Syyskatsaus

Päivitystahti on edelleen surkea. Tällä hetkellä motivaatio koiraharrastusta kohtaan ei ole korkein mahdollinen, joten kaikki energiat on keskitetty pakollisten asioiden hoitamiseen. Treenaaminen on edelleen kivaa, mutta harrastuksen muu oheistoiminta toisinaan tökkii.

Tässä välissä ollaan käyty kolmesti kisaamassa. Oliskohan ollut marraskuun alku, kun haettiin Ojangosta yksi nolla sijalla 2. Kahdella muulla radalla ihan perushyvää tekemistä, mutta oma ajatus oli liikaa tuloksessa. Sain Riesan esimerkiksi pois keppien viimeisestä välistä, koska päätin mennä vähän hetsaamaan sitä keppien viereen, mitä?! Riesahan tunnetusti tarvitsee lisää kierroksia... Näin käy, kun ajatus ei pysy mukana.
Kakkossija toisella radalla harmitti vähän, sillä haluaisin saada voiton pois alta mahdollisimman pian. Huonolle ei todellakaan hävitty, mutta huolellisuudella olisi todennäköisesti saanut kurottua eron umpeen. No, vielä ei ole kiire.

Turussa kävimme juoksemassa peräti neljän startin verran. Sieltä ei mainittavia tuloksia. Kolme hyllyä ja yksi kieltofemma. Kielto tuli vähän helposti, mutta ei välitetä siitä. Tällä radalla kuitenkin ihan mieletöntä työskentelyä Riesalta. Tyyppi teki serpentiinit ja päällejuoksut kovasta vauhdista ihan ennennäkemättömän hyvin, vaikka itse ohjasin todella riskirajoilla virheen jälkeen. Maalissa piti ihan miettiä, että mitähän juuri tapahtui.
Näissä kisoissa nähtiin myös Riesan perinteinen sokka irti -rallatus. Eipä ole pitkään aikaan noitakaan näkynyt, oli melkein ikävä.

Viime viikonloppuna juostiin jälleen kolmen startin verran Ojangossa. Edellisenä iltana agilityjaoston pikkujoulut venyivät aika paljon odotettua pidemmälle, ja jostain syystä ensimmäisellä radalla ei jalka liikkunut ihan toivotulla tavalla...
Radalla oli juoksusuoran ja pussin päätteeksi päällejuoksukohta, mitä Riesa ei todellakaan pussin jälkeen lue. Jo juostessa ymmärsin liikkuvani yhtä lujaa kuin mummot rollaattoreineen, enkä yllättäen ehtinyt ohjaamaan...
Toisella radalla Riesa kolautti radan loppuosalla pituuteen (ei virhettä), ja luonnollisesti kaikkien ohjeiden mukaisesti käännyin katsomaan, tuliko virhettä vai ei. Rintama kääntyi samalla niin, että Riesa hyppäsi hypyltä eri suuntaan kuin alunperin piti. En saanut enää pelastettua, pöh. Urpo ohjaaja.
Viimoselta radalta ihan mukiinmenevä nolla. Pyöritykset vähän levisi ja jalat ei taaskaan olleet erityisen vikkelät, mutta ei se mitään.

Nollia on nyt kasassa peräti viisi, joista tosin vain neljä käy karsintoihin. Enää puuttuu siis "vain" tupla ja voitto. Aikamoista, kun viime vuonna tähän aikaan kasassa oli yksi vahinkonolla. Vielä on tosi paljon tehtävää oman kisapään kanssa, sorrun aivan liian usein tuloskeskeisyyteen, mikä johtaa hätäilyyn ja Riesan kanssa ei hätäilyllä mennä yhtään mihinkään. Pienin askelin eteenpäin.

Valmennuksissa ollaan käyty kolmesti viikkotreenien lisäksi. Niinulla kävimme syyskuun alussa, mutta siellä ei mitään ihmeempiä.
Timo Rannikko kävi kouluttamassa lokakuussa. Suurinpana antina se, että koira on tuplasti nopeampi ohjaajan lähellä työskennellessään. Eli jos voi valita, niin käy viemässä jokaisen käännöksen niin lähelle estettä kuin voi, vaikka Riesa kääntyykin melkein tiiviimmin hieman kaukaa lähetettynä. Ihan kiva saada uutta näkökulmaa, vaikka en ihan kaikkia ohajaustyylejä kokenut omaksi tai ollut täysin samaa mieltä.

Jenna Caloanderin valkun olin itse järjestänyt marraskuulle. Odotin tätä todella paljon, sillä viime kevään valmennuksen pienet oivallukset olivat todella suuressa osassa siinä, että muutama ohjaus saatiin viimein toimimaan. Jennankin mielestä Riesa oli kehittynyt keväästä todella paljon, ei ole mennyt treenit hukkaan.
Näissä treeneissä opetettiin Riesalle vihdoin vähän paremmin japanilaista. Se sujui tosi hyvin ja myöhemmissäkin treeneissä se on osoittautunut ehkä ainoaksi ohajukseksi, mikä tulee Riesalta lähes luonnostaan ilman neljän vuoden hinkkaamista. Muutenkin Riesa oli ihan hirmu pätevä, mitä nyt joku olisi joskus voinut opettaa takaakierto-sokkarin vähän paremmin... Lisätään tämä(kin) treenilistaan.
Video alla.

Esimerkkitapaus siit ku joku vähän satsaa, usko vaan niin joku päivä natsaa

Ai meillä oli joku blogikin? Ei sillä, että meillä ihan hirveästi päivitettävää olisi. Sairaslomat eivät päättyneet jumien aukaisemiseen, vaan sairaslomalla ollaan oltu milloin mistäkin syystä. Nyt pitäisi molempien olla taas treenikunnossa, toivottavasti pystytään nyt treenaamaan aktiivisesti hieman kauemmin kuin viikko-pari...

Syyskuun alussa kävimme juoksemassa kisat Tuusulassa. Tuloksina kieltofemma, nolla ja hylly. Femma ja hylly olivat ihan pienestä kiinni, kiva juosta kolme ehjää rataa saman päivän aikana! Nollarata meni vähän hallituksi kaaokseksi, mutta tyylipisteitähän ei tässä lajissa jaeta.

