Keppi- ja ratatreeniä

Ei ole varmaan montaakaan treenikenttää, jolle ei olisi tämän viikon aikana rakentunut maksien SM-finaalin keppikuviota. Pitihän se itsekin käydä testaamassa ja samalla treenata muitakin keppikulmia.



Yllätyin suuresti siitä, että Riesa luopui putkesta helposti. Vihreä-valkoinen putki, vihreä-valkoiset kepit ja vielä vihreä ruoho on varmasti koiralle tosi haastava yhdistelmä, mutta Riesa löysi aina kepit. Gibson-keppien lisäksi treenattiin itsenäisiä keppien hakuja vaikka putki olikin suorana taustalla häiriönä. Parin viikon takaisesta keppivammailusta ei ollut tietoakaan, vaan kaikki kulmat löytyivät hyvin.

Torstaina käytiin myös tekemässä ratatreeni. En ajatellut tehdä ennen karsintoja muuta ratatreeniä kuin tämän, joten oli tärkeää saada kunnon suoritus alle. Hyvin me vedettiinkin! Keppien kanssa kokeiltiin vähän eri variaatioita ja samalla tuli hyvin treenattua itsenäistä pujottelua. Siinä oli seinäkin heti edessä, joten todella hyvä treeni. Videolle otettiin vielä viimeinen pätkä, jonka piti olla nollaveto. Valitettavasti Riesa lähti japskissa lukemaan kädessä olevaa palloa, joten nollarata jäi siihen :D Mutta kisaradan verran päästiin nollana, tällä on hyvä lähteä karsintoja kohti.

SM 2016

Vuoden huikein viikonloppu taas takana päin. Viikonloppuun mahtui paljon sadetta ja märkiä vaatteita, mutta se ei meidän menoa haitannut. Meillä oli ihan sairaan kivaa koko viikonlopun, vaikka olosuhteet eivät aina olleetkaan meidän puolella.

Lauantaina aloitettiin urakka yhdellä agilityradalla. Rata rullasi kivasti, mutta keinu ei sujunut ihan kriteerien mukaan. Varmaan oma moka, vedätin enkä käskyttänyt keinua kunnolla, eli Riesa ehkä luuli puomiksi? Tuomari ei näin rumasta keinusta olisi kuitenkaan virhettä edes antanut!? No, sillä ei ole meille mitään väliä. Sinänsä positiivinen virhe, sillä tiesin, ettei Riesa tule viikonlopun aikana keinuvirhettä toistamiseen tekemään. Jäi hyvä ja luottovainen fiilis tosiratoja varten. 



Lauantaina joukkuekisassa startattiin joukkueen kakkoskoirakkona. Meillä on seurassa joka vuosi vain tavoitteena tehdä tulos, eli hyvin rennosti saa joukkueradalla juosta. Onnistuttiin tekaisemaan kelpo nolla, keinukin oli tällä kertaa hyvä. Aa ja puomi vähän hitaita, mutta edessä olevien ansojen takia en uskaltanut hetsata kamalasti. Joukkueradalla ottaa aina mielummin vähän varman päälle.
Riesan nolla jäi lopulta joukkueen ainoaksi, kun muille sattui pikkuvirheitä. Lopullinen sijoitus joukkueella 16.



Lauantaina ehdittiin vähän viettää aikaa mökilläkin ja grillailtiin seurakavereiden kanssa. Riesa rauhouttui tosi hyvin vieraaseen paikkaan ja itselläkin oli luottavainen fiilis sunnuntaille. Nukkumaan mennessä alkoikin alamäki... Oksensin lähes koko yön, eikä nukkumisesta tullut mitään. Me oltiin vielä ensimmäisessä ryhmässä, eli koko yön aikana ehdin nukkua vain ihan hetken. Riesakaan ei yön aikana enää pystynyt kunnolla rauhoittumaan.
Onneksi olo koheni sen verran, että pääsin lähtemään kisapaikalle. En uskaltanut syödä mitään, joten olo oli melkoisen heikko, eikä rankkasade erityisesti piristänyt fiilistä. Päätin kuitenkin vetää täysillä, jos pyörtyisin radan jälkeen, niin ehkä joku sieltä kuitenkin keräilisi mut ja koiran talteen.

