkin, kun siitä pääsi helposti jatkamaan. Loppurata meni muistaakseni siedettävästi. Riesa lenkitti paljon, mutta teki kuitenkin mitä käskettiin.
Tässä vaiheessa olisi pitänyt lähteä kotiin. Ei muutenkaan ollut kovin mukava kisapäivä, lunta pyrytti vaakatasossa ja kenkiä ja takkia sai olla koko ajan vaihtamassa. Jäätiin silti, koska yleensä se viimeinen rata on meillä mennyt ihan hyvin. Päästiin rata puoleen väliin kauhealla väännöllä, mutta jätin kesken kun koira oli sitä mieltä ettei ohjauksiin voi tulla ilman että täytyy suunnilleen korvista raahata.
Riesa ei taaskaan ollut yhtään oma itsensä kentällä. En ole kamalasti jaksanut miettiä, miksi meni miten meni, mutta ehkä kaksi peräkkäistä kisaviikonloppua oli tauon jälkeen liikaa. Kuitenkin henkisesti aika raskasta hengailla monta tuntia kisapaikalla ja keskittyä aina vaan uudelleen. Lisäksi se oli maanantaina mukana hallilla ja tiistaina treenasi... Keskiviikkona ja torstaina käytiin lenkkeilemässä ja juoksemassa umpihangessa, mikä on meille ihan normaalia eikä pitäisi erityisesti väsyttää. Olisi varmaan kuitenkin pitänyt pitää jossain välissä lepopäivä ihan kevyellä liikunnalla ja ilman mitään henkistä rasitusta.
Huoh. Ei ole pikkuketun kisaamista tehty liian helpoksi. Siinä pitää olla energiatasot ja tähdet just eikä melkein oikeassa asennossa. Vaan eipä tässä auta kun jatkaa treenaamista. Riesasta löytyy aivan valtavasti poteantiaalia sekä taitoa, ja aion raahata ne ominaisuudet vaikka väkisin myös kisakentille useammin kuin joka viidennessä kisassa...
Tää ei varmasti ollut ykkös-kakkosissa näin kamalan vaikiaa...
Koko kisapäivä oli täysi floppi. Ensin Turkuun iski kamala lumimyräkkä, minkä vuoksi matka hallille kesti tavallista kauemmin. Olin kuitenkin vajaa tunti ennen ratisaikaa kisapaikalla. Ilmottautumisen jälkeen huomaan, että edellisen luokan koiria on kymmenen jäljellä... Tuli pienenpieni hoppu kun aikatauluista oltiin melkein puoli tuntia etuajassa. Starttasimme hienosti kolmantena, minkä vuoksi alkoi olla pientä paniikinpoikasta ilmassa... Riesa tuntui hyvin energiseltä mutta keskittyi hyvin virittelyyn, joten olin ihan positiivisin mielin. Ratakin oli meille ihan kiva.
Starttiin mentäessä positiivinen mieli alkoi pikkuhiljaa kadota... Riesa ei oikein malttanut keskittyä muhun, ja remmiä pois ottaessa meinasi koko piski painua radalle... Karjasin aika kovaa, mikä pysäytti ketun tehokkaasti :D Radalle kävellessäni Riesa oli noussut ja haisteli ihmeissään ajanottolaitteen painona ollutta putken painoa. Siinä vaiheessa mietin, että tää ei oikeasti ole mahdollista. Palautin lähtöön ja siitä hyl. Uusi yritys, koira vielä paikallaan... Kutsuin, ohjasin kakkonhyppyä ja koira juoki ohjauksen läpi suoraan hallin toisella seinustalla olevalle aalle. Itse kävelin pois. Riesa pomppi ympärillä miettien, miksi mentiin vain kolme estettä... Kyllä oli hyödyllisesti käytetyt 15e, suosittelen.
Radan jälkeen olin vielä optimistinen - koiralta energiat pois ja seuraavalla paremmin. Juoksutettiin Marian kanssa Riesaa ja käveltiin muutenkin. Sen jälkeen Riesa sai hengailla pitkään hallissa, mikä yleensä vie siltä suurimmat mehut pois, koska se on henkisesti niin raskasta. Nytpä ei vienyt. Rata alkoi takaakierrolla, minkä pikkukettu melkein teki, mutta ansaputki vei voiton. Jatkettiin, päästiin kolme estettä ja toinen ansaputki veti pikkukettua puoleensa... Sen jälkeen Riesa kävi ihan huvin ja urheilun vuoksi vielä yhdessä putkessa. Jatkettiin rataa kuitenkin, kun siitä pääsi helposti jatkamaan. Loppurata meni muistaakseni siedettävästi. Riesa lenkitti paljon, mutta teki kuitenkin mitä käskettiin.