Viime sunnuntaille olin ilmoittautunut Purinalle kolmelle radalle, mutta myöhästyin ensimmäiseltä radalta... Olin katsonut aikataulut aivan väärin, ja saavuin paikalle tuntia liian myöhään! Toiselle radalle sitten jo ehdinkin... ;) Tältä radalta ensin rimafemma ja toiseksi viimeisellä esteellä se perinteinen huolimattomuushylly. Riesa tiputtelee tosi harvoin rimoja, mutta niin järkyttävällä ohjauksella häiriintyisi varmasti mikä tahansa koira... Jo rataantutustumisessa kirosin, kun en vaan saanut askelia sopimaan yhteen valssikohtaan. Niinhän siinä sitten kävi, että valssasin valovuoden myöhässä ja valssi pyöri paikallaan ihan mihin sattuu. Minulle on aivan täysi mysteeri, miten monet muut tekivät siihen täysin kelvollisia valsseja! :D

Viimeinen rata oli Purinalla sisällä, en muistanutkaan sen pohjan olevan niin kammottava. Mulla on lisäksi vanhoista inoveista napit kuluneet tosi sileiksi (uusia ei luonnollisesti voi käyttää muualla kuin tekonurmella... ;), joten juoksufiilis oli aika raskas. Onneksi Riesakaan ei kulje tuolla kovin lujaa, niin pysyin edes jotenkin perässä. Rata kulki tosi hyvin ja Riesa oli oikein kiltillä päällä. Tuli ihan ilman kikkailuja päällejuoksuun ja saksalaiseen. Kahta peräkkäistä valssia ei taaskaan osattu, jälkimmäinen levisi tosi pahasti mutta sain pelastettua. Nolla tältä radalta.

Outoa tehdä nollia näinkin "usein"! Pitkälle on tultu. Riesasta on nyt vajaan vuoden aikana tullut jo ihan mukiinmenevä agilitykoira. Luotan sen osaamiseen nykyään enemmän kuin aikaisemmin ja agility tuntuu toisinaan jopa helpolta. Onhan Riesa edelleen tosi raskas vietävä, mutta parempaan suuntaan koko ajan.

Tänä talvena treenilistalla on päälimmäisenä peräkkäiset valssit ja käännökset ylipäätään. Riesa ei millään osaa/viitsi koota hyppyä kahta kertaa peräkkäin ja lähes poikkeuksetta aina jälkimmäinen käännös leviää ja koiraa saa poimia selän takaa.
Riesa lenkittääkin noissa tilanteissa ihan luvattoman hitaasti. Mummot rollaattoreilla menee kovempaa kuin Riesa valahtaneissa käännöksissä, treenivinkkejä kellään? :D Tämä on ollut aina ihan täysi mysteeri, miten tuolla tempperamentilla ja sata lasissa- asenteella varustettu koira voikin pudottaa vauhtia tuolla tavoin. Tämä vielä korostuu esim. Purinan kaltaisilla raskailla alustoilla.

Nyt on aika hyvä fiilis tehdä agilityä. Hieman vielä työstetään ihan vaan peruskuntoa kaiken levon ja saikkuilun jälkeen ja sitten ollaan toivottavasti tikissä! Pikkuisen alkaa nolla-ahdistus jo nyt nostaa päätään, vaikka keräilyaikaa on vielä vaikka kuinka! Jälleen kerran olisi ohjaajan tehtävä hieman ajatustyötä...

Parasta just nyt

Viikonlopun kisarupeaman jälkeen oli keskiviikon treeneissä jo aivan erilainen ote. Tauon jälkeen kestää näköjään hetki, ennen kuin saa rytmistä kiinni.

Rata oli meille todella haastava, oli päällejuoksua, serpentiiniä ja itsenäisiä keppejä. Ei aivan meidän rata ;) Jokaiseen tilanteeseen tultiin kovalla vauhdilla, mikä teki radasta vielä vähän haastavamman. Ihan turhaan kuitenkin etukäteen kiroilin haastavia kohtia, Riesa oli aivan loistava! Mulla oli itsellä parit ohjauskuviot hukassa, mutta esimerkiksi radan haastava alku meni kuin vettä vaan! Vuosi sitten en olisi ikimaailmassa uskonut, että tuo koira voi suorittaa tämäntyyppistä rataa noin sujuvasti.

Jäi aivan mahtava fiilis, vaikka parissa kohti hieman ryssittiinkin. Ensimmäistä kertaa kunnolla tajusin, miten pitkä matka ollaan tultu vuoden takaisesta tilanteesta. Vähän yli vuosi sitten koira ei tullut esimerkiksi oikea-oppiseen niistoon yhtään millään, jätti keppejä kesken ja päällejuoksut oli yksi vitsi vain... Ihan törkeästi ollaan painettu hommia tämänkin eteen mutta vähitellen se työ palkitsee tekijänsä. Eli jos ei taidolla niin sitten vaan kovalla työllä ;) Lahjattomat todellakin treenaa.

Perjantaina käytiin vielä kertaalleen osteopaatin käsittelyssä. Mielestäni Riesa oli ihan hyvässä kunnossa ja oikea etunenkin venyi ok eteen, minkä vuoksi uskalsin kisata piirinmestikset ja treenata. Päätin kuitenkin jo ennen hoitoa, että jos koiraa ei saada ihan täysin auki niin sitten ollaan täystauolla ja ravataan Jerryllä niin monta kertaa kuin ikinä tarvitsee.

Onneksi olin itsekin osannut lukea koiraa sen verran, ettei oikea puoli ollut enää yhtä huonossa jamassa kuin viime käynnillä. Se saatiin hyvin auki ja koko koira taas symmetriseksi. Seuraava käynti ihan normaalisti johonkin 3kk päähän, hienoa! Uskaltaa taas huoletta harrastaa, kun tietää että koira on kunnossa.

Piirinmestikset

Viikko sitten käytiin juoksemassa piirimestikset. Meno oli huomattavasti tahmeampaa kuin mitä olin etukäteen olettanut. Ensimmäisille radoille oli todella hankala saada rytmityksiä osumaan kohdilleen ja Riesakin oli sen seurauksena jotenkin kädessä kiinni eikä vahingossakaan auttanut ohjaajaa.

Ensimmäinen rata oli joukkuerata. Meidän kohdalla oli jo melko hyvä sää, mutta juuri hetkeä ennen satoi ihan reippaasti. Kenttä oli aivan täynnä vesilemmikoita, esimerkiksi aan alastulo oli suoraan vesilammikossa. Hieman etukäteen pelkäsin kontaktien puolesta... Tällä radalla kolme kieltoa, koko rata tökki tosi pahasti. Mutta ne kontaktit oli hyvät ;) Ohjasin huonosti enkä vienyt lähetyksiä loppuun. Alkuun tuli myös meille erittäin tyypillinen hypyn ohitus.Huoh, koska sitä oppii.



