Hyppyserti

Oho, päivitykset laahaa aikalailla jäljessä. Tiivistetysti ollaan kisattu paljon ja treenattu vähän. Pääsiäisenä kisattiin Turussa molemmat pääsiäiskisat, lisäksi käväistiin HAUn pikakisoissa ja eilen Järvenpäässä neljän startin verran. Tuloksilla ei olla todellakaan juhlittu, vaikka muutama tosi hyvä rata on saatukin aikaiseksi.

Eilen lähdimme Järvenpäähän kisaamaan ajatuksella, että nämä on viimeiset ennen SM-kisoja. Jos ja kun jää nollia puuttumaan niin saa jäädä. Riesa päätti kuitenkin yllättää, ja kiskoi hyppäriltä nollan ja hyppyvaliokellokin lähti viimein käyntiin...
Näinollen ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kisailmoja menemään...  Kesällä otetaan kisojen suhteen sitten rennommin, nyt on kisattu tähän mennessä suunnilleen yhtän paljon kuin koko viime vuonna yhteensä. Kisaaminen on selvästi tehnyt Riesalle hyvää, se on kuitenkin sellainen herkkis ja suurempi kisamäärä on selkeästi vaikuttanut positiivisesti pääkoppaankin.

Treeneissä ei tosiaan olla kovin ahkerasti käyty, kun välissä olen ollut jatkuvasti kipeänä ja valmennuskurssilla ja vappukin osui keskiviikolle, jolloin ei myöskään treenattu. Omatoimitreenejä ei olla tehty lainkaan, palataan niihin sitten kesällä.

Jenna Caloanderin koulutus

Blogi ja treenitahti tulee nyt hiljentymään merkittävästi, kun minä vietän päivät pääsykoekirjojen parissa. Tää oli nyt ihan mun painajainen, että meiltä puuttuu vielä tässä vaiheessa pari nollaa. Pääsiäisenä on Turussa on hirmuinen määrä startteja ja jos ei sieltä tärppää, niin saa nähdä miten meidän käy. Noh, jos jää parista nollasta kiinni niin sitten jää. Jos ei saa niitä seitsemää nollaa vuodessa kerättyä niin ei ansaitsekaan kilpailla arvokisoissa, ei se sen monimutkaisempaa ole.

Viime viikonloppuna käytiin juoksemassa Turussa kaksi starttia, eikä niiltä sen kummempia tuloksia. Olin kyllä ilmoittautunut kolmelle radalle, mutta teknisten ongelmien takia ensimmäinen jäi väliin ja oikeastaan keskittyminen kisoihinkaan ei ollut paras mahdollinen. Yksi rata oli aikalailla hyvä ja toinen tosi huono, että keskiarvo siinä ihan ok'n kohdilla.

Samaisena viikonloppuna poikettiin Raumalla morjenstamassa Zenaa ja Mariaa. Mitään treenintynkää me patalaiskat treenaajat emme saaneet pystyyn, mutta noin muuten oli oikein tervetullut rentoutumislenkki kaiken stressin keskellä.

Maanantaina meillä oli Jenna Caloanderin koulutus. Olen jo pitkään lukenut kehuja Jennan koulutuksista, joten ei muuta kuin hihat heilumaan ja Jennaa meille päin järjestämään. Tykkäsin aivan älyttömästi koulutuksesta, pitkästä aikaa agilityssä tuli "miksi en ole tätä itse keksinyt" - fiilikset.
Jennakin piti Riesasta kovasti ja kieltämättä pikkukettu esitti ihan parhaimpiaan. Onneksi myös pahimpiaan, niin saatiin hyviä vinkkejä.

Videolla ei valitettavasti ole läheskään kaikkia pätkiä, sillä kuvaaja meni play nappulan kanssa sekaisin ja mulla on pitkät pätkät videota katsomoparven aidasta taukojen ajalta :D Treenatessa kamera ei ollutkaan päällä. Onneksi aika paljon saatiin videollekin.

