Paimion tokot

Lauantaina tokoiltiin ja lenkkeiltiin Marian ja Zenan kanssa Paimiossa. Treenit meni niinkin hyvin, että paluumatkalla olisi tehnyt mieli ajaa auto Paimion jokeen. Treenattiin liikaa ja väärällä mielialalla. Otti päähän, kun kumpikaan ei osattu enää mitään. Yksittäiset liikkeet kyllä sujuvat, mutta se kaiken perusta, eli seuruu, on kyllä levinnyt tauon aikana niin pahasti, ettei auta vaikka kuinka koittaisi katsella tilannetta positiivisesti.

Seuruu meni tosiaan aivan päin honkia. Riesa ei osaa enää ollenkaan hakeutua perusasentoon suoraan ja lähtee keuilimaan turhankin herkästi. Itse en osannut pitää kroppaa ollenkaan rentona ja suorassa, sekin aina vaikuttaa Riesaan. Paljon paikan vahvistamista ja pikkuhiljaa kestävyyden vahvistamista. Ja peilin edessä treenausta... Ehkä se siitä.

Noutoon olen viimein hankkinut 100g pienemmän kapulan. Vähän helpottui pikkuketunkin elämä... Pieni ei vain osaa enää ollenkaan hakeutua perusasentoon kapulan kanssa, vaikka painavamman kapulan kanssa kyllä onnistui? Nyt Riesa tulee nätisti sivuttain eteen istumaan... Kotona ollaan treenattu pelkkää kapulan kanssa perusasentoon hakeutumista, mutta kyllä se on aivan mahdottoman vaikeaa.

Luoksarin stoppia tehtiin kerran takapalkalla ja pari kertaa maalin kierroilla. Helposti se rupeaa ennakoimaan, mutta mielummin otan vaikka sen vähän hitaamman luoksarin kun en stoppia ollenkaan. Stopit oli kyllä pääasiassa hyviä! Se on kiva kun vähiten treenattu liike sujuu...

Jäävistä taidettiin tehdä molemmat kahdesti. Molemmat muisti, vaikka niitä on treenattu viimeksi en edes muista koska. Pätevä pieni! Vaikein juttu tulee olemaan taakse käveleminen. Maassa ollessa ei mitään ongelmaa, mutta luulen että seisomisessa on melko suuri halu lähteä perään. Nyt ollaan tehty etupalkalla, millä ollaan saatu toimimaan. Myös liikkeen loppuja pitää treenata, se perusasentoon hakeutuminen kun vaan on niin pirun vaikeaa pienelle koiraeläimelle.

Lopuksi Demikin pääsi tekemään jotain pientä ja mun pitää varmaan vaihtaa tokokoiraa. Puolikuuro Deeku, melkein 12vee, muisti paremmin kuin Riesa... Ei meillä kovin valoisasti siis tokorintamalla suju. Demsi oli kyllä varsin pätevä, hieno mummeli!

Treenien jälkeen lähdettiin vielä lenkille hiekkakuopille.

Vastauksia!

 Vastauksia Saralle, koska tekstiviestin mukaan pitää vastata hetinyt.

1. Olet vahvoilla agilityn maajoukkuekarsinnoissa. Parrakas rahamies pyytää sinut kanssaan nurkan taakse ja tarjoaa sinulle diiliä - saat 50 000 € puhtaana käteen, jos "vahingossa" teette kohtalokkaan virheen ja putoatte kärkisijoilta. Raha houkuttelee sinua, mutta toisaalta olet nyt lähempänä unelmaasi kuin koskaan... Miten toimit? 
No... Ei sitä kovin usein saa 50 000 kätöseen. Eli vinkkinä kaikille parrakkaille rahamiehille.

2. Koirasi tunnuskappale? (Saa valita vain Robinin tai Gimmelin biiseistä.)
Robin - Puuttuva Palanen! Koska jätkä pääsee yhtä korkeelle kun tommonen perinteinen tolleri.

3. Piirrä koirasi esim. paintilla ja liitä kuva tähän. Aikaa 5 min. 

4. Koirasi saa pentuja ja kuvitteellinen sulhanen/morsio on FI MVA & TVA & KVA HK3 (samaa rotua). Haluaisitko pennun? Tai kaksi? 
Riesa on allerginen ja Deeku muuten vaan vähän pipipää, joten en. Jos piäni olisi täysin terve, niin tuskin siltikään. Mulle tulee seuraavaksi minikoira.

5. Risteytystehtävä: risteytä koirasi jonkin eri roturyhmän rodun kanssa. Pennun joudut pitämään itselläsi. Minkä rodun valitsit?
Joku ykkösryhmäläinen varmaan sitten. Riesalle joku todella pienikokoinen ja nopee bc, niin sitten se pentu voittais aina. Deekulle joku äärimmäisen tasainen lapinporokoira.