Seuraavana oli hyppäri. Tästä on tosi vaikea sanoa mitään positiivista... :D Alku oli vähän epätyypillinen ja Riesa irtosi hienosti tyhjää päin. Heti alkuun Riesa räjäytti muurin ja viimeistään siinä kohdin mulla hajosi keskittyminen ihan kokonaan. Koko radan vaan mietin että mitähän siinä oikein tapahtui. Erityisen hieno juttu oli kuitenkin se, ettei  Riesa reagoinut muurin kaatumiseen mitenkään! Pienen hetken jo pelkäsin, että Riesa juoksee hallista ulos ja karkuun :D



Kolmas rata alkoi jo muistuttaa agilityä, tältä radalta tuloksena femma. Alku oli meille vähän hankala, kun piti heti ottaa vauhti pois ja se menikin aika luvattoman hitaasti. Kepeille viennissä olin myöhässä ja väärin sijoittuneena törkkäsin Riesan kakkosväliin. Olisi pitänyt jäädä kokonaan toiselle puolle ja antaa koiran tehdä työ. Loppu oli ihan hyvä. Kontakteilla pidin kauan ja ne oli hienot. Erityisesti puomiin olen tyytyväinen, Riesa kesti hienosti sivuirtoamisen.
Hallissa oli sateen takia ihan hirveä meteli, mutta pikkukettu otti coolisti. Tästä on ihan hyvä taas polkaista kausi käyntiin.

voihan myös olla, ei koskaan tule sellaisia aikoja jollaisiksi kuviteltiin päivät jolloin on kaikki valmista, kaikki kaunista

Heinäkuu oli meillä täysin lomakuukausi, agilityä ei tehty ollenkaan ja suunnittelemani tokokuurikin jäi vain suunnitelmaksi. Kuun puolivälissä oltiin Riesan kanssa lapsenvahtina bortsukakaralle, ja vastoin ennakko-oletuksia otus oli Riesan mielestä ihan ok. Hyvin nätisti se osasi Leian kanssa olla, vaikka olin varautunut pitämään koirat erillään suurimman osan ajasta. Ehkä ne aivot sieltä pikkuhiljaa saapuvat Riesallekin jälkitoimituksella.

Elokuun alussa oli tarkoitus palata agilitytauolta, mutta Riesa liukastui heti ensimmäisissä treeneissä. En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta videolla näkyy horjahtaminen ja sen jälkeen olikin koira kolmijalkaisena. Riesa ei ole ikinä elämänsä aikana ontunut ja olinkin ihan varma, että nyt on koko koira kappaleina ja ura on siinä. Heti treenipaikalla laitettiin jalalle kylmää ja vielä kotona pidin jäätä hieman turvonneen lavan alueella. Riesa kävelikin jo kotona normaalisti ja aamuksi turvotuskin oli hävinnyt.
Onneksi mitään vakavaa ei sattunut. Noina hetkinä agility menettää aina merkityksensä, kun huoli koirasta on niin suuri.

Osteopaatille saatiin aika vajaan viikon päähän, missä selvisi että oikea puoli oli aikamoisen jumissa. Kylki ja lapa oli ne suurimmat ongelma-alueet. Karsinnoissahan oli ihan superliukkaat putket, on mahdollista, että koira on mennyt jo siellä juntturaan, vaikka mitään kaatumista en itse huomannutkaan. Nyt on koira kuitenkin kutakuinkin auki ja keskiviikkona palattiin treeneihinkin. Ensi viikolla käydään vielä uudestaan osteopaatilla varmistamassa, että kaikki on ok ja availemassa ne viimeisetkin kireydet.

Ne tämän  viikon treenit ei menneet erityisen hyvin, mutta tulipahan tehotreenattua... Viikonloppuna piirimestiksissä ehkä vähän paremmin taas...

Pari viikkoa takaperin käytiin myös pyörähtämässä mökillä. Luonnollisesti käytimme treenimahdollisuudet hyväksi ja Riesa pääsi jäljelle ja ruutuun. Ampumiseen ragointiinkin yritettiin löytää ratkaisun avaimia ja noin muuten vain oltiin ja uitiin.
Todistimme taas, että Riesa olisi hirveän hyvä jälkikoira jos jaksaisi keskittyä pidempään kuin puoli minuuttia... :D Aina se löysi takaisin jäljelle ja kulmankin merkkasi hyvin, mutta eihän tuosta mitään jälkikoiraa ikinä tule. Ruudussa Riesa oli jo aika väsynyt, kävi vaihtamassa damia ja työskenteli muutenkin aika tehottomasti, vaikka hirveällä vauhdilla alueella sahasikin.

Ampumisia en taida tuon kanssa enää työstää. Se kestää sen yhden laukauksen, minkä jälkeen kykenee vielä toimimaan ok. Toisen jälkeen koira selkeästi ahdistuu, vaikka laukaukset kuuluisivat kaukaa, ja se näyttäisikin palautuneen edellisestä hyvin.
Varmasti jollakin keinolla Riesan saisi sietämään paukkuja, mutta se ei taida olla vaivan arvoista. Katsellaan mitä tehdään!

Working hard is important, but there's something that matters even more. Believing in yourself.

Keskiviikkona juostiin viimeset treenit ennen taukoa. Itsellä olisi ihan mieleton into treenata vaikka seitsemänä päivänä viikossa, mutta varmasti tauko tekee itsellekin hyvää. Saattaa tosin olla, että tehdään kontaktien alastulojen alkeistreenejä, kun niitä on viime kisoissa melkoisen lennokkaasti vapauteltu. Ratatreenejä ei kuitenkaan tehdä!

 2on/2off treenejä voi tehdä kaikkialla :D

Treeneissä Riesa päätti esittää parastaan, mistään päällejuoksuongelmasta oltu koskaan kuultukaan! Mä olen päättänyt olla ottamatta päällejuoksuista enää ressiä, ei ne varmistelemalla ikinä ala tätäkään vähää toimimaan. Jos ei toimi niin sitten ei toimi, mutta nyt niistä on tullut mun pääni sisällä vähän turhan iso mörkö, mikä ei varsinaisesti ruoki onnistumisia. 

