FI AVA-H Riesa

Vihdoinkin on douppitauot lusittu ja päästiin vajaan kahden kuukauden tauon jälkeen taas kisaamaan. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että nämä tauot olisi nyt tältä erää tässä. SM-kisojen jälkeen kun ei ole muuta kuin taukoiltu, ensin vapaaehtoisesti ja sitten vähän vähemmän vapaaehtoisesti.

Sunnuntain neljän radan urakka alkoi hyppyradalla. Radan reunalta rata näytti haastavalta, mutta osoittautui ihan kivaksi pätkäksi. Me ei perinteisesti osata mitään hyppyradoilla, mutta tälle radalle mentäessä oli ihan varma olo. Pieni hässäkkä saatiin kuitenkin aikaiseksi radan loppupuolella, kun Riesa valahti pussista vähän pitkälle. Tosi hyödyllistä opettaa koiralle hyvä putkijarru ja sitten olla käyttämättä sitä...
Pienesti Riesa siinä pyöri, mutta selvittiin maaliin asti. Tuloksia sai odotella ihan tuhottoman kauan, enkä ollut täysin varma, saatiinko pyörimisestä kieltoa vai ei.

Tulokset tulivat seuraavan radan tutustumisen jälkeen ja Riesahan voitti koko radan! Fiilis oli todella helpottunut, viime kauden voittopaniikki vielä elävästi mielessä... Turhautuminen nousi silloin ihan uusille tasoille, kun voitto jäi aina jostain viimeisestä rimasta tai muusta sössimisestä kiinni.
Voiton myötä Riesa sai viimeisen hyppysertinsä ja on nyt siis valio myös hyppyradoilta! Tittelit ei sinänsä merkitse mitään, mutta mukava saavutus kuitenkin.

Toiselle radalle mentäessä keskittyminen rakoili pahasti. Olin edelleenkin niin helpottuneen onnellinen voitosta, että ennen rataa vain päättömästi kävelin ympäri hallia, kun en osannut tehdä muutakaan. Hyllyksi siis tämä rata, mutta kontaktit oli hyvät ja paremmalla keskittymisellä rata olisi pysynyt varmasti kasassa.

Kolmannelta radalta harmillinen hylly. Yksi valssi valahti vähän liikaa ja Riesa oli väärällä hypyllä. Mutta mitä pienistä, hyvä rata muuten ja kontakteista iloitsen taas suuresti! Tältä radalta on jonkunlainen videokin:

Viimeiselle radalla saikin lähteä ihan rennoin mielin, sillä yksittäisiä nollia tai sitä voittoa me ei enää tarvita. Tämäkin rata oli meiltä tosi hyvä, vaikka rataprofiili ei mikään oma lemppari ollutkaan. Ennen loppusuoraa sattui pieni kommunikaatiokatkos, sillä Riesa luki saksalaisen ilmeisesti ihan tavan päällejuoksuna ja olikin yllättäen väärällä puolella. Itsellä oli  focus jo liikaa loppusuoralla, seuraavalla kerralla koirakin mukaan ;) Tältä radalta siis femma.

Ensi sunnuntaille onkin jo buukattu seuraavat kisat. Samoilla fiiliksillä sinne!

Eka teharileiri

En muista, olenko blogin puolella maininnutkaan siitä, että treenataan tällä kaudella Nauravan koiran tehoryhmässä, johon kuuluu aina yksi leiri kuukaudessa. Meidän ekasta leiristä on nyt jo melkein kuukausi aikaa, joten kai se on aikakin kirjoitella... Tämä oli teharin toinen leiri, mutta Riesan pattileikkauksen takia päästiin nyt vasta tositoimiin.
Kouluttajana meillä on Kim Kurkinen ja olen kyllä tykännyt treeneistä.

Treenipäivänä meillä on aina kaksi settiä, aamulla n. 20min ja iltapäivässä samanmoinen. Itse olin viime leirillä sopivasti kipeänä, joten oli todella raskas rupeama. Pitkät päivät ovat tosi hyvää harjoitusta esim. pitkiä arvokisapäiviä varten.
Me tehtiin alla olevaa  rataa aamun setti sekä iltapäivällä vielä parin toiston verran. Sen jälkeen tehtiin rataa peilikuvana. 

Radalla sinänsä ei ollut meille mitään varsinaisia ongelmakohtia, mutta keppikulmat molemmilla radoilla aika hankalat. Päivän aikana tuli itselle aika paljon ihan yksinkertaisia rytmitysviheitä sekä ihan vaan vääriä ohjausvalintoja.

Jäi silti tosi hyvä fiilis. Tosi paljon positiivisia asioita ja Riesa jaksoi jopa iltapäivän treenin tosi hyvin. Kun Riesa väsyy yhtään, sen kanssa täytyy olla rytmityksien kanssa ihan supertarkka, joten niitä rytmitysvirheitä tosiaan sattui vähän hassuissakin kohdissa. Itsekin olin kaikesta juoksemisesta ihan puhki, ei todellakaan mikään ihan iisi päivä.

Radan lempparikohta mulle oli 11-15. Päätin repiä kaikki vauhdit irti ja juosta pisintä reittiä. Se tuntui todella hasardilta, mutta pääasiassa toimi tosi hyvin :D
Kun treenit etenivät, alkoi jalka painamaan sen verran, että helpotettiin homma hiukan. Valssi 11 jälkeen ja persjättö 13-14 väliin. Tämä oli itselle paljon helpompi ehtimisen kannalta, mutta ajoituksen kanssa sai olla todella skarppina, sillä a-este veti koiraa hyvin puoleensa jos yhtään yritti keulia.
Kokeiltiin myös kahdella persjätöllä, mutta se ei oikein lähtenyt :D Tekisin silti edelleen ensimmäisen vaihtoehdon mukaan jos lähtisin uudestaan rataa tekemään.

Vauhti tuolla pätkällä kasvoi tosi kovaksi, joten tuli itselle tarpeellinen muikkari myös jarrun tarpeellisuudesta, kun Riesa lenkitti 15 ja 17 hyppyjen ohi. Kun ohjaaja rupesi taas ohjaamaan koiraa oikein, niin kohdissa ei ollut mitään ongelmaa.

Pakko vielä erikseen hehkuttaa Riesan putkijarrua. Vitosputkella Riesa kääntyi aivan sairaan hienosti koko ajan, on mennyt Jennan opit ainakin koiralle kalloon! Muutenkin pystyin tekemään paljon ohjauksia omalta epämukavuusalueeltani ja Riesa osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Näitä samoja fiilikisä jos saataisiin myös tulevan lauantain leiripäivältä.



Riesan viimeisinkin saikku on nyt ohi, eikä uutta ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut (kopkop). Fyssarille päästiin vihdoin viikko sitten ja Riesa oli yllättävän hyvässä kunnossa. Kipeä anaalirauhanen oli saanut sen vähän jumiin ja vinoon takaa, mutta muuten ei ihmeellisyyksiä ja kaikki saatiin hyvin auki. Treeneissä liikkuvuus ja vauhti oli mielestäni parantunut entisestään, sunnuntain omatoimitreeneissä vähän liikaakin... :D Mutta tiistaina Jennan treeneissä Riesa oli jälleen ihan superhyvä, joten tasapaino löytyi nopeasti!

Lisää saikkua

Treeniblogi alkaa pikkuhiljaa muuttua sairasblogiksi. Alkuviikosta saatiin lopettaa korvatipat ja toivoin, että tämän syksyn sairastelut olisivat tässä. Torstaina huomasin Riesalla tulehtuneen ja puhjenneen anaalirauhasen... Lääkäristä haettiin kipulääkettä ja antibiootit, maanantaina käydään rauhoituksessa puhdistamassa rauhaset.

Muuten Riesa ei ole ollut torstain jälkeen erityisen kipeä, mutta kauluri on tuottanut suuria ongelmia. Riesa ei pysty liikkumaan kaulurin kanssa mihinkään, vaan paineustuu siitä tosi pahasti. Se on myös mestari kaulurin irti repimisessä. Paniikkiratkaisuna laitoin riesalle valjaat päälle ja sidoin kaulurin pannan niihin. Jotenkin se kuitenkin pääsi myös tästä viritelmästä ihan hetkessä irti, kun äiti oli sitä vahtimassa.

Ärsyttää niin kovin, että korvakin nousi pystyyn.

 Pieni epätoivo meinasi iskeä, sillä tiistaina Riesan pitäisi olla työpäivän ajan yksin, eikä sitä muovikaulurin kanssa olisi millään voinut jättää vahtimatta. Kävin hakemassa puhallettavan kaulurin, mutta valitettavasti Riesan kaulanympärys on niin pieni, että oli otettava aika pieni kaulurikin. Riesa ylsi sen kanssa vähän nuolemaan haavaa. Vaan hätä ei ole tämän näköinen, askartelin kauluriin muutaman lisäsentin hiusten kihastamiseen tarkoitetuista pötkylöistä ja nyt on eläminen huomattavasti helpompaa. Tämä rakennelma ei haittaa Riesaa ollenkaan ja haavakin on jo todella hyvin parantunut. Riesa on myös tosi hienosti kestänyt haavan putsaamiset ja muut hoitotoimenpiteet, vaikka varmasti on ollut tosi kipeä.

Jos nyt tässä olisi tälle vuodelle riittävästi sairasteluja!

Fäijönii. Riesa ei arvosta.

Takaisin sairastuvalle

Ehdimme edellisen päivityksen jälkeen kisata yhdet kisat, ja nyt Riesalla on taas doping-karenssi. Riesa kehitti itsellensä jostain korvatulehduksen, joka on nyt onneksi mennyt ohitse. Korvatipatkin saadaan lopettaa huomenna. Valitettavasti korva oli alkuun niin kipeä, että Riesa sai parin päivän ajan kipulääkettä. Kipulääkkeistä tulee heti kuukauden karenssi.

Karenssi ei sinänsä harmittaisi, mutta treeneissä on mennyt nyt niin mielettömän hyvin, että kovasti haluaisi päästä testaamaan osaamista myös kisakentille. Jennan treeniradat ovat sopineet meille tosi hyvin. Paljon vauhtia mutta kuitenkin tekniikkaa sopivassa suhteessa. Onnistumiset ovat kasvattaneet niin omaa kuin koirankin itseluottamusta. Riesakin esittää jatkuvasti parastaan. On edelleen todella outo fiilis, kun radan vaikeimmat kohdat sujuvat ihan helposti ilman mitään vääntöä. Ei Riesan kanssa ole ihan hirveästi tottunut siihen, että se on niitä harvoja koiria jotka onnistuvat heti ensimmäisellä yrityksellä!

