Mul on palikat hukassa ja mä tajuan sen

Edellisessä postauksessa mainittu puomipaniikki on kasvanut oman pään sisällä aika liioiteltuihin mittasuhteisiin. Ei tässä muuten mitään, mutta harmittaa ja ärsyttää suunnattomasti, että puomin eteen on tehty vuosien varrella lukematon määrä työtunteja. Kontaktit on se yksi asia Riesan agilityssä, josta ei ole tarvinnut huolehtia.

Viime viikolla käytiin Lotan kanssa tekemässä vähän ratatreeniä. Oli hyvä profiili meille, okseri, pimeä putkikulma ja vähän serpentiiniä. Laitoin puomin alle yhden hämyputken, niin tuli erottelutreeniäkin tehtyä samalla. En laittanut putkeen edes painoja, eli saatiin tosi tyrkylle putken päät.

Serpentiini meni odotetusti hyvin, mutta ensimmäinen stoppi tuli pimeän putkikulman kohdalla. Näitä on tehty paljon, mutta korkeassa vireessä ja kovasta vauhdista ei ihan malta. Pari muistuttelua, niin alkoi se malttikin sieltä löytymään. Näitä on kuitenkin pakko vielä treenata lisää.
Muuten ihan kivaa perustekemistä, 45cm rimat ja täyspitkä okseri ei tuottanut ongelmia. Vaan se helkkarin puomi... Erottelu meni hyvin, siinä ei mitään ongelmaa, mutta pysähdyspaikan kanssa taas pientä kysymistä. Huoh. Sen jälkeen tehtiin puomia etupalkalla niin, että Lotta oli hetsaamassa. En tiedä mitä ihmettä siinä oikein tapahtui, sillä Riesa otti häiriötä tosi paljon ja meinasi pysähtyä ihan puomin puoliväliin. Aikaisemmin hetsaamalla se on saatu sieltä vikkelästi alas asti, mutta nyt oli ilmeisesti planeetat väärässä asennossa.

Unohdettiin se etuhetsaaminen ja tehtiin kaksi ihan normaalisuoritusta. Ensimmäisellä nopea vapautus ja toisella toistolla Riesa sai syödä lihapullapussin jämät siinä seisoskellessa. Näissä kummallakin hyvät kontaktit eikä mitään kysymistä.
Lisäksi tehtiin pari toistoa keinua niin, että jäin itse taakse ja Riesan täytyy itsenäisesti edetä kontaktille, ei ongelmia.

Eilen juostiin pitkästä aikaa seuran treeneissä. Riesa ei ole moneen vuoteen käynyt meidän ohjatuissa ulkokentällä, joten oli korkea aikakin. Ulkokenttä ei tuottanut ongelmia ja Riesa jaksoi ihan hyvin, vaikka olikin aika kuuma.
Puomi taidettiin tehdä kolme kertaa ja jokaisella hyvät suoritukset! Yritän nyt nollata koko puomin, ei siitä stressamalla parempaa tule eikä taikoja ehditä tehdä muutamassa viikossa.
Puomin ressaamisen lisäksi vahvisteltiin vähän keppien avokulmaan vientiä ulkokautta, putkijarrua ja pimeää putkikulmaa. Putkijarrua ei enää taida meillä ollakaan... Alkuvuonna se oli ihan loistava, sillä sitä käytettiin paljon Jennan treeneissä. No, ehtii tässä vielä muutaman kerran käydä sitäkin vahvistelemassa.

Mulle on luvattu kultaa jos maasta sen kaivan

Perinteinen arvokisapaniikki alkaa taas nostaa päätänsä. Hyvin eri muodossa tosin kuin aikaisempina vuosina. Tänä vuonna on ehtinyt oikeasti valmistautua! Mutta mitenkäs sitä valmistautuu, kun ei ole koskaan juuri ehtinyt suomaan ajatuksia treenaamiselle enää tässä vaiheessa kevättä, aina on pitänyt kisata niitä nollia kasaan. Viikkotreenien loppuminen huhtikuun loppuun oli ehkä omalle päälle tosi huono juttu, mutta eihän nyt tietenkään oikeasti koko talven aikana hankittu osaaminen kahtoa mihinkään tässä ajassa!