Tässä vaiheessa olisi pitänyt lähteä kotiin. Ei muutenkaan ollut kovin mukava kisapäivä, lunta pyrytti vaakatasossa ja kenkiä ja takkia sai olla koko ajan vaihtamassa. Jäätiin silti, koska yleensä se viimeinen rata on meillä mennyt ihan hyvin. Päästiin rata puoleen väliin kauhealla väännöllä, mutta jätin kesken kun koira oli sitä mieltä ettei ohjauksiin voi tulla ilman että täytyy suunnilleen korvista raahata.
Riesa ei taaskaan ollut yhtään oma itsensä kentällä. En ole kamalasti jaksanut miettiä, miksi meni miten meni, mutta ehkä kaksi peräkkäistä kisaviikonloppua oli tauon jälkeen liikaa. Kuitenkin henkisesti aika raskasta hengailla monta tuntia kisapaikalla ja keskittyä aina vaan uudelleen. Lisäksi se oli maanantaina mukana hallilla ja tiistaina treenasi... Keskiviikkona ja torstaina käytiin lenkkeilemässä ja juoksemassa umpihangessa, mikä on meille ihan normaalia eikä pitäisi erityisesti väsyttää. Olisi varmaan kuitenkin pitänyt pitää jossain välissä lepopäivä ihan kevyellä liikunnalla ja ilman mitään henkistä rasitusta.
Huoh. Ei ole pikkuketun kisaamista tehty liian helpoksi. Siinä pitää olla energiatasot ja tähdet just eikä melkein oikeassa asennossa. Vaan eipä tässä auta kun jatkaa treenaamista. Riesasta löytyy aivan valtavasti poteantiaalia sekä taitoa, ja aion raahata ne ominaisuudet vaikka väkisin myös kisakentille useammin kuin joka viidennessä kisassa...
Tää ei varmasti ollut ykkös-kakkosissa näin kamalan vaikiaa...
27. helmikuuta 2013
Ne tekee töitä sen eteen
Jos olisin viime aikoina ajatellut yhtä paljon kirjoituksia kuin agilityä, kirjoittaisin varmasti ennätyspisteet. Valitettavasti agilitypohdinnasta ei taida paljoa pisteitä irrota, vaikka alankin aina vain paremmin ymmärtää pikkuketun mielenliikkeitä.
Riesan uusi aksapanta on aika super ;) Kiitos Jenni!
Eilen oli jotenkin todella omituiset treenit... Tehtiin paikoitellen todella hyvää rataa, mutta Riesa tuntui väsähtävän hirmu nopeasti. Tänä talvena tämä on ollut meillä useamminkin ongelmana. Toki Riesalla on yleensä viikonloppuisin jotain rasittavaa ohjelmaa (kisat, ollaan Turussa jne..) ja maanantaisin se on mun mukana hallilla, joten pieni väsymys joskus on ihan ymmärrettävää. Suurin syy on varmaan kuitenkin se, että Riesa ei odottele radalle pääsyä mitenkään kovin rauhallisesti... Ihme, että se ylipäätään jaksaa tehdä häkissä riehumisen jälkeen yhtään mitään.
Omituisinta tässä on se, että esim. kisoissa sitä voi pitää ihan hyvin häkissä jossa se odottaa rauhassa. Pärrkele. Tästä lähtien pieni odottelee treeneissä vuoroaan autossa, koiralla ja varsinkin mulla menee vaan turhaan energiaa Riesan kierroksien hillitsemiseen. Katellaan miten lähtee sujumaan.
Maanantaisin ajattelin ottaa Riesalle esim. jäädytetyn kongin mukaan, ruoka on varmaan ainoa asia mikä voittaa aksan... Maanantaisin apina on onneksi muutenkin huomattavasti rauhallisempi, varmaan oppinut ettei treenaamaan välttämättä pääse ollenkaan. Huoh.
Kisojen palkkausta ollaan pohdittu parinkin ihmisen voimin, taidan ainakin vielä viikonloppuna käyttää namia keskittymiseen ja radan jälkeen saa sitten riehua lelulla. Ruoka kun saa Riesan keskittymään paremmin kuin mikään. Syöminen se on vakava asia... Lelussa ei treeneissä ole mitään vikaa, koska ympäristö on sen verran rauhallisempaa. Kisoissa taas on huomattavasti enemmän häiriötä ja Riesa nyt huomaa aina kaiken mahdollisen ja mahdottoman, lelulla riekuttaminen ei tuo mitään hyvää tähän... Mietin sitäkin, että ennen rataa palkkaan pienesti namilla keskittymisestä mutta juuri ennen rataa vain näytän palloa taskussa. Kokeillaan.