Ensin Jenna kiinnitti huomiota siihen, etten ohjaa juurikaan jaloilla. Riesa katsoo tosi paljon mun käsiä ja jos ne on yhtään epäselvät, tulee niitä "en mene minnekään" - hetkiä. Ei siis muuta kuin kädet selän taakse ja ohjaamaan. Oli yllättävän helppoa loppujen lopuksi, Riesa ei niitä käsiä tarvinnut. Itsekin entisenä futaajana osaan kyllä jalkoja käyttää, en tiedä mihin lie ovat ohjauksessa jääneet. Mini-medikoirille kuitenkin aika oleellinen juttu, kun kädet on varsinkin lähellä työskennellessä tosi ylhäällä.
Tämä oli mulle itselle suuri huomio, tuntui että muutamakin lukko ja solmu aukesi pään sisällä. Ehkä mä en olekaan ihan totaalisen paska ohjaaja ja kouluttanut koiraa ihan huonosti, en vaan ole ymmärtänyt sen olevan pikkasen pienenmpi kuin edellinen treenikaveri.

Meidän niistokin sai paljon kehuja, mikä tuntui erityisen mahtavalta, sillä ne on todellakin olleet ongelmalliset. Tuosta ei kuulema oikein paremmaksi voi pistää, hieno Rieska. Onhan sen kropankäyttö ihan ilmiömäistä halutessaan, kyllä mä olen kokoaika tiennyt, että niistokin vielä saadaan aikaiseksi.

"Uusina" ohjauksina käytiin sylkkäriä ja backlappia. Molemmat sellaisia, mitä ollaan kyllä tehty mutta joita en käytä ikinä. Backlappiakaan en ole Riesalle ikinä kunnolla opettanut, joskus olen saanut sen johonkin putkeen irtoamaan, mutta ei se sitä kyllä osaa.

Sylkkäriä radan osana ei olla paljoa käytetty, mutta ohjaus on Riesalle erittäin tuttu puidenkiertojen myötä. Mitään ongelmaa siinä ei ollut myöskään hypyllä ja kuulema ohjauskin on merkkauksineen kaikkineen todella nätti. Aina siihen asti, että tulee kiire seuraavaan paikkaan... En tiedä mikä siinä oli, mutta heti alkoi itsellä rintama aukeamaan ja selkä kumartumaan siihen malliin, että Riesa luki ohjauksen ilmeisesti vastakäännöksenä. Otettiin siihen vielä sitten jarru (suhina) mukaan, jolloin sain itselleni sen sadasosasekunnin enemmän aikaa viedä ohjaus loppuun ja sylkkärikin oli (jos mahdollista) vieläkin tiiviimpi. Eli ehdottomasti jarru mukaan sylkkäriin, on kuulema ihan kisavalmis ohjaus.

Backlap ei sujunut multa ihan yhtä hyvin... :D Lopuksi sain rytmistä kiinni, mutta kun kyseisen ohjaus ei itselleni oikein jotenkin istu, niin en saanut siihen ihan kunnon otetta. Ajattelin kyllä senkin treenata kisakuntoon, ihan vaikka vaan poistuakseni mukavuusalueelta.



Kokonaisuutena oli tosi avartavat ja kivat treenit. Jenna oli niin positiivinen kouluttaja, ettei itsekään kehdannut treenata puolivaloilla. Riesan vauhti ja kääntyminen sai kehuja. Riesa kuulema vaikuttaa siltä, että se on estevarma koira ja tekee ylipäätään tosi kivasti. Ja on vielä hirveän kivasti rakentunutkin, kun on niin hoikka ja pitkäraajainen :p Suoravauhti on vertaansa vailla ja mahdollisuudet on noilla ominaisuuksilla ihan mihin vain.
Itselläni taas on kuulema ohjaustekniikat hyvin hanskassa, mutta tosiaan vauhdin kasvaessa meinaa jäädä vähän puolitiehen. Kädetkin viuhtoi välillä kun tyylimyllyt, mutta aika hassusti ne vaan rauhoittuu ja ohjaa tehokkaasti kun sen aika on :D Itse toivon ja uskon, että ehkä tuo jalkojen enemmän mukaan tuominen rauhoittaisi niitä käsiäkin.

sul on mieli täynnä autoja ja teiden varsia

Nollia jälleen yksi vähemmän kerättävänä, kaksi jäljellä. Se on hurjan paljon vähemmän, kuin mitä olisin ikinä uskonut. Arvokisat alkaa ensimmäistä kertaa uran aikana tuntua täysin realistiselta tavoitteelta. Minkäänlaisia tavoitteita ei itse kyseisiin skaboihin ole, mutta pakko käydä kokeilemassa. Ei sitä tiedä, pystytäänkö tuplaan asti enää ikinä venymään.