Riesan kanssa harrastaessa on oppinut kyllä aivan älyttömän nöyräksi, eikä pidä onnistumisia itsestäänselvyytenä. Melko suuri kontrasti siihen, kun joskus aloitettiin Riesan kanssa harrastaminen :D

Viime viikon treeneistä saatiin ihan videotakin Jennan kuvaamana. Mulla oli pari viikkoa sitten omille ryhmäläisille samantyyppinen puomin leijeröinti, oli hauska päästä Riesankin kanssa kokeilemaan. Puomi alkoi olla jo tässä vaiheessa melko hidas, mutta ihan ok siihen nähden, että puomille ei hirveästi päässyt keräämään vauhtia.
Tämän radan lisäksi tehtiin vähän kääntymistäkin, kun radalla oli niin paljon baanaa. Nämä meni myös hyvin.



Pari viikkoa sitten käytiin tosiaan kisaamassa. Tuomisina yksi hasardi nolla. Tavallaan olen tosi tyytyväinen ja tavallaan jäi vähän hampaankoloon. Riesa oli ihan ylikierroksilla radalla ja silloinhan sitä on äärimmäisen hankala pitää lapsessa. Kumilanka venyi tälläkin kertaa, mutta ei katkennut. Koskaan aikaisemmin en ole saanut Riesaa pidettyä niin hyvin hanskassa noilla kierroksilla, vaikka nytkin meinasi useammankin kerran lähteä ansaesteille vaikka oma liike oli jo menossa eri suuntaan. Yhdessä kohtaa Riesa lähti hakemaan putken väärää päätä putken takaa, mihin tuhrautui ihan älyttömästi aikaa. Tuli se kuitenkin takaisin, kun tarpeeksi kovaa huusi :D Hyppyserti ja valioituminen meni sitten siihen, mutta arvokisanolla kuitenkin. Kahdelta muulta radalta pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta superhyvät kontaktit!

Nyt lauantaina meillä oli teharin leiripäivä, mutta kirjoittelen siitä kun vaan saan videot editoitua.

Sairaslomailua ja toinen hyppyserti

Blogi ei pysy taas yhtään ajan tasalla, mutta väliäkös tuolla.

Vähän päälle kuukausi sitten Riesalta operoitiin pienenpieni patti vatsasta, mikä piti meidät sitten poissa kisakentiltä sen kuukauden douppiajan verran. Huomasin patin jo loppukesästä, mutta en jaksanut niin minimaalisesta patista huolestua. Se ei ollut juuri lainkaan koholla ja kooltaan muutenkin reilusti pienempi kuin pikkurillin pää. Se oli sterkkahaavan vieressä, joten ajattelin patin liittyneen jotenkin siihen.

Näytin pattia yhdelle kaverille, joka heitti ilmoille nisäkasvaimen mahdollisuuden. Siinä saattoi tapahtua pientä ylireagointia minun puolelta, sillä koira oli seuraavana päivänä lääkärissä ja sitä seuraavana jo leikkauspöydällä... :D Lääkärikään ei suorilta pystynyt sanomaan juuta eikä jaata patista, joten se päätettiin poistaa. Patti onneksi osoittautui täysin mitättömäksi uudismuodostumaksi, ja sain huokaista helpotuksesta. Hyvä kuitenkin että poistettiin, noista kun ei ikinä tiedä. Riesa parani tosi nopeasti, eikä ollut missään välissä yhtään kipeä saatika välittänyt haavasta mitään.

Treenaamaan päästiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen ja Riesa teki Jennan treeneissä tosi hienoja suorituksia. Homma vaan toimii tällä hetkellä ihan sairaan hyvin. Jennan treenit on myös tehneet meille tosi hyvää. Radat on olleet tosi vauhdikkaita ja jokaisella kerralla on treenattu jotakin tekniikkaa. Oma radanlukutaitokin on ehkä ottanut vielä harppauksen eteenpäin, kun on treeneissä saanut uutta kulmaa radan suorittamiseen.

Kisakentille päästiin palaamaan lauantaina Turussa. Hallin pohja ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja koin sen melko hankalaksi itselle. Kumirouhe oli jotenkin tosi tiiviisti ruohon välissä, eikä ainakaan omat inovit uponneet nurmeen kovin hyvin, joten kenkä lipsui. Radalla meinasinkin kertaalleen lentää nurin ja juokseminen tuntui raskaalta.

Ohjaajan vaikeuksista huolimatta koira toimi hienosti ja tuloksena olikin kaksi nollaa. Valitettavasti väliin mahtui yksi hylly, joten ei tuplaa tällä kertaa.

Ensimmäisellä radalla oli putki-puomi erottelu heti alkuun, jota ei oikein ehtinyt varmistamaan jos mieli olla hyvissä asemissa jatkotilanteita ajatellen. Putki oli kuitenkin sen verran erillään ja suorassa linjassa lähdön kanssa, että periaatteessa koiran piti mennä putkeen ihan helposti. Riesa on sen verran kontaktihakuinen, että hieman pelkäsin sen vaihtavan kurssia heti puomin huomatessaan. Päätin kuitenkin luotta ja se kannatti. Hyvä Riesa!
Lopussa oli juoksupätkä jolla epäonnistuin surkeasti. Päädyssä oli Riesalle hankalassa kulmassa takaakierto jota jäin ihan turhanpäiten yliohjaamaan. Jäin aivan kammottavasti jälkeen kun Riesa baanatti yllättävän kovaa melkein suoraan putkeen. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä viskileikkaus putken jälkeiselle hypylle ja olla siellä melkein samaa aikaa kuin koirakin. No, tämä tosiaan jäi suunnitelman asteelle ja huutamalla sain Riesan oikealle hypylle. Siitä jouduin vielä pelastamaan tilanteen kierrättämällä koiran toisen siivekkeen kautta, kuin mitä viskissä olisin tehnyt. Nollalla kuitenkin maaliin ja sehän se on tässä vaiheessa vuotta mukavaa. Tällä radalla oltiin niinkin hyvillä sijoilla kuin 4, mikä yllätti.

Keskimmäisellä hyllytettiin, mokasin samoin kuin ensimmäiselläkin radalla. Radalla oli takaakierto ja siitä suora baana. Jäin ihan asumaan hypyn luo ja olin taas myöhässä jatkotilanteista. Riesa kävi siinä sitten poimimassa yhden ylimääräisen hypyn. Muita virheitä ei tälle radalle mahtunutkaan. Vähän joutui itseään radan jälkeen soimaamaan... Keinu oli radalla hyvä ja puominkin pääsin pysäyttämään huolella.

Viimeinen rata oli kinkkinen hyppäri. Mehän ei koskaan osata mitään hyppyradoilla, joten en liikoja odotuksia tälle radalle asettanut. Meidän onneksi starttasimme luokan loppupäässä, sillä jouduin hieman lennosta vaihtamaan ratasuunnitelmaa. Radalla oli hankalat kepit, periaatteessa ennen niitä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta kulmaa oli äärimmäisen hankala tehdä koiralle selkeäksi.
Siinä katselin kun koirakko toisensa jälkeen epäonnistui ja päätin lähteä nössöilemään ja vaihtamaan puolta vasta keppien jälkeen. Todella moni loppupään koirakko kyllä päätyi tähän ratkaisuun :D Se teki jatkosta vähän vaikeampaa, mutta eipä tullut virhettä.
Nollan saimme myös tältä radalta väännettyä. Riesa pelasti kerrankin aika huolellisesti ohjaajan sössimiset. Jostain syystä ajattelin, että yhdessä valssikohdassa Riesa meinaa varmasti karata takana olevaan putkeen ja jäin ihan liian paikalleni sitä varmistelemaan. Todellisuudessa Riesa ei kuulema edes katsonut putkeen päinkään... Jos pienesti edes luottaisi siihen koiraan... Riesa kuitenkin hienosti paikkasi omaa linjaansa ja irtosi vielä hienosti eteen.
Rata oli haastava ja sijoitus oli taas suoritukseen nähden yllättävän korkea. Olimme siis sijalla 3. ja kaupan päälle saatiin vielä hyppysertikin! Riesalla on tosiaan yksi jo ennestään ja juuri tässä yksi päivä mietin, että loppuja ei varmaan koskaan nähdä. Mutta ehkäpä me vielä joskus valioidumme myös hyppyradoilta.

Vaikka ohjaajan jalat olivatkin näissä kisoissa ihan unessa, kokonaisuus on silti reilusti posin puolella. Kahta nollaa ei kovin monesti olla samana kisapäivänä väännetty, eikä triplakaan kaukana ollut. Riesa toimi tosi hyvin, ihan tässä alkaa unohtaa miten toivoton tapaus sekin pari vuotta sitten oli.

Juhan koulutus

Viime viikolle olin järjestänyt meidän seuralle Juha Oreniuksen koulutuksen. Olen jo pitkään halunnut päästä Juhan oppeihin, sillä hän jo kuka osaa ottaa ne viimeisetkin ylimääräiset sadasosat ajasta pois.
Riesa ei ollut ihan parhaimmillaan näissä treeneissä. Oltiin viime viikolla kaverilla koiravahtina, ja se oli varmaan Riesalle suht stressaavaa. Tosi hienosti se kuitenkin osasi tungettelevan bortsun seurassa olla, eikä viikon aikana nähty yhtään konflikteja.

Alussa ei mitään ihmeempiä, mutta 13 hyppy osoittautui todella hankalaksi meille. Ajattelin tuohon ensin japsia, mutta Juhan mielestä se ei ollut hyvä idea. Tehtiin siis 12 ja 13 esteille persjätöt. Riesahan on ollut ihan mahdoton noissa takaakiero-sokkareissa, enkä luota niihin vieläkään yhtään. Lisäksi oma rytmitys oli pahemman kerran hukassa. Siinä jäi tavallaan yksi askel vajaaksi, ja sitä sitten hinkattiin. Välissä palkattiin koiraa pelkästä takaakierrosta ja näin saatiin kohta sujumaan hienosti. Kun Riesa toisella kierroksella jo väsyi, se lähti ihmeellisesti hakemaan renkaan jälkeen 6 hyppyä... En ihan ymmärtänyt tätä, mutta äänenkäytöllä koira saatiin oikeille esteille.