En olisi kyllä yli vuosi sitten uskonut, että joskus joudun näitäkin pohtimaan :D Toki voisin edelleenkin palkata Riesaa vain namilla, mutta kun tiedän, että Riesasta lähtee kyllä enemmänkin irti... Mutta eiköhän tämä tästä, suunta on koko ajan ylös ;)
Riesa varmaan kuulostaa aika kamalalta näiden aksapostauksien perusteella! Oikeasti sillä on kyllä ihan hyvä keskittymiskyky, kunhan sille vain osoittaa jotain selkeää tekemistä. Odotellessa se sitten viihdyttää itse itseään. Arjessa ja lenkillä Riesa on ihan oikeasti hyvinkin rauhallinen, vaikka aika moni sitä aina epäileekin... :D
24. helmikuuta 2013
Paluu kisakentille
Pitkähköksi venähtänyt kisatauko päätettiin tänään. Ihan hirmuista kiirusta ei kisakentille edelleenkään ole, sillä hylkäsin jo ajatukset kesän arvokisoista. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Mun pitäisi huhti-toukokuu lukea tiiviisti pääsykokeisiin, joten nollien pitäisi aikalailla olla jo kasassa. Mutta meillä on vuosia jäljellä, en jaksa repiä sen enenpää ressiä tästä.
Tänään tosiaan kisailtiin kotihallissa kolme rataa, tuomarina Marja Lahikainen. Ensimmäinen rata oli aksarata, profiililtaan ihan hirveän kiva, muutama vaikeampi kohta mutta ei mitään sen suurempaa.
Riesa on aina toisinaan jättänyt seinän vieressä olevia keppejä kesken, joten enköhän mä itse nyt saanut sen ulos tokavikasta välistä... Tajusin vasta radalla, että ei hitto, mitä jos se tulee ulos tuolta. Rupesin kääntämään liian aikaisin ja samanaikaisesti epämääräisesti kehuin koiraa... :D Riesa tuli kiroillen pois kepeiltä, notta eikö täällä saa enää keppejä tehdä rauhassa! Otin kepit alusta ja luotin koiraan, osasi ;) Muita virheitä ei sitten tullutkaan. Puomilla maltoin mieleni ja seisotin pitkästä aikaa pitkään kontaktilla, vaikka se näyttääkin joka kerta huonolta paperilla..!
Toinen rata oli myöskin aksarata kivalla profiililla. Heti alussa oli puomi, jolla maltoin pitää hieman henkäystä kauhemmin, hyvä minä. Kepitkin päästiin tällä kertaa loppuun, mutta keppien jälkeisellä takaakierrolla multa lähti vähän jalka alta ja rima alas. Sitäkös pikkukettu hieman säikähti ja paineli aan alla olevaan putkeen aan sijasta. Aalla pääsin taas odotuttamaan kunnolla ja loppuun ilman muita virheitä. Vähän jäi rata ärsyttämään, sillä olin aivan kahden vaiheilla teenkö lainkaan valssia siihen takaakiertoon, olisi pitänyt jättää joko se valssi tai kompurointi väliin! :D Mutta tulipa ainakin pitkästä aikaa oikein kontaktien tehotreeniä.
Kolmas rata oli hyppäri, jolla piti koiraa vääntää pikkasen enemmän. Tällä radalla meidän ja monen muun kohtaloksi koitui yksi ylimääräinen putki. Jäin hieman liikaa varmistamaan edellistä kohtaa ja rintama jäi liikaa auki. Muuten hirveän kivasti loppuun ja ne kepitkit osattiin.
Tuloksilla ei juhlittu, mutta meillä oli koko kisapäivän hirveän hyvä fiilis ja oltiin kerrankin molemmat samalla kisaradalla... ;) Ennen taukoa tuntui välillä, että tehdään ihan eri ratoja koiran kanssa. Pienestä oli tänään ne nollatkin kiinni. En muista, koska viimeksi oltaisi kisaradoilla tehty kolme näin ehjää rataa saman päivän aikana.
Tästä tulee nyt ylipitkä sepotus ilman kuvia, mutta analysoin vielä vähän lisää. Tänään mulla oli ne namit mukana! Lisäksi vähän tokoiltiin ennen rataa, mikä selvästi saa lisää järkeä ketun päähän.
