28. tammikuuta 2011

tee-se-itse

Valtavasta pahvilaatikosta piti tulla tokohyppy. Ei muuta kuin mattoveitsi käteen ja hommiin. Ei muuten ollutkaan ihan niin yksikertaista.. Noh, onneksi jeesusteippi pitää kasassa lähes mitä vain, ja hypystä puuttuu enää vain yksi jalka.
Treenaamista se ei tietenkään estä, koska hökötys pysyy jotenkuten pystyssä. Riesalla kesti hetki tajuta, että sen yli tosiaankin hypätään. Sen jälkeen sujuikin varsin mallikkaasti. Riesa jää melko luonnostaan seisomaan hypyn jälkeen, ja hetken naksuttelun jälkeen saatiin liike tosi hyvälle mallille.

Aloiteltiin myös kaukoja! Olin laiska ja päätin, että opetan seisomisen vasta jos (kun!) päädytään ylempiin luokkiin. Avo-kaket on Riesalle niin helppo juttu, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Ehkä opetan sille ne joskus uudestaan takajalkatargetin kera!
Vaihdon sujuivat siis varsin ongelmitta, välimatkaa 1-2m. Nyt vaan lisää etäisyyttä.
Sunnuntaina Turussa käytiin reenailemassa rantsussa, porukkaa oli melko paljon ja ipana oli kamala. Heti kun otin siltä remmin pois, kettu lähti innoissaan painamaan rantsua ympäri.. Ei mennyt ihmisten luo, kunhan halusi spurttailla. Tuli kyllä käskystä takaisin.
Itse tein sen virheen, että lähdin melko kylmiltään seuruuttamaan. Tulihan tuo mukana, mutta melko matkalaukkuna. Käännökset valui, ja katse harhaili. Huoh. Mutta tästä opittiin, että ensin sen kanssa pitää tehdä jotain pikkujuttuja!

Hetken reenailun jälkeen pikkuketulla syttyi lamppu pässä, ja se liimautui vasempaan jalkaan kiinni. Sen jälkeen olikin astetta perempaa seuruuta, vaikkei parasta Riesaa kuitenkaan.
Luoksetulo ja jäävät ok, mutta videolta paljastuu vartaloavut! Höh, oma liike siis syyniin!

25. tammikuuta 2011

mieletön

Wow, mikä Riesa!
Rata eilen oli ylläoleva, miinus kymppihyppy. Koitin alusta asti asennoitua niin että Riesa kyllä osaa, pitää vain luottaa. Menin 1 ja 2 hyppyjen väliin, tarkoituksena tehdä valssi ennen kolmoshyppyä. Riesa lähti niin pirun kovaa mun liikkeeseen että valssasin vasta joskus kun R oli riman päällä... Eihän sellainen tuota käännä yhtään, joten ipana taisi päätyä neloshypylle asti :D Tosi hienosti se kuitenkin irtosi, joten ei muuta kuin nakkia naamaan ja uudestaan. Nyt muistin jopa aloittaa sen valssin oikea-aikaisesti ja kettu kääntyi tosi nätisti. Palkka tässä.
Kolmoselle olisi varmasti toiminut takaaleikkauskin, mutta noista valsseista pitää palkata tosi paljon. Jarrua kun ei ole..

Seuraavaksi 3-5, valssi nelosen jälkeen ja tuli tosi hyvin mukaan. Pitää vain aloittaa riittävän ajoissa. Vitosen jälkeen palkka.

Lopun välisvedot menivät hyvin, jos heitin ysihypylle sylkkärillä. Muuten en ehdi millään. Nyt mentiin 30cm rimoilla, toivon että tulevaisuudessa korkeamman hypyt hieman hidastavat.. Ja toki sitten varmuuden myötä voin pysyä kauempana ja saada niin enemmän aikaa..
Nyt se irtosi seiskahypylle melko vaihtelevasti, joskus kääntyi juuri ennen hyppyä. Rupesin jarruttamaan liian aikaisin, jolloin Riesa ei suorita estettä. Toisilla kerroilla käytin liian aikaisin vastakkaista kättä, mikä sitten käänsi koiran.
Muuten radasta jäi tosi hyvä fiilis, molemmilla oli hirmu kivaa, itse liikuin paremmin ja mulla oli taas se kiituri mikä aina ennenkin.




