parempi!

Eilinen kisapäivä ei lähtenyt ihan toivotulla tavalla rullaamaan, olen taas onnistunut hankkimaan pahemman laatuisen flunssan itselleni. Eipähän ainakaan ole tulospaineita, kun ainoa tavoite on pysyä tajuissaan...



Ensimmäinen rata oli profiililtaan ihan kiva, ainoastaan alku oli meille hankala. Monet kutsui putken vierestä, mutta Riesalla on melko ikävä tapa lukita kontaktit tollaisessa tilanteessa... Muuri tietysti vähän blokkaa, mutta en uskaltanut luottaa siihen.
En yhtään tiedä mitä tapahtui, mutta Riesa kääntyi putkessa ympäri?? Melkein mitä tahansa muuta osasin odottaa, mutta en tätä.
Virheen jälkeen löntysteltiin rata loppuun, maalissa vähän harmitti. Todella epätavallinen virhe Riesalta, nolla oli niiin lähellä. Noh, nuoren koiran kanssa sattuu ja tapahtuu.

Toinen rata oli myöskin profiililtaan tosi kiva, alku tässäkin meille hankala. Puomi taas sopivasti tyrkyllä. Alku olikin vähän ruma, hitusen aikaisemmin olisi pitänyt lähteä liikkeelle. Riesastakin ihan huomasi kuinka mun huonous rupesi ärsyttämään :D  Muuten tehtin  nättiä rataa loppuun asti. Keinu nyt oli hidas, mutta ei nillitetä pikkuseikoista. Tuloksena siis kakkosten ensimmäinen LUVA ja voitto!



Näistä radoista näkee, miten isoja harppauksia me koko ajan mennään eteenpäin. Tai lähinnä minä. Valssitkin on mennyt valovuoden eteenpäin, jee! Nykyään niitä jopa ehtii tekemään, ja koira kääntyy aina kolikolla. Ennen tuntui etten ikinä ehdi mihinkään valssaamaan, ja koira saattoi kaikesta huolimatta valua.. Nyt meninki on ihan eri, on se helppoa jos sen osaa!

Riesa nyt oli tapansa mukaan ihan huippu, varsinkin vikan radan puomin kontakti on ihan super! Tuomarikin palkintoja jakaessaan onnitteli sekä nollasta, että koirasta. On kuulema hienoin tolleri pitkään aikaan. Ja onhan se hieno, vaikka ajoittain koetteleekin mielenterveyttä.

Näiden piti olla vuoden viimeiset kisat, mutta mun on ehkä pakko ilmoittaa vielä 4pv Turkuun.. Sinne olisi lahjakorttikin!

Demsikin pääsi tällä viikolla höntsäämään hallille, en tiedä voiko pientä eläintä tuon iloisemmaksi tehdä! Hienosti oli kaikki muistissa, jopa puomin 2on/2off! On sen kanssa vaan niin erilaista mennä, melkein katsomattakin tietää missä se menee, mitä se tekee ja miten se ragoi mihinkin. Siinä on meille Riesan kanssa tavoitetta kerrakseen.

everybody loves a joke but no one likes a fool

Marraskuu. Syksy on masentava, kylmää, märkää ja pimeää. Treenitkään eivät ole sujuneet ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi tiistaina päästiin taas omalle tasolle. Rata oli hauska rallirata, pääsi pitkästä aikaa vain tykittämään kunnolla.

Ainoa hankalampi kohta oli vähän koomisestikin kolmoseste, itseltä tuppaa aina unohtumaan, miten paljon muuri oikeasti blokkaa koiran näkökenttää. Muutenkin Riesan kanssa on muurin jälkeinen elämä aina vähän vaiheessa (joku voisi siis opettaa sen kääntymään muurilta...). Palkattiin pariin otteeseen kolmosen yli, ja päästiin hyvin jatkamaan.

Piirrustuksessa on mittasuhteet ihan hakusessa, mutta seiskan jälkeen valssi, samoin ysi- ja kymppihypyllä. Valsseja ollaankin treenattu viime aikoina ahkerasti, ajoitus, liike ja ponnistuspaikan merkkaaminen on vain äärimmäisen hankalaa yhtä aikaa. Nyt tuntui, ettei olisi voinut paremmin mennä. Riesa kääntyi tosi nätisti, ja itsekin sain askeleet varsin vaivattomasti sovitettua.

Ilmoitin meidät taas vaihteeksi kisaamaan, 19pv juostaan kaksi aksarataa. Lempäälän kisoista jäi huono fiilis, mutta pää pystyyn ja etiäpäin.

