Mun sormet on ipanalle selvästi joku ykkösjuttu, se saattaa rauhallisesti mutustella jotain omaa leluaan ja yllättäen hyökätä käsien kimppuun, vaikka itse istuisi vain rauhallisesti vieressä. Kun näytin sille muutamaa uutta lelua, ei kakara välittänyt niistä mitään. Piti vain päästä upottamaan naskalihampaat käsiin.
Muutenkin viihtyy lähellä, ja jos istun jalat ristissä maassa se tulee usein syliin. Uskaltaa se silti irrota tutkimaan ympäristöä, eli mikään perskärpänen se ei ole.
Ulkona ollaan käyty monta kertaa päivässä. Tutkimusmatkat vievät Riesan välillä hieman turhankin kauas, mutta pikkuinen ei tunnu olevan moksiskaan vaikka se huitelisi toisella puolella pihaa. Olen palkannut sitä lähellä olemisesta sekä luoksetulosta, ja nyt hakeutuukin paremmin mun luokse jos lähden kävelemään muualle.
Kaulapanta on tosi ällöttävä. Vaikka Riesa onkin ulkona vapaana, niin koen helpommaksi pannan pitämisen, ettei aina vieraan ihmisen ym. mennessä ohi tarvitse kaapata kakaraa syliin.
Ruoka maistuu selvästi jo paremmin, koiralapsi sekoaa ihan totaalisesti kun huomaa että kannan ruokakuppia. Raukalla on vaan ruoka aina myöhässä, sen nappulat turpoavat paljon kauemmin kun muut mun tuntemat nappulamerkit, enkä mä koskaan muista sitä.
Ääntä lähtee paljon.. Mulla on Riesalle kompostiverkoilla rajattu iso aitaus mun huoneessa, jossa se viettää yöt ja yksinolot (muuten Demi ei saisi olla hetkeäkään rauhassa, kun kakaraa pitää vahtia..). Me ollaan harjoiteltu pikkupätkiä yksinoloa, mutta tänään laitoin sen sinne nukkumaan. Kakara oli herännyt kahdeksalta, käynyt ulkona, riehunut ym. Puoli kymmeneltä se oli aivan nukahtamispisteessä, joten laitoin sen aitaukseen. Kuvittelin sen huutavan ehkä hetken, ja sitten nukahtavan.
Tunnin putkeen huutamisen jälkeen totesin, että onpa sillä inhottava ääni. En halua opettaa sitä siihen, että huutamisella saavuttaa jotain, joten annoin huutaa..
Puolentoista tunnin jälkeen mietin, että voikohan koiralta lähteä ääni. Jossain välissä se hiljeni, ja varmaan nukkuu nyt pitkään.
Maanantaina sen pitäisi olla yksin 6 tuntia (koulupäivä), ja toivon ettei se huuda samalla tavalla silloinkin.
Demin kanssa sujuu hyvin, Riesa ymmärtää ettei Demissä voi roikkua. Varsin turhauttavaa se Riesasta ilmeisesti on. Se hyppii pikkumatkan päästä Demistä ylös alas ja ärisee..
Huvittava otus.
Riesa kuulostaa kyllä ihan samalta kuin Riimi pienenä. :) Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä se huuto ehkä joskus loppuu, kun riittävän monesti huudattaa... Tsemppiä kovasti riiviön kanssa! Toivotaan, että myös ne monet hyvät puolet ovat äidiltä periytyneet!
VastaaPoistaOnpas suloinen pieni tollerinalku! :)
VastaaPoista