hei sillä laillahan se toimii

Kyllä tuosta ipanasta vielä tokopiski leivotaan. Huomaan yhä useammin miettiväni mm. ruudun ja tunnarin opetustapoja vaikka Riesanhan piti tokoilla vaan ne helpot alemmat luokat...

Tiistaina suunnattiin tokoilemaan Marian ja Remun luo. Käytiin siellä viimeksi kuukausi sitten ja ollaankin sen jälkeen treenattu ahkerasti. Edistystä on tapahtunut huimasti, kesän kokeet here we come.

Aloitettiin paikkamakuulla. Riesa ei ole koskaan tehnyt paikkamakuuta muun kuin Demin kanssa, mutta Remu ei näyttänyt häiritsevän. Riesa oli vähän liiankin kierroksilla koiria jättäessä, ja nousi kun lähdin palkkaamaan. Possu! Muuten taisi pysyä ihan hyvin. Ei välittänyt vaikka Maria kävi palkkailemassa ym. Remua.

 Maria heitti Remun sisään ja me aloitettiin seuruupätkillä. Riesa seuraa muuten hyvin, mutta lähtee keulimaan vähän turhan helposti. Viimeksi ongelmana oli jätättäminen, joten nyt pitäisi löytää joku kultainen keskitie. Sen lisäksi ruvetaan hiomaan käännöksiä ja vauhdin muutoksia.
Perusasennoissa Riesa taas possuili. Istui ihan vinoon. Erehdyin kerran palkkaamaan oikeasta kädestä, mikä nyt ei ainakaan auttanut. Treenilistaan siis suora perusasento ilman vartaloapuja.

 Luoksetulo toimii tosi kivasti. Ei olla juurikaan treenattu, mutta perusasentoonhan se tulee melkein mistä kulmasta vain (suoraan osuminen on eri juttu). Ainoa ongelma on ollut liian suuri vauhti. Homma ei oikein pelitä jos koira käy minun selän takana parin metrin lenkin viallisen jarrun takia.
Lisäksi pitää opettaa se kuuntelemaan.. Tärkeintä ei ole tehdä jotain kun minä aukaisen suun, vaan kuunnella ja toimia sitten. Jätän sen luoksetulossa sanomalla vain istu ja maahanmenossa maahan, yleensä se tekee sitten ihan päinvastoin.

Kotona ollaan treenattu liikkeestä seisomista ja likka handlaa homman ihan okei käsimerkin ja käskyn kanssa. Nyt vaan hiomaan käsimerkkiä pois.
Maahanmenoa ruvetaan tekemään vasta kun seisominen on kunnossa. Veikkaisin maahanmenon kuitenkin olevan Riesalle huomattavasti helpompi liike, koska maahanmeno on sille muuten tuttu.

Onnea Demi 10v.

 Deekun synttäripäivä alkoi kevyesti rähinällä, saldona rei'ät molemmissa ranteissa. Toivottavasti eivät turpoa samaan malliin kuin pohje. Voisi olla astetta mielenkiintoisemman näköistä.

Viisi päivää Turussa, kaksi yhteenottoa. Pari viikkoa kotona, sielläkin sama saldo. Päättelen, että epävarma Riesa aloittaa helpommin rähinän täällä, jossa jännittyneessä tilanteessa joku viidestä koirasta voi esim. haukahtaa, ja se on menoa sitten. Hu hu, mutta ainakin haba kasvaa kun roikottaa molemmissa käsissä yhtä rähjäävää tolleria...

Deekulla ei vielä ikä juuri päina. Naama on hieman harmaantunut, eikä se välttämättä enää juoksentele metsässä yhtä päättömästi. Muuten se painelee melko samalla tavalla kuin ennenkin. Kovilla pakkasilla tulee herkemmin kylmä, mutta onneksi takki auttaa siihenkin.

Kymmnen vuotta on opettanut aivan valtavasti, toivottavasti meillä on vielä monta samanlaista vuotta jäljellä!
Kiitos Viiville kuvan muokkaamisesta!

kaikki on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen

Kavereiden blogit täyttyvät tavoitepostauksista, joten ehkä meidänkin on aika rustata ensi vuoden tavoitteet. Joka vuoden lopussa on kiva kurkoitella kuuta, ja seuraavana vuonna keksiä huonoja tekosyitä sille, miksei mitään saatu aikaiseksi..

Tälle vuodelle ei juuri tavoitteita asetettu, Demille muutama nolla kolmosista. Kolme virallista starttia kisattiin, joista kaksi nollaa ja yksi hyl. Epävirallisilla radoilla tehtiin nollavoitot hallimestaruuksissa, nuorten avo SM'issä, seuramestaruuksissa sekä nuorten SM'issä. Lisäksi lunastettiin finaalipaikka juniori cupin finaaliin, joka kuitenkin kaatui Demin puhjenneeseen anaalirauhaseen.
Kokonaisuudessaan Demillä oli loistava eläköytymisvuosi, jatkossa mummo kisaa enää seuran epävirallisissa kisoissa mediluokassa.