Seuraava hankala paikka oli 18 hyppy. Ei niinkään koiralle, mutta ohjaajalle... Lähdin jatkuvasti liian aikaisin liikkeelle eikä koira hakenut takaakiertoa. 19-21 väliin suunnitelin kaksi persjättöä, mutta kun ehdin niin hyvin, tehtiinkin 20 hypylle päällejuoksu. Päällejuoksut kovasta vauhdista sivuhypyille onkin ihan meidän lemppareita... Not. Mutta Riesa ei yllätti! Ei mennyt kertaakaan ohi! Hienoin pikkukettu! Lisäksi vielä 23 hypylle päällejuoksu, niin saatiin kaikki ylimääräiset puolenvaihdot pois.

Treeniaikaa meillä oli yhteensä lähemmäs 30min (kahdessa osassa) ja "vähän" oli loppua kohden jalat hapoilla! En millään meinannut enää ehtiä 20 päällejuoksuun, vaikka kuinka yritin pinkoa täysillä. Todellisuudessa mummotkin olisi menneet vauhdissa ohi... Otettiin pieni juomatauko siihen ja rata alusta... Jostain sain tsempin päälle ja ehdin kuin ehdinkin!

Juha oli nyt ensimmäinen kouluttaja, joka kiinnitti huomiota siihen, miten paljon raskaampaa Riesan ohjaamisesta tulee kun se väsyy yhtään. Hänen mielestään 20 hypylle ehtiminen ei niinkään ollut omasta jaksamisesta kiinni (vaikka kyllä se sitäkin oli :D), vaan siitä, että Riesa täytyy todella tarkasti lähettää esteille, sillä muuten se lähtee heti omaan liikkeeseen mukaan.

Muutenkin saatiin hyviä vinkkejä, lähinnä juuri tuosta, että turhat puolenvaihdot pois. Mullakin kuitenkin nopeutta löytyy sen verran, että pystyn ihan vaan juoksemalla ohjaamaan ilman kikkailuja. Riesaa kommentoi sen verran, että noita takaakiertoja saisi vahvistaa edelleen. Lisäksi käski kiinnittämään huomiota siihen, että todellakin malttaa viedä ohjaukset loppuun, sillä se on niin supertarkka ohjauksista. Heti jos ohjaus tiippuu vähänkin liian aikaisin, se on kielto. Tämä etenkin väsyneenä. Toisaalta joissakin kohdissa tuo on hyväkin ominaisuus, puolensa ja puolensa.

Videolle ei valittettavasti saatu ihan kaikkia pätkiä, ja ainakin yksi ihan killerisuoritus jäi harmittavasti kuvaamatta, mutta ainakin ohjaajan hyytymisen huomaa hyvin... :D



Eilen pyörähdettiin vielä kisakentällä. Missattiin ensimmäinen startti, kun kisakirjeen lukeminen on näköjään todella haastavaa... Nollatili saatiin kuitenkin tällekin kaudelle avattua, kun Riesa pinkoi itsensä nollalla sijalle 2. Toisella radalla hetsasin Riesaa aivan liikaa vauhdikkaalla radalla ja tyyppi viiletti pari ylimääräistä hyppyä ja vähät välitti vaikka yritin muuttaa suuntaa... :D
Nollalista näyttää nyt surullisen tyhjältä, mutta eiköhän siihenkin saada täytettä kunhan saadaan tästä kisakausi kunnolla rullaamaan!

Piirimestikset ja Jennan treenit

Sunnuntaina palasimme vihdoin kisatauolta, olipa kiva olla taas kisaamassa. Tulokset olivat varsin nousujohteisia 10, 5 ja viimseltä 0. "Valitettavasti" nolla tuli epäviralliselta joukkueradalta, ja muut joukkueen jäsenet hyllyttivät, mutta olipas kiva juosta nolla kuitenkin!

Ensimmäinen rata oli todella helppo, siitä olisi pitänyt tehdä nolla. Meillä meni rataan valmistautuminen ihan pieleen, sillä jonotin ilmoittautumiseen peräti 30min. Jouduin hoitamaan lämmittelyn käytännössä kokonaan vasta ratiksen jälkeen. Onneksi starttasimme vasta luokan puolivälissä. En ehtinyt käyttämään Riesaa yhtään varjossa tai juomassa ennen rataa, ja se oli radalla todella löysä. Takaakiertohypystä tuli ohi, kun ajoitin persjätön ihan pieleen. Sohlattiin siinä vielä toinenkin femma samasta tilanteesta, kun yritin saada Riesaa takaakiertoon. Tuloksena siis 10 ja 0,16 yliaikaa.

 

Ennen kisoja olimme olleet muutaman päivän mökillä ja mietinkin radan jälkeen, onko koira liian väsynyt kisaamaan seuraavia ratoja. Onneksi se oli seuraavalla radalla ihan eri tavalla mukana, kun oli saanut olla viileässä ennen rataa. Tältä radalta todella harmittava 5. Riesalla oli hyvä vauhti, eikä radalla tullut yhtään ylimääräisiä kaarteita, kaikinpuolin ihan loistava rata meiltä. Riesa kuitenkin kääntyi aalta ympäri! Tässä näkyi nyt ehkä treenin puute. Lähdin todella voimakkaasti itse ottamaan sivuetäisyyttä ja samalla käskytin aika voimakkaasti alastuloa. Riesa varmasti luuli, että aalle ei pitänytkään mennä, raasu. Tuli ihan sen oloisena sieltä pois. Harmin paikka, mutta enäitä sattuu

Joukkurata oli ilmeisesti todella hankala, sillä medeissä yksikään joukkue ei saanut yhteistulosta ja mineissä ja makseissa tuloksen teki vain 2 joukkuetta. Me lähdettiin ankkureina liikkeelle ja hyvin paineettomasti saatiin rata juosta. Nolla siis radalta. Aa mentiin kaksi kertaa, pysäytin molemmilla kerroilla. Tällä radalla mulla itsellä alkoi kova helle vaikuttaa jo pahastikin, mutta hienosti Riesa oli kuulolla eikä rymynnyt esteille vaikka ohjaaja vähän kehnommin etenikin.

Maanantaina oli vuorossa Jennan koulutus Lotan hallilla. Onneksi olimme vuorossa vasta ihan illalla, sillä helle oli jo helpottanut. Rata oli taas suht haastava, mutta meillä meni todella hyvin! Vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui ehkä vähän yllättäen 10 putki, sillä kartturi ei ollut ihan kartalla...

Treenit olivat meille varsinaiset hyvänmielen treenit, näillä jaksaa taas eteenpäin. Alkuhypyillä ensimmäinen voitto oli se, että Riesa ei tullut kertaakaan kolmoshypystä ohi. Vuosi sitten se olisi varmasti baanattanut ohi useammin kuin suorittanut hypyn.
Kepeille haku oli haastava, ja tiesin ettei Riesa sitä heti hae. Ei kuitenkaan tarvittu paljoakaan toistoja että homma saatiin rullaamaan. Nämä treenilistalle.


12-16 oli treenien vaikein kohta monille, eikä meiltäkään tämä olisi vuosi sitten sujunut millään. Tehtiin tähän kuitenkin ihan loistavia suorituksia. Itsellä oli alkuun vähän japskit hukassa 13 ja 15 hypyillä, mutta loppua kohden saatiin toistoja, joista ei oikeastaan voi juuri parantaa. Rytmitys osui kerrankin kohdalleen. Vielä kun saisin 16-17 valahtavan valssikäden kuriin, niin olisin täysin tyytyväinen!



Jennalta saatiin kamalasti kehuja, ja itsekin olin kerrankin ihan tyytyväinen itseeni :D Japskeja toivoinkin Jennalta viikkotreeneihin, ne kun näyttää rullaavan meillä tosi hyvin! En vain ole ehtinyt niitä juurikaan treenaamaan, joten minulta puuttuu niistä selvästi rutiini.
Nyt on todella hyvä fiilis meidän tekemisestä, eiköhän tämä tästä lähde!

Paluu aksan pariin

Kuusi viikkoa ehdittiin taukoilla ja sen jälkeen on nyt kahden viikon sisään juostu neljät treenit. Riesa on ollut ihan älyttömän pätevä ja sen toistokestävyyskin on noussut ihan uudelle tasolle, joten ehdottomasti tuli oikeaan saumaan nämä taukoilut.

Suurin muutos meidän treeneissä on nyt tänä syksynä Jennan viikkotreenit. Olen jo pitkään pohtinut, että pitäisi kai treenata välillä jossain muuallakin, mutta en ole vain saanut aikaseksi. Lotalla on kuitenkin treenattu käytännössä koko meidän aksaura, joten välillä on ehkä hyvä hakea vinkkejä muualtakin. Jenna muutenkin tuntee meidät jo ennestään, joten tämä järjestyi kivasti.

Tiistaina ajeltiin ensimmäistä kertaa Akatemialle treeneihin. Vuorossa tekniikkatreeniä, lähinnä valsseja ja liikkuvia pakkovalsseja. Vähän etukäteen jännitti, miten Riesa suhtautuu uuteen halliin ja treenikavereihin, mutta pikkukettu yllätti jälleen positiivisesti. Rata oli meille suht helppoa perusjuttua, mitä nyt omaa liikkumista jouduttin vähän työstämään.

 Kuvannut Timo R

Pakkovalssissa minulla helposti valahti oma liike väärään suuntaan ja Riesa meinasi katsoa viereistä putken päätä, mutta askelmerkit saatiin nopeasti kohdilleen. Lisäksi sivuhypyn takaakierto-valssissa mun on todella tärkeä lähteä alta pois, mikä meinasi tuottaa hieman ongelmia. Pienellä hienosäädöllä saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja rata nollana tehtyä.

Myös erittäin positivista oli, että Riesa haki suoran putken jälkeen takaakiertoon itsenäisesti. Se on ollut niiin umpisurkea putkien jälkeisessä irtoamisessa, että tämä toi paljon luottoa. Pystyin lähettämään sen kaukaa takakiertoon ja lähteä itse tekemään persjättöä. Jotain sellaista mikä ei vuosi sitten olisi millään sujunut!