Nolla tuli lauantain ensimmäiseltä radalta, joka rullasi hämmästyttävän hyvin toiseksi viimeiselle esteelle asti. Ajattelin pelata varman päälle ja tehdä niiston saksalaisen/twistin sijasta. Riesa luki niiston kuitenkin niistopersjätöksi ja hakeutui toiselle puolelle. Hukkasin koiran ihan kokonaan kun se palloili selän takana puolelta toiselle, raukka :D Lopulta Riesa päätyi viimeiselle esteelle, eikä tuomari edes antanut kieltoa. Aluksi luulin että virhe saatiin ja lievästi sanottuna ärsytti. Aikaa paloi tuhottomasti ja isossa mediluokassa oltiin vasta sijalla 15. Masensi hieman, mutta nolla mikä nolla.

Kaksi muuta rataa oli ihan ok, mutta jotenkin ei lähtenyt. Oli hirveän vaikeaa saada kisafiilistä esiin, mikä sitten kostautui pikkuvirheinä. Meno tuntui kuitenkin toisinaan jopa helpolta, mikä on aina yhtä hämmentävää. Ensi viikonlopun kisoihin lupaan ottaa kunnon kisafiiliksenkin mukaan!



Treenejä on kisojen lisäksi ehtinyt olla jopa kolmet. Keskiviikkona käytiin tekemässä aika kehnot treenit, ja heti seuraavana aamuna vähän paranneltiin fiiliksiä. Keskiviikkona mulla oli ajatukset ihan muualla, pitäisi vaan osata jättää muut huolet hallin ovelle, mutta nyt vaikutti tekemiseen aika pahasti. Kädet heilui ja ohjaukset jäi kesken, rata unohtui jne...
Takaosassa ollutta kepeilta puomille kohtaa ei saatu kertaakaan sujumaan, Riesa haki joka kerta putkeen. Leikkasin sen suhaamisen myös videolta pois.

Seuraavana aamuna käytiin se treenaamassa kuntoon ihan ajatuksen kanssa, ja saatin jopa onnistumisia. Niiden lisäksi tehtiin viiden esteen "rataa" jossa joka esteelle tuli niisto ;p Molemmin puolin. Oikeastaan taidettiin pääasiassa tehdä niistopersjättöjä, ilmankos Riesa hakikin kisoissa väärälle puolelle... Muistettava siis treenata kaikkia variaatioita. Videota en omatoimitreeneistä jaksanut ottaa.



Sunnuntaina oli vuorossa Niinun yksäri. Samoja juttuja saatiin palautteeksi kuin muiltakin, rauhalliset kädet, liike loppuun jne... Itse olin tosi huono! En tiedä mikä ihmeen paskan asenteen viikko viime viikko oikein oli, mutta ei vaan irronnut. Alkoi turhauttaa ja soppahan on viimeistään siinä vaiheessa valmis. Riesakaan ei ollenkaan parasta osaamistaan esittänyt, joten koko esityksemme aikalailla ontui.

Heti aluksi katsottiin meidän niistoa, kun niistä valittelin. Nyt ne meni ihan ok, mutta kädet saisi olla huomattavasti rauhallisemmat. Selkeä, rauhallinen näyttö riman yli eikä mitään pikaisia huitaisuja josta nopeasti liikkeelle.
Näitä täytyy joskus ihan ajan kanssa pohtia. Mulla on aika pahat traumat niilta ajoilta, kun Riesa ei tullut niistoon vaikka mitä teki. Paras keino on juurikin ollut tuo, että vaan nopeasti alta pois. Selkein keino se ei kuitenkaan ole. Täytyy joku kerta ottaa ihan asiakseen videokuvan kera treenata ja katsella, millä tavalla se reagoi ihan oikeaoppiseen ohjaukseen. Voihan se olla, että nyt jo sekin toimisi.

Itse radalla oikein mikään ei toiminut. Mulla oli parissa kohdassa pää ihan jumissa, enkä saanut itseäni toimimaan niin kuin halusin. Varsinkin videon lopussa oleva pätkä (23-26) ei vaan onnistunut. Eikä onnistunut Riesaltakaan. En tiedä miksi ihmeessä se ei hakenut hyppyä, mutta täytyy nyt omatoimitreeneissä rakentaa sama kuvio. Itse en meinannut muistaa koko pientä pätkää, joo'o... Kertoo ehkä jotain treenin tasosta. Että moi vaan, olen Elena ja 9v tätäkin roskaa takana mutta neljän esteen muistaminen tuottaa vieläkin vähän ongelmia.

