26. maaliskuuta 2010

Demin treenit ym.

Maanantain treeneissä tehtiin tämän näköistä pätkää. (voi klikata isommaksi) Rannikko oli pari viikkoa sitten kouluttamassa (me ei valitettavasti mahduttu mukaan kun oltiin jo viime kerralla), ja tehtiin samaa Rannikon rataa. Lopetettiin tosin jo kepeille 23.
Eipä ollu meillä juuri kehumista tällä radalla.. Muuten meni hyvin mutta 16-17 välistäveto epäonnistui koko ajan. Lisäksi mun oma liikkuminen oli kuin jostain hidastetusta filmistä. Ei ollut yhtään mulle sopiva rata muutenkaan, ja kun itse hidastelin, koirakin hidastelin, jolloin itse hidastin lisää jne. Ei hyvä. Loppuun sain kuitenkin itselle jonkun hyvän vireen päälle ja ihan kivasti saatiin kuitenkin tehtyä.
Puomin kontaktilla sekoilin taas. En sanonut käskyä! Tietystihän tuo juoksi suoraan läpi. Käskyn kanssa meni tosi hienosti. Yleensä nämä kun kontaktisekoilut ovat rajoittuneet vain kisoihin, ilmeisesti pää alkaa hajota enemmänkin..
Loppuun tehtiin vielä muutamalla hypyillä sylkkäreitä, sylkkäri sopii Demille tosi hyvin, joten mäkin voisin opetella sylkkärin vasemmalla kädellä..

Riesan kanssa ollaan käyty taas pari kertaa keskustassa, eikä autot jännitä ipanaa juuri lainkaan. Huomattavasti rennompi se on verrattuna edellisiin kertoihin. Uusien ihmisten ja koirien ohitus on hyvällä mallilla, vaikka treeniä vielä kaipaakin.

Viime sunnuntaina näytettiin Riesalle ensimmäistä kertaa variksen siipeä, ja hienosti lähti kantamaan alun ihmettelyjen jälkeen.

24. maaliskuuta 2010

Riesa 11vko

11vko, n. 4,3kg. Pieni rimppakinttu. 

21. maaliskuuta 2010

Turussa

Perjantaina pakattiin koirat autoon, ja painuttiin iskälle Turkuun. Riesa matkusti samassa laatikossa kuin Oulun reissulla, koska häkkiä ei olla vielä laitettu autoon. Kukaan ei vaan tajunnut sitä, että ipana on hieman kasvanut edellisestä autoreissusta. Kyllä se sinne mahtui, mutta pääsi myös melko vaivattomasti pois halutessaan. Pikkukettu yllätti, ja nukkui hienosti koko parituntisen automatkan. Kotimatkalle saadaan onneksi jo häkki autoon..

Turussa olikin sitten vastassa kolme labbista. Etukäteen hieman mietin, kuinka elämä viiden koiran kanssa lähtee rullaamaan.. Riesa oli aivan uskomattoman hieno. Labbikset tulivat hieman ryminällä päälle, mutta ipana vaan katseli että mitäs kavereita nämä ovat. Ei siis pelännyt, mutta ei oikein tiennyt miten niiden kanssa pitäisi käyttäytyä. Demihän tekee hyvin selväksi koska saa tulla lähelle, ja koska ei. Nämä kolme suorastaan kerjäsivät naskalihampaita korviin..
Reippaasti ipana tutki myös kämpän läpi, ei sitä näyttänyt juuri hätkäyttävän uudet asiat. Loistavaa.

Tänään käytiin ensimmäisen kerran lenkillä metsässä niin, että ipana kulki vapaana. Aikaisemmin on ollut vapaana vain omassa pihassa. Tässä on vieressa pieni metsä, ja tottakai me käytetään maastoja hyväksi.
Ajattelin alusta asti lähteä niin, että koira seuraa missä minä menen, eikä toisin päin. Nopeasti kakara tajusi, että jos jää tai lähtee liian kauas, kadottaa minut. Koira oli kyllä kokoajan näkökentässä, jos ipana ei olisikaan välittänyt mun menosuunnasta. Palkkailin lähelle tulemisesta, ja koitin muutenkin olla kiinnostava.