6. Mikä on paras kommentti, jonka joku tuntematon ihminen on koirastasi sanonut?
Riesasta "Minkä rotunen tää on? Sitä varmaan luullaan usein tolleriksi, mäkin luulin hetken". Niin minäkin, niin minäkin....
Deekua kaikki aina vaan kehuu.

7. Koirasi omituisin mieliteko?
Siideri. Ei pidä jättää laseja kuleskelemaan, koska Riesa käy ottamassa vähän omatoimisesti huikkaa. Demsi tykkää pitsasta ihan liikaa.

8. Ketä tämänvuotista presidenttiehdokasta koirasi olisi äänestänyt, jos olisi äänioikeutettu? Muistin virkistykseksi ehdokkaat: Pekka Haavisto (vihr), Timo Soini (PS), Paavo Väyrynen (Kesk.), Paavo Lipponen (SDP), Sauli Niinistö (Kok.), Sari Essayah (KD), Eva Biaudet (RKP) ja Paavo Arhinmäki (Vas.). 
Riesa vastaa, että Muki, koska melkein ruokakuppi. Demi ei ota kantaa.

9. Onko koirallasi ennakkoluuloja jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan?
Melkein kaikki on ihan turhia. Paitsi jos on ruokaa.

10. Lähdet vaihto-oppilaaksi Pohjois-Koreaan etkä ole varma, palaatko koskaan. Kenelle annat koirasi hoitoon? 
No tätähän mä usein harkitsen, ja kysymysten esittäjälle tietenkin. Voisit vaikka leipoa siitä tokovalion poissaoloni aikana.


11. Kumman kaa: Cesar Millan vs. Pertti Vilander! Perustelut mukaan. 

Aksaa ja tokoa

Pari viikkoa sitten aksattiin viimeisiä kertoja ulkona seuramestisten muodossa. Rata oli meille oikein sopiva, mutta rata kosahti jo neljännellä esteellä. Joku oli ilmeisesti pudotellut jotain nameja puomin alastulon tuntumaan, jotka piti tietysti käydä tsekkaamassa ennen kuin rataa voi jatkaa... Tämä on meillä ollut joskus ennenkin ongelmana silloin jos seisotan kontakteilla yhtään pidempään. Johtuu ehkä siitä, että opetusvaiheessa heittelin toisinaan Riesalle melko huolimattomastikin palkkanameja?
Johtuu mistä johtuu, hemmetin ärsyttävää. Muutenhan Riesaa ei hirveästi voisi radan aikana namit kiinnostaa, mutta ilmeisesti alastulolla seistessä ehtii aivotkin perästä mukaan..

Palautin Riesan takaisin alastulolle ja sen jälkeen tehtiin rata nollana loppuun. Aa'n alastulo oli jälleen superhieno, tykkään! Odotellaan vain hetkeä jolloin saan sen uudestaan rikki..

Lotan treenit jatkuvat hallissa ensi tiistaina. Viime treeneissä on mennyt aika vaihtelevasti, välillä on mennyt superhyvin ja välillä taas ihan okei. Pitkään aikaan ei kuitenkaan olla tehny mitään täyspaskoja treenejä, eiköhän se tästä ala rullaamaan kisaradoillakin.
Mulla on myös talven ajan toinenkin aksaprojekti, kun ohjaan Riesan veljeä. Torsti on kovin samanoloinen otus kun Riesakin ja osaa jo ihan kiitettävästi asioita. Aika paljon pitää vahvistaa perusohjauksiin tulemista ja yksittäisistä esteistä kontakteja ja keppejä, mutta hyvä pohja on jo alla.

Sisko ja sen veli. 

Eilen tehtiin Riesan kanssa jotain täysin odottamatonta, suunnattiin nimittäin pitkästä aikaa tokoilemaan! Toko on paska laji jne, mutta oli oikein mainiot treenit! Hirveä duuni on noidenkin liikkeiden eteen nähty, joten pitää niitä edes joskus muistutella. Ja olishan se AVO1 ihan kiva hakea pois, ei sekään enää kauheasti lisatyötä vaatisi.

Aloitin ihan helpolla perusasentojen tarjoamisella ja niistä naksuttelulla. Riesa on viime aikoina hakeutunut vähän vinoon, muutenkin oli ihan hyvä muistutella, mistä tässä hommassa on kyse.
Seuruuta ei olla tehty piitkään aikaan, tämä onkin ainoa missä pitää tehdä ihan hitonmoinen duuni. Kovasti lähti koira keulimaan ja ylipäätään seuruukestävyyttä pitää treenata.