Suurin juttu mikä tuli esille, oli se että kielloissa ei aina vaan lähtisi pois tilanteesta. Pitäisi vaan pysähtyä ohjaukseen ja odottaa että koira hakee esteen. Tuttuja juttuja, mutta on vaan taas kaiken muun alle unohtunut. Juuri pari viikkoa sitten käytiin näitä läpi ja silti ei mahdu päähän! Mulla tulee niin selkärangasta sellainen turhautunut pyöriminen.
Lisäksi käsien rauhoittaminen ja ohjauksien loppuun vieminen oli tapetilla. Niinun sanoin meillä tosi helposti voimakkaissa käännöksissä katkeaa yhteys, mikä on totta. Kun Riesa pääsee valahtamaan selän taakse niin sitä on lähes mahdotonta saada seuraavalle hypylle hyvin. Ne ohjauksien loppuun viemiset olisi kova juttu oikean ajoituksen lisäksi. Nämä vaivaa mua eniten meidän aksassa, en ole nähnyt yhdenkään koiran ikinä käyttäyvän noin! En voi olla miettimättä, minkä perustavanlaatuisen virheen olen tehnyt kun tämä ei tule kuntoon millään.

Myös päällejuoksuista ym. kohtitulemisista juteltiin. Niinu ei usko siihen, että koira kävisi ns. tuulella, enkä viitsinyt jankata. Harvoinhan koirat toimii yhtä epäloogisesti kuin Riesa, eikä sitä oikeastaan kukaan usko, ellei ole usein nähnyt. Onneksi ne eivät enää ole samalla tavalla ongelma, niin en vaan jaksanut alkaa niitä sen enenpää avaamaan. Näitäkin voi kuulema treenata vaikka ihan niin, että laittaa koiran juoksulinjan eteen siivekkeitä niin, että koiran on pakko hypätä se hyppy. Riesahan lukee tosi huonosti sellaisia sivuttain olevia hyppyjä (rima ei näy koiralle), joten sellaisten treenaamiseen voisi olla ihan käyttökelpoinen idea. Videollakin  näkyy, ettei koiralla ole noista mitään käsitystä :D Treenilistalle siis! Viime talvena näitä jankattiin aika ahkeraan, mutta muutoksia ei saatu aikaiseksi.

Palkkaamisesta puhuttiin sen verran, että voisi vielä enemmän yrittää palkata koiraa mun luota. Tää on meidän kohdalla vähän tasapainoittelua, kun Riesalle repiminen ei ole maailman paras palkka. Pallon perässä juokseminen sen sijaan on ihan parasta. Yritä siinä sitten, kun pitäisi nimenomaan vahvistaa sitä, että mua kohti voi tulla. Monestihan saatan antaa pallon Riesalle mun kädestä ja vasta sen jälkeen heittää tms, mutta paras palkka on kuitenkin se juokseminen pallon perässä heti esteeltä. Hankala otus.
Täytyy kyllä myöntää, että viime aikoina olen laiskistunut palkkaamisen suhteen huomattavasti... Vuosi sitten mulla oli aina taskuissa viisi erilaista lelua ja kiinnitin palkkaan paljon enemmän huomiota. Nykyisin viskon palloa, hyvä minä. Toisaalta tulosten valossa tämä ei ehkä ole niin kovin huono... Lupaan kuitenkin ryhdistäytyä tämänkin suhteen!



Jep jep, näyttää abaut siltä että aloitin agilityn viime viikolla. Vaan mitäpä sitä turhia enää masistelemaan, paljon hyviä vinkkejä saatiin kuitenkin. Tykkäsin paljon Niinun tavasta kouluttaa ja halutaan pian uudestaan! Silloin paljon paremmalla draivilla.