Kotona ollaan tällä viikolla tehty jotain pientä. Torstaina käytiin ekaa kertaa kunnolla keskustassa ja juna-asemalla. Riesa pelkäsi hieman autoja, mutta nappulan voimalla selvittiin siitäkin. Juna oli myös hieman pelottava. Ruokakaan ei meinannut maistua, kun jännitti niin kovasti. Rupattelin siinä sitten iloisesti ipanalle, ja heiluttelin namikättä, jolloin koko juna unohtui. Ihmisetkin olisivat niiin ihania, mutta ohitukset sujuvat koko ajan paremmin.
Illalla tehtiin vielä pikavierailu mummille. Sielläkin Riesa oli aivan uskomattoman reipas. Sinänsä oli jännä huomata, että uusi paikka oli sille paljon kiinnostavampi kuin uudet ihmiset. Se tutki ensin talon läpi, jonka hälkeen vasta moikkasi ihmisiä.
Leluksi sille annettiin Riesan kokoinen pehmolelu. Pikkukettu innostui siitä niin paljon, että juoksu pari kertaa pöydänjalkaa ja seinää päin..
Autossa se matkusti jalkatilassa. Hienosti osasi rauhoittua nukkumaan, vaikka alussa hieman jännää olikin.

Perjantaina käytiin Riesan saattamassa yhtä kaveria keskustaan. Autot olivat vieläkin jänniä, mutta huomattavasti rennompi se oli edelliseen kertaan verrattuna. Pitää nyt käydä useasti viikossa keskustassa, jotta ipana tottuisi autoihin ja ihmisvilinään.
Muutama koira on tullut vastaan lenkeillä, ja ne olisivat ipanan mielestä niin kiinnostavia. Toistaiseksi minä nameineni olen ollut kiinnostavampi, mutta ohitustreeniä pitää tehdä paljon.

Demin kanssa jäävien treenailu jatkuu.. Me ollaan varmaan liiaksi hinkattu yhtä jäävää, jonka takia se ei välttämättä ole skarppina, vaan tarjoaa käskyn kuultuaan sitä mitä ollaan eniten treenattu? Tänään lähti maahanmenokin rullaamaan paremmin, ilman vartaloapuja toimii taas. Pitää nyt ottaa samoihin treeneihin molemmat jäävät, jottei tule hinkattua vaan toista. On tää treenaaminen vaikeaa.
Oikeen muita liikkeitä me ei olla sitten treenattukaan. Mun tokoinnostus on jälleen kerran häipynyt jonnekkin, joten ei sitä nyt tule oikein treenattuakaan.. Kunhan lumet nyt sulaisi, niin olisi paljon helpompi treenattakkin.

Agikisoihin tekisi mieli nyt parin kuukauden tauon jälkeen.. Hieman on agin sarallakin ollut turhautumista, kun musta tuntuu ettei me oikein olla edistytty. Lisäksi pähkäilen Demin eläköitymisen kanssa.. Se tekee radalla hienosti, ja menisi helposti pari vuotta nuoremmasta. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että Demi on jo vanha. Alustavasti ollaan suunniteltu niin, että tämä kesä vielä treenataan ja kisaillaan. Katsellaan millaisessa kunnossa se pysyy. Tarkoitus olisi kuitenkin, että Demi nimenomaan jää eläkkeelle, ei joudu.
Riesan tulo hieman helpottaa Demin eläkkeelle jättämistä, mutta jos me ei enää ensi talvena treenata, ei mulla ole puoleen vuoteen agikoiraa. Pitää ilmeisesti etsiä jostain lainakoira.

17. maaliskuuta 2010

10vko


Ipana täyttää tänään 10vko. Painoa on tällä hetkellä 3,9kg, en yhtään tiedä onko se paljon/vähän ton ikäselle kakaralle, musta se on ainakin ihan hyvässä kunnossa. Kylkiluut tuntuu, muttei paista.