Lisäksi Riesa on ilmottu näyttelyyn! Jospa saataisiin sieltä se H, ja voitaisiin kokonaan keskittyä olennaiseen. Huonolta näyttää, sillä Riesa päätti aloittaa massiivisen karvanlähdön. Ai miten niin tuomari ei ehkä arvosta alamittaista kojoottia, jolta paistaa nahka turkin läpi?! Puhumattakaan korvista. Mutta hei, tunnistan ainakin oman kääpiöni tollerijoukosta.

en mä tiedä mitä tapahtuu

Lauantaina oltiin Turussa TopTeamin valintatilaisuudessa. Villi kortti -hakemus lähti matkaan abaut vartti ennen lomakkeen sulkeutumista. Itse olin silloin Virossa, joten kyseenalaiset kiitokset seurakavereille ;)

Silloin hakemus tuntui hyvältä idealta, mutta viikkojen varrella on vähän jokainen joutunut todistamaan kriiseilyjäni. Vielä edellisenä iltana koko ajatus tuntui älyttömältä, mutta onneksi Veronika suostui seurakseni! Yöunet jäivät valitettavaan neljään tuntiin, mutta ainakin oli hauskaa.

 

Lajiosuudet olivat siis ATT-areenalla. Medien piti alkaa klo 9.45, mutta aikataulu oli kevyesti tunnin myöhässä.
Ensin päästiin tutustumaan kontaktiratoihin. Samalla pohjalla oli 4 eri rataa joihin piti tutustua paperin avulla, kammottava! Näillä radoilla katsottiin siis lähinnä kontakteja, kellotettiin jne. 

Toisenen rata oli pidempi ja suht helppo. Siinä kellotettiin käännöksiä ja pitkää loppusuoraa. Yrityksiä oli 3, ja Juha antoi aina suorituksten välissä palautetta. 

Ensimmäisellä yrityksellä saatiin aikaiseksi kaksi ihan idioottia kieltoa, ja muutenkin käännökset valui. En tiedä yritinkö liikaa, vai liian vähän. Juha käski pistää vähän huolellisuutta ohjaamiseen. Ihan hävetti mennä näyttämään tollasta puolitehoista suoritusta.

Ohajusvalintoja ei muutettu muuten, kuin yhden takaaleikkauksen osalta. Siihen piti tehdä persjättö, ja tiesin etten tule ikinä ehtimään, mutten kehdannut väittää vastaan.

En tosiaan ehtinyt siihen persjättöön, ja Riesa kävi hakemassa yhden ylimääräisen putkenkin matkalla. Varmaan reagoi mun outoon mielentilaan. Muilta osin kai ihan hyvä.

Viimeisellä kerralla piti vaihtaa persjättö valssiin, ja tiesin kyllä että en vaan ehdi. En tiedä mikä vika siinä alkuperäisessä takaaleikkauksessa oli, mutta en saanut suutani auki. Viimeinen olikin meidän paras, en kylläkään ehtinyt valssiin ja yksi kohta vähän levisi, mutta muuten okei.

Loppukommentit olivat ihan positiivisia. Potentiaalia on kuulema paljon, ja kello on todella meidän puolella. Itse ohjaan hyvin, mutta pidemmillä pätkillä pakka ei pysynyt kasassa. Tuttuja juttuja siis.
Suorituksen jälkeen olin ihan positiivisin mielin, vaikka tiesinkin että paremminkin olisi saanut mennä. Tänään rupesi kunnolla ärsyttämään, koska me oltaisiin pystytty niiin paljon parempiinkin suorituksiin. Enää ei voi mitään. 

Kontaktiradat tehtiin viiden koirakon ryhmissä. Se oli kamalaa. Riesa keräsi aivan tajuttomat kierrokset yhdestä ryhmän haukkuvasta koirasta, joka pariin otteeseen myös rähähti Riesalle. Kiva, kiitti.

Ensimmäinen oli vielä ihan okei, mutta toisella Riesa oli täysin muissa maailmoissa. Sen jälkeen sain kierrokset jotenkin alas, ja kaksi viimeistä meni ihan kivasti.
Yhteensa taisi tulla 5 puomia, 4 aata ja 3 keinua. Riesa otti hyvät ja nopeat kontaktit joka kerta aalla ja puomilla, mutta keinu oli aivan tajuttoman hidas.. Viimeksi kisoissakin Riesa hieman säikkyi sen kolinaa, joten tämä oli ihan odotettavissa.

Ylipitkän päivän jälkeen lähdettiin Kaarinaan ohjaajan fysiikkatestiin. Olin tässä melkein 2vkoa kipeänä, joten ei kovin loistavat asetelmat. Lisäksi tankkaus oli todella epäonnistunut..

Lihaskunnossa oli 30s kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Tuttuja juttuja, ja meni ihan helposti. Kyykyt 37, selät 49, vatsat 25 ja punnerrukset 30. Aika paljon (varsinkin vatsat) huonontuneet futisajoilta, voisi joskus vaikka treenata! 