Toukokuun ekana viikonloppuna oli myös viimeinen teharileiri. Radalla oli aika paljon pitkiä vientejä ja esteiden ohtuksia, meille tosi hyvä treeni siis! Muusta selvittiin kunnialla, mutta Riesa pyyhälsi kerta toisensa jälkeen yhteen ansaputkeen. Tilanteeseen tultiin kovalla vauhdilla ja väärä putken pää houkutteli edessä. Nämä on olleet Riesalle aina vaikeita, sitä on hirveän vaikea kääntää pois kurssilta enää siinä vaiheessa, kun se lukitsee jonkun esteen suoran toisesta päästä. Saatiin kuitenkin koira kääntymään vahvalla rytmityksellä ja puolivalssilla, mutta kyllä se edellytti itseltäni aika vikkeliä jalkoja.

Ihan jees fiilis jäi tästä treenistä. Ensimmäinsen 10min tehtiin 45cm rimoilla, taisi olla ensimmäinen ratatreeni korkeilla rimoilla... Hupsista keikkaa. Niissä ei onneksi ollut ongelmia, eikä se myöskään koiran vauhdissa näkynyt. Loput treeneistä juostiin sitten 35cm-40cm rimoilla, sillä päivä oli aika raskas.
Toisella setillä tehtiin vähän nollatreeniä ja vahvisteltiin takaakiertoja, tästä tehtiin vaan puolet, sillä leiriltä oli porukkaa pois sen verran, että en halunnut niin lyhyellä välillä juosta kahta 20min treeniä.

Leirin jälkeen ollaan käyty kerran treenaamassa omalla ulkokentällä. Ihana päästä taas ulos! Meidän kentällä se vain tarkoittaa esteiden kantamista kopista kentälle, eli omatoimitreenit on aika rajoitettuja sen takia. Treeneissä keskityttiin keppikulmiin. Virossa tuli se virhe avokulmaan ulkokautta viedessä, mutta nyt kaikki kulmat meni hyvin. Tehtiin myös pari tiukkaa takaaleikkausta, niitä pitäisi vielä vahvistaa. Ne onnistuvat kyllä, kunhan itse annan koiran rauhassa pujotella pari väliä ja liikun vasta sitten.
Keppien lisäksi pari putkijarrua ja täyskorkeaa okseria suoraan ja takaaleikaten.

Viikko sitten juostiin epiksissä. Ekaa kertaa kisoissa ulkokentällä ja ekaa kertaa hiekalla tällä kaudella. Radalla oli meille hyviä treenikohtia, mm. okseri ja muurin takaakierto. Palkkasin ensimmäisellä kierroksella kaikki kontaktit. Toisella vain seisotin pitkään ja härkin. Tällä kertaa radalla oli myös keinu, sitä ei ollakaan pitkään aikaan päästy kisoissa tekemään. Kontaktit tosi hyviä ja nollakin onnistuttiin radalta juoksemaan.

Keskiviikkona juostiin sitten ihan oikeissa kisoissa. Oli todella vaikea saada iltakisoihin kisafiilistä päälle. Lisäksi me startattiin heti toisena, joten siinä tuli pientä sählinkiä koiran autosta hakemisen kanssa.
Ensimmäinen rata oli profiililtaan jotenkin ihan tyhmä, kokoajan käännyttiin tai mentiin takaa ja estevälit oli ihan minimissä. Kontakteista kaikki oli onneksi radalla ja aa mentiin jopa kahteen kertaan. Pysäytin kaikki kontaktit ja seisotin pitkään, joten tuntui ettei radalla oikein päässyt vauhtiin. Eteneminen tuntui tosi hitaalta, mutta videolta katsottuna koira kulki itseasiassa aika kovaa. Yhteen kohtaan valitsin ohjauksen tosi riskillä, melkein tiesin etten ehdi, mutta halusin vähän haastaa itseäni. No, en ehtinyt. Olisin ehtinyt, jos olisin laittanut vähän töppöstä toisen eteen. Ensi kerralla...
Kontakteista aa ja keinu olivat hyviä, mutta se pirun puomi! Riesa jäi n. viiden sentin päähän maasta, hetken odottelun jälkeen korjasi. Tiedän, että se kisatilanteessa kyttää vain nopeaa vapautusta. Välillä puomi on tosi hyvä ja välillä käy näin. Sinänsä ei ehkä asia, josta kannattaa juuri nyt ottaa suurempaa stressiä. Se ei kuitenkaan tule läpi, joten ehkä tällä mennään nyt sitten arvokisoihin. Ärsyttävä ongelma silti.