En oikein osannut viedä koiraa kepeille, hupsista. Muutenhan kepit oli ihan mielettömän hyvät. Vielä vähän aikaa sitten Riesa otti lähellä olevista seinistä aika paljon painetta, eikä kestänyt sivuirtomisia kovin hyvin seinien lähellä. Nyt pikkukettu pujotteli lunkisti seinää päin vaikka itse otin ihan reilusti sivuetäisyyttä. Pätevä eläin. 

Lopuksi kokeiltiin hasardia takaaleikkauskuviota kepeille vientiin. Siinä oltiin todella kaukana mukavuusalueelta, en koskaan takaaleikkaa jos vaan voin välttää sen jotenkin. Riesa totesi vaan että joojoo on tässä ennenkin takaaleikkailtu, ja haki vielä kepitkin tosi hienosti seinien vierestä! Viimeiseksi vielä lopun putkeenlähetys takaaleikkauksella, joka sekin meni vaivattomasti. Pitäisikö tästä päätellä, että niitä takaaleikkauksia kannattaisi vaikka joskus käyttääkin...

En tiedä koska agilitystä tuli näin kivaa, nyt on kova luotto osaamiseen! Mahdollisesti pikkuketun päässä majailevat kaksi hernettä ovat viimeinkin kohdanneen nanosekuntia pidemmäksi ajaksi?

Arvokisat 2014

Tämän vuoden arvokisat, tai lähinnä niihin pääsy, oli melkoinen projekti... (Mikä pahinta, kaikki nollat on kerättävä taas uudestaan..!) Samanlaista rumbaa en enää käy läpi, jos ei nollia tule niin ei tule. SM-kisoja varten meiltä jäi lopulta se yksi nolla uupumaan. Ennen viimeistä ilmoittautumispäivää kävimme vielä epätoivoisesti kisaamassa kaksi starttia Porvoossa ja neljä starttia Lohjalla. Porvoo meni ok, toisella radalla viimeinen nolla kävi tosi lähellä, en vain enää muista mistä se jäi kiinni :D Lohjalla hommasta ei tullut yhtään mitään. Kirjaimellisesti. Taisimme päästä yhden radan loppuun asti ja muilla radoilla homma tyssäsi siihen, että koiraa ei nyt vaan hotsittanut. Siinä vaiheessa teki mieli heittää pyyhe kehään ja tuikata koko kehä tuleen. Pidimme sitten puolentoista viikon tauon ja kävimme vastentahtoisesti kiskaisemassa viimeiset treenit ennen SM-kisoja. Riesa yllätti ja teki kaiken varsin näppärästi ja tuli oikein kiltisti päällejuoksuihinkin... Typerä otus.

SM-kisoihin lähdettiin porukalla perjantaina ja olinpa ilmoittanut Riesan myös yhdelle agiradallekin. Meinasin Lohjan jälkeen jättää koko iltakisan väliin, mutta lauantain joukkuekisan takia oli ihan hyvä käydä tutustumassa kisapaikkaan. Edellisvuosina isojen kisojen hälinä on ollut Riesalle ihan ylitsepääsemätön ongelma, eikä se ole siinä mielentilassa kyennyt tekemään agilityä.

Perjantaina ainoa toiveeni ja tavoitteeni oli tehdä agilityä. Riesa oli ennen lähtöä hyväntuulinen mutta lähdössä tosi levoton. Olin ihan varma, että homma ei tänäkään vuonna toimi, mutta Riesapa yllätti!
Mulla ei ole koskaan ollut niin hyvä fiilis agilityradalla, aivan sama millä tuloksella mennään maaliin, Riesa teki agilityä ahdistumatta isoissa kisoissa! Rata rullasi yhtä kohtaa lukuunottamatta tosi hyvin, mutta hieman myöhässä ollut valssi tökki pahasti ja sen jälkeen olisi ollut kiellon paikka. Luulin, että siitä se kielto annettiinkin, mutta hetken kuluttua kaverit tuli onnittelemaan nollasta. Tuon selvempää kieltoa ei olekaan, mutta tuomari ei sitä tuominnut.

Otamme mitä annetaan, eipä meille niitä nollia mitenkään liikaa tipahtele... Sijoitus yli sadan koiran mediluokasta oli 11, mikä mielestäni on tuolla tökkimiskohdalla paremmin kuin hyvin.



Lauantaina starttasimme joukkueen ensimmäisenä koirakkona. Häiriöitä oli taas enemmän kuin perjantaina, ja sormet ja varpaat ristissä toivoin, että Riesa kykenisi edes auttavaan suoritukseen. Tällä radalla kompastuin varmisteluun ja hankimme alussa yhden kiellon. En ollut ihan varma tuleeko Riesa mukana vai ei, ja se kostautui heti.
Fiilis oli tälläkin radalla ihan mahtava, vaikka videon perusteella rata ei oikeastaan kovin nätti olekaan. Ei haittaa! Riesa teki ahdistumatta!



Nolla perjantailta tarkoitti karsintanollia... Karsinnat oli aluksi pelkkä vitsi, mutta jostain syystä ilmoittauduin, ihan vain varmuuden vuoksi... Majoituksen ja töiden järjestäminen meinasi käydä hankalaksi, mutta lopulta kaikki saatiin onnistumaan ja perjantaina lähdimme kohti Rovaniemeä.

Vielä matkalla mietin, että tässä touhussa ei ole oikeasti yhtään mitään järkeä... Lähteä nyt niin helkkarin kauas kisaamaan koiralla, joka välttämättä tee mitään. Tulostavoitteita meillä ei luonnollisesti ollut, ainoa tavoite oli tehdä rataa edes lähellä omaa tasoamme.

Kisa-aamuna itseä jännitti aika pahasti, mutta kisapaikalle päästyäni totesin touhun olevan ihan sitä samaa agilityä kuin muuallakin, ja meininki oli itseasiassa rennompi kuin monissa normikisoissa. Lähdimme siis rennosti tekemään oman tasoista suoritusta. Rata ei ollut millään tavalla vaikea, mutta muutama Riesalle vaikea paikka rataan mahtui. Soittelin vielä Lotan kanssa viimeisen kuviot kuntoon ja käytiin Riesan kanssa hallissa tutustumassa hälinään. Riesa oli hallissa tosi lunki, mutta se ei toisaalta tarkoita tuon kanssa mitään...