Kaksi peräkkäistä pakkovalssia myös kellotettiin. Kellolle tehtiin aika huono suoritus, Riesan linja vähän valahti ensimmäisen pakkovalssin jälkeen. Silti se oli päivän toistaiseksi nopein väliaika ja suunnilleen 1,5s nopeampi kuin vastaava kohta niisto-pakkovalssi ohjauksella. Nämä pitää muistaa kisaradoilla, erot on niin suuria!

Itsenäisesti ollaan tauon jälkeen tehty kahdesti keppikulmia ja kerran välistäveto/päällejuoksu/takaakierto- treeniä. Kepeillä ollaan tehty mitä mielikuvituksellisempia kulmia, ja ne kaikki ovat sujuneet hyvin. Tiukat takaaleikkaukset vaativat treeniä, mutta onnistuvat kunhan muistan antaa koiran pujotella pari ensimmäistä väliä rauhassa ennen voimakasta liikettä. Kepit on meillä aina jääneet muiden ongelmien varjoon, joten nyt olisi viimeistään aika hioa kepitkin kuntoon.

Ainoa ongelma oli itsenäinen jyrkkä avokulma ohjaajan jäädessä taakse. Ei sujunut sitten millään. Laitoin ohjurit ja niistäkin rynni läpi! Onneksi tätä kulmaa tuskin koskaan tulee kisaradalla vastaan, sillä lähes aina ehtii edes hieman saatamaan koiraa. Umpikulmaan tämäkin toimi, mutta avokulmassa ei maltti riittänyt, vaan koira oli aina kakkosvälissä...

90 asteen avokulmaan Riesa haki hienosti itsenäisesti, mutta ilmeisesti havainnollistavan kuvan kaltaiseen ajatustyöhön ei Riesa ihan vielä kykene. Hypyn mukana ololla ei ollut mitään vaikutusta, oli väärässä välissä ilman ja myös sen kanssa.

Hyppyjen tekniikkatreenissä laitoin neljä hyppyä vierekkäin ja kävimme lähes kaikki ohjauksen läpi. Lyhyillä esteväleillä Riesa meinasi baanattaa ensimmäisen välistävedon takaakiertona, mutta paremmalla rytmityksellä alkoi koirakin kääntyä. Muuten ei tullut juurikaa virheitä, jes! Käytiin läpi välistävedot, takaakierrot ja sokkarit joka väliin. Lisäksi serpentiiniä ja esteväliä pidentämällä myös japanilaista. Japskiin ei paras mahdollinen treeni. Kun muita esteitä ei ollut, niin Riesa meinasi fuskata eikä joka kerta lähtenyt kunnolla ohjaukseen mukaan. Juoksi vaan suoraan, sillä kyllä hän nyt tämän tietää... ;)

Hyvänmielen treenejä kaikki kolme itsenäistä kertaa sekä Jennan treenit, tästä on tosi hyvä lähteä uuteen kauteen. Torstaina käytiin osteopaatilla tsekkaamassa jumit auki ja viikon päästä kisaillaankin piirimestiksistä. Tauollakin oli ihan kivaa, mutta niin siistiä päästä taas treenaamaan!

Aksatauolla ei toki vaan levätty laakereillamme, vaan mm. käytiin mejäilemässä ja tekemässä yksi vaikea ruututreeni riistalla. Varikset nousi pitkän tauon jälkeen aika kehnosti, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi vaakutkin palautumaan. Pienimuotoista tokoiluakin on yritetty harrastaa. Lisäksi on toki uitu ja lenkkeilty ahkerasti, koiran kunnon pitäisi ainakin olla kohdillaan tulevaa aksatautta varten!

Pysähdyskontaktien opettaminen laatikolla

Minulta on useaan otteeseen kyselty Riesan kontakteista, joten ajattelin viimein saada aikaseksi tämänkin tekstin. Yleensä en tykkää mitään koulutustekstejä kirjoittaa, mutta jospa tästä olisi hyötyä jollekin.

Alkuun sellainen disclaimer, että tämä on ollut vain minun tapani opettaa kontaktit omalle koiralle ja koulutettaville. Alunperin laatikolla opettaminen on Trkmanin tapa, ja tämäkin seurailee aika pitkälti sitä. Tapoja on monia ja toiset tavat sopivat paremmin toisille. Riesan kontakteihin olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, enkä tekisi montaakaan asiaa toisin.

Itselleni tärkeintä on, että koira on kontakteilla täysin itsenäinen. Tämä vaatii sen, että koiran täytyy tietää mitä siltä vaaditaan. Riesan kohdalla varmuuden myötä tuli myös vauhti, mutta joillekin koirille tulee rakentaa vauhti erikseen.
Itse en tykkää käyttää kontakteilla mitään apuvälineitä, eli esimerkiksi namikuppi ja kosketusalusta on meillä pannassa. Tähtään siihen, että koira ajattelee itsenäisesti, eikä pysähdy vain siksi, että nami nyt vaan sattuu olemaan alastulolla. Häivyttäminen on myös oma projektinsa.

Ihan ensimmäiseksi tarvitaan jonkinlainen laatikko tai vastaava. Esimerkiksi lipaston laatikko, jonka kaikki reunat ovat samalla korkeudella. Riesalla käytin avattavaa jalkarahia, joka oli sopivan korkuinen. Tarkoitus on naksutella koiralle 2on/2off-asento ensin laatikolle. Ennen tätä on toki tärkeää, että koira on ehdollistettu naksuttimelle ja se osaa edes pienesti tarjota eri asioita. Ensin palkataan pienestä kiinnostuksesta laatikkoa kohtaan ja lähdetään askel askeleelta vaatimaan sitä, että koiralla on takajalat laatikolla ja etujalat maassa.
Koiraa palkataan maahan etujalkojen väliin, ei kädestä. Jos koira meinaa jäädä liian lähelle laatikkoa, voi palkan paikkaa muttaa eteenpäin. Palkkaa ei tässä kannata säästellä, tarkoituksena on tehdä asennosta koiran mielestä parasta ikinä.

Tässä suurimmat virheet koulutettavilla olen nähnyt siinä, että autetaan koiraa liikaa, eikä anneta sen ajatella itse. Näinollen koirat eivät ole osanneet 2on2off-asentoa oikeastaan ollenkaan, ne ovat vain seuranneet kättä. Tässä on vesitetty ajatus itsenäisyydestä jo alkuunsa.

Kun koira osaa asennon, ruvetaan rakentamaa laatikolla pysymistä. Meillä se tuli aika luonnollisesti sillä, että pidensin vain pikkuhiljaa palkkausväliä. Alkuun palkkaa tuli ripeällä tahdilla (ja paljon!) kehujen saattelemana ja aika nopeasti rupesin vaatimaan sitä, että asennosta lähdetään vain luvan kanssa. Viimeisen palkan heitin/laitoin aina eteen, että koiralle tulee alusta asti ajatus etenemisestä, eikä se jää pyörimään laatikon juureen palkkaa etsien. Kun laatikolta lähtemisestä on tehty koiralle luvanvaraista toimintaa, otetaan mukaan matka. Ensin vain yksi askel ja siitä palataan heti palkkaamaan. Pikkuhiljaa pidennetään aikaa ja otetaan lisää liikehäiriöitä.

Seuraava vaihe on laatikon ohi käveleminen niin, että koira jää laatikolle. Hommaa tehdään edelleen tarjoamisen kautta ja pitkälti omalla sijainnilla kontrolloidaan sitä, miten koira sinne laatikolle menee. Kun koiran ohi voi rauhallisesti kävellä, kasvatetaan vauhtia. Vaikeusasteita kannattaa lisätä asteittain eikä jäädä liian pitkäksi aikaa liian helppoon. Kun koira kestää ohijuoksemisen, tehdään persjättöjä ja valsseja ym. liikehäiriöitä. Jos ollaan oikein ahkeria, niin rakennetaan laatikosta niin varma, että koiran voi lähettää laatikolle ja jäädä itse taakse. Valitettavasti itse en ollut koskaan niin ahkera, mutta tein sen työn sitten itse esteellä.

Ehdottomasti suurin ongelma ihmisillä on tässä vaiheessa se, että autetaan ehkä jopa ihan huomaamatta koiraa. Rytmitetään liikettä niin, että koira oppii lukemaan liikettä, tehdään jotain käsiliikkeitä tms. Selvimmissä tapauksissa ohjaaja ihan pysähtyy ja jatkaa vasta sitten matkaa. Joskus näkee myös sitä, että ohjaaja käy tunkemassa namia koiralle jo ennen kuin se on edes pysähtynyt ja näin autetaan koiraa siihen asentoon.
Annetaan siis edelleen koiran ajatella ja tehdä itsenäisesti eikä liikoja autella. Jos koira ei ilman apuja osaa, niin palataan taaksepäin.Omien treenien videointi voi olla avuksi. Näin näkee, jos tekee huomaamatta jotain hölmöä.

Näiden vaiheiden jälkeen on toivottavasti käsissä koira, joka tietää tasan, mitä siltä laatikolla halutaan. Se kestää erilaiset liikehäiriöt ja laatikkoa on tehty eri paikoissa myös ulkona. Seuraavana yhdistetään laatikko puomille. Tähän on ihmisillä erilaisia variaatiota, mutta itse toimin näin:

Puomin alastulo laitetaan minipöydän päälle ja laatikko puomin konatktipinnan viereen. Laatikkoa palkataan muutamia kertoja puomin vieressä ja tämän jälkeen laatikko otetaan pois. Koira ohjataan kontaktipinnan yläpuolelta (eli alastulon sivulta) puomille ja koiran pitäisi tässä vaiheessa tarjota asentoa.
Parin hieman yksinkertaisemman koiran kanssa olemme vähän auttaneet koiraa yhden kerran, mutta ideaalitapauksessa koiraa keksii tarjota alastuloa itse. Tästä seuraa luonnollisesti isot bileet ja koira saa paljon kehuja ja palkkaa edelleen jalkojen väliin. Viimeinen palkka edelleen eteen vapauttaessa koira. Naksu kannattaa pitää vielä tässäkin vaiheessa mukana. Sivusta pyöräyttämistä alastulolle kannattaa tehdä niin kauan, että koira selkeästi tietää mitä siltä vaaditaan ja hakeutuu varmasti kontaktille. Pikkuhiljaa siirrytään lähemmäs alatulon keskiosaa, edelleen pyöräytetään koiraa sivusta esteelle. Osa koirista tajuaa tämän vaiheen todella nopeasti, osa taas hitaammin. Mitään kiirettä ei kuitenkaan kannata pitää. Seuraavaksi voidaan siirtyä pöydän päälle ja tehdä kokonaista alastuloa. Pidetään edelleen mukana sama ajatus, kuin edellisissä vaiheissa. Eli annetaan koiran tehdä itse, eikä autella. Tehdään ohijuoksuja, etäisyyttä ja leikkauksia jne. Tässä vaiheessa rakensin Riesalle myös kontaktille etenemisen, kun itse jäin taakse. Asento oli sille niin vahva, että irtoaminen tuli melkein itsestään. Asento oli tehty sille niin mieleiseksi ja varmaksi.