Rata oli ihan täynnä vesilammikoita, joten pari ohjausvaihtoehtoa piti miettiä sen mukaan. Ei olla ennen ihan näin extreme olosuhteissa harrastettu, joten Riesan suhtautuminen oli taas ihan arvoitus.
Riesa toimi kuitenkin ihan hyvin, mutta itse ajoitin KAIKKI takaakierrot huonosti ja ne tökkivät pahasti... Etenkin radan neljännellä esteellä oli kielto lähellä. Riesa ei ehkä liikkunut pehmeällä pohjalla ihan niin lujaa kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan ruvennut liikoja hienostelemaankaan.
Joka tapauksessa onnistuttiin taistelemaan nolla ja sen myötä ekaa kertaa SM finaaliin!



En ollut ihan tyytyväinen rataan niiden takaakierojen takia, mutta on myös myönnettävä, että itsellä oli  melkoisen heikko happi, joten suoritus oli siihen nähden varsin ok.

Heti radan jälkeen kuuluteltiin tuloksia, eikä Riesaa mainittu viiden parhaan joukossa. Hetkellisesti masennuin, sillä meitä ennen oli startannut vain 20 koirakkoa. Oikeasti Riesa oli mennyt siinä vaiheessa toiseksi, ja siinä keikuttiinkin melko pitkään. Pikkuhiljaa alkoi nopeita koiria mennä ohi, mutta pitkään oltiin ihan kärjen tuntumassa. Lopulta olimme sijalla 14./262, mikä ei toki ole huono sekään. Nappisuorituksella olisimme varmasti olleet pari pykälää ylempänä, mutta minkäs sitä olosuhteille voi.

Medien finaali oli päivän viimeisenä, joten todella pitkä odotus oli tiedossa. Yritin välissä käydä autossa nukkumassa, mutta ei siitä juuri mitään tullut. Syöminenkin osoittautui huonoksi ideaksi, joten pitkä päivä sinniteltiin vissyn ja parin leivän voimin.

Finaaliradalle mentäessä jännitti ainoastaan se, miten Riesa kykenee toimimaan. Se on aina ottanut tosi paljon painetta yleisön hurraamisesta, eikä ole aina kyennyt tekemään mitään.
Pieni jännähän siinä startissa pikkuketulle iski, eikä lähtöön jääminen mennyt ihan oppikirjan mukaan. Riesa lähti epävarmana kävelemään perään, mutta ei kuitenkaan tullut hypyn yli ilman lupia. Jos olisin huomannut ajoissa, olisin varmaankin saanut Riesan vielä palautettua lähtöön. Pitää jatkossa muistaa tämä.

Siinä kun lennosta lähdettiin matkaan, en yhtään tiennyt mitä radasta tulee. Yleensä Riesa on vastaavissa tilanteissa ollut ihan mahdoton ja juoksennellut päättömästi vähän sinne sun tänne. Olinkin siis ihan varma, että Riesa ampaisee puomilta suoraan ansaputkeen. Järkytys oli suuri, kun Riesa jopa pysähtyi puomille :D Ihan noin tarkasti ei ollut tarkoitus SM-finaalissa kontakteja ottaa... Valitettavasti tämän jälkeen tippui yksi rima, tosi epätyypillinen virhe Riesalle, mutta näitä joskus sattuu kun kartturi ei ohjaa kunnolla. Riman jälkeen tuli vielä hölmö keppivirhe, kun omat jalat eivät enää liikkuneet mihinkään. Tuloksena 10 ja lopullinen sijoitus 30./262.



Radan jälkeen fiilis oli pettynyt, oltaisiin pystytty parempaan. Mutta kuten jo todettu, olosuhteille ei voi mitään ja niillä mennään millä voidaan. Finaaliin pääseminen oli joka tapauksessa ihan huikea juttu ja karsintaradalla monta kovaa koirakkoa jäi taakse. Finaaliratakaan ei  näin jälkikäteen katsottuna näytä niin kamalalta kuin tuntui. Riesa ylitti itsensä vaikka vähän jännittikin, joka vuosi vaan paranee tuon koiran meno. Jatkossa osaan myös taas hieman paremmin ennakoida tilanteita.

Vaikka tunnelmat on jo vaihtuneet positiivisiksi, niin nälkä jäi. Pystytään parempaan ja halutaan myös näyttää se! Nyt hetki lepoa ja sen jälkeen valmistaudutaankin täysillä karsintoihin. Niin siistiä päästä sielläkin starttiviivalle!

Let go, have faith and don’t you be afraid

Nyt on kaikki tehty ennen SM-kisoja, koira ei enää treenaa ennen perjantain iltakisoja. Tiistaina Riesalla on vielä huoltokerta osteopaatilla, sen lisäksi ohjaaja yrittää valmistautua henkisesti ja korjata kesälomalla aivan täysin sekaisin mennyttä unirytmiä.

Tällä hetkellä on olo, että olisi pitänyt tehdä jotain enemmän. Treenata rataa ja vahvistaa tekniikka tai jotain. Viikkotreenien loppuminen huhtikuussa oli huono juttu itselle, vaikka tosiasassa kuudesta viikosta viitenä ollaan tehty ratatreeniä. Yksi niistä treeneistä oli vielä isompi leiripäivän setti. Kisastartteja on toukokuun alun jälkeen kertynyt yhdeksän, että kyllä tässä on agilityä tehty ihan tarpeeksi. Ratojen lisäksi ollaan itsenäisesti käyty muutamia kertoja vahvistamassa tekniikkaa. Ehkä fiilis tekemättömyydestä tulee siitä, että edellisvuosina on kisattu nollien takia tosi aktiivisesti kalkkiviivoille asti ja siihen vielä viikkotreenit päälle. Tulosta on tällä kaudella syntynyt tällä vähän rauhallisemmalla tahdilla, joten uskotaan tähän myös viikon päästä. Vuoden nollaprosentti huitelee jossain viidenkymmenen tietämillä, toivotaan että kisojen jälkeen prosentti olisi vähän parempi! ;)

Viime maanantaina käytiin vielä hakemassa kisarutiinia Kellokoskelta. Tuloksena nolla ja hyl. Ensimmäinen rata oli vähän haastava, sillä koiralla olisi pitänyt olla pelkkään käskyyn perustuva putkijarru hallussa. Putken toiseen päähän oli niin kova kiire, että mitään rytmityksiä ei ehtinyt tekemään. Riesa valahti tosi pahasti kahdessa eri kohdassa, eikä tullut kovin nätisti sen jälkeen ohjauksiin. Taisteltiin kuitenkin loppuun asti.
Kontakteista radalla oli puomi ja aa, joka mentiin kahteen kertaan. Puomi oli hyvä ja nopea, aalla ensimmäinen suoritus oli tosi hyvä ja toinenkin vielä mukiinmenevä.

Seuraava rata oli profiililtaan jo paljon sujuvampi, vaikka siinäkin oli pari kinkkistä kohtaa. Tällä radalla kävi sitten juuri niin, mitä ei juuri ennen arvokisoja tuolta koiralta toivo. Riesa otti puomilla häiriötä ilmeisesti tuomarista... Riesa jäi kontaktipinnan yläosaan hetkeksi ihmettelemään ja se piti uudelleen käskeä alas. Kun Riesalla on ollut ennakointiongelmaa, se on jäänyt selvästi alemmas, joten ilmeisesti tuomari häiritsi nyt kovasti. Aalla suoritus oli hyvä ja nopea, mutta alastulolla pää kääntyi puomin suuntaan. Riesa lähti kuitenkin hyvin mukaan, eikä jäänyt häiriöön kiinni, joten sinänsä jotain positiivista. Loppuradasta Riesa lähti vähän lapasesta ja hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn. Ensin ajattelin, että nyt se lähti tsekkaamaan jotain radan reunalla rääkyvää koiraa, mutta tosiasiassa taisin vain ohjata vähän liikaa olettaen. Hyvin tuli kuitenkin takaisin ja loppurata sujuvasti.

Riesan kanssa saa aina kaikkien häiriöiden kanssa olla vähän varpaillaan, sillä kyseessä on koira, joka on joskus mm. lähtenyt kesken radan katsomaan kehänauhaa paikallaan pitävää kiveä... Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin suuri yleisömäärä on vain ollut pikkuketulle liikaa. Sinänsä en pidä Riesaa häiriöherkkänä koirana, mutta ylivilkkaana koirana Riesa huomaa aina ihan kaiken ympärillä tapahtuvan.

Yritän olla repimättä tästä liikaa stressiä, sillä Riesa suoritus ei varsinaisesti millään tavalla häiriintynyt, vaikka se nyt pienen hetken vähän tuomaria katsahtikin. Selkeä parannus siis.

Viime vuoden iltakisojen fiiliksiä.

Kisojen jälkeen ei olla juostu enää rataa, vaan käyty vahvistamassa paria pikkujuttua. Viimeaikoina Riesan suurimmaksi heikkoudeksi on muodostunut keppien haku avokulmasta kun itse ohjaan ulkopuolelta. Tästä virhe tuli Virossa, eikä viime viikon Juhan treeneissä oikeaa kulmaa meinannut millään löytyä hallin nurkasta, vaan Riesa haki aina kakkosväliä. Nytkin Riesa yritti ensin väärään väliin, mutta nopeasti saatiin hyviä suorituksia aikaiseksi. Silti toivon kovasti, että tätä kulmaa ei tule näissä kisoissa vastaan... Todennäköisesti itse suolaisin koko suorituksen sortumalla yliohjaamiseen. Ennen karsintoja onneksi ehditään vielä pari kertaa tehdä keppikulmia.
Keppien lisäksi vahvistin pussilta etenemistä ja paria ohjausjuttua. Lisäksi kaikki kontaktit on palkattu kerran, ei ollut ennakoimisongelmaa tällä kerta...

Joten ei kai tässä muuta. Vähän on tosiaan epävarma olo, enkä oikein edes tiedä miksi. Ei kai tässä lajissa varmaan koskaan voi saavuttaa täydellistä varmuutta, etenkin kun kisakaverina on eläin. Tässä tapauksessa vielä melko epävakaa sellainen :D Mutta lähdemme tekemään täysillä ja rennosti, liikoja varmistelematta ja meidän vahvuuksiin nojaten.
Huippureissu on varmasti taas tulossa parhaan seuraporukan ja tietenkin parhaan pikkuketun kanssa.

Kesätukka

Joka kevät ja kesä sosiaalinen media täyttyy koiran turkin ajelua koskevista ketjuista. Osalla asiaa kovasti vastustavilla tuntuu olevan kovinkin kiihkeä suhtautuminen aiheeseen, eikä vastapuolen argumentteja juuri kuunnella. Joku ehkä arvaakin, mihin tähä postaus on jatkumassa, mutta pohjustetaan nyt hieman.

Riesa on aina ollut tosi herkkä kuumalle. Ihan lenkeilläkin se tuntuu yhtään kuumalla kelillä nopeasti nuutuneelta ja treenaaminen kiihdyttää koiraa jo itsessään niin paljon, että aurinkoa ei tarvittaisi enää koiraa lämmittämään. Omalta kentältä löytyy vesiletku, jolla koiran alaosan ja kaulan on voinut katsella ennen ja jälkeen suorituksen, jolloin treenaaminen onnistuu hyvin. Joka paikassa ei vaan ole tätä mahdollisuutta ja viilentämisestä tulee heti paljon hankalampaa.
Riesan pohjavilla on vain vuosien saatossa koko ajan paksuuntunut, ja siitä on ihan mahdoton saada vettä iholle asti jostain pullosta valuttamalla. Viilennysloimen kanssa on sama homma, vaikutus ei mene perille asti. Pahin pelko on se, että koira saa joskus lämpöhalvauksen, koska en saa sitä yrityksistä huolimatta viilennettyä riittävän hyvin. Toinen vaihtoehto on toki olla tekemättä mitään koko kesänä, mutta jotenkin se ei tunnu hyvältä idealta aktiivisen koiran kanssa.

Torstaina Turun suunnalla lämpötila näytti 31 astetta ja olin koko edellisyön heräillyt Riesan läähätykseen. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Marialta löytyi trimmeri ja yhdessä saatiin Riesa helposti klipattua. Turkki jäi alle 2mm pituiseksi ja on kyllä niin törkeän näköinen, että melkein hävettää tuon kanssa liikkua yhtään missään. Mutta se ei haittaa, jos tämän myötä Riesan elämä helpottuu ja sen viilentäminen käy kätevästi.
Turkkia lähti yllättävän paljon, en itsekään ihan ymmärtänyt, että Riesalla oikeasti on niin paljon pohjavillaa. Jäljelle jäänyt sänkikin on niin tiheää, että iho on varmasti turvassa auringon polttamilta.

Aivan järkyttävän ruma, mutta koiran olo tuntuu heti paremmalta. Yöllisiä läähätyksiä ei tarvinnut enää kuunnella ja jaksaminen parantui.