Luoksarin stopin kanssa on tapahtunut läpimurto, sehän pysähtyi! En minä sitä ole sille opettanut, mistä lie oppinut. Pääasiassa tehtiin takapalkalla, aluksi vapautin käsimerkin kanssa samaa aikaa. Muutaman kerran heitin pallon ja yksi kokeenomainenkin kokeiltiin. Kaikki oikein hyviä, paitsi kokeenomaisen perusasentoon tuli "söpösti" pomppaamalla... En ota hirveää ressiä vielä. Pääasia, että pysähtyi !!

Paikkista muistuteltiin mieleen pienissä pätkissä, lopuksi tein vajaan parin minuutin mittaisen piilopaikkiksen. Ei ongelmaa, vaikka varmasti pitää ennen koetta vahvistaa paikallaan pysymistä myös häiriössä.

Noutoa kokeiltiin pikaisesti loppuun. Pitäisi viimein hankkia se pienempi kapula, nykyinen meinaa niksauttaa pieneltä niskat nurin... Kyllä se tuolla vähän painavammallakin onnistui pientä niskan yliojentumista lukuunottamatta, joten luulisi osaavan myös pienemmällä.

Pieni tokoinnostus meinaa taas nostaa päätään, joten kai se on taottava kun rauta on kuuma.

Piirinmestikset

Ei tultu piirinmestareina tai edes nollien kanssa takaisin, mutta hirveän tyytyväisinä kuitenkin!
Arvonnassa meille osui suoritusvuoroksi lycky number one, mutta onneksi mineillä oli samat radat, eikä tarvinnut tyhjän päälle lähteä.

Ensimmäinen rata oli hyppäri, josta meiltä puuttui terävin kärki. Rataantutustumisen jälkeen hain kiireellä koiran ja olin ihan valmis radalle, mutta palkintojenjaossa kestikin sen verran kauemmin, että jouduin odottelemaan viritellyn koiran kanssa suunnilleen kymmenen minuuttia. Ei oltu kovin vireessä enää sen jälkeen! :D
Tältä radalta tuloksena 5, tilastotappio kepeiltä. Kokemattoman koiran kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta jäi silti vähän vaivaamaan, niin lähellä! Mutta ehkä ne sieltä vielä joskus tulevat.



Kokonaisuudesta olen iloinen! Pussin jälkeinen elämä oli meille hirveän haastava, koska Riesa tulee yleensä aina huonosti mihinkään mikä viittaa päällejuoksuun. Lisäksi putken jälkeen sai olla tarkkana, ettei tyrkkää koiraa muurille. Valssi myöhästyi ja loppu menikin vähän tahmeasti. Rata pysyi kuitenkin hyvin kasassa, mikä on kaikkien meidän ongelmien jälkeen tärkein juttu! 

Toisen radan aikana tuli vettä ihan kiitettävästi, mutta fiilis silti yllättävän hyvä. Rata ei ollut vaikea, ainoastaan kepit aiheutti päänvaivaa. En tykkää tehdä noin jyrkkiä takaaleikkauksia ja oikeastaan mikään ei tuntunut meille fiksulta, koska kaikkiin hakukulmiin en vielä luota. Päädyin melkein-poispäinkääntöön, vaikka oletinkin meidän vähintään törmäävän... Kun ohjaus sitten onnistuikin, jäin vain monttu auki ihmettelemäään. Siitä myöhässä ja hypystä ohi..
Virheen jälkeen ohjaus oli liian lepsua, ja pari kohtaa vähän valahtikin. Loppuun otettiin lisäksi huolimattomuus-kielto. Tuloksena siis 10.



Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen tähänkin! Pakka pysyi kohtalaisesti kasassa, eikä missään vaiheessa tullut sellainen olo, että ei osattaisi. Ratojen jälkeen oli tunne, että tästä tulee vielä todella hyvä.

Lopuksi meillä oli vielä epävirallinen joukkuestartti. Me lähdettiin ankkureina. Vettä oli tullut tässä vaiheessa jo liikaa, ja tämä rata kosahti ihan huolimattomuuteen. Ei riittänyt pitkän päivän jälkeen enää paukut, vaikka meidän osaamisella tuolta olisi pitänyt saada nolla.
Ei olisi ollut mikään kiire, ja mä lähen heti alussa jo kiirehtimään... Toista kieltoa en ihan ymmärrä, mielestäni ohjasin koiraa hypylle ihan tavallisesti, mutta Riesa käänyi ihan toiseen suuntaan ja teki pienen ympyrän... :D Lopullinen hylly otettiin keppien jälkeen. En ohjannut saksalaista ollenkaan ja hyppy väärin päin. Joukkueen sijoitus 5.