Seuraavaksi siirrytään tekemään alastuloa maksipöydän päältä. Tässäkin voi alkuun tehdä pari helpompaa toistoa ja pyöräyttää ensin kontaktille alastulon vierestä. Kun alastulo onnistuu myös maksipöydän päältä ja on muistettu kaikki edelliset kriteerit ja liikehäiriöt, siirrytään kokonaiselle puomille. Taas helpotetaan alkuun ja pyöräytetään pelkälle alastulolle, pikkukoiria voi myös nostaa alastulon puoliväliin. Jos haluaa edetä todella hitaasti, niin pikkukoiria voi nostaa pikkuhiljaa aina taaksepäin puomilla. Riesa oli kuitenkin niin varma tekemisestään, että koin sen täysin turhaksi. Maksikoiriaan ei oikein puomille nostella jos käytössä ei ole säädettävää puomia.

Ennen tätä vaihetta koiralle on tehty tutuksi myös kokonainen puomi ja miksei myös opetettu se juoksemaan puomia kovaa. Itse en koskaan rakentanut pelkkää vauhtia, mutta joillekin koirille se on varmasti tarpeen. Riesalle oli kuitenkin kontakti rakennettu niin varmaksi ja kivaksi, että vauhti tuli jo sillä. Lisäksi se nyt ei muutenkaan ole tehnyt mitään asiaa elämässään hitaasti...

Kun kokonainen puomi on hanskassa otetaan mukaan esteitä ennen ja jälkeen puomin. Palkka ja vapautus kannattaa pitää monipuolisina. Välillä vapautetaan nopeasti, välillä vaaditaan odottamaan kauemmin, joskus palkataan (alussa toki palkataan hyvin usein) jne. Pidetään homma mielekkäänä ja vaihtelevana koiralle. Tärkeää myös muistaa, että ei vapauteta koiraa liikkeellä, vaan pelkällä käskysanalla. Monet koirat oppivat lähtemään liikkeeseen mukaan, koska ne vapautetaan aina sillä hetkellä, kun ohjaaja juoksee ohi.

Kun varmuus on jo erittäin hyvä, voidaan lisätä häiriöiksi esimerkiksi lentäviä leluja ja muita vastaavia. Ennen vaikeusasteen lisäämistä on kuitenkin todella tärkeää, että koira edelleen tietää, mitä siltä vaaditaan.
Kisakentälle siirtyessä muistetaan samat kriteerit eikä opetata koiralle eroa treeni- ja kisakontekteihin. Kisoissakaan pelkästään kontaktialueeseen koskeminen ei riitä, mikäli koira ei pysähdy. Säännöllisesti myös kisoissa pitää malttaa seisottaa kauemmin. Itse olen myös tykännyt käydä epiksissä palkkaamassa kontakteja.

Aalle pysähdys rakennetaan samalla kaavalla. Alkuun kannattaa laskea aa esim maksipöydän päälle, jos käytössä ei ole madallettavaa aata. Laatikko alastulon viereen ja edetään puomin kanssa samalla tavalla askel askeleelta.

Tässä opetustavassa kontaktipinnalle ei ole omaa käskysanaa, vaan pysähdys kuuluu osaksi estekäskyä. Riesalla kuitenkin on käskysana kontaktilla, sillä koin sen mielekkäämmäksi. Tämä on jokaisen itse päätettävissä. Itse aloitin käskysanan opettamisen jo melko alussa. Kun koira söi palkkaa laatikolla seistessä, hoin kehujen välissä käskysanaa. Varsinaisena käskynä käytin sitä vasta laatikon ohijuoksuja tehdessä.

Ennen laatikon opettamista osalle koirista on tarpeellista opettaa kropanhallintaa. Kaikilla koirilla ei ole minkäänlaista käsitystä takajalkojensa olemassaolosta. Riesa on opetellut kaikenlaista, esimerkiksi peruuttamista ja jalkojen nostamista seinälle. Lisäksi 2on2off asentoa treenattiin kaikkialla muuallakin kuin pelkällä laatikolla. Riesa esimerkiksi tarjosi asentoa tuolin ja sohvan päältä... Myös rappusia, katukivetyksiä, kiviä ym. kannattaa hyödyntää.

Extreme 2on2off

Siinäpä se avattuna. Kysymyksiä ja kommentteja saa esittää, varmasti jotakin jäi kirjoittamatta. Tapojahan on edelleen monia, tässä meidän.

Postauksen kuvat ottanut Veronika Kuusla.

matka on määränpää

Agilitytauko on yhä pitänyt, vaikka treeni-into on kartturilla niin kova, että pahaa tekee. Koiran mielenterveyden vuoksi olemme tokoilleet ja pieni ajatus avoimesta luokasta oon taas mielen perukoille asettunut. Uudet säännöt vaikuttavat ihan hauskoilta ja uusina asioina Riesalle pitäisi opettaa lähinnä ruutu. Luoksarin stoppia en saanut koskaan Riesalle läpi, mutta uusissa säännöissä sitä ei enää ole. Paikkamakuukin muuttuu, mikä on pienen ylivilkkaan pikkutollerin kannalta varsin hyvä juttu.

Ruudun opetusta varten muistuttelin Riesalle naksulla mieleen kosketusalustaa, joka olikin yllättävän hyvin muistissa. Tänään läskäistiin kosketusalusta ensimmäistä kertaa ruudun sisään, ja hienosti Riesa ampui alustalle vähän pidemmältäkin matkalta. Eteneminen tästä eteenpäin on vielä hämärän peitossa, ei hajuakaan miten kauan pitäisi treenata alustalla ennen sen häivyttämistä :D Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta, kuten muukin tokoilu tähän asti.

 Kuvannut Sara Nikula

Jotain temppujakin on yritetty epätoivoisesti opetella, valitettavan laihoin tuloksin. En ole koskaan jaksanut opettaa Riesalle suuremmin mitään "turhanpäiväisyyksiä" (aksaa tukevat kehonhallinatemput eivät lukeudu näihin), mutta sen tekemisen tarve tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta... Aksatuolla on siis keksittävä luovia ratkaisuja. Varmasti oma syy, kun totuttaa koiran niin aktiiviseen elämään. (Riittävää lepoa tietenkään unohtamatta ;)

Viikonloppuna seurattiin kärppänä karsintoja. Lähetin kamalan kasan tsemppiviestejä kotisohvalta ja tyydyin osaani. Harmitti oikeastaan aika vähän olla ruudun väärällä puolella. Radat oli tänä vuonna todella kivoja, olisi kyllä ollut ihan superhauskaa päästä niitä juoksemaan. Ihan pari kertaa mielen perukoilla oli ajatus, kuinka useampikin Riesaa selvästi hitaampi koira oli mukana, mutta me ei. Vaan heidän osallistumisensa ei toki ole meiltä pois, me ei vaan osattu olla tarpeeksi hyviä oikeissa paikoissa.
Sunnuntaina laitettiin vielä seurakavereiden kanssa kisakatsomo pystyyn, heijastettiin kuva seinälle, syötiin hyvin ja kakkuakin oli tarjolla kavereiden menestyksen johdosta. Ihan kiva oli kokea karsinnat näinkin, oli meinaan hyvää kakkua.

Karsintojen jälkeen sosiaalinen media täyttyi kaikenlaisista fiiliksistä, valitettavasti myös niistä huonoista. Vaikka pettymyksien kokeminen kuuluu toki kilpaurheiluun, niin itselle tulee koko ajan vain selvemmäksi se, minkälainen koiraharrastaja en halua olla. Muistissa on edelleen ajat, jolloin Riesan kanssa ei tehty ollenkaan nollia. Silloin toki aina välillä masensi kovastikin, mutta aina kuitenkin löysi syitä olla positiivinen ja tyytyväinen koiraan. En ole mikään kovin positiivisella asenteella varustettu muuten, joten jälkikäteen olen useinkin ihmetellyt, miten sitä jaksoi kerta toisensa jälkeen löytää ne pienetkin onnistumiset. Nykyisin harmittaa usein se, että tuo taito on hieman kadonnut. Kun onnistumisia saa useammin, niin niitä ehkä hakeekin enemmän. Nälkä kasvaa syödessä, mutta oma tavoitteeni ensi kaudelle on löytää samalla tavalla positiivisia asioita, kuin silloin muutama vuosi sitten. Toki olisi ihan hirveän iso plussa myös saada niitä tuloksia, mutta lopulta tätä lajia kuitenkin tehdään lajin vuoksi, ei tulosten. Jos se kääntyy päälaelleen, niin ollaan vähän huonolla polulla.

SM 2015

SM-kisoissa kisailtiin jo pari viikkoa takaperin, mutta palataan nyt vielä kerran niihinkin tunnelmiin. Postauksen videot ovat toistaiseksi todella huonolaatuisia, sillä en ole saanut vielä käsiini kunnollisia videoita.

Mestaruuksista kisattiin tänä vuonna Oulussa, joten lähdimme matkaan jo torstaina päivällä. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi ja vältyimme perinteiseltä perjantain kiireeltä. Reissuseurana meillä oli Katja ja bc Leia, jota olimme Riesan kanssa vuosi sitten hoitamassa. Koirien yhteiselo hotellihuoneessa päättyi lyhyeen, sillä lupaavasti alkanut yhteistyö loppui sillä sekunnilla, kun Leia sai kylppärissä ruuan. Pienen selkkauksen jälkeen pätimme pitää koirat erillään huoneessa, sillä reissussa riitti tarpeeksi stressattavaa ilman kyräilyjäkin.

Perjantaille olin ilmoittautunut yhdelle agiradalle, jotta Riesa tottuisi kisapaikkaan. Meillähän on tämä arvokisahistoria vähän surullinen, kun koira ei ole kovin monesti kyennyt toimimaan ollenkaan, edes iltakisoissa. Oli syynä sitten ihmismäärä, melu, jännitys tai mikä lie. Viime vuosi meni hyvin ja nyt Riesalla on paljon enemmän kisakokemusta, joten en ollut hirveän huolissani.