16. maaliskuuta 2010

Kuulumisia

Mä olin koko viikonlopun koulutusohjaajakurssilla (lopputenttikin meni muuten läpi, eli nyt sitä ollaan ihan virallisesti koulutusohjaajia), ja veli hoiti koiria. Vaikka raskas viikonloppu olikin, niin mulle kyllä tietyllä tavalla hermolomaa, kun ei tarvinnut kokoajan rampata ulkona ja vahtia mitä tuo yks kakara nyt saakaan suuhun.. : D
Teki kyllä varmasti Riesallekkin hyvää olla hetki erossa, se kun oli jo vähän semmonen perskärpänen kotona.

Mä ite olen taas vaihteeksi kuumeessa, joten Demin treenit jäivät maanantaina väliin. Sen sijaan ollaan Riesan kanssa treenailtu sisällä istumista, katsekontaktia ja hieman olen taas näyttänyt damiakin. Tosi kivasti tykkää likka tehdä, vaikkei tietysti keskittymyskyky riitä kovin pitkiin treeneihin. Kovasti itse jo odottelen ipanan kasvamista, ja kunnon treenejä. Pitää vaan muistutella itselle että hyvä pohja on kaiken perusta.


Tänään jossain kuumehouruissa keksin lähteä molempien kanssa remmilenkille. Ei välttämättä ollut mikään kuningasidea, kun ollaan lenkkeilty remmissä vain pari kertaa.. No mutta menoksi. Tekisi mieli liimata Riesaan joku "ei ole yleistä omaisuutta" - lappu, kun melkein jokainen ihminen tuntuu olevan sitä mieltä että juuri hänen on tarpeellista ja pakottavaa rapsutella pentua jota selvästi yritetään opettaa...

Alkulenkki meni ihan häsellykseksi kun joku nainen tulee lupaa kysymättä rapsuttelemaan Riesaa kun ohjaan sitä namilla eteenpäin. Vaikea siinä on enää sanoa et painuisitko ystävällisesti jonnekkin muualle, kun pentu on jo kainalossa. Kohta se pentu oli jo sylissäkin, siihen kyllä kysyttiin lupa. Ikävä kyllä pentu oli sylissä ennen kuin ehdin vastata. Täytyyhän pennun päästä tapaamaan vieraita ihmisiä, mutta mielummin päästän sen tutustumaan ihmisiin silloin kuin ei ole ohitustreeni kesken.

Noh, saatin pentu takaisin maankamaralle, kuunneltiin hetki selityksiä siitä kuinka koiran pitäisi päästä asumaan maalle, ja sitten jatkettiin. Riesa kulki ihmeen hyvin remmissä, eikä roikkunut Demissäkään koko aikaa. Demikin osasi ihan hyvin kulkea pennun kanssa, vaikka välillä koittikin härkkiä Riesaa.


Demin kanssa ollaan tokoiltu pariin otteeseen. Välitettavasti en kirjoittanut niitä ylos, joten en muista kovinkaan tarkasti.. Liikkeestä seisominen on hyvällä mallilla, nyt ollaan ilmeisesti treenattu sitä hieman liikaa kun ei liikkeesta maahan meinannut onnistua ollenkaan. Tarjosi kokoajan seisomaan jäämistä. Kun olin koko viikonlopun kuunnellut hokemaa "kolmas toistaa opittua", niin otettiin ihan perusmaahanmenoja. Yksi jäävä myös, reilulla vartaloavulla. Pitää treenata molempia, on se kumma jos ei kahta jäävää saada samaan aikaan kuntoon. Luoksetulo on ihan jees. Hieman vino perusasento joskus, mutta tehdään nyt vain lyhyillä matkoilla peruasentoon ohjaten. Ehkä se siitä.

Blogissa näkyy vain Riesan kuvia yksinkertaisesti siksi, etten koskaan jaksa raahata kameraa mukaan lenkille.. Peruspokkarilla kuvien ottaminen ei houkuta, ja tuota toista on vaikea kuljettaa jossei huvita raadata mitään ylimääräisiä laukkuja lenkille.

11. maaliskuuta 2010

Demin treenit ja Riesan kuulumisia

Demillä oli taas maanantaina agitreenit, teki sillekkin ihan hyvää saada tehdä mun kanssa kahden.