Suurin itseäni huolettanut juttu oli karsinoissa odottaminen. Riesa kun tempperamentiltaan on ihan kiitettävän vilkas, niin se ehtii edellisten suorittajien aikana kerätä kierroksia kun huomioi aivan kaiken ympärillä tapahtuvan. Ovelasti ennen halliin menoa palkkasin Riesaa paikallaan istumisesta ja hallissa hengailin käsi taskussa, vaikka siellä ei mitään ollutkaan. Typerä Riesa tuijotti vaan taskua ja unohti jännittää hallia :D

Lähtö oli levoton... Otin Riesan vahingossa liikkeellä mukaan ja sitten se olikin jo mentävä. Kolmannen esteen takaakierrolle sain koiran tyrkättyä ihan vain tuurilla. Sen jälkeen sitten mentiinkin! Oli ihan älyttömän siistiä ja Riesa teki mielettömän hyvin! Reipas pieni! Nollaa teimme toiseksi viimeiselle esteelle asti... Vauhti oli liian kova ja ohjaus siihen nähden liian löysä, eikä Riesa enää taipunut hypylle oikealta puolelta vaan luki sen takaakierroksi...


Sama rata livestreamista löytyy täältä.

Noin typerä virhe laittoi hieman ärsyttämään. Olin kuitenkin ihan supertyytyväinen koiraan ja rataan noin muuten, vaikka tottakai tuollaiset turhat virheet korpeaa. Olen kelannut tuon saman kahdan mielessäni ja videon kautta ihan älyttömän monta kertaa, olisi pitänyt pitää ohjaus päällä vaan ihan pieni hetki pidempään... Jossittelu ei tässä vaiheessa enää auta. Tavoitteet kuitenkin ylitettiin, pääsimme radan melkein loppuun asti. Riesa ei juoksennellut enkä itse pyörtynyt ;)

Toisen radan profiiliin en jotenkin saanut yhtään otetta. En muista koska viimeksi olisin poistunut tutustumisesta yhtä kysymysmerkkinä. Rata ei ollut vaikea, mutta jotenkin väsymys painoi jo sen verran, että oli tosi hankala löytää oikeat ohjaukset.

Radalle lähdettiin samoilla rutiineilla eikä väsymys näyttänyt Riesaa liikaa haittaavan. Oltiin hyvissä ajoin ulkona odottelemassa omaa suoritusvuoroa ja taas palkkailin Riesaa ihan vaan rauhassa istumisesta. Tiputin vahingossa Riesalle kokonaisen lihapullan, hupsista. Noo, ei haittaa niitähän vielä task... NO EI OLE! Siinä vaiheessa kirosin mielessäni kaikki tietämäni voimasanat muutamallakin eri kielellä. Olisin vielä ehtinyt hakea nameja autosta, mutta puhelin oli autossa ja iskä oli hetki sitten mennyt jo halliin.

Yritin jatkaa ihan normaalisti, mutta eihän tuo otus ole ihan niin tyhmä kuin usein antaa ymmärtää. Nopeasti se tajusi, ettei niitä nameja tipu ollenkaan. Riesa ei tarvitse palkkaa ruodussa pysymiseen, joten se ihan odotetusti käyttäytyi muuten ihan normaalisti, mutta pää pyöri kuin pöllöllä ja siitä ihan näki, miten jokainen haukahdus ja taputus nostatti kierroksia. Itsellä alkoi ihan samalla tavalla hermostuttaa, vaikka miten yritin pysyä rauhallisena ja toimia normaalisti.
Edellinen koirakko teki nollan ja taputukset taisi olla ihan viimeinen naula arkkuun. Riesa meni rata-alueelle kahdella jalalla pomppien ja joka suuntaan sinkoillen. Koiran mielentila oli luokkaa kutosvaihde silmään ja ohjaustehostin  pois päältä.

Lähtö oli nyt rauhallisempi kuin ensimmäisellä radalla. Tiesin Riesan kestävän kovempaakin käskyttämistä tuossa mielentilassa ja komensin sen mukaan.
Kielto ansaittiin heti kakkosesteeltä, Riesa meinasi lenkittää takaakierrosta läpi, mutta sain juuri ja juuri napattua koiran mukaan. Rata näyttää videolla yllättävän menevältä, vaikka Riesaa oli todella epämiellyttävä ohjata eikä radalla todellakaan ollut hauskaa. Sain karjua naama punaisena ja taivuttaa jokaisen ohjauksen ratakiskosta.
Puolivälissä rataa, keinun jälkeen, Riesa luki putken pään enkä saanut sitä sieltä enää käännettyä. Tuota ratakisko-ohjausta on ihan äärimmäisen raskasta pitää yllä, ja herpaannuin hetkeksi keinun aikana. Hylyn jälkeen piti poistua heti, joten meidän karsinnat oli siinä.



Radan jälkeen ärsytti aivan älttömän paljon. Ei ole varmaan koskaan ollut noin huono fiilis radan jälkeen. Hylly ei harmita, se olisi ollut ihan ok, jos koira vaan olisi ollut oma itsensä.

Parin tunnin päästä fiilis oli jo vaihtunut posin puolelle, ja nyt pari päivää myöhemmin olen meidän suoritukseen enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäinen rata oli aivan mieletön, vaikka Riesalla oli pitkä päivä autossa edellisenä päivänä, yö vieraassa paikassa, vatsakin oli vähän sekaisin ja kisapaikkakin täysin uusi. Toinen rata oli ihan oma moka ja siinäkin Riesa olisi voinut olla niin paljon pahempikin... Muistellaan viime vuoden SM-kisoja, niin johan alkaa tuokin suoritus tuntua hyvältä!

Riesa kykeni väsymyksestä ja ylikierroksista huolimatta tekemään agilityä ja tulemaan niistoonkin! Se oli vielä myös täysin ohjattavissa, vaikka se ohjaustehostin olikin laitettu pois päältä. Ehdottomasti enemmän, kuin mitä siltä isoista kisoista odotin.

Hotellilla oli yksi väsynyt pikkukettu.

Kokonaisuutena todellakin onnistunut ja kannattava reissu. Rovaniemellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta lähdimme jo aamusta ajelemaan takaisin päin. Muutama tärkeä juttu tuli opittua (luota siihen koiraan, ohjaa radan loppuun asti, riittävästi nameja taskuun...) tälläkin reissulla, vaikka tietysti olisin mielelläni ottanut kyseiset oppitunnit hieman vähemmän tärkeissä kisoissa.