Lähtö oli tälle radalle tehty todella huonoksi, sillä kaiuttimet olivat aivan koiran selän takana ja melu jo itsellekin epämiellyttävä. Arvasin, ettei Riesa tule pysymään kaksisesti lähdössä, joten otin suosiolla melkein lentävän lähdön. Riesa oli todella kierroksilla ja aika epämiellyttävä ohjata. Hyvät kontaktit kuitenkin kierroksista huolimatta. Hyllytettiin a-putki erotteluun, jonka itse ohjasin luokattoman huonosti. Siinä vähän hajosi pakka muutenkin, mutta olipa harjoiteltu tosiratoja varten.



Lauantaina startattiin joukkueen ensimmäisenä lähtijänä. Rata oli mielestäni aika helppo, ei meille mitään hankalia päällejuoksuja yms. Taas kovaääninen selän takana häiritsi Riesaa kovasti, ja se varastikin törkeästi heti kun käänsin katseeni. Lähtö oli kuitenkin helposti handlattavissa näinkin. Teimme ihan ok nollan joukkueelle. Puomi minun piti alunperin ohjata eri puolelta, mutta koira tulikin niin kovaa kahden putken jälkeen, etten lähtenyt valssailemaan. Itselle tuli epävarmuus puomin päädyssä, eikä suunnitelman muuttaminen lennosta onnistunut. Ehkä tämän takia puomi itsessään oli aika hidas ja sen jälkeinen ohjaus todella huolimaton. Sain kuitenkin ihme ja kyllä pelastettua koiran oikeaan päähän putkea.
Riesan nollan lisäksi juokkueelle kaksi puomin kontaktivirhettä ja yksi nolla. Tuloksella 5 olimme sijalla 10, mikä on meidän seuran paras tulos koskaan.



Sunnuntai sujui oudoissa tunnelmissa. Hotellilla halusin toisinaan oksentaa ja jättää koko kisan väliin ja hetken päästä en malttanut odottaa kisapaikalle pääsemistä. Lämppälenkillä sain kuitenkin kasattua ajatukseni, eikä jännittänyt juuri lainkaan. Oli vaan todella siistiä päästä kisaamaan näissä kisoissa kaiken tehdyn työn jälkeen.
Meillä kävi vähän kehnosti, kun juuri ennen omaa tutustumisryhmää oli pitkä tauko, enkä ehtinyt katsoa radalla kuin ihan parin koirakon suoritukset. Olisi pitänyt saapua paikalle aikasemmin.

Rata (kuva) oli aika kinkkinen, mutta meille täysin mentävissä.
Lähdössä Riesa pysyi tällä kertaa rauhallisesti, mutta heti sen jälkeen homma meni mielenkiintoiseksi. Riesa baanatti suorasta putkesta tuhatta ja sataa eteenpäin, pieni putkijarru olisi ollut paikallaan... Tämän jälkeen vielä toinenkin käännös valahti. Sen seurauksena olin pituuden jälkeisestä takaakierrosta todella myöhässä. Riesa oli jo lukinnut esteen väärältä puolella, mutta jollakin ilveellä sain vielä rynnittyä itseni koiran linjalle ja tyrkättyä takaakierron.
Kun alusta selvittiin virheittä, niin 14-16 väli oli meidän painajaisista. Este 15 oli juuri sellainen, jonka Riesa lenkittää ohi. Lisäksi piti varoa takana olevaa ansaputkea. Tämäkin selvitettiin, mutta viimeisen putken jälkeen rata katosi itseltäni ihan totaalisesti! Ihan kamala tunne, ei ole mitenkään kovin usein osunut omalle kohdalle. Takaakiertoon tyrkkäisy jäi tekemättä ja tuloksena hylkäys.



Harmitti hieman, mutta loppupeleissä yllättävän vähän. Rata oli alusta asti niin hasardi ja päällejuoksukohta meille niin vaikea ja keskittymistä vaativa, etten itsekään ihmettele tuota unohdusta. Sain onneksi niin paljon ymmärrystä ja tsemppausta ihanilta treenikavereilta ja Lotalta, että hetken kuluttua aiheesta pystyi heittämään jo vitsiäkin. Tästä kuitenkin opittiin taas, pitäisi tutustumisessa keskittyä kunnolla ihan kaikkiin kohtiin, eikä tuhlata määräänsä enenpää energiaa vaikeisiin kohtiin. Lisäksi ei olisi pahitteeksi saapua sen verran ajoissa kisapaikalle, että pystyisi seuraamaan useamman koirakon suoritukset.

Päälimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin kiitollisuus siitä, että pääsin juuri Riesan kanssa juoksemaan yhdessä rataa. Riesa teki parhaansa ja vähän enemmän, se oli paras asia kisaviikonlopussa. Ei sähläystä, ei ohjauksien huomioimattomuutta, ei mitään. Se tuli ohjauksiin kiltisti kun vain ohjasin. On myös ihme, että saimme radan kasaan kaiken sähläämisen jälkeen, Riesa ei yleensä ole kovin armollinen ohjaajan virheitä kohtaan. Riesa keskittyi hienosti tekemiseen koko kisaviikonlopun ja yllätti kaikin tavoin vain positiivisesti.

Kisoista jäi todella kova nälkä ensivuodelle ja valtava treeni-into. Alan jo uskoa, että ehkä meistäkin on isoihin kisoihin. Joukkueradan nolla lämmitti mieltä etenkin siksi, koska emme ole koskaan missään joukkueessa onnistuneet sellaista vääntämään.

Treeni-innosta huolimatta nyt taukoilemme ainakin kuukauden verran, ehkä enemmänkin. Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä jonkun verran tekniikkatreenejä, mutta niitä ehtii vaikka vasta loppukesästä. Seuraavat kisat ovat vasta elokuun lopussa, alkuvuosi mentiin aika kovalla tahdilla ja tauko tulee varmasti kummallekin tarpeeseen.

Karsinnat jäävät nyt siis väliin, sillä sitä voittoa emme saaneet puristettua kasaan. Ei osattu tehdä ehjiä nollaratoja oikeissa paikoissa. Vauhtihan riittää voittoon ja useampaankin, mutta taito tällä kaudella ei. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan, kova yritys kuitenkin molempiin kisoihin. Me osataan kyllä.

FI AVA & tupla

Me tehtiin se! Kaikkien niiden epätoivon ja pettymysten hetkien jälkeen Riesalla on viimein kasassa osallistumisoikeus SM-kisoihin!!! Kaupan päälle vielä valionarvo.

Ensimmäinen rata sunnuntaina meni vähän pelasteluksi ja huuto-ohjaamiseksi, mutta helpolla radalla Riesa löysi itsensä oikeille esteille. Pysäytin kaikki kontaktit huolella. Tällä radalla sija 2. ja SERT-A -> FI AVA.

Toinen rata oli profiililtaan tosi tyhmä, ansaesteita kaikkialla ja Riesa ei tunnetusti ole niiden kanssa kovin hyvä... Tämä oli kuitenkin ihan mielettömän hyvä rata meiltä, en yhtään panikoinut tuplaa eikä Riesa miettinytkään mitään ansaesteitä! Jos vaan pystyisi hieman useammin noin ehjään suoritukseen. Kontaktit pysäytin taas huolella, sillä en halunnut pääsiäisen katastrofin uusiutuvan... Riesalla on muutenkin TSAUn hallissa ehkä hieman väärä mielentila kontakteille, kun on niin usein juuri siellä saanut vain baanata läpi.
Toisella radalla sijoitus 3 ja tupla plakkarissa!

Onnistuminen kasvatti taas luottoa omaan osaamiseen. En ennen viikonloppua millään uskonut, että pystymme näin lähellä kesää enää juoksemaan tuplaa. Liikaa paineita ohjaajan kisapäälle, eikä Riesakaan ole mikään kaikista tulosvarmin koira. Näin sitä näköjään voi yllättää itsensäkin aina joskus.

Maanantaina juostiin Jennan treeneissä. Meinasin jo radan nähdessäni tippua tuolilta, ei pelailtu ihan omalla mukavuusalueella. Olin vielä itse tosi pahassa räkätaudissa, mutta onneksi Riesa paikkaili hyvin.

Loppua kohden hyydyin aika pahasti ja Riesallakin selkeästi vaikutti edellisen päivän kisat. Päästiin kuitenkin loppuun asti, vaikka olin varma, että päästään juuri ja juuri puoliväliin.
8-11 yllätti sujuvuudellaan, Riesa irtosi tosi makeasti putkeen ja itselläni oli jopa hyvin aikaa ehtiä 11 takaakiertoon. Pöytä ja puomi eivät olleet linjassa, joten ohjaajalle saatiin vähän pujottelutreeniä. Videolta katsottuna sillä alueella on vielä aika paljon treenaamisen varaa...

Tuplaa mä metsästän

Tuurikaan ei ole meidän puolella arvokisaprojektin suhteen. Viime vuoden tuurinolla karsintoihin taisi viedä kaiken hyvän tuurin useamman vuoden ajaksi.

Yhteistyö sujuu tosi hyvin tällä hetkellä, alkuvuodesta oli hieman vaikeampia hetkiä, mutta tällä hetkellä nolliakin tippuu tasaiseen tahtiin. Vaan ei kahta peräkkäin... Naurettavan monta kertaa ollaan käyty todella lähellä. Myöskään voittoa ei ole näkynyt, mikä on vähän naurettavaa tuon koiran vauhdeilla :D Mutta niitä varten pitäisi tehdä niitä nollia oikeissa paikoissa. Voitot ovat kaatuneet mm. viimeiseen rimaan yms. hauskaan.
Tupla jäi pääsiäisenä Riesan elämän ensimmäiseen puomin kontaktivirheeseen. Ei sitten parempaan paikkaan sekään osunut. Oma moka, kun en ollut pitkään aikaan kunnolla kisatilanteissa pysäyttänyt alastuloja eikä reeneissäkään niitä oltu sen suuremmin vahvisteltu. Yhdet vahvistustreenit ja sen jälkeen kisoissa oli todella näppärät kontaktit. Tämän jälkeen todellakin muistan olla tarkempi ja johdonmukaisempi... Kantapään kautta.

Tässä yhdet kisavideot n. kuukauden takaa. Hyppäriltä nolla, vaikka aika hölmöltä näytti :D Riesan mielestä ei todellakaan ruveta kahta kertaa kääntymään peräjälkeen. Ekalta rimafemma ja tokalta keppien huolimattomuusfemma.
Hyvin näkyy videoilla myös se, miten mulla lähtee aina toinen käsi valsseissa  minne sattuu... Jännästi Riesa aina lukee sen, ja levauttaa hypytkin ihan väärään suuntaan.



Viikkotreeneissä ollaan käyty normaalisti, itsenäisesti ei olla nyt ehditty käydä ollenkaan. Ville Liukka kävi kouluttamassa meitä helmikuun lopussa. Olin aivan surkea näissä treeneissä, rytmitys tuntui ihan vieraalta asialta! Jennan yksäreitäkin mahtui maaliskuuhun peräti kahdet. Parin viikon päästä uudestaan.

Jennan opeissa

Maanantaina taas Jennan yksärillä. Näitä on nyt säännöllisesti pidemmän aikaa, tuo tosi paljon lisämotivaatiota. Tänään meni oikein kivasti. Välissä oli omat rytmitykset hukassa ja lähetykset naurettavan huonoja, mutta ne saatiin nopeasti korjattua. 14-18 väli olisi vielä vuosi sitten ollut meille mahdottomuus, nyt se meni ongelmitta ensimmäistä yritystä lukuunottamatta. Mahtavaa joka treeneissä huomata, että ihan oikeasti mennään eteenpäin.

Alussa oli vähän samaa teemaa kuin viimeksi, tätä vain piti vahvistaa tosi paljon enemmän. Ensin R tuli ykköshypyn ohi puomin puolelta, ja kun otettiin lähetykseen askel mukaan, niin ohi mentiinkin seinän puolelta. Jätettiin askel pois ja palkattiin pari kertaa niin lähti sujumaan. Noita pitää treenata, koiran pitää poimia se ensimmäinen hyppy, vaikkei se nokan edessä olisikaan.

Seuraavaksi puututtiin putkijarruun. Meillä sen ongelma on lähinnä se, että sitä ei ole :D Ollaan palkattu sitä viimeksi kesällä, joten jostain syystä oli vähän unohduksissa. Ohjaus laitettiin myös ihan uuteen uskoon. Kunnon jarru putken suulla, liike pysähtyneenä kun koira menee putkeen. Kääntyi joka kerta hyvin, myös luukuttamisen jälkeenkin. Eiköhän me näillä jatketa...

Puomia kellotettiin, paras suoritus oli jotain 1,75s luokkaa, mikä on ihan sellainenkin että maailmallakin pärjäisi. Riesan treenipuomi on kuitenkin ihan superhuono. Sitä ei kellotettu, mutta heittämällä yli kahta sekuntia. Tähän saatiin todella yksinkertainen ratkaisu, pienellä hetsaamisella ja kehumisella Riesalla pysyi puomitkin hyvinä. Pitäisi aina muistaa vaatia ne hyvät suoritukset, Riesa osaa kyllä. Muuten Riesan puomi sai kovasti kehuja, näkyy että koira tietää selvästi mitä tekee :)



Sunnuntaina käytiin juoksemassa kisat tsaun uudella pohjalla. Tykkäsin pohjasta kovasti, me ei vaan ikinä onnistuta kummassakaan Turun halleissa :D
Riesalla on kasvanut itseluottamus viimeaikoina tosi paljon, minkä vuoksi se tekee aika paljon enemmän itsenäisiä valintoja... Ehdottomasti positiivinen ongelma, vielä kun muistaisin ohjata tätä uutta Riesaa! Ekalla radalla Riesa haki aan keppien takaa, en ottanut riittävästi haltuun... Toisella radalla taisin takaakiertoon lähetyksessä hieman peittää siivekettä, joten Riesa kävi hakemassa aika kaukana olleen pituuden :D En osaa olla noista edes harmissani. Hyvä vaan, että koira menee edes johonkin vaikka ohjaaja ei anna selkeitä ohjeita. Aikasemmin Riesa jätti tekemättä, jos ei selvästi kerrottu. Nyt vaan muistan itse ohjata jämäkämmin ja vahvistaa treeneissä ansaesteiden ohituksia.

Hyppärillä oli supervaikea alku, siinä syntyi myös monia vaaratilanteita... Meille siitä alusta myöskin hyl. Muuten radalla sai vaan juosta kovaa, se oli vaihtelun vuoksi oikeastaan aika kivaa.
Viimeinen rata oli melkoisen hankala. Meille tästä keinufemma ja okserin rima alas. Keinulle täytyy nyt oikeasti tehdä jotain... Toki tuomari oli todella tarkka keinun suorituksesta, mutta en voi luottaa siihen, että kohdalle osuisi lepsu keinutuomari. Etenkin jos joudun itse irtoamaan eteen, niin keinunkin suoritus muuttuu melkoisen lennokkaaksi. Ajattelin ennen kesää palata keinun kanssa tosi paljon taaksepäin, ja lähteä opettamaan 4on tekniikalla keinua. Sitä ennen pitäisi vaan saada ne viimeiset nollat, sillä en halua lähteä keskeneräisen keinun kanssa kisaamaan. Seuraavalla Jennan yksärillä paneudutaan keinuun, toivottavasti silloin saataisiin tähän touhuun joku selkeys.

Omatoimitreenejä

Jennan yksärin jälkeen olen yllättänyt itseni, ja käynyt tekemässä kahdet etukäteen suunnitellut omatoimitreenit. Olen myös piirtänyt ylös muutamankin kuvion, joita täytyy ehdottomasti käydä treenaamassa. Treenilista ei meillä ihan hetkessä lyhene, joten ratakuvioita saa jatkossakin piirtää yhden jos toisenkin.

Jennalta saatiin kotiläksyksi ansaesteiden ohittaminen (alemmassa kuvassa mutkaputki + kaksi edessä olevaa hyppyä). Näitä käytiinkin heti torstaina tekemässä. Riesa baanatti parikin kertaa ansaputkeen kun otettiin vauhtia hieman pidemmältä. En valitettavasti saanut treenejä videoille, mutta huomasin ilman sitäkin kääntäväni koiraa tosi huonosti. Ei varsinaisesti auta vaikka yrittää rytmittää koiraa ja ottaa haltuun, jos ei samalla myös oikeasti käännä. Heti kun käänsin jo jaloilla voimakkaasti sekä tehokkaammin rintamalla, alkoi koirakin tulla mukaan ohjaukseen. En luota näihin yhtään, joten lisää treeniä!

Lisäksi tehtiin nopeat keppi-putki erottelut. Nämä meni niin hyvin, että olen melko varma ettei Riesa huomannut koko putkea. Avokulmasta tämä on varmasti vaikeampi, se jäi vielä treenilistalle. Samalla kokeilin pari poispäinkääntöä kepeiltä hypylle. Ollaan pari kesää sitten treenattu näitä paljon putkille, eikä hypynkään kanssa ollut mitään ongelmaa.

Sunnuntain treeneissä oma ratasuunnittelu ei toiminut ollenkaan. Olin tehnyt lyhyeen pätkään parikin ansapaikkaa, mutta Riesa ei edes katsonut niihin. Jälkikäteen ymmärsin mikä mätti, mutta tulipa nuokin kuviot nyt treenattua! Itsekin opin jotain ratasuunnittelusta.
Samalla treenikerralla nopeat keppikulmatreenit. Riesalla on aina ollut tosi huono veto kepeille, mutta nyt kaukaa lähettämiset sujuivat varsin mallikkaasti. Minulle itselleni vaikeita ovat olleet lähetykset, joissa koira on keppien puolella ja itse ulkopuolella, tällä kertaa nekin sujuivat näppärästi. Lisäksi Riesa pujotteli seinää päin ahdistumatta, hieno Riekku!



Valitettavasti meiltä on jäänyt jo kahdet viikkotreenit väliin, josko taas ensi viikolla. Sunnuntaina kisataan. Pieni tupla-ahdistus painaa takaraivossa, mutta yritetään työstää se pois alta.

Jennan yksäri

Tänään käytiin juoksemassa Jennan yksärillä. Tai oikeastaan Riesa juoksi, treenin kohteena kun oli mm. kauko-ohjaaminen, ensimmäisellä treenipätkällä ei tarvinnut itse juuri liikahtaa.

En suoraan sanottuna uskonut ollenkaan, että Riesan saisi kovin helposti napsimaan esteet matkalta jos itse vain seison paikoillani. Näitä on ollut tarkoitus treenata ikuisuus, mutta enpä ole koskaan saanut aikaiseksi. No, eipä se sitten lopulta kovin hankalaksi osoittautunutkaan. Pari kertaa palkattiin lyhyeltä matkalta ja sitten siirryttiin jo nelosen luo kutsumaan. Onnistumisprosentti sata, eli kai tuo ihan hyvin meni!

Vitosella Riesa valahti ekalla kerralla putkeen. Tajusin tässä, miksi vihaan peruskäännöksiä niin paljon. Riesa lähtee tosi helposti lenkittämään vaikka rytmittäisinkin oikein ja irtoaa sitten vähän minne sattuu. Tähän otettiin vastakäsi mukaan, niin käännös sujui ihan itsekseen. Kokeiltiin samaan myös vastakäännöstä, mutta Riesa kääntyy vastakäännäksessä niin tiukasti, että ajallisesti se taisi olla n. 30 sadasosaa hitaampi. Välistä ohjasin koiran pari kertaa ihan tarkoituksella putkeen, ja jopa niiden toistojen jälkeen se kääntyi vastakäden kanssa hienosti. Tämäntyyppiset ansaesteet tuli meille kotiläksyksi ja lähdetään näitä ansaesteiden ohituksia nyt työstämään.

Päällejuoksut sujui tosi hienosti, kukapa olisi vuosi sitten uskonut... Toki kulmat oli tuossa helpohkot, mutta siitä huolimatta teki aika huipusti.
Esteelle 14 koitin heittää ensin pelkällä vedolla, mutta ihan Riesa lähti sillä hakemaan hyppyä takaa. Lähdettiin tekemään siihen puolivalssia, ja Riesa luki ihan äärettömän hyvin ohjausta tuohon. Ihan pienellä liikkeelläkin koira oli ohjauksessa mukana.

Tykkäsiin taaskin Jennan koulutuksesta ja joka kerta ollaan saatu aika isoja oivalluksia! Tästä on taas hyvä jatkaa positiivisella fiiliksellä.