Toinen rata näytti tältä. Tehtiin tietenkin pätkissä, ja tässä olikin Riesalle hirmu hyviä juttuja.
Alussa tehtiin neloshypylle asti, takaaleikaten sen takana. Ensin taisi mennä vähän pitkäksi ennen kolmosta, mutta toisella kerralla meni ihan nappiin.

Seuraavaksi 5-7. Aan kontakti hyvä, putkeen vein "ulkokautta" taisi hakea senkin ihan okei. Seiskaputki olikin vähän oudompi juttu. Tuli ensin pari kertaa takaisin, mutta saatiin sitten onnistumaan. Pitää muistaa tehdä sen kanssa muitakin kuin niitä perinteisiä mutkaputkia!

Kepit alkaa olla tosi jees. Sorruin siis vispaamaan ja vaikka en tykkääkään siitä tavasta yhtään, niin Riesa alkaa tajuta tosi hyvin. Se ei pompi lainkaan käden perässä, vaan pujottelee selvästi nimenomaan pyrkien eteenpäin. Tarvitsee tietysti vielä käsiapua, mutta veikkaan että sitäkin päästään ihan juuri häivyttämään pois. Kulmia ajattelin treenata 4 kepin sarjalla heti kun pujottelu onnistuu ilman suurempia apuja.

Muuria taidettiin ottaa ihan ensimmäisiä kertoja, ei ongelmia. Vein vahingossa väärään päähän, mutta en jäänyt jankkaamaan uudestaan kun meni niin nätisti.
Puomi ok, ja siitä putkeen. Aalle en jarrannut tarpeeksi, ja veti sitten lentona.. Pikkujutut ei sitä hetkauta, joten uudestaan vaan. Nyt nätisti.
17 hypyllä takaaleikkaus tuotti ongelmia. Mulle siis, ei koiralle. Mä itse jätin ohjauksen jotenkin kesken kun ajatukset oli jo seuraavalla hypyllä. Lisäksi multa jää tosi helposti puuttumaan käsky, minkä Riesa tarvitsee. Demin kanssa en paljoa estekäskyjä tuollaisissa tilanteissa käyttänyt, joten nyt olisi aika opetella.  Saatiin se kuitenkin pienellä hienosäädöllä menemään hyvin.

Loppuun otettiin vielä puomia niin että nami odotta vähän matkan päässä. Ei toimi. Jouduin pysäyttämään sen remmillä, mitä en halua. Sen pitää pysähtyä itse ilman apuja. Varmaan lelu toimisi näissä paremmin. Tehtiin sitten niin että Riesan pysähdyttyä heitin namin eteenpäin ja hetken päästä vapautin. Luulen että tämä saa puomiin paremmin vauhtia. Pitää muistaa palkkailla myös maahan, ettei aina ole rynnimässä eteenpäin.
Lisäksi ajattelin tehdä ihan alkeisharjoutksia naksun ja laatikon kanssa.

23. tammikuuta 2011

demi and pain in the ass

Demiltä paloi pitkästä aikaa pinna ja sain viskoa koiria eri huoneisiin. Onneksi pääsin heti väliin, ja kiista loppui lyhyeen. Riesa on ollut viimeaikoina Demiä kohtaan hirveän nöyrä, eikä Demin ole tarvinnnut kuin vilkaista pahasti niin Riepu luikkii takavasemmalle. Kumma juttu siis. Ollaan taaskin Turussa, ja veikkaisin että matkustaminen ja kolme muuta koiraa streessa tms. kuitenkin sen verran että välit kiristyy. Demi oli tilanteessa muutenkin kierroksilla, ehkä se päätti vain huvikseen pölläyttää kakaraa kun vieressä oli...