Ensimmäisellä radalla pyörittelin Riesaa aika kauan ennen rataa, minkä vuoksi se oli ehkä hieman vaisuhko. Terävin kärki puuttui. Toisella radalla annoin olla hieman pidempään häkissä ja heti oli hieman enemmän sähäkyyttää mukana. Vikalla otin sen häkistä vasta hieman ennen rataa mikä oli näistä selkeästi paras vaihtoehto.
Namilla Riesasta ei ehkä saa ihan samaa irti kuin lelun kanssa, mutta menäänn nyt hetki näin. Pitäisi vaan saada realistisia aikoja kisaradoilta, jolloin näkisi meneekö se todellisuudessa rauhallisemmin vai tuntuuko se vain siltä, kun ei mene itsellä ylimääräistä energiaa koiran häsläämiseen :D Treeneissä se kuitenkin keskittyy hyvin myös lelun kanssa, enkä oikeastaan ikinä pidä treeneissä nameja mukana. Toivottavasti saadaan sama keskittyminen ja asenne pian myös kisaradoille.
Viikon päästä taas Turussa. Tänään oli kivaa, toivottavasti silloinkin.
Tänään tosiaan kisailtiin kotihallissa kolme rataa, tuomarina Marja Lahikainen. Ensimmäinen rata oli aksarata, profiililtaan ihan hirveän kiva, muutama vaikeampi kohta mutta ei mitään sen suurempaa.
Riesa on aina toisinaan jättänyt seinän vieressä olevia keppejä kesken, joten enköhän mä itse nyt saanut sen ulos tokavikasta välistä... Tajusin vasta radalla, että ei hitto, mitä jos se tulee ulos tuolta. Rupesin kääntämään liian aikaisin ja samanaikaisesti epämääräisesti kehuin koiraa... :D Riesa tuli kiroillen pois kepeiltä, notta eikö täällä saa enää keppejä tehdä rauhassa! Otin kepit alusta ja luotin koiraan, osasi ;) Muita virheitä ei sitten tullutkaan. Puomilla maltoin mieleni ja seisotin pitkästä aikaa pitkään kontaktilla, vaikka se näyttääkin joka kerta huonolta paperilla..!
Toinen rata oli myöskin aksarata kivalla profiililla. Heti alussa oli puomi, jolla maltoin pitää hieman henkäystä kauhemmin, hyvä minä. Kepitkin päästiin tällä kertaa loppuun, mutta keppien jälkeisellä takaakierrolla multa lähti vähän jalka alta ja rima alas. Sitäkös pikkukettu hieman säikähti ja paineli aan alla olevaan putkeen aan sijasta. Aalla pääsin taas odotuttamaan kunnolla ja loppuun ilman muita virheitä. Vähän jäi rata ärsyttämään, sillä olin aivan kahden vaiheilla teenkö lainkaan valssia siihen takaakiertoon, olisi pitänyt jättää joko se valssi tai kompurointi väliin! :D Mutta tulipa ainakin pitkästä aikaa oikein kontaktien tehotreeniä.
Kolmas rata oli hyppäri, jolla piti koiraa vääntää pikkasen enemmän. Tällä radalla meidän ja monen muun kohtaloksi koitui yksi ylimääräinen putki. Jäin hieman liikaa varmistamaan edellistä kohtaa ja rintama jäi liikaa auki. Muuten hirveän kivasti loppuun ja ne kepitkit osattiin.
Tuloksilla ei juhlittu, mutta meillä oli koko kisapäivän hirveän hyvä fiilis ja oltiin kerrankin molemmat samalla kisaradalla... ;) Ennen taukoa tuntui välillä, että tehdään ihan eri ratoja koiran kanssa. Pienestä oli tänään ne nollatkin kiinni. En muista, koska viimeksi oltaisi kisaradoilla tehty kolme näin ehjää rataa saman päivän aikana.
Tästä tulee nyt ylipitkä sepotus ilman kuvia, mutta analysoin vielä vähän lisää. Tänään mulla oli ne namit mukana! Lisäksi vähän tokoiltiin ennen rataa, mikä selvästi saa lisää järkeä ketun päähän.
Ensimmäisellä radalla pyörittelin Riesaa aika kauan ennen rataa, minkä vuoksi se oli ehkä hieman vaisuhko. Terävin kärki puuttui. Toisella radalla annoin olla hieman pidempään häkissä ja heti oli hieman enemmän sähäkyyttää mukana. Vikalla otin sen häkistä vasta hieman ennen rataa mikä oli näistä selkeästi paras vaihtoehto.