Riesa sai kehuja kontakteista ja sehän onkin ainoa asia minkä olen osannut todella hyvin opettaa. Lisäksi Riesa sai kehuja myös omasta valloittavasta persoonastaan ;p Riesa on kuulema todella hyvä koira josta pitäisi olla aidosti iloinen. Sitähän minä olenkin.
Monesti varsinkin täällä blogin puolella tulee keskityttyä niihin parannusta vaativiin asioihin, että jää tyystin hehkuttamatta Riesan hyvät ominaisuudet. Siihen kun vielä lisätään kohtuullisen raju läpän heitto Riesasta, niin ilmankos moni luulee minun olevan jotenkin tyytymätön pieneen ferrariini.

Vaikka onhan se jollain tavalla totta, että kun vaan jatkuvasti jauhaa siitä, mitä pitää parantaa ja treenata, niin ne hyvät asiat alkaa olla liiankin itsestäänselvyyksiä. Pitäisi siellä aksakentällä turhautuessa muistaa, miten helppo koira tuo on arjessa, ja että se on sentään terve. Lisäksi se on tietenkin myös nopea kuin mikä ja kääntyykin vielä hyvin. Näitä jos jaksaisi useammin muistella, niin ehkä siellä kentälläkään ei niin kovasti ärsyttäisi kun taas yksi päällejuoksu jäi puolitiehen. Treeneissäkin Reben kanssa päädyttiin siihen, että tämä on vaan helkutin koirahyppelyä, ei pitäisi ottaa niin vakavasti!

näyttäytyy, mut ei osaa käyttäytyy

Päivitykset ei aivan pysy treenien tahdissa. Treenattu on paljon ja kisaamassakin käytiin.

Treeneistä en muista enää paljoakaan, olisi pitänyt heti laittaa oleelliset ylös. Videot on kuitenkin olemassa, heitetään nyt nekin esille kun kerran olen editoinutkin.

)

Muutama viikko sitten olin aivan tajuttomassa lensussa, pää oli ihan täynnä räkää ja treenien jälkeen kuumekin nousi. Kannatti siis käydä kaatuilemassa treeneissä... En ole moneen vuoteen ollut noin pihalla reeneissä, ehkä siihen on joku syykin, miksi kipeänä ei kannattaisi treenihallilla juoksennella...

Viikko tämän jälkeen käytiin ihan privatreeneissä, kun kaikki muut ryhmäläiset oli sattumalta pois. Lottaa oli tuuraamassa Kurkisen Kim ja saatiin treenattua ihan koko rahan edestä. Näissä treeneissä huomattiin, että Riesa kaikkien yllätykseksi saattaa jopa joskus kuunnella käskysanoja, ja sitä kannattaa esim. putkien jälkeen hyödyntää. Riesahan hakee helposti putkilta ohjaajaa kohti ja vasta sen jälkeen miettii esteitä. Muutama kriittisessä kohdassa lausuttu estekäsky hieman helpottti tekemistä.

2.3. oli tolleriaksaa. Järjestin Lotan koulutuspäivän tollereille ja olihan sitä itsekin osallistuttava. Riesalta puuttuui ehkä se terävin kärki, ja pari tuntia treenien jälkeen tyypillä alkoikin kunnon vatsatauti... Mietinkin, että tyyppi vaikutti vähän pöhöttyneeltä. Treeniaikaa oli 2x15min, eikä vielä vähän lenssuisena oikein meinannut se viimeinen vartti lähteä millään. Hyviä ajatuksia tuli näistäkin treeneistä, vaikka molemmat vähän kipeitä olikin.

)

Lotan normitreeneissä mentiin vielä samalla ratapohjalla, mutta me treenattiin välistävetoja. Riesa on hienoin! Viimeinkin välistävedot sujuu melkein jopa normaalisti.

)

Tällä viikolla kouluttamassa oli Hyvärisen Hanna. Huolimattomuus taisi olla teeman nimi... Riesalle oli taas käsittämättömän vaikiaa tulla niistoon, mutta päällejuoksut oli sentään kaikki näppäriä!

)

Lisäksi ollaan käyty pari kertaa treenamassa itsenäisesti. Teemana yllättäen päällejuoksut, niistot ja muu sälä. Lisäksi aan kontakti on viimeaikoina ollut vähän hidas, joten siitä ollaan tehty nopeita vapautuksia. Treenaminen on sen osalta ollut aika yksitoikkoista, joten ilmankos alkaa vähän oireilemaan.