 Hyppäriin olen supertyytyväinen, vaikka itse unohdinkin koiran hetkeksi selän taakse ja siitä seurasi kielto. Radalla sai kunnolla irrota ja Riesa eteni hienosti suorien putkienkin jälkeen! Sillä on ollut sitä ongelmaa, että putkien jälkeen hakee ensin mua katsellaan. Kaarteet ehkä vähän levisivät, mutta en viitsinyt alkaa liikoja jarruttelemaan. Tärkeintä, että etenee.

Vikalla agiradalla ryökäle tuli läpi aalta!! Palautin ja saatiin tuomarilta lupa jatkaa. Loppurata olikin ihan hirveän hieno. Aa mentiin toiseen kertaan, ja tällä kertaa pikkukettukin muisti, mitä siinä kuuluu tehdä... Puomia ei valitettavasti radalla ollutkaan, mutta keinu oli oikein hyvä.

Keskityn siihen, että tehtiin ratasuorituksen puolesta ehjä rata. Kun Riesa on saanut niin monesti tulla nopealla vapautuksella läpi kontakteilta, niin näitä ongelmia nyt vaan välillä tulee. Riesa on melko yksinkertainen koira, mutta ei ilmeisesti ihan niin yksinkertainen kuin ajattelin. Sinänsä itsellä aika ristiriitaiset fiilikset koko pysähdyskontakteista, sillä eihän se nyt oikeasti ole hirveän reilua vaatia kunnon pysähdyksiä aina joskus ja jouluna, mutta vapauttaa nopeasti suurin osa suorituksista. Seuraava koira on niiin juoksarikoira.

Kisojen jälkeen Riesa pääsi tekemään vielä alastulon tarjoamista lämppäesteiden puomille. Siinä ei ollut mitään ongelmia, Riesa tietää kyllä mitä siinä vaaditaan. Vahvistaa teoriaa siitä, että ratasuorituksessa Riesa vaan ennakoi vapautusta.

Enkä mä tiedä minne tieni vie, mutta kanssasi voin mennä

Aivan huikea treenikausi laitettiin viime torstaina haikein mielin pakettiin. Jennan treeneissä on nyt melkein puolentoista vuoden ajan käyty säännöllisesti ja viime elokuussa aloitettiin viikkoryhmässä. Ollaan menty ihan hirveästi eteenpäin, niin yhdessä kuin erikseenkin. Syksyllä treenattiin aika tekniikkapainotteisesti ja Riesan taitotaso onkin sen ansioista tällä hetkellä huipussaan. Monipuoliset radat ovat haastaneet myös ohjaajaa kehittymään ja siinä samalla myös meidän yhteispeli on parantunut.
Minulle on viime aikoina kunnolla auennut se, miten Riesan kanssa tulee treenata. Se ei ole koira, jonka kanssa hinkataan pitkiä ja yksitoikkoisia ratatreenejä lähes joka viikko. Riesan tarvitsee päästä juoksemaan kunnolla ja etenemään itsenäisesti. Se ei onnistu jos radoilla ohjataan pääasiassa viereltä. Satunnaisesti sellaisetkin treenit ovat tietenkin tarpeen.


Valitettavasti tällä hetkellä on valloillaan trendi, jossa viikkotreeneissä on aina se kolmekymmentä estettä ja treenit ovat aika samantyyppisiä viikosta toiseen. On siis pieni paniikki siitä, missä me oikein jatkossa treenataan! Vielä syksyllä yritetään päästä hetkeksi Jennan ryhmään, mutta sitten pitää keksiä jotain muuta.
Periaatteessa me ei välttämättä mitään viikkotreenejä enää edes kaivattaisi, voisin ihan hyvin treenata pääasiassa itsenäisesti, jos vaan jaksaisin tehdä itsekseni ratatreenejä. Viikkoryhmään taitaa siltikin tie viedä, todennäköisesti kuitenkin vain joka toinen viikko. Nyt ennen arvokisoja ajattelin treenata itsenäisesti ja käydä tuuraamassa joko Lotan tai Juhan ryhmissä.