Tällä hetkellä luottamus tekemiseen on suurempi kuin koskaan ennen ja yleinen fiilis meidän aksasta todella kiva. Nyt on hyvä jäädä kuukauden-parin tauolle ja palata kisakentille taas syksyllä. Ensimmäinen SM-nollakin on jo takataskussa, niissä skaboissa mekin aijotaan ensi vuonna kisata!

Hyppyserti

Oho, päivitykset laahaa aikalailla jäljessä. Tiivistetysti ollaan kisattu paljon ja treenattu vähän. Pääsiäisenä kisattiin Turussa molemmat pääsiäiskisat, lisäksi käväistiin HAUn pikakisoissa ja eilen Järvenpäässä neljän startin verran. Tuloksilla ei olla todellakaan juhlittu, vaikka muutama tosi hyvä rata on saatukin aikaiseksi.

Eilen lähdimme Järvenpäähän kisaamaan ajatuksella, että nämä on viimeiset ennen SM-kisoja. Jos ja kun jää nollia puuttumaan niin saa jäädä. Riesa päätti kuitenkin yllättää, ja kiskoi hyppäriltä nollan ja hyppyvaliokellokin lähti viimein käyntiin...
Näinollen ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kisailmoja menemään...  Kesällä otetaan kisojen suhteen sitten rennommin, nyt on kisattu tähän mennessä suunnilleen yhtän paljon kuin koko viime vuonna yhteensä. Kisaaminen on selvästi tehnyt Riesalle hyvää, se on kuitenkin sellainen herkkis ja suurempi kisamäärä on selkeästi vaikuttanut positiivisesti pääkoppaankin.

Treeneissä ei tosiaan olla kovin ahkerasti käyty, kun välissä olen ollut jatkuvasti kipeänä ja valmennuskurssilla ja vappukin osui keskiviikolle, jolloin ei myöskään treenattu. Omatoimitreenejä ei olla tehty lainkaan, palataan niihin sitten kesällä.

Jenna Caloanderin koulutus

Blogi ja treenitahti tulee nyt hiljentymään merkittävästi, kun minä vietän päivät pääsykoekirjojen parissa. Tää oli nyt ihan mun painajainen, että meiltä puuttuu vielä tässä vaiheessa pari nollaa. Pääsiäisenä on Turussa on hirmuinen määrä startteja ja jos ei sieltä tärppää, niin saa nähdä miten meidän käy. Noh, jos jää parista nollasta kiinni niin sitten jää. Jos ei saa niitä seitsemää nollaa vuodessa kerättyä niin ei ansaitsekaan kilpailla arvokisoissa, ei se sen monimutkaisempaa ole.

Viime viikonloppuna käytiin juoksemassa Turussa kaksi starttia, eikä niiltä sen kummempia tuloksia. Olin kyllä ilmoittautunut kolmelle radalle, mutta teknisten ongelmien takia ensimmäinen jäi väliin ja oikeastaan keskittyminen kisoihinkaan ei ollut paras mahdollinen. Yksi rata oli aikalailla hyvä ja toinen tosi huono, että keskiarvo siinä ihan ok'n kohdilla.

Samaisena viikonloppuna poikettiin Raumalla morjenstamassa Zenaa ja Mariaa. Mitään treenintynkää me patalaiskat treenaajat emme saaneet pystyyn, mutta noin muuten oli oikein tervetullut rentoutumislenkki kaiken stressin keskellä.

Maanantaina meillä oli Jenna Caloanderin koulutus. Olen jo pitkään lukenut kehuja Jennan koulutuksista, joten ei muuta kuin hihat heilumaan ja Jennaa meille päin järjestämään. Tykkäsin aivan älyttömästi koulutuksesta, pitkästä aikaa agilityssä tuli "miksi en ole tätä itse keksinyt" - fiilikset.
Jennakin piti Riesasta kovasti ja kieltämättä pikkukettu esitti ihan parhaimpiaan. Onneksi myös pahimpiaan, niin saatiin hyviä vinkkejä.

Videolla ei valitettavasti ole läheskään kaikkia pätkiä, sillä kuvaaja meni play nappulan kanssa sekaisin ja mulla on pitkät pätkät videota katsomoparven aidasta taukojen ajalta :D Treenatessa kamera ei ollutkaan päällä. Onneksi aika paljon saatiin videollekin.

Ensin Jenna kiinnitti huomiota siihen, etten ohjaa juurikaan jaloilla. Riesa katsoo tosi paljon mun käsiä ja jos ne on yhtään epäselvät, tulee niitä "en mene minnekään" - hetkiä. Ei siis muuta kuin kädet selän taakse ja ohjaamaan. Oli yllättävän helppoa loppujen lopuksi, Riesa ei niitä käsiä tarvinnut. Itsekin entisenä futaajana osaan kyllä jalkoja käyttää, en tiedä mihin lie ovat ohjauksessa jääneet. Mini-medikoirille kuitenkin aika oleellinen juttu, kun kädet on varsinkin lähellä työskennellessä tosi ylhäällä.
Tämä oli mulle itselle suuri huomio, tuntui että muutamakin lukko ja solmu aukesi pään sisällä. Ehkä mä en olekaan ihan totaalisen paska ohjaaja ja kouluttanut koiraa ihan huonosti, en vaan ole ymmärtänyt sen olevan pikkasen pienenmpi kuin edellinen treenikaveri.

Meidän niistokin sai paljon kehuja, mikä tuntui erityisen mahtavalta, sillä ne on todellakin olleet ongelmalliset. Tuosta ei kuulema oikein paremmaksi voi pistää, hieno Rieska. Onhan sen kropankäyttö ihan ilmiömäistä halutessaan, kyllä mä olen kokoaika tiennyt, että niistokin vielä saadaan aikaiseksi.

"Uusina" ohjauksina käytiin sylkkäriä ja backlappia. Molemmat sellaisia, mitä ollaan kyllä tehty mutta joita en käytä ikinä. Backlappiakaan en ole Riesalle ikinä kunnolla opettanut, joskus olen saanut sen johonkin putkeen irtoamaan, mutta ei se sitä kyllä osaa.