Riesalle ei varsinaisia tavoitteita rustattu, mutta sen ensimmäisen vuoden tavoitteisiin kuului yleiset käytöstavat ja alkeet agilityssä, tokossa ja nomessa.
Päästiin tavoitteeseen, eli nyt täällä on teinikoira jonka kanssa on suht helppo kulkea missä vaan, ja jota voi pitää melkolailla huoletta vapaana. Lisäksi Riesa tosiaan hallitsee alkeet ja vähän enemmänkin kaikissa lajeissa.
Tänä vuonna Riesa käväisi pentunäyttelyssä, se oli ainoa tolleri, sai KP'n ja oli näinollen ROP-pentu. Virallisista kehistä haettiin EH. TollerRacessa kakara juoksi junnuluokan voittoon loistavalla ajalla.

Riesan ensi vuoden tavoitteet on rustattu sillä ajatuksella, että kaikki menee hyvin, ja treenimotivaatio säilyy hyvänä.

2011

• Tokossa kisavalmius. Yleisesti ALOn liikkeet kuntoon, ja sen jälkeen palkkaamattomuustreeniä. ALO1 siis tämän vuoden tavoite, ehkä jopa AVO..?
•  Koira taipparivalmiiksi. Eli Riesa on jollain keinolla saatava uimaan, ja sen jälkeen työstetään vesinouto. Hakuruutuun tungetaan damien lisäksi vaakkuja, ja isonnetaan aluetta. Myös oikeaan kaniin pitäisi tutustua.
• Jos Riesa kuvataan helmikuussa luuston suhteen terveeksi, jatketaan agilityä. Vuoden aikana olisi kiva saada koira kisavalmiiksi.
• Näyttelyistä 15kk jälkeen vähintään se H.

Näissä riittää tavoiteltavaa. Todennäköisesti tässä käy niin että tekemistä on liikaa, ja lopulta emme saa mitään aikaiseksi. Mutta ei se mitään, tärkein tavoite molemmille koirille on tietenkin terveenä pysyminen ja yhteinen hauskanpito. Jos siinä ohessa saadaan jotain tuloksiakin, se on aina plussaa.

too hot to handle

Riesa sai eilen hallilla tehdä ihan samaa pätkää kuin muut 1-2lk koirakot, koska olin liian laiska kehitellääkseni omia pätkiä.

 

Radan voi klikata isommaksi.

Tehtiin rataa jossain 3-7 esteen pätkissä, eikä oikeastaan mitään ongelmaa. 

Mutta voi vau millainen raivo ipanalla on syttynyt radalla! Se paahtaa ihan täysillä, ja sikailee toisinaan minkä kerkiää. Sikailusta voi olla montaa mieltä, mutta musta on tosi kiva että sillä on tuollainen asenne radalla. Perässä pysyminen on tietysti astetta vaikeampaa, kun sen vauhti ja itsevarmuus kasvavat jokaisella treenikerralla. Olen myös jatkuvasti myöhässä, hyvin usein huomaan sen jo menneen... Mutta kai sitä pitäisi olla onnellinen tälläisestä koirasta ja vaan opetella :D

 Toisella pikkupätkällä tehtiin lyhyitä pyörityksiä, jotka menivät myös tosi kivasti.

Päätin myös, että vajaa 1v on melko sama kuin 1v, ja Riesa sai tutustua keinuun. Joku lahjoittakaa sille aivot, jotka pysyvät menossa vähän kovemmassakin menossa... Sillä on niin hirveä hinku alastulolle 2on/2off asentoon, että ei se edes tajua keinun liikettä. Eli siis treeniä vaan.. Mutta ainakin sillä on hyvät kontaktit.

Teknisesti Riesa on tosi taitava, joillain alueilla jopa taitavampi kuin Demi, mutta joitain se ei hallitse juurikaan. Ei sen tietysti tarvitsekkaan, mutta nyt otetaan ne työn alle.
Takaaleikkauset on pakko noin nopean koiran osata. Putkilla menee yleensä ihan ok, mutta hypyillä tai muilla esteillä ei olla oikeastaan tehtykkään. En usko tämän olevan mikään vaikea asia, kunhan laitetaan vaan namialusta palkaksi.
Irtoaminen ja ylipäätään kaukana ohjaajasta työskentely on myös tärkeä taito.. Namialustaa taas vaan kehiin.
Muuta mä en itseasiassa keksikkään. Tietysti sillä on paljon esteitä opettelematta (muuri, pituus, kepit, rengas, keinu,a), mutta luulen että ne ovat tässä helpoin osuus..