Tämän näköinen helpohko radanpätkä. Sai ainakin juosta. Eipä tässä mitään ongelmia, vitosputkeen haki hyvin, vaikka jäinkin melkoisesti taakse. Mitä sitä turhia juoksemaan.. A'alla pysähtyi hyvin, kerran sikaili ja tuli läpi, josta palautin. 13-15 kääntyi aluksi hieman huonosti, mun oma liikkuminen oli aivan totaalikaameeta tommosessa pikkukohassa. Muuten ihan jees. Toisella radalla treenattiin poispäinkäännöksiä, saksalaisia ja jaakotuksia. Toimiihan ne, mutta kisakentillä niitä ei näy.. Ehkä ensi kisoissa...

Riesa täytti eilen 9vko. Uskomattoman reipas on pikkulikasta kuoriutunut. Päivät menevät kutakuinkin niin että kuudelta ylös, ruokaa ja ulos. Päivällä nukutaan ja huudetaan yksinolo ja iltapäivällä/illalla sitten juostaan kämppää ympäri pari tuntia, nukutaan tunti, ja taas mentiin... Energiaa ei pikkulikalta ainakaan puutu. Ulkona laajennetaan kokoajan tutkimusaluetta, eikä Riesa ole ihan niin kiinni mussa kuin vaikka vaan muutama päivä takaperin. Luokse se tulee kumminkin hienosti käskystä.

Riesa 9vko 1pv, painoa erittäin epäluoettavan vaa'an mukaan 3,3kg

Vähän ollaan treenailtu istumista, ja se sujuukin jo ihan hyvin käsiavun kanssa. Muitakin juttuja pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta opettelemaan, vaikka ei meillä mikään kiire noiden kanssa ole. Pääasia että oppii pysymään lähellä ja tulemaan luokse, nyt alussa.
Remmilenkillä käytiin tänään ensimmäistä kertaa. Piipahdettiin vaan tuossa lähikulmalla, ja alun jälkeen neiti kulki ihan hyvin. Loppulenkistä vaan joku idiootti päätti vähän vihellellä somalle kakaralle, ja kun tuo on pillitetty aina ruokakupille... Tämä järjen jättiläinen sitten vielä mietti, miksen päästä sitä moikkaamaan vaikka se selvästi haluaa.. Noh eipä mitään, sain Riesan huomion käännettyä ihan hyvin itseeni vilauttamalla vähän nappulaa. 
Yksinollessa huutaminen on vähentynyt paljon, ehkä se siitä kun vaan tarpeeksi usein huudattaa...
Pantaankin on alettu jo tottua, olen pitänyt sitä nyt melkein kokoajan, lukuunottamatta öitä ja yksinoloja. 



6. maaliskuuta 2010

Kädet naarmuilla

Riesa alkaa pikkuhiljaa kotiutua, ja ollaan jo opittu kaikennäköistä toisistamme.
Mun sormet on ipanalle selvästi joku ykkösjuttu, se saattaa rauhallisesti mutustella jotain omaa leluaan ja yllättäen hyökätä käsien kimppuun, vaikka itse istuisi vain rauhallisesti vieressä. Kun näytin sille muutamaa uutta lelua, ei kakara välittänyt niistä mitään. Piti vain päästä upottamaan naskalihampaat käsiin.
Muutenkin viihtyy lähellä, ja jos istun jalat ristissä maassa se tulee usein syliin. Uskaltaa se silti irrota tutkimaan ympäristöä, eli mikään perskärpänen se ei ole.

Ulkona ollaan käyty monta kertaa päivässä. Tutkimusmatkat vievät Riesan välillä hieman turhankin kauas, mutta pikkuinen ei tunnu olevan moksiskaan vaikka se huitelisi toisella puolella pihaa. Olen palkannut sitä lähellä olemisesta sekä luoksetulosta, ja nyt hakeutuukin paremmin mun luokse jos lähden kävelemään muualle.
Kaulapanta on tosi ällöttävä. Vaikka Riesa onkin ulkona vapaana, niin koen helpommaksi pannan pitämisen, ettei aina vieraan ihmisen ym. mennessä ohi tarvitse kaapata kakaraa syliin.