Sylkkäriä radan osana ei olla paljoa käytetty, mutta ohjaus on Riesalle erittäin tuttu puidenkiertojen myötä. Mitään ongelmaa siinä ei ollut myöskään hypyllä ja kuulema ohjauskin on merkkauksineen kaikkineen todella nätti. Aina siihen asti, että tulee kiire seuraavaan paikkaan... En tiedä mikä siinä oli, mutta heti alkoi itsellä rintama aukeamaan ja selkä kumartumaan siihen malliin, että Riesa luki ohjauksen ilmeisesti vastakäännöksenä. Otettiin siihen vielä sitten jarru (suhina) mukaan, jolloin sain itselleni sen sadasosasekunnin enemmän aikaa viedä ohjaus loppuun ja sylkkärikin oli (jos mahdollista) vieläkin tiiviimpi. Eli ehdottomasti jarru mukaan sylkkäriin, on kuulema ihan kisavalmis ohjaus.

Backlap ei sujunut multa ihan yhtä hyvin... :D Lopuksi sain rytmistä kiinni, mutta kun kyseisen ohjaus ei itselleni oikein jotenkin istu, niin en saanut siihen ihan kunnon otetta. Ajattelin kyllä senkin treenata kisakuntoon, ihan vaikka vaan poistuakseni mukavuusalueelta.



Kokonaisuutena oli tosi avartavat ja kivat treenit. Jenna oli niin positiivinen kouluttaja, ettei itsekään kehdannut treenata puolivaloilla. Riesan vauhti ja kääntyminen sai kehuja. Riesa kuulema vaikuttaa siltä, että se on estevarma koira ja tekee ylipäätään tosi kivasti. Ja on vielä hirveän kivasti rakentunutkin, kun on niin hoikka ja pitkäraajainen :p Suoravauhti on vertaansa vailla ja mahdollisuudet on noilla ominaisuuksilla ihan mihin vain.
Itselläni taas on kuulema ohjaustekniikat hyvin hanskassa, mutta tosiaan vauhdin kasvaessa meinaa jäädä vähän puolitiehen. Kädetkin viuhtoi välillä kun tyylimyllyt, mutta aika hassusti ne vaan rauhoittuu ja ohjaa tehokkaasti kun sen aika on :D Itse toivon ja uskon, että ehkä tuo jalkojen enemmän mukaan tuominen rauhoittaisi niitä käsiäkin.

sul on mieli täynnä autoja ja teiden varsia

Nollia jälleen yksi vähemmän kerättävänä, kaksi jäljellä. Se on hurjan paljon vähemmän, kuin mitä olisin ikinä uskonut. Arvokisat alkaa ensimmäistä kertaa uran aikana tuntua täysin realistiselta tavoitteelta. Minkäänlaisia tavoitteita ei itse kyseisiin skaboihin ole, mutta pakko käydä kokeilemassa. Ei sitä tiedä, pystytäänkö tuplaan asti enää ikinä venymään.

Nolla tuli lauantain ensimmäiseltä radalta, joka rullasi hämmästyttävän hyvin toiseksi viimeiselle esteelle asti. Ajattelin pelata varman päälle ja tehdä niiston saksalaisen/twistin sijasta. Riesa luki niiston kuitenkin niistopersjätöksi ja hakeutui toiselle puolelle. Hukkasin koiran ihan kokonaan kun se palloili selän takana puolelta toiselle, raukka :D Lopulta Riesa päätyi viimeiselle esteelle, eikä tuomari edes antanut kieltoa. Aluksi luulin että virhe saatiin ja lievästi sanottuna ärsytti. Aikaa paloi tuhottomasti ja isossa mediluokassa oltiin vasta sijalla 15. Masensi hieman, mutta nolla mikä nolla.

Kaksi muuta rataa oli ihan ok, mutta jotenkin ei lähtenyt. Oli hirveän vaikeaa saada kisafiilistä esiin, mikä sitten kostautui pikkuvirheinä. Meno tuntui kuitenkin toisinaan jopa helpolta, mikä on aina yhtä hämmentävää. Ensi viikonlopun kisoihin lupaan ottaa kunnon kisafiiliksenkin mukaan!



Treenejä on kisojen lisäksi ehtinyt olla jopa kolmet. Keskiviikkona käytiin tekemässä aika kehnot treenit, ja heti seuraavana aamuna vähän paranneltiin fiiliksiä. Keskiviikkona mulla oli ajatukset ihan muualla, pitäisi vaan osata jättää muut huolet hallin ovelle, mutta nyt vaikutti tekemiseen aika pahasti. Kädet heilui ja ohjaukset jäi kesken, rata unohtui jne...
Takaosassa ollutta kepeilta puomille kohtaa ei saatu kertaakaan sujumaan, Riesa haki joka kerta putkeen. Leikkasin sen suhaamisen myös videolta pois.

Seuraavana aamuna käytiin se treenaamassa kuntoon ihan ajatuksen kanssa, ja saatin jopa onnistumisia. Niiden lisäksi tehtiin viiden esteen "rataa" jossa joka esteelle tuli niisto ;p Molemmin puolin. Oikeastaan taidettiin pääasiassa tehdä niistopersjättöjä, ilmankos Riesa hakikin kisoissa väärälle puolelle... Muistettava siis treenata kaikkia variaatioita. Videota en omatoimitreeneistä jaksanut ottaa.



Sunnuntaina oli vuorossa Niinun yksäri. Samoja juttuja saatiin palautteeksi kuin muiltakin, rauhalliset kädet, liike loppuun jne... Itse olin tosi huono! En tiedä mikä ihmeen paskan asenteen viikko viime viikko oikein oli, mutta ei vaan irronnut. Alkoi turhauttaa ja soppahan on viimeistään siinä vaiheessa valmis. Riesakaan ei ollenkaan parasta osaamistaan esittänyt, joten koko esityksemme aikalailla ontui.

Heti aluksi katsottiin meidän niistoa, kun niistä valittelin. Nyt ne meni ihan ok, mutta kädet saisi olla huomattavasti rauhallisemmat. Selkeä, rauhallinen näyttö riman yli eikä mitään pikaisia huitaisuja josta nopeasti liikkeelle.
Näitä täytyy joskus ihan ajan kanssa pohtia. Mulla on aika pahat traumat niilta ajoilta, kun Riesa ei tullut niistoon vaikka mitä teki. Paras keino on juurikin ollut tuo, että vaan nopeasti alta pois. Selkein keino se ei kuitenkaan ole. Täytyy joku kerta ottaa ihan asiakseen videokuvan kera treenata ja katsella, millä tavalla se reagoi ihan oikeaoppiseen ohjaukseen. Voihan se olla, että nyt jo sekin toimisi.