No, turkkijutut sikseen ja aiheeseen. Viime viikolle ostin paikkauskerran Juhalle. Rata oli suht haastava ja me jumitettiin kolmannen esteen pakkovalssissa... Pakkovalssi olisi pitänyt tehdä kauempana esteestä ja lähteä nopeasti liikkelle. Vieressä oli vielä ansahyppy. Riesa fokusoi aina lähdössä tosi vahvasti minuun ja sen onkin haastava vaihtaa ohjaajafokuksesta estefokukseen. Tämä on varmaan sellainen asia, mihin yritän keskittyä isosti ensi kaudella.
Pakkovalssia lukuunottamatta rata meni hyvin. Kontaktit oli hyviä, puomin tyhmäilystä ei ollut tietoakaan. Riesa haki tosi hyvin myös takaakierrot, vaikka niissä on aina välillä ollut ongelmia. Myös vaikea poispäinkäännös meni ongelmitta. Ihan positiiviset treenit siis kuitenkin.

Itsenäisesti kävin vielä treenamassa tätä samaista pakkovalssia... Valmiin palkan kanssa onnistui, muuten suoritukset oli vähän kehnoja. Pakkovalssin lisäksi tehtiin kaksi putkijarrua sekä yksi putkelta suoraan irtoaminen sekä pari vaikeaa keppikulmaa.

Tällekin viikolle ostin Juhalle treenivuoron, siitä ei jäänyt ihan hirveästi käteen. Hallissa ilma ei liikkunut ollenkaan, eikä ulkonakaan mikään viileä ollut. Helle taisi pehmittää pään, sillä Riesa ei yht'äkkiä osannutkaan hakea keppejä ulkokautta. Kepit oli nurkassa, joten ehkäpä se hieman hämäsi. Itsekin aloin olla tosi nuutunut ja muutamia ryhmitysvirheitä sattui matkalle. Kaikki kontaktit kuitenkin hyviä, niistä yritän jotain positiivista repiä.

Torstaina olikin vuorossa kisat Turussa. Kaksi starttia ulkona, teemana meillä kontrollissa pysyvät kontaktit. Etukäteen vähän pelkästin, että lähteekö Riesa uuden turkkinsa kanssa ihan lentoon, mutta eipä se uudesta lookistaan välittänyt.

Itse häiriinnyin ensimmäisellä radalla tosi paljon lähdön vieressä kovaa haukkuvasta koirasta, pelkäsin että Riesa reagoi siihen. Jotenkin en saanut koko radalla pakkaa kasaan ja rytmitys meni ihan penkin alle, tästä kaksi kieltoa. Hyvin näkee, miten yhtään väärin rytmittäessä Riesa ei sitten teekään mitään :D Kontaktit oli kuitenkin kaikki tosi hyviä. Keinu nyt oli vähän hidas, mutta parempi näin päin.



Toiselta radalta oli tehtävä nolla oman kisapääni kannalta. Vaikka välissä oli vain yhdet kisat, joissa ei tehty yhtään nollaa, alkoi pieni epävarmuus hakata takaraivossa.
No, nolla tehtiin sijalla 3. Aa oli tällä radalla rumempi kuin ikinä, en tiedä mistä se keksi noin hidastella?! Käskytin aika kovasti ja ajoissa, en tiedä olisiko se voinut olla vähän epävarma sen takia? Toisen teoriani mukaan Riesa oli radan alussa vaan niin kovilla kierroksilla, ettei olisi muuten kuin hidastelemalla kyennyt pysähtymään :D No, näitä voi tulla, toivotaan ettei tule toiste.
Puomilla Riesa sai selkeästi jonkun hajun (juuri edellä oli mennyt juoksukoira), mutta pysähtyi kuitenkin kiltisti eikä jäänyt hajuun kiinni.



Vähän jäi laimea fiilis kisoista, mutta mukavaa, että kontrolli toimi kontakteilla, eikä omin lupineen poistumista nähty. Ensimmäisellä radalla oli myös vähän hankala keppikulma, vaikka videolta näyttääkin suoralta. Oli tärkeä saada se onnistumaan viime treenien keppihinkkaamisen jälkeen.

Edelleen tuntuu, että olisi ehkä ollut hyvä ottaa joku isompi kisarupeama tähän alle. Olisi rutiinit kunnossa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Tässä vaiheessa on enää turha murehtia, mutta ensiavuksi ilmoitin Riesan vielä maanantaille kahteen starttiin. Sieltä toivottavasti hyvät viimeistelyt SM-kisoja varten. Kisojen lisäksi ajattelin ensi viikolla käydä kerran halilla ainakin tekemässä kaikki kontaktit ja vahvistamassa paria eniten ahdistavaa asiaa. Siihen saakin jäädä meidän treenit, SM viikolla ei enää treenailla. Edeltävänä tiistaina Riesa pääsee osteopaatille ja perjantaista lähtien sitten vaan kaikki peliin.