Ruoka maistuu selvästi jo paremmin, koiralapsi sekoaa ihan totaalisesti kun huomaa että kannan ruokakuppia. Raukalla on vaan ruoka aina myöhässä, sen nappulat turpoavat paljon kauemmin kun muut mun tuntemat nappulamerkit, enkä mä koskaan muista sitä.

Ääntä lähtee paljon.. Mulla on Riesalle kompostiverkoilla rajattu iso aitaus mun huoneessa, jossa se viettää yöt ja yksinolot (muuten Demi ei saisi olla hetkeäkään rauhassa, kun kakaraa pitää vahtia..). Me ollaan harjoiteltu pikkupätkiä yksinoloa, mutta tänään laitoin sen sinne nukkumaan. Kakara oli herännyt kahdeksalta, käynyt ulkona, riehunut ym. Puoli kymmeneltä se oli aivan nukahtamispisteessä, joten laitoin sen aitaukseen. Kuvittelin sen huutavan ehkä hetken, ja sitten nukahtavan.
Tunnin putkeen huutamisen jälkeen totesin, että onpa sillä inhottava ääni. En halua opettaa sitä siihen, että huutamisella saavuttaa jotain, joten annoin huutaa..
Puolentoista tunnin jälkeen mietin, että voikohan koiralta lähteä ääni. Jossain välissä se hiljeni, ja varmaan nukkuu nyt pitkään.
Maanantaina sen pitäisi olla yksin 6 tuntia (koulupäivä), ja toivon ettei se huuda samalla tavalla silloinkin.

Demin kanssa sujuu hyvin, Riesa ymmärtää ettei Demissä voi roikkua. Varsin turhauttavaa se Riesasta ilmeisesti on. Se hyppii pikkumatkan päästä Demistä ylös alas ja ärisee..
Huvittava otus.

5. maaliskuuta 2010

Riesa

Kuten monet tutuista jo tietävätkin, meidän lauma kasvoi eilen pienellä tollerinalulla. Riesa eli Wildanas Too Hot To Handle haettiin Oulusta, eli pitkä ajomatka oli pikkuisellakin. Tulevaisuudessa Riesan lajeina ovat ainakin agility, toko ja nome. Katsellaan sitten miten pitkälle rahkeet riittävät missäkin lajissa..

Automatka sujui paljon odotettua paremmin, eikä ipana huutanut kuin ensimmäisen vartin. Sitten se rupesi nukkumaan omassa laatikossaan. Välillä hereillä ollessa se matkasi mun sylissä, ja siinäkin pystyi hyvin rauhoittumaan.
Kotona jännitin kovasti sitä, miten Demi suhtautuu Riesaan. Ei onneksi mitään ongelmia, vähän se oli ihmeissään ja varoi. Nyt aamulla on jo innostuttu hieman leikkimäänkin.

Eka yö meni hyvin, odotin jonkinsortin huutoa kun katoan yläparvelle ja Demi petiinsä. Riesa vain hieman katseli ympärilleen, vikisi vähän, ja sitten simahti. Aamulla huuto olikin jo hieman toista luokkaa, taisi koko talo herätä kuuden aikaan.. :D Nyt kämppää tutkittiin jo aivan eri tavalla kuin illalla.
Mun oli jätettävä kakara pentuaitaukseen, että pääsen Demin kanssa ulos. Äänestä päätellen se ei ollut pikkuneidistä kovin hyvä idea. Äiti oli onneksi vielä kotona, joten kakara hiljeni nopeasti.

Ruokaa se on syönyt ihan hyvällä ruokahalulla, vaikkei se selvästi mikään hirmuisen ahne ole. Hädätkin tehdään yleensä paperille, tai jopa ulos. Ollaan oltu vasta pari kertaa ulkona, siellä vaan tuppaa olemaan koiralapsen mielestä niin kylmä ettei voi tehdä muuta kuin juosta ympyrää. :D

Aika näyttää mitä kakarasta kasvaa, mutta ainakin se vaikuttaa oikein mukavalta koiranalulta.