Namilla Riesasta ei ehkä saa ihan samaa irti kuin lelun kanssa, mutta menäänn nyt hetki näin. Pitäisi vaan saada realistisia aikoja kisaradoilta, jolloin näkisi meneekö se todellisuudessa rauhallisemmin vai tuntuuko se vain siltä, kun ei mene itsellä ylimääräistä energiaa koiran häsläämiseen :D Treeneissä se kuitenkin keskittyy hyvin myös lelun kanssa, enkä oikeastaan ikinä pidä treeneissä nameja mukana. Toivottavasti saadaan sama keskittyminen ja asenne pian myös kisaradoille.
Viikon päästä taas Turussa. Tänään oli kivaa, toivottavasti silloinkin.
29. tammikuuta 2013
Lisää liikkuvaa kuvaa
Joku ei joskus meinannut uskoa, että Riesa on oikeasti hirveän raskas vietävä aksaradoilla. Tämän päivän ratatreeni tuo hyvin esiin meidän suurimmat ongelmakohdat... :D
Tähän väliin voisi huomauttaa, että päällejuoksuja on treenattu ja palkattu Riesan lyhyen uran aikana jo ihan liikaa. Treeni jatkukoon... Pienissä vauhdeissa menee radan osana usein jo varsin hyvin, mutta yhtään kovemmissa vauhdeissa on ihan mahdotonta tulla ohjauksiin. Eikä tommonen sivuttainen hyppy ole hyppy ollenkaan, pöh.
Ensimmäiseesä pätkässä näkyy hyvin, mitten hyppy on ihan hiton vaikea suorittaa, jos se ei ole tuotuna nokan eteen. Riesa korjaa hirveän vähän mun virheitä ja joskus käy noin. On uskomatonta, miten koiran ego mahtuu hädintuskin ovista sisään, mutta itsenäiset päätökset radalla ei tule kyseenkään... Aksa on Riesalle kovin vakava asia, ei sovi sooloilla.
Vaikka tänään ei ihan kovin sujuvasti mennytkään, oli treenaaminen taas hirveän kivaa. Tauon jälkeen on joka treeneissä ollut hyvä fiilis, ja Riesa on keskittynyt paljon paremmin, jee!
Suurin syy on varmasti mun oma asenne. Riesa on valehtelematta hallilla todella ärsyttävä. Suorastaan raivostuttava, mä en tykkää yhtään mistään ylimääräisestä hillumisesta. Ennen tauolta palaamista totesin kuitenkin, että mä en voi asialle yhtään mitään. Riesa ei ole sen tyyppinen koira, joka tulee hillitysti hallille ja makoilee leppoisasti hallin lattialla. Mun pinnan kiristyminen ei vaikuta asiaan mitenkään, joten antaa olla. Heti tuli molemmille parempi fiilis ja aksa on taas pitkästä aikaa ihan oikeasti kivaa.
Tähän väliin voisi huomauttaa, että päällejuoksuja on treenattu ja palkattu Riesan lyhyen uran aikana jo ihan liikaa. Treeni jatkukoon... Pienissä vauhdeissa menee radan osana usein jo varsin hyvin, mutta yhtään kovemmissa vauhdeissa on ihan mahdotonta tulla ohjauksiin. Eikä tommonen sivuttainen hyppy ole hyppy ollenkaan, pöh.
Ensimmäiseesä pätkässä näkyy hyvin, mitten hyppy on ihan hiton vaikea suorittaa, jos se ei ole tuotuna nokan eteen. Riesa korjaa hirveän vähän mun virheitä ja joskus käy noin. On uskomatonta, miten koiran ego mahtuu hädintuskin ovista sisään, mutta itsenäiset päätökset radalla ei tule kyseenkään... Aksa on Riesalle kovin vakava asia, ei sovi sooloilla.
Vaikka tänään ei ihan kovin sujuvasti mennytkään, oli treenaaminen taas hirveän kivaa. Tauon jälkeen on joka treeneissä ollut hyvä fiilis, ja Riesa on keskittynyt paljon paremmin, jee!
Suurin syy on varmasti mun oma asenne. Riesa on valehtelematta hallilla todella ärsyttävä. Suorastaan raivostuttava, mä en tykkää yhtään mistään ylimääräisestä hillumisesta. Ennen tauolta palaamista totesin kuitenkin, että mä en voi asialle yhtään mitään. Riesa ei ole sen tyyppinen koira, joka tulee hillitysti hallille ja makoilee leppoisasti hallin lattialla. Mun pinnan kiristyminen ei vaikuta asiaan mitenkään, joten antaa olla. Heti tuli molemmille parempi fiilis ja aksa on taas pitkästä aikaa ihan oikeasti kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)