Vaikka viimeinen rata ei tuon kummoisemmin mennytkään, koen oppineeni tuostakin jotain kisaajana, mikä taas auttaa meitä toivottavasti tulevaisuudessa. Mun pää ei selkeästi pysynyt kasassa pienen paineen alla. Radalla ajattelin olevani nopea, mutta nopea ei ole sama kuin huolimaton. Ohjaukset pitää viedä loppuun, vauhtiin vaikutetaan sitten liikkeellä ja linjoilla. Mun pitää myös selkeästi rauhoittaa tutustuminen ja radan odottelu. Kahdella ensimmäisellä teinkin niin, joukkueradan seuraaminen oli enempi sosiaalinen tapahtuma. Ei selkeästi sovi mun päälle, vaikka toisten suoritukset kuinka kiinnostaisi. Seuraavalla kerralla taas toivottavasti vähän fiksumpina.

toistaiseksi toimii

Nyt on reenattu vähän kaikkea, ja vielä ihan onnistuneestikin! Pari viikkoa sitten käyntiin Riesan veljen omistajien kanssa treenaamassa hakuruutua ja miettimässä meidän vaihtamisongelmaa. Onneksi oli osaavampaa porukkaa mukana, koska mulla kyllä loppuu taidot tämän lajin parissa hyvin äkkiä.
Aluksi noudettiin (tai Riesa nouti..) yhtä damia, ja heti koiran kääntyessä heitin toisen damin selän taakse. Palautettua ekan, sai heti hakea sen toisenkin. En tiedä auttoiko tämä nopeampiin palautuksiin, vai unohtiko koira vaan koko vaihtamismahdollisuuden... Jotain kuitenkin tapahtui, sillä Riesa vaihtoi itse ruudussa ainoastaan kerran, ja senkin vain törmättyään toiseen damiin.

Itse ruututreeni aloitettiin kuitenkin hajustetulla ruudulla, jossa oli muistaakseni vain kaksi damia eri puolilla ruutua. Hirveän hyvän kuuloinen idea mun päässä, mutta käytäntö ei sitten toiminutkaan ihan odotetusti. Riesa ei millään meinannut löytää damia, mutta onneksi sillä on niin kamalan pitkät piuhat. Joku sanoisi sitä pitkäjänteisyydeksi, mutta enemmän tuntevat tietävät paremmin... Dami kuitenkin löytyi, jolloin lisättiin damien määrää. Riesa jälleen kerran yllätti mut totaalisesti työskentelyllään. Hieno pieni!

Mulle koitettiin myös selvittää tuulen ja lähetyspaikan merkitystä.. Teorian ymmärsin kyllä, mutta käytäntö on vieläkin vähän hämärän peitossa... Mutta kieltämättä oli hienon näköistä, kun koira saa monen kymmenen metrin päästä vainun ja painelee täysillä damin luokse.

Treeneistä jäi siis varsin positiiviset fiilikset. Vahvistellaan vaan palautuksia, ja mä koitan pitää turpani tukossa ja selän suorassa.. Syksyn taippareihin ei millään ehditä saada kania kuntoon, mutta keväällä sitten!

Aksaakin ollaan treenattu! Mä en ole viime aikoina saanut itseäni ihan käyntiin treeneissä, mutta nyt oli todella hyvä fiilis! Tykkäsin radasta ihan älyttömästi, vaikka sitä olikin törkeän hankala piirtää...

Mitään kamalia ongelmakohtia ei ollut, ja meillä oli pitkästä aikaa tosi hauskaa radalla. Muurin twisti ei aluksia meinannut onnistua, pitää muistaa harjoitella muurille ihan samat ohjauskuviot kuin hypyillekin! Kepeillä täytyy vahvistaa malttia, varsinkin tyhjään päin pujottelussa kun mä itse olen kaukana, toisella kerralla Riesa meinasi varastaa putkeen vähän liian monesti.. Puomin leijeröintiähän me ei olla treenattukaan oikeastaan koskaan, joten sekin meni treenilistalle.
Muutoin varsin kivaa, sujuvaa ja kasassa pysyvää rataa!

Jälleen kerran huomasin aksan olevan suurimmaksi osaksi asennelaji... Kun lähtee onnistumaan, sitä usein onnistuukin.

Pienesti ollaan myös ehditty tokoilla. Hirveästi en jaksa aukaista treenejä tähän kilometripostauksen päätteeksi, mutta sanotaanko vaikka nätisti niin, että tauko on ehkä ollut vähän turhan pitkä.. Liikkeet on kyllä muistissa, mutta tekniikan hiomisessa voi mennä tovi jos toinenkin.