Näiden jälkeen siirryttiin ulos, juostiin 2x 300m 10min palautteluilla. Aikoja en enää muista, mutta ensimmäinen kulki ihan hyvin. Olisin toki voinut aloittaa vähän terävämmin, ja aloittaa loppuspurtin aikaisemminkin. Toiselle ei sitten riittäny enää paukkuja. Ei vaan pystynyt. Aika taisi huonontua 7s ensimmäisestä :D Mars lenkille siis.

Nyt vain odotellaan tuloksia. En jaksa uskoa, että suht huonosti menneen lajiosuuden jälkeen päästään mukaan, mutta katsellaan. Nyt ainakin itse tietää, että vauhti, käännökset ja kontaktit sujuvat, mutta kokonaisuudessa on vielä paljon tehtävää.

heitellään haasteita

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kai se on pakko. Haaste saatiin tosiaan Tiialta ja Riitalta.
Itse haastan Saran, Nooran, Riman, Ainon, Joonan, Jennin, Marian ja Sannan!

1. Mun mielestä tälläiset haasteet ovat aika älyttömiä. Tai siis.. Lukeeko näitä joku? Kuka tunnustaa?

2. Kesän juoksujen jälkeen Riesasta on tullut varsinainen pikku-bitch.
...Joka nukkuu vaaleanpunaisella puputyynyllä.. Ja juoksee mun helmoihin aina, kun kova maailma käy liian pelottavaksi. Pikkuketuillakin on heikkoutensa.

3. Demi on oikeasti ihan huippu. Sen luonteessa on valtavia puutteita, joita jaksan aina haukkua. Silti se on Maailman Paras supermummo.

4. Katsoin viikonloppuna 12 jaksoa "älytöntä vampyyrisarjaa" koska Riitta "pakotti". Nyt en jaksa odottaa perjantaihin, "kiitos" Riitta! Ilmankos lenssu ei tunnu parantuvan ikinä.

5. Riesan harteille ladottiin niin monen vuoden odotukset ja unelmat. Valtava taakka pienelle punaiselle, enkä ikinä oikeasti pitänyt odotuksia realistisina. Riesa on kuitenkin täyttänyt kaikki odotukset moninkertaisesti. Huipputyyppi, lapsitähti.

6. Demin harteilla on ollut lähinnä opettajan rooli. Siihen ei voisi toivoa sopivampaa tapausta. Harrastusten osalta meillä ei koskaan ollut mitään varsinaisia tavoitteita. Ensimmäisinä vuosina vain toivoin, ettei tulikuuma tolleri revi untuvatakkia täysin palasiksi. Sen jälkeen kisattiin vain nolla kerrallaan.

7. Ensimmäisinä vuosina me treenattiin talvisin klo 9 lauantaiaamuna. Kuka oikeasti lähtee treenaamaan, tai kuskaamaan treeneihin tuohon aikaan?
Tai kuka ylipäätään lähtee kuskiksi johonkin esim. Ouluun asti, haha. Älytöntä, kiitti iskä! Ja vähän äitikin!
Pointti oli, että koiraihmisillä viiraa päässä. Pahasti. Ja se tarttuu.
Totean sen ite joka kerta kun herään (jos herään ;) talkoilemaan/kisoihin/treeneihin klo 05.00 aamulla.

8. Mulla on maailman parhaat treeni- ja seurakaverit, sekä ihan huiput koiratyttökamut! Saisitte vain kaikki muuttaa hitusen lähemmäs..! ;)

suunta ylös

Alan vähitellen toipua lauantain koettelemuksesta. Ehkä. Ei mun koirat vaan tee noin. Noh, nyt teki. Ulkopuolinen ei ehkä ymmärrä järkytystäni, mutta Riesalla on (yleensä...) erittäin korkea työmotivaatio, eikä se ehdi radan aikana katsella maisemia.

Maanantaina tehtiin kuitenkin pikkutreeniä oman koutsivuoron jälkeen, teemana yllättäen välistävedot ja putki - aa erottelut.
Välistävedot menee nykyään jo melko huipusti! Palkkaan vielä paljon vastakkaiseen kääntymisestä, mutta ilman palkkaakin sujuu mainiosti. Toinen puoli sujuu vielä heikommin, mutta eiköhän se tästä lähde..

Eroitteluissa palkkasin useasti putkesta, ja sen jälkeen lähettäminen onnistui kaukaakin. Pitäisi vain tehdä näitä paljon enemmän, tottakai koira menee aalle, kun sieltä sitä palkkaa tulee useammin.

Tiistaina Lotan treenit jäivät väliin, sillä tulin sopivasti kipeäksi. Treenimotivaatio ei ole muutenkaan huipussaan. Vaikaa ollaankin ihan mahtavassa ryhmässä, ja opitaan koko ajan uutta, tuntuu ettei kuitenkaan olla viime aikoina edistytty.