Päätin että Deekulla on jotain patoutunutta energiaa, ja pitkästä aikaa tokoiltiin. Ei osannut enää kääntyä eikä seistä, jesjes. Sahattiin siinä sitten pientä aurattua pätkää edestakaisin varmaan parikymmentä kertaa kun mummulla oli niin kivvaa. Maahanmeno hieno, seisomisessa meni istumaan. En jaksanut välittää, istukoot. Luoksetulo muuten tosi kiva, mutta perusasento oli "vähän" vino... En välittänyt tästäkään, vaan biletin samalla tavalla kun kympin luoksaristakin. Ei se kuitenkaan ikinä kisaa, pääasia että on hauskaa. Alan selvästi pehmetä.
Joku vanha ja miljoonaan otteeseen nähty kuva, © Saara



 Riesan kanssa ei pehmoiltu, ja kakarastahan on tullut niin hieno että melkein itkettää. Se jaksaa nykyään hirveän pitkiä seuruukaavioita (marraskuussa meni vaan muutamia askelia..), alon kaavioiden pitäisi olla ihan piece of cake. Yritän tehdä myös niitä lyhyitä pätkiä ettei koko homma ala maistumaan puulta. Palkkamattomuus ei ole ongelma, se palkkaa itse itsensä iskemällä hampaansa mun lapaseen.. Valitettavasti se ei välitä onko kädessä lapasta vai ei.

Jäävät tosi hyvät, alussa vähän sekoili maahanmenon kanssa mutta tajusi pian kuunnellakkin. Yhteen otteeseen mulla meni käskytkin sekaisin, ja sanoin seisomiskäskyn maahanmenon äänenpainoilla. Riesaa ei pikkujutut hetkauttaneet, jes.

Luoksari olisi hirveän hieno, jos koira viitsisi odottaa sitä luoksetulokäskyä.. Pitää ilmeisesti käydä palkkailemassa ihan pelkästä istumisesta, ja ehdottomasti saada joku liikkuroimaan ettei reagoi jo liikkurin käskyyn. Kivahan se on kun intoa löytyy...

Paikkamakuussa vähän käämäsin, tein liian pitkää (3min) ja koira nousi, mur. Maa on tietysti kylmä, joten en yhtään ihmettele. Palataan silti varmuuden vuoksi pari askelta taaksepäin, lyhennän matkaa. Silloin Riesalla on ehkä korkeampi kynnys nousta ylös vaikka kuinka paleltaisi.

18. tammikuuta 2011

olin piilottanut tekojalkaani harppuunan

Eilen treenattiin, ja loppuun otettiin vielä videokuvaa todisteeksi mun osaamattomuudesta. On se kumma kun ei kuudessa vuodessa opi ohjaamaan. Kyllähän sitä Demiä ohjaisi, mutta kun pistetään radalle medikokoinen sähikäinen jonka estevarmuus on täysin eri tasolla...

Treenien loppupuolella valjastin tosiaan Sannan kameran taakse, ja videolla Riesa näyttää medikokoiselta laiskiaiselta jos vertaa siihen nopeuteen mikä siitä lähtee irti... (Tämä on tietysti vain osa projektia jossa on tarkoitus luoda vääränläinen mielikuva kanssakilpailijoille. Tai sitten ei.)


Inhottaa tuo sen puomin kontakti. Pysähtyy tosi hienosti kovemmassakin vauhdissa, mutta voisi toki useammin käyttää sitä kovempaakin vauhtia. Hirveän vähän meillä on toistoja kokonaisella puomilla, joten on kai ihan ymmärrettävää että menee varovaisemmin. Eli varmuutta, kakarahan se on.

Toinen pätkä meni ok. Tehtiin neljän suoraa ym. helppoja juttuja.
Koutsaamani ryhmän jälkeen jäi vielä hetki aikaa, joten me otettiin vielä alun neljän suoraa (hypyt kaaressa) niin että olin toisella puolella kuin edellisellä kerralla. No eipä onnistunut, meni aina jostain ohi tai en ehtinyt. "Hieman" masensi kun ei saatu edes noin alkeellista juttua vietyä läpi, vaikka ihan varmasti me osataan se ja paljon enemmänkin!

Onneksi nämä tuli videolle, ja näinkin mikä mättää. Liike. Riesalla ei luonnollisesti ole vielä taitoa suorittaa jokaista estettä mikä nokan eteen tai edes lähelle osuu (kuten Demillä), vaan se suorittaa esteet mitkä sille selvästi näytetään ja sen jälkeen se tulee luo kysymään lisäohjeita tai palkkaa.
Kutsin siis jossain kakkos- ja kolmosesteen välissä - ja jäin tönöttämään paikalleni. Vasta kun Riesa hyppää kakkoshyppyä, lähden liikkelle. Ja sehän ei riitä. Jos olisin lähtenyt liikkeelle samaan aikaan Riesan kanssa ja ehkä jossain kohtaa heittänyt vastakkaista kättä peliin, olisin saanut pätkän tehtyä helposti, ja ehtinyt vielä heittämään koiran sille neljännellekkin hypylle. Riesa osaisi, en vaan luota. Huoh.

Älyttömyydet minun osalta jatkuu. Kun viimein päästiin sille neljännelle esteelle ja koiran olisi sen pitkän välimatkan vuoksi pitänyt irrota aika tavalla, huusin täällä. Siis mitä hittoa? Ei näin.
Loppuun saatiin kuitenkin onnistumisia, ja videoiden analysoimisen jälkeen sitä on itsekkin viisaampi.
Riesa ei ole Demi, eikä sitä niin pidä edes ohjata. Se osaa lukea rataa ja irrotta, joten mun täytyy ruveta luottamaan siihen.Hyvä tästä tulee. Ehkä. (kuinka monessa postauksessa olenkaan hokenut tätä....) Demin kanssa olin alussa vielä huonompi, ja siitäkin tuli ihan hyvä.

Riesaa ei onneksi mun epäonnistumiset paljoa hetkauta. Se saa aina palkan ja tulee voittajana maaliin, olin mä tyrinyt kuinka pahasti tahansa.

16. tammikuuta 2011

tokojuttuja

Joku sanoi ettei -20 todellakaan treenata. Meidät kuitenkin löytää tuttuun tapaan parkkipaikalta näpit jäässä ja hampaat kalisten. Toko se on kivaa..
Riesaa ei kylmyys haitannut ja se teki oikein kivasti.
Alussa tehtiin lyhyitä seuruupätkiä keskittyen lähinnä käännöksiin. Kaikki muut menee oikein näppärästi, mutta täykkäri (vasemmalle) tulee varmasti vielä joskus ongelmaksi.. Riesa lähtee pyörimään sellaisella innolla että joskus pyörii vähän liikaakin ja päätyy esim. mun jalkojen väliin seuraamaan. Sitten se miettii että mikäs tässä nyt mättää..

Jäävät toimii tai ei toimi. Riesa ei vaan aina kuuntele ja jos ei ole ihan varma mitä sanoin, niin menee istumaan.. Eikä me olla edes treenattu liikkestä istumista? Sisällä olen koittanut saada jonkun lampun syttymään sen päähän käskemällä sitä vain satunnaisessa järjestyksessä istumaan, maahan tai seisomaan. Ehkä se on auttanutkin, ja nyt on ainakin istuminen jäänyt pois. Maahanmenossa olen varmuuden vuoksi käyttänyt vartaloapuja että saataisin varmasti onnistumisia.
Luoksetulo ok, ollaan jopa aloitettu luoksarin pysähtymisen opettelua...

Treenin lopussa huomasin kivoja häiriöihmisiä, ja keksinkin kokeilla miten Riesa kestää kaksi alon kaaviota ilman varsinaista palkkaa välissä. Penska oli ihan intona, ja olisi varmaan kestänyt kolmannenkin siihen perään.. Nyt vaan paikkamakuu satavarmaksi, jääviin lisää treeniä, hypyn opettaminen ja keväällä kisoihin! Onneksi mulle on tulossa tänne iso pahvilaatikko josta voin tehdä tyylikkään tee-se-itse tokohypyn.
Maanantaina agitettiin hallilla. En vaan osa. Ipana on hieno (ja sillä on tajuttoman upeat kontaktit!), mutta mä voisin toki opetella suunnittelemaan ohjaukset vähän paremmin ja sitten vaikka ohjaamaan sen suunnitelman mukaan. Noh, huomenna taas hallille. Luvassa takaaleikkaustreeniä, suorajuoksua ja hyppyneliötä.

6. tammikuuta 2011

Riesa 1v.

Onnea kääpiö!
Vuodessa Riesasta on kuoriutunut varsin pätevä elikko. Pikkukettu on aikalailla juuri sellainen harrastuskaveri mitä vuosi sitten etsinkin. Se omistaa varsin kivan moottorin, tykkää tehdä ja palkkautuu melkein mistä tahansa. Viime aikoina se on osoittanut merkkejä pienestä häiriöherkkyydestä, mutta uskoisin senkin parantuvan iän myötä. Kokonaisuutena se on kuitenkin oikein mukava ja vauhdikas harrastuskaveri, jonka kanssa on kiva treenata.
Vauhtia on tietysti joskus vähän liikaakin, mutta ei auta muu kuin opetella pysymään perässä. Toivotaan että aivotkin ehtivät matkaan kun likka pistelee korvat hulmuten menemään.