Jennan treenien lisäksi edelleen on jatkuneet Kimin vetämät leiripäivät n. kerran kuussa. Leirit ovat olleet hyvää vastapainoa viikkotreeneille ja pitkät päivät haastaneet molempien keskittymiskykyä. Ihan joka leirillä ei olla ylletty parhaimpaamme, mutta viime leiri meni paremmin kuin hyvin. Pakka pysyi hyvin kasassa vähän ärsyttävilläkin rataprofiileilla ja Riesa tuntui kulkevan kovaa.



Hyvien treenien tuloksetkin alkavat näkyä. Perussuorittaminen on tasaisen varmaa, vaikka toki pieniä kauneusvirheitä mahtuu useinkin radoille. Pääasia kuitenkin, että radat pysyvät kokonaisuutena kasassa ja meno on sujuvaa. Tekeminen tuntuu helpolta ja varmalta, meillä on nykyään myös koko ajan ihan sairaan kivaa!
Viron reissun jälkeen on kisattu viisi starttia, joista neljä on nollia. Se viideskin oli sairaan hyvä rata. Sanoisin, että nyt on ihan ookoo tilanne, ei ahdista. Mukavaa vaihtelua kevääseen.

Kirkkonumella juostiin pari viikkoa sitten uran ensimmäisen triplanolla. Kyseessä on sama halli, jossa pari kuukautta sitten ei saatu mitään aikaiseksi, koska molemmat ahdistui ahtaasta hallista vähän liikaa. Sen jälkeen tajusin, että en mä voi millään tuollaisella selitellä huonoja kisoja. Jos normaalikisat on ohjaajan pääkopalle liikaa (koiran pääkopalle ei valitettavasti ihan hirveästi voi tehdä) vähän huonojen olosuhteiden vuoksi, niin kannattaako sitä niihin arvokisoihinkaan lähteä. Tällä kertaa päätin vain keskittyä oleelliseen ja tehtiin ehjiä ratoja. Ennen ensimmäistä rataa vielä ukkosti, ja sekös Riesaa säikäytti. Hyvin Riesa kuitenkin palautui, vaikka olikin ensimmäisellä radalla vähän varovaisempi. En antanut sen liikoja häiritä, tehdään paras mahdollinen suortus niillä korteilla mitä sillä hetkellä on.

Toisella radalla itselle sattui aika merkittävä ajoitusvirhe, ja koira oli lähtemässä ihan joka suuntaan... Hyvin Riesa sieltä kuitenkin kalastui mukaan, vaikka eihän se nätiltä näyttänyt. Viimeisellä radalla jouduttiin kontakteilla käymään pientä keskustelua siitä, missä se oikea pysähdyspaikka nyt olikaan. Muuten rata oli tosi hieno, ja aikakin oli vertailussa melko kova, jos miettii, että pysähdyskontakteihin kulutettiin ylimääräistä aikaa. Tällä radalla sijoitus 3.

Niitä kontakteja käytiin samana viikonloppuna vielä palkkaamassa epiksissä. Yritin tehdä ihan kaikki maksimihäiriöt ja ennen vapautusta härkin ihan huolella. Riesa teki joka kerta nopeat ja varmat kontaktit, ei pienintäkään merkkiä epävarmuudesta... Toisella suorituksella sain Riesan hirveillä häiriöillä härkittyä pois aalta, sinänsä hyvä, että pääsin huomauttamaan. Harmillisesti keinua ei ollut ollenkaan radalla.