Treenien vastapainoksi Riesa kävi myös osteopaatilla. Kaikki oli tuttuun tapaan kunnossa, vähän oli toisella kyljellä enemmän kireyttä, mutta se on varmasti jollain tavalla yhteydessä yhteen puomilta putoamiseen. Lisäksi treenimääräkin on viime aikoina ollut normaalia suurempi.

Kisaamassakin tosiaan käytiin. Kaksi mitäänsanomatonta hyllyä ja yksi vitonen sijalla 3. Radalta tuli yksi nolla, eli ei mikään helppo pätkä... Seisotin kunnolla puomin kontaktin, jotta ehdin kunnolla jatkotilanteeseen... :D Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Rata rullasi tosi hyvin, mutta aalla persjättöä tehdessä vapautin Riesan ihan liian aikaisin jollain ihme rääkäisyllä ja Riesa päätyi väärälle puolelle minua. Sain vielä heitettyä seuraavana olleelle pituudelle, mutta yksi pituuden palikka heilahti.... Ei harmita lainkaan....
Laamanen tykästyi Riesaan ihan hulluna, heh. Riesa on kuulema aivan ihana ja me ollaan aivan maajoukkuekamaa. En käynyt enää viimeisen (täysin epäonnistuneen) radan jälkeen kysymässä, onko mielipide yhä sama... Viimeksi kun Riesaa kehuttiin noin, meni vuosi ilman nollaa. Katsotaan miten käy nyt...

Videoita radoista ei ole, mutta ehkä niitä ei tähän postaukseen enenpää tarvita. Voisi yrittää vaikka päivittää vähän useammin, niin ei ehkä ihan samalla tavalla kertyisi videoitakaan varastoon.

Valon tunnelinpäässä sä silloin kai huomasit.

Toisen radan tuloset näytti tänään tältä, Janakkalassa tapahtuu näköjään ihmeitä. Nyt oltaisi vielä kolmea arvokisanollaa vailla.
Rata ei ollut profiililtaan meille ihan paras, sillä piti änkeä paljon niistoja ja muuta hauskaa. Nämähän on meillä vieläkin aika hitaat, joten huippua, että tuollaisellakin profiililla päästään ihan kärkikahinoihin.

Ensimmäiseltä ja kolmannelta radalta hyllyt. Ensimmäinen oli tosi sekava, Riesa mm. kolautti yhtä rimaa ja pelästyi ihan kamalasti siitä syntynyttä ääntä... :D Mahtui sinne hyviäkin kohtia, mutta kahdeksalta aamulla olin itse aivan unessa vielä.

Viimeinen hyppäri oli meille ihan tapporata. Serpentiiniä siellä ja tuolla. Ensimmäinen serpentiini heti alussa ja siinä olisi myös pitänyt yhdelle hypylle vääntää sokkari. Sain Riesan vielä hienosti kohti (!! HYVÄ RIESA!), mutta hukkasin koiran ja vaan heitin sen seuraavalla hypylle josta tuo pinkaisi ohi. Loppuradalle mahtui vielä parikin hyvää kohtaa, mm. kolme peräkkäistä valssia sain väännettyä lähes ilman tuskaa eikä kettukaan painellut selän taakse. Vähän huolellisuutta lisää, niin tuo rata olisi ollut meille tehtävissä. 

Ei huono kisapäivä siis, vaikka herätyskello soi aamulla jo puoli kuuden aikoihin... Janakkala ilmeisesti ainakin tulosten puoelsta on meille hyvä kisapaikka. Ihan liian ahdashan se meille on, tänään meinasi totaalisesti mennä hermo tuohon eläimeen. Riesa käy aina ihan hirveän kuumana eikä yhtään arvosta iholle tunkevia kisakumppaneita, joten on aika raskasta odotella radalle pääsyä ja samalla pitää silmällä koiran lisäksi jokaista ilmansuuntaa, kun ahtaissa paikoissa ihan väkisinkin niitä koiria menee epämiellyttävän läheltä ohi.

Nyt tosiaan ensi viikko otetaan rennosti ja viikon päästä osteopaatille. Vähän arvon, pitäisikö lähteä 1.3. Vantaalle... Takaraivossa kovasti kolkuttelee, että pian pitäisi lukea pääsykokeisiin täysipäiväisesti kaksi kuukautta, eikä kovin montaa kisaviikonloppua siihen taida mahtua. Aika alkaa siis vähän olla kortilla meidän nollatahdilla :D