Arjessa Riesa on melko helppo tapaus. Riesa on suhteellisen nöyrä, vaikka onkin viime aikoina kokeillut rajojaan - niin kuin varmasti melkein jokainen teinikoira.
Se ei ole lainkaan samanlainen kiero paskiainen kuten Demi, joten sen kanssa on myöskin selvitty huomattavasti helpommalla kuin mitä etukäteen odotin. Tietysti senkin kanssa on ollut omat ongelmat, mutta ne tuntuvat varsin pikkujutuilta Demin jälkeen.

Tämän vuoden tavoitteet onkin jo listattu alempana, katsellaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan!

4. tammikuuta 2011

lost case

Agility Riesan kanssa on.. Hauskaa..? Kamalaa..? Ainakin se palauttaa tehokkaasti maan pinnalle, jos on joskus kuvitellut osaavansa ohjata. Onhan sen kanssa myös hauskaa. Kamalaakin, ja joskus erittäin turhauttavaa.
Riesassa itsessä ei ole mitään vikaa, se on aivan uskomattoman hieno pieni agilitykoira.
 Eilen siis tosiaan treenattiin. Alussa oli lupaavasti suora putki, joka on Riesan kanssa ihan hirveä. Onneksi se oli alussa, eli pääsin ottamaan etumatkaa. Sen putken takia piti ihan oikeasti keskittyä siihen että pinkoo minkä kintuista pääsi, ja ensin meinasikin vähän kaikki muu unohtua. Turhauttavaa tehdä niin "alkeellisia" mokia, ja heti itsekin tajuaa että enhän minä edes ohjannut sitä koiraa.

Saatiin kuitenkin jatkettua kun otin vähän lisää etumatkaa. Putken jälkeen koira meinasi tulla jaloille, mutta ihan okei kuitenkin. Siinä oli hyppyhässäkkä johon sisältyi yksi takaakiertokohta. Pakkovalssilla kaarrokset venyi ihan törkeesti, mutta ehdin kuitenkin ajoissa viemään koiran eteenpäin.
Saksalaisella pikkukettu kääntyi vähän liiankin voimakkaasti... Se kuitenkin toimi tosi hyvin kun muistin antaa tilaa ja liikkua kunnolla. Siinä oli vaan sellainen ongelma etten saanut lainkaan etumatkaa. Onneksi Riesa on salaa treenannut mm. irtoamista ja sehän haki pimeään putkikulmaan tosi makeesti!
Loppuun vielä pari takaaleikkausta ja pieni oli tosi pätevä ! Ehkä kolmas kerta kun niitä treenattiin, ja ipana menee niin kuin aina olisi osannut.
Keinua tehtiin harjoituskeinulla, joka on siis tavalliseen keinuun verrattuna ihan minimaalinen. Nopeasti Riesa tajusi, että keinu tosiaan keikkaa. Jossain välissä rupesi vähän jännittämäänkin, mutta olin pahis ja vaadin. Sen jälkeen se ei ollutkaan yhtään pelottava. Normikeinuakin tehtiin, ja sekin sujui ongelmitta.
Aa sujuu hyvin. Viime kerralla sillä oli vähän aalla pysähtyminen hukassa, mutta nyt se ei ollut ongelma.
Alkeisrengastakin (kehikko puuttuu) tehtiin jonkin verran, ja hyvinhän tuo osasi kun lihapulla/pallo odotti toisella puolella. Tehtiin vähän eri kulmiakin, koska se ei kuitenkaan radalla aina tule täysin suorasta kulmasta renkaalle.

Hyvä siitä tulee (toivossa on hyvä elää). Kaikilla muilla esteillä on selvät suunnitelmat, mutta tikkurivistö aiheuttaa päänvaivaa. Minä en tykkää apuvälineistä, joten ohjurit/verkot/kaaret on pois suljettu. Kujiin/vinoihin ei ole mahdollisuutta, 2x2 on liian työläs eikä vispaaminenkaan oikein sytytä.
Ehdotuksia? :D

ps. luustokuvat 21.2. whii, jännittää.