Vappupäivälle olin ilmoittanut Riesan kahdelle agilityradalle. Tarjolla olisi ollut neljäkin rataa, mutta halusin vain päästä tekemään huolelliset kontaktisuoritukset oikeissa kisoissa. Episten opit olivat selkeästi jääneet hyvin mieleen, sillä joka radalla kontaktit olivat nopeita ja varmoja. Nopeita vapautuksia en tehnyt ollenkaan, vaan joka kontaktilla Riesa joutui malttamaan. Keinua ei harmikseni ollut näilläkään radoilla.
Ensimmäiseltä radalta tehtailtiin vielä nolla ja sillä sija 2.

Nyt yritetään taas vähän kiristää kisatahtia, valitettavasti ihan hirveästi ei ehditä kisaamaan. Haluaisin päästä hakemaan kokemusta ulkokentiltä ja muutenkin vähän vielä muistutella niitä kontakteja.

Viron kisareissu

Jo yli vuoden verran on ollut ajatuksena suunnata vierailulle Marian luo Tallinnaan ja siinä samalla juosta muutama agilitystartti. Vihdoinkin kuukausi sitten pistettiin tohinaksi, kun vapaa viikonloppu ja kisat Virossa osuivat samalle viikonlopulle.

Päätettiin liikkua Virossa ihan julkisilla, sillä julkinen liikenne on siellä hyvä ja halpa eikä Virossa autolla ajaminen tuntunut kivalta ajatukselta. Lisäksi tietenkin auton kuskaaminen lahden yli olisi maksanut kiitettävästi yhdelle ihmiselle. Koko reissu olikin tämän osalta varsinainen eläinkoe, sillä Riesa ei ole pitkään aikaan matkustanut muualla kuin autossa. Muutama vuosi sitten matkustettiin paljonkin junalla, mutta ajokortin ja auton myötä ei olla varmaan kertaakaan kuljettu mihinkään julkisilla.

Riesan käyttäytyminen arvelutti etukäteen myös siksi, että olin lähes koko edeltävän viikon flunssan kaatamana vuodepotilaana ja Riesan aktivointi jäi todella vähäiseksi.
Pikkukettu yllätti kuitenkin käytöksellään ja oli ihan koko reissun ajan loistava matkaseuralainen. Ruuhkajunassa se otti lunkisti, malttoi kävellä nätisti läpi Helsingin ja terminaalissa sekä laivassa oli kuin kokenutkin laivareissaaja.

Lauantaina matkattiin aivan täpötäydessä ruuhkabussissa 40min matka kisapaikalle. Itselläni meinasi vähän huumori loppua, mutta Riesa matkusti rennosti. Virossa julkisissa kulkuvälineissä koirien tulee käyttää kuonokoppaa, eikä sekään Riesaa hetkauttanut.

Kisapaikkana oli ihan kivan kokoinen ja oloinen tekonurmipohjainen halli. Pohja oli melko kova, ilmeisesti asfaltin päällä ei ollut mitään joustokerrosta. Kuitenkin ihan pitävä pohja ja taisi joukossa olla vähän kumirouhettakin joustoa tuomassa.
Virolaistan harrastajien taso yllätti, sillä suuri osa koirista meni todella kovaa ja ihan sunnuntaiharrastelijoita ei näkynyt ollenkaan. Ohjaajat olivat taitavia ja koirien esteosaaminen jopa parempaa kuin Suomessa.

Päivä alkoi ihan mukavalla agiradalla. Mielestäni Riesa ei tällä radalla liikkunut ihan tavalliseen tapaansa, taisi vierastaa pohjaa aika paljon. Pohjahan meille sitten tekikin tepposet, sillä Riesa suti aika pahasti mutkassa ennen päällejuoksua. Itse jatkoin jo matkaa, joten Riesa ei hypännytkään hyppyä. Tästä kielto, muuten virheittä maaliin.



Toinen rata alkoi putki-puomi erottelulla. Olen ihan supertyytyväinen meidän suoritukseen, moni koirakko hyllytti heti siinä. Puomin jälkeen en sitten yhtään tiedäkään, mitä ihmettä tapahtui..! Vapautin Riesan kontaktilta nopeasti ja Riesa lähtikin lukemaan ihan täysin väärässä suunnassa olevaa hyppyä. Melkein juoksin koiran yli kun se vaan syöksähti edestä ohi. Tämän jälkeen kepitkit oli vielä vaikeat! Vienti oli ulkokautta avokulmaan, minkä kyllä pitäisi olla meille ihan helppo suoritus. Juuri vähän aikaa sitten oli treeneissäkin. No, tällä kertaa ei oikea väli löytynyt.