Mutta ylipäätään haluan Riesasta itsenäisen ja estevarman koiran, joka on kuitenkin kuulolla.

Hallilla

Riesa oli maanantaina taas hallilla, ja Sanna pistettiin toistamiseen kameran taakse.


Ipana kehittyy koko ajan, ja oppii lukemaan rataa. Myös rimat pysyvät paikoillaan.
Mulla itellä on vaan opittavaa.. Riesasta saisi vielä ainakin tuplavauhdin irti jos en himmailisi turhia. Jos vielä oppisin käyttämään käsiä, niin aina paranee.

Vielä huomaa kuinka häiröherkkä kakara Riesa on. Toiselta puolelta hallia kuuluvat yllättävät äänet saavat sen heti hidastamaan vauhtia ja pörhistelemään, mukavat hajut kiinnostavat toisinaan liikaa jne..
Ipana täytti treenipäivänä 11kk, ja mitat ovat edelleen melko samanlaiset. Säkä 41cm (medi ♥), painoa n. 9.8kg.

pahempi toistaan

Olipas mielenkiintoinen viikonloppu. Saldona kamalat raamisisjäljet käsissä ja jaloissa, Demin rikkoutunut antura ja mulla kolme reikää pohkeessa.

Ei mene hyvin siis. Turussa oli melkein puoli metriä lunta, ja mä vähän riehutin punaturkkeja + kahta labbista pihalla. Demi juoksee, ja hyppää Riesan yli. Sitten ne olikin toistensa kurkussa. Riesa oli hetkellisesti jossain lumen alla, mutta sisupussi ei antanut periksi ihan helpolla.. Kiskaisin Demin niskasta ylös, ja siinä vaiheessa oli muutkin koirat jo kasassa. Potkin niitä pois, ja joku tikkas pohkeeseen. Epäilen Riesaa, koska jäljet on sen verran lähellä toisiaan. Ja toki jos joku labukoista olis napannu, niin saattais olla vähän rumempaa jälkeä..
Saatiin se kasa sitten selvitettyä, kun iskä tuli apuun. Demihän palautuu heti, ja Riesaa saa hetken palautella maan pinnalle.. Loppuillan ne oli kuitenkin ihan iisisti.

Yöllä olin menossa nukkumaan, ja ne oli taas toistensa kimpussa. Meinasi vähän paniikki iskeä, kun nukun alakerrassa, eikä sieltä kuule yläkertaan... Koitin ensin heittää Demin toiseen huoneeseen, mutta Riesa oli vähän turhan tiiviisti kiinni, ja jotenkin sain vaan tungettua Riesan toiseen huoneeseen ja paiskattua oven sen nokan edestä kiinni.
Sen jälkeen huomasin että Demi ontuu, ja olin ihan varma että nyt sillä on vähintään jalka poikki ja ties mitä. Kääntelin ja pyörittelin jalkaa, kunnes tajusin että mä ja koira ollaan molemmat ihan veressä.. Onneksi kyseessä oli vaan pieni haava anturassa, eikä sen isompaa. Loppuyö meni taas rauhallisissa tunnelmissa.

En nyt oikeasti yhtään ymmärrä noiden koirien käyttäytymistä, Riesa on yleensä tosi nöyrä ja Demi niin itsevarma ettei se pienestä käy päälle.
Viime kerralla Turussa niillä kävi myös vähän tunteet kuumina. Riesa rupesi yht'äkkiä rähjäämää Demille (joka onneksi pysyi käskyllä poissa), eikä Riesa meinannut palautua millään. Seuraavana päivänä ne ottikin matsia, mutta ne sai helposti erotettua..
Kotona ne on ottaneet yhteen kerran, ja siitäkin on jo vaikka kuinka kauan aikaa. Eli ilmeisesti Turku (vai muut koirat?) on joku ratkaiseva juttu tässä.

Ylipäätään Riesa on ihan kummallinen. Demi yleensä vaan rähjää (ei siis käy kiinni), ja palautuu ihan vaan karjaisusta. Riesa taas on heti hampaiden kanssa menossa, ja ihan raivopäinen. Onkohan se vaan niin epävarma teini, jonka vuoksi pelaa heti kovilla? Tai onko Demi menettämässä otettaan, vai mitä ihmettä täällä tapahtuu...

Jos/kun ne ottaa vielä yhteen, olisi varmaan fiksumpaa repiä Riesa ensin irti. Demille kun ei tosiaan tarvitse kuin karjaista, ja ehkä töniä vähän pois. Riesasta voi vaan olla vähän hankala saada otetta.. Ilman hampaanjälkiä siis.
Noh, toivotaan ettei tilanne enää toistu, ja tämä olisi joku Riesan/Demin ohimenevä uhmavaihe.