 Viikonloppuna käytiin myös kisaamassa ilman tuloksia. Eka rata oli tosi hyvä, mutta Riesa kävi hakemassa todella kaukaa yhden ylimääräisen hypyn mukaan. Varmaan se vastakäsi olisi tämän pelastanut, mutta en todellakaan olisi voinut edes arvata, että Riesa käy niin kaukaa hypyn poimimassa. Tosi kiva rata kuitenkin, en varmistellut yhtään vaan mentiin kovaa ja tuota kohtaa lukuunottamatta jopa huolella. Toka ja vika rata meni vähän hakemiseksi, omat ohjausvalinnat ei täysin toimineet ja Riesakin oli aavistuksen sokka irti meiningillä menossa. Uusia kisoja vaan kuvioihin, kyllä ne vikat nollat sieltä vielä tulee.

Tekniikkaa

Viime postauksessa mainittu kontaktiprojekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen nyt kahdesti käynyt naksuttelemassa pelkkiä alastulon tarjoamisia ja tekemiseen on tullut eri asennetta jo nyt. Kokonaisia kontakteja ei olla näissä treeneissä tehty kuin ihan yhdet tai kahdet, joten vielä en osaa sanoa varmaksi, miten kontaktit lähtee taas rullaamaan radan osana. Nyt yksittäin tehtynä Riesa tekee hyvin ja vauhdilla koko puomin vaikka itse jään seisomaan puomin toiseen päätyyn. En ole käyttänyt vielä ollenkaan etupalkkaa, ja nyt olenkin hieman kahden vaiheilla sen suhteen. Alunperin ajattelin hakea etupalkan kanssa koiralle vielä sen ylimääräisen vaihteen päälle. Paikka on sille kuitenkin niin selvä, ettei juuri välitä minun sijainnistani ja vauhtikin on pysynyt toistaiseksi mukana. Olisikohan etupalkka kuitenkin vain turha liikkuva osa yksinkertaiseen juttuun?

Viime viikolla viikotreeneissä tehtiin eri tekniikoita pitkästä aikaa. Meille aika perusjuttuja, näitä on paljon vahvisteltu mutta ihan hyvä oli taas käydä läpi.

Vauhtia haettiin alussa ysin takaa, niin saatiin hieman realistisempi vauhti. Kakkosesteellä treenattiin niisto, peruskäännös, takaaleikkaus ja pyöritys oikean siivekkeen kautta (kai sitä jonkinlaiseksi valssiksi voisi sanoa :D). Missään ei mitään ongelmia, takaaleikkauksessa ekalla toistolla levähti vähän pitkäksi, mutta toisella oli jo sekin hyvä.

Neloselle tehtiin sakalainen, takaakierto-persjättö, pakkovalssi ja viskileikkaus. Riesa ei olisi ikimaailmassa vielä vuosi sitten taipunut tuosta kulmasta viskiin, mutta nyt siinä ei ollut mitään ongelmia! Ihana huomata näitä edistysaskelia jatkuvasti.

Seiskalle sylkkärillä ja valssilla, ysille sylkkärillä, poispäinkäännöllä ja vastakäännöksellä. Riesan sylkkärit on ihan pirun hyviä ja nytkin mietin, että miksen käytä niitä koskaan missään. Joskus junnuna Riesa teki tosi paljon ohjaustreenejä puilla, ja niiden kanssa sylkkäriä oli tosi helppo ja kiva pyöritellä. On siis ehkä yksi parhaiten selkärangassa olevista ohjauksista.  Sitten kun meillä on nollat tälle vuodelle kasassa, täytyy käydä juoksemassa parit teemakisat, joissa yritän vähän enemmän poistua mukavuusalueelta noiden ohjauksien suhteen.

Moni ehkä jo huomasikin, että viimeinkin blogin ulkoasukin vaihtui hieman vähemmän kesäiseen. Samalla levensin hieman tekstikenttää, mikä toivottavasti helpottaa lukemista ja kuvien katsomista. Tuulialle iso kiitos yläbannerista! Ulkoasun kuvat on tuttuun tapaan Maria Sorvalin ottamia.

Vuosikatsaus

Mitä tapahtui vuonna 2014? Päälimmäisenä vuodesta 2014 jää mieleen meidän mieletön edistys agilityrintamalla. Vuoden vanhoja agilityvideoita katsellessa iskee kylmä hiki otsalle, turhauttaa näin jälkikäteenkin katsellessa. Parin vuoden takaisia videoita en edes aukaise...

Alkuvuodesta treenattiin todella ahkerasti ja määrätietoisesti treenisuunnitelman kera. Treenaaminen alkoi näkyä myös yleisessä tekemisessä, vaikka suurin muutos entiseen olikin vain treenimäärän kasvaminen. Riesalla selkeästi palaset loksahtelivat paikalleen, ja se alkoi hienosti mm. hyppäämään päin! Myös Jennan koulutuksesta saadut opit aukaisivat monia lukkoja ja veivät eteenpäin, vaikka treenimäärä lähtikin laskuun. Luin kevään pääsykokeisiin, eikä sen jälkeen olla oikein vieläkään saatu treenitahdista kiinni. Heinäkuu pidettiin kokonaan taukoa, ja sen jälkeen molemmat saikkuiltiin vähän väliä ja töitäkin oli paljon, eikä hallille tullut hankittua sen vuoksi kausaria. Nyt olisi taas tarkoitus ottaa muutamaksi kuukaudeksi kuukausikortti, treenattavaa riittää!
Treenien puolesta vuosi olisi siis saanut olla paljon parempikin. Suurin osa vuodesta treenattiin harvemmin kuin kerran viikossa.

Kisakentillä sen sijaan viihdyttiin! Viime vuonna kisattiin todella paljon, ehkä liikaakin, mutta ollaan me edistyttykin! Riesa on nykyään paljon varmempi kisakoira ja ennen kaikkea todella paljon rennompi kaveri kisapaikoilla. Aikaisemmin se saattoi ottaa todella oudoista asioista painetta ja sen mielenliikkeittä oli hankala ennustaa. Koskaan ei tiennyt, onko käsissä irtoava Riesa vai päättääkö se pysyä tyystin kädessä vaiko kenties vetäistä sokan irti ja heittää koko homman ihan juoksenteluksi.
Myös oma kisapää on kehittynyt paljon, vaikka töitä on vielä tehtävänä. Erityisen iloinen olen karsintojen ensimmäisestä radasta, jonne osasin lähteä rennosti turhia jännittelemättä. Saman fiiliksen kun saisi tänäkin vuonna arvokisoissa.
Suuri kisamäärä on siis ehdottomasti ollut hyödyksi. Varsinkin kun siinä ohessa on treenattu tosi epäsäännöllisesti, niin koiraakaan ei ole rasitettu liikaa. Tämä vuosi mennään kuitenkin paljon rauhallisemmalla tahdilla.

Tulosten puolesta vuosi olisi saanut olla aika paljon parempikin... Vuoteen 2013 verrattuna nollaprosentti toki kasvoi räjähdysmäisesti, mutta ihan naurettavan alas se silti jäi. Muutosta parempaan on silti havaittavissa, sillä nyt syksyllä ja talvella lähes joka kisasta on haettu yksi nolla! Edellisen päivityksen jälkeen nollia on tullut vielä yksi lisää, Riihimäeltä haimme nollan kakkossijalla. Nollia on siis peräti 6 kasassa, enää uupuu tupla ja voitto. Viime vuonna tähän aikaan kasassa oli yksi nolla, joten tämän vuoden projekti näyttää huomattavasti paremmalta...

Aksan lisäksi tokoiltiin erittäin epäsäännöllisesti, treenattiin noutojuttuja ja lenkkeiltiin paljon. Muut lajit ovat jääneet aikalailla taka-alalle, mutta ehkä me vielä joskus sitä tokoakin tehdään... Noutojutut saa jäädä vain ajanvietteeksi, koekoiraksi tuosta ei paukkuarkuutensa vuoksi ole :( Olisin mielelläni käynyt suorittamassa ne taipparit, mutta en halua luoda muutenkin stressiherkälle otukselle lisästressiä paukkuihin siedättämisestä.

Mites sitten tälle vuodelle? Luonnollisesti halutaan puuttuvat arvokisanollat kasaan sekä viimeinen serti valioitumista varten.

Treenien osalta iso projekti on sokkarit, joita kohtaan tunnen suurta vihaa, mutta päätin oppia pitämään niistäkin. Erityisesti päällejuoksu/takaakierto-sokkari on aivan järkyttävän huonosti hallussa. Lisäksi peräkkäiset valssit on meidän ikuisuusongelma, niille voisi tehdä jotain.
Alkuvuodesta on myös pieni kontaktiprojekti. Riesalla on vähän lähtenyt kontaktien suoritus lipsumaan. (Fun fact: Riesa ei ole tehnyt elämänsä aikana yhtäkään puomin tai aan alastulokontaktivirhettä.) Se on pari kertaa kysynyt paikkaa puomilla ja suoritus ei muutenkaan ole ollut niin nopea kuin se on ollut. Totta puhuakseni kontakteja ei ole ajatuksella treenattu sitten alkeisopetuksen neljä vuotta sitten, joten jo on aikakin. Jos näillä treeneillä mentäisiin taas seuraavat neljä vuotta. :D
Keinu on toinen ikuisuusprojekti, se on ollut hieman liian hilkulla taas vaihteeksi.

Noin muuten toivottavasti ollaan molemmat tämä vuosi paljon terveämpiä kuin viime vuonna ja pidetään kivaa niin aksakentillä kuin kotonakin!

Riesa 5v!

Kääpiö on jo 5v! Vastahan me haettiin se Oulusta kotiin. Ulkonäkö tai käytös ei ole ihan hirveästi viidessä vuodessa muuttunut, katsotaan niitä sitten viiden vuoden päästä uudestaan...

Viidessä vuodessa on tultu aika pitkälle. Juuri sattumalta parin kaverin kanssa lueskeltiin vanhoja viestejä ja maileja, jestas millaisia urpoja silloin ollaankin oltu. Ihme, että meille on koiria edes myyty. Onneksi myytin, urpoudesta huolimatta Riesasta on ihan järkevä (joskin "järkevä" on tässä tapauksessa tulkittu aika väljästi :D) koiraeläin kasvanut.

Onnittelut pikkuketulle ja sisaruksille!