Viimeiselle hyppärille lähdettiin ajatuksella kaikki tai ei mitään. Me ei tehtäisi yhtään mitään millään muulla kuin voitolla, joten kovaa pitäisi mennä. Tällä radalla Riesa oli selkeästi tahmeampi, alkoi varmasti reissu jo painaaan. Alkuun valitsin meille riskialttiin, mutta onnituessaan nopean päällejuoksuvaihtoehdon. Vihkoonhan se heti meni, sillä olin vähän myöhässä ja koira tuli läpi ohjauksesta. Virhettä ei vielä tässä vaiheessa saatu, mutta aikaa paljoi mukavasti.
Kepeille tultiin kovaa putkesta ja niin vain oli Riesa taas väärässä välissä! En tiedä oliko kisapaikan kokovalkoisen kepi sille hankalat, vai söikö reissun rasitukset vähän liikaa keskittymiskykyä vai mitä ihmettä tapahtui. Riesa kun ei ole tehnyt keppivirheitä aikoihin. Vitonen tästä ja sillä maaliin.



Bussipysäkille käveltäessä joku ystävällinen nainen tarjosi meille kyydin lähemmäs keskustaa, eipä ole sellaiseen Suomessa tottunut :D Takaisin Marian luo päästiin siis huomattavasti lyhyemmällä bussimatkalla.

Tuloksilla ei juhlittu, mutta se ei haittaa ollenkaan. Matkaan lähdettin sillä ajatuksella, että kokeillaan vähän miten Riesa pystyy näinkin vaikeissa olosuhteissa toimimaan. En voisi olla tyytyväisempi ! Riesa suoritti hienosti raskaasta reissusta huolimatta. Pienet huolimattomuusvirheet annetaan anteeksi, jatkossa osaan varautua niihikin. Kokonaisuus jäi kuitenkin reilusti plussalle.
Nyt voin lähteä kotimaan kisareissuille hieman levollisemmin mielin. Eiköhän myös Viroon tule vielä syksyllä lähdettyä, silloin voi jo ehkä asettaa jotain tavoitteitakin. Tällä reissulla käytin turhaan energiaa sen miettimiseen, miten koira mahdollisesti toimii tai käyttäytyy.

Tuplaa pukkaa

Pitkästä aikaa Turun suunnalla kisaamassa. Tavoitteena kaikilla starteilla huolelliset lähdöt ja hallitut kontaktit.

Ensimmäisellä radalla tein itse lähdöstä liian suuren numeron ja Riesa lähti ilman lupaa. Ei kuitenkaan ehtinyt hypätä ensimmäistä hyppyä ja kävin palauttamassa paikalleen. Vähän Riesa edelleen meinasi lähdössä nykiä, mutta jäi kuitenkin paikalleen. Kovin pitkälle ei tätä rataa kuitenkaan päästy, sillä Riesa kolautti kyynärpään/olkapään tms. siivekkeeseen. Sen jälkeen Riesa huusikin täyttä huutoa. Siiveke ei edes hievahtanut eikä rima pudonnut, joten olin ihan varma että koira jotenkin liukastui ja sieltä on joku haukkari vähintäänkin revennyt kolmeen osaan. Huuto loppui kuin seinään ja Riesa käytti jalkaa heti ihan normaalisti. Onneksi kaveri kuvasi videon ihan vierestä, jota sitten kelattiinkin ees ja taas. Videolta näkee hyvin, että minkäänlaista liukastumista ei tapahdu missään vaiheessa, ei edes laskeutuessa. Kuuluu vaan kolahdus ja sen jälkeen huutoa. Törmäyskään ei ole voinut olla iso, sillä hyppy pysyi todellakin täysin paikallaan.
Ulkona Riesa liikkui puhtaasti, varasi hyvin painoa kaikille jaloille. Kopeloidessakaan Riesa ei reagoinut mihinkään. Pari ihmistä ja tuomari tulikin sanomaan, että taisi vain kolahtaa kipeästi johonkin hermoon ja säikäyttää. Samalle kannalle kallistuin itsekin, sillä Riesa on varsinainen drama queen ja siitä vielä kiitollinen tapaus, että näyttää kyllä jos johonkin kolottaa. Uskallettiin lähteä seuraavalle radalle sillä ajatuksella, että jos pientäkään epäpuhtautta näkyy niin jätetään homma heti siihen.

Ennen toista rataa kävin vielä koiran läpi mutta mitään reaktiota en saanut aikaiseksi. Lisäksi Riesa edelleenkin varasi hyvin painoa kaikille jaloille ja ravasi puhtaasti. Riesa liikkui radallakin hyvin ja kulki kovaa.
Nyt keskityin itse luomaan rennon lähtötilanteen, enkä edes katsonut koiraan ennen radalle kutsumista. Toimi loistavasti. Keinukin oli ihan radan alkumetreillä ja se sujui ihan hyvin. Käskytin sen verran voimakkaasti, että suoritus oli melko hidas, mutta tällä hetkellä on tärkeintä saada alle hallittuja kisakeinuja. Aan suorituskin oli hyvä, mutta puomi oli hyvin kyseenalainen... Edessä oli putkiansa ja jarrutin voimakkaasti. Riesa vähän hämmentyi tästä ja jäi seisomaan kontaktin yläosaan. Vapautin siitä, näitä voimakkaita rytminmuutoksia täytyy treenata.
Tuloksena puomia lukuunottamatta hyvä nolla, sija 2.



Kolmannella radalla Riesa liikkui edelleen hyvin, säikähdyksellä siis selvittiin. Lähtö oli edelleen hyvä ja nyt puomikin oli hyvä. Puomin jälkeen koira meinasi vähän kadota näpeistä mutta ihmeen kaupalla Riesa ei päätynyt ylimääräisellä kierroksella väärille esteille. Keinu tälläkin radalla hitaahko, mutta edelleen hallittu. Loppuradalla Riesa teki saman kuin aika moni muu ja kiersi yhden putken! Tästä ei kuitenkaan kieltoja jaettu ja nollalla maaliin. Ei se nätti ollut, mutta jo vuoden kolmas tupla! Aika huikeeta, ei olla mitenkään liikaa tuplia otettu uran aikana.



Viimeisellä radalla piti vähän taistella oman keskittymisen kanssa, mutta lopulta tällä radalla oli kaikista paras fiilis. Hyppäsin radan lopulla hieman ulos mukavuusalueeltani ja koira toimi hienosti.
Lähto oli hyvä, mutta puomilla otti taas häiriötä hidastamisesta. Monipuolisempaa treeniä tarvitaan alle.
Pitkässä putken ohituksessa tulin itse katsoneeksi väärään päähän putkea ja sinnehän se koira sujahti... :D No ei se mitään, päästiin ilman paineita reenaamaan radan loppuosaa. Ennen keppejä tehtiin ihan kelvollinen japsi. Olisi se voinut olla aavistuksen sujuvampi, mutta sama se. Uskalsin tehdä ja se onnistui hienosti! Kepeillä irtosin pitkälle eteen ja ehdin tekemään perjätön kohtaan, johon lähes kaikki nopeiden koirien ohjaajat tekivät takaaleikkauksen.



Tänään olen tarkkaillut silmä kovana koiraa, sillä levon jälkeen mahdolliset oireet törmäyksestä viimeistään näkyisivät. Mitään jäykkyyttä ei ole onneksi näkynyt, eli todellakin osui vain kipeästi hermoon ja säikähdyksellä selvittiin.

Säikähdystä lukuunottamatta kiva kisäpäivä. Kokonaisuutena hyviä ratoja ja koiralla hyvä mielentila koko päivän. Kontakteilla on nyt tehty liikaa hallintaa ja se näkyy. Vielä syksyllä suoritukset olivat välillä vähän kaaosmaisia, nyt vain kokonaisuus tasapainoon. Etenkin keinulla täytyy koiralle pikkuhiljaa siirtää enemmän vastuuta kun on saatu jo järki mukaan suorittamiseen. Puomille vain paljon hidastushäiriöitä niin hyvä tulee.