Itse radalla oikein mikään ei toiminut. Mulla oli parissa kohdassa pää ihan jumissa, enkä saanut itseäni toimimaan niin kuin halusin. Varsinkin videon lopussa oleva pätkä (23-26) ei vaan onnistunut. Eikä onnistunut Riesaltakaan. En tiedä miksi ihmeessä se ei hakenut hyppyä, mutta täytyy nyt omatoimitreeneissä rakentaa sama kuvio. Itse en meinannut muistaa koko pientä pätkää, joo'o... Kertoo ehkä jotain treenin tasosta. Että moi vaan, olen Elena ja 9v tätäkin roskaa takana mutta neljän esteen muistaminen tuottaa vieläkin vähän ongelmia.

Suurin juttu mikä tuli esille, oli se että kielloissa ei aina vaan lähtisi pois tilanteesta. Pitäisi vaan pysähtyä ohjaukseen ja odottaa että koira hakee esteen. Tuttuja juttuja, mutta on vaan taas kaiken muun alle unohtunut. Juuri pari viikkoa sitten käytiin näitä läpi ja silti ei mahdu päähän! Mulla tulee niin selkärangasta sellainen turhautunut pyöriminen.
Lisäksi käsien rauhoittaminen ja ohjauksien loppuun vieminen oli tapetilla. Niinun sanoin meillä tosi helposti voimakkaissa käännöksissä katkeaa yhteys, mikä on totta. Kun Riesa pääsee valahtamaan selän taakse niin sitä on lähes mahdotonta saada seuraavalle hypylle hyvin. Ne ohjauksien loppuun viemiset olisi kova juttu oikean ajoituksen lisäksi. Nämä vaivaa mua eniten meidän aksassa, en ole nähnyt yhdenkään koiran ikinä käyttäyvän noin! En voi olla miettimättä, minkä perustavanlaatuisen virheen olen tehnyt kun tämä ei tule kuntoon millään.

Myös päällejuoksuista ym. kohtitulemisista juteltiin. Niinu ei usko siihen, että koira kävisi ns. tuulella, enkä viitsinyt jankata. Harvoinhan koirat toimii yhtä epäloogisesti kuin Riesa, eikä sitä oikeastaan kukaan usko, ellei ole usein nähnyt. Onneksi ne eivät enää ole samalla tavalla ongelma, niin en vaan jaksanut alkaa niitä sen enenpää avaamaan. Näitäkin voi kuulema treenata vaikka ihan niin, että laittaa koiran juoksulinjan eteen siivekkeitä niin, että koiran on pakko hypätä se hyppy. Riesahan lukee tosi huonosti sellaisia sivuttain olevia hyppyjä (rima ei näy koiralle), joten sellaisten treenaamiseen voisi olla ihan käyttökelpoinen idea. Videollakin  näkyy, ettei koiralla ole noista mitään käsitystä :D Treenilistalle siis! Viime talvena näitä jankattiin aika ahkeraan, mutta muutoksia ei saatu aikaiseksi.

Palkkaamisesta puhuttiin sen verran, että voisi vielä enemmän yrittää palkata koiraa mun luota. Tää on meidän kohdalla vähän tasapainoittelua, kun Riesalle repiminen ei ole maailman paras palkka. Pallon perässä juokseminen sen sijaan on ihan parasta. Yritä siinä sitten, kun pitäisi nimenomaan vahvistaa sitä, että mua kohti voi tulla. Monestihan saatan antaa pallon Riesalle mun kädestä ja vasta sen jälkeen heittää tms, mutta paras palkka on kuitenkin se juokseminen pallon perässä heti esteeltä. Hankala otus.
Täytyy kyllä myöntää, että viime aikoina olen laiskistunut palkkaamisen suhteen huomattavasti... Vuosi sitten mulla oli aina taskuissa viisi erilaista lelua ja kiinnitin palkkaan paljon enemmän huomiota. Nykyisin viskon palloa, hyvä minä. Toisaalta tulosten valossa tämä ei ehkä ole niin kovin huono... Lupaan kuitenkin ryhdistäytyä tämänkin suhteen!



Jep jep, näyttää abaut siltä että aloitin agilityn viime viikolla. Vaan mitäpä sitä turhia enää masistelemaan, paljon hyviä vinkkejä saatiin kuitenkin. Tykkäsin paljon Niinun tavasta kouluttaa ja halutaan pian uudestaan! Silloin paljon paremmalla draivilla.

Riesa sai kehuja kontakteista ja sehän onkin ainoa asia minkä olen osannut todella hyvin opettaa. Lisäksi Riesa sai kehuja myös omasta valloittavasta persoonastaan ;p Riesa on kuulema todella hyvä koira josta pitäisi olla aidosti iloinen. Sitähän minä olenkin.
Monesti varsinkin täällä blogin puolella tulee keskityttyä niihin parannusta vaativiin asioihin, että jää tyystin hehkuttamatta Riesan hyvät ominaisuudet. Siihen kun vielä lisätään kohtuullisen raju läpän heitto Riesasta, niin ilmankos moni luulee minun olevan jotenkin tyytymätön pieneen ferrariini.

Vaikka onhan se jollain tavalla totta, että kun vaan jatkuvasti jauhaa siitä, mitä pitää parantaa ja treenata, niin ne hyvät asiat alkaa olla liiankin itsestäänselvyyksiä. Pitäisi siellä aksakentällä turhautuessa muistaa, miten helppo koira tuo on arjessa, ja että se on sentään terve. Lisäksi se on tietenkin myös nopea kuin mikä ja kääntyykin vielä hyvin. Näitä jos jaksaisi useammin muistella, niin ehkä siellä kentälläkään ei niin kovasti ärsyttäisi kun taas yksi päällejuoksu jäi puolitiehen. Treeneissäkin Reben kanssa päädyttiin siihen, että tämä on vaan helkutin koirahyppelyä, ei pitäisi ottaa niin vakavasti!

näyttäytyy, mut ei osaa käyttäytyy

Päivitykset ei aivan pysy treenien tahdissa. Treenattu on paljon ja kisaamassakin käytiin.

Treeneistä en muista enää paljoakaan, olisi pitänyt heti laittaa oleelliset ylös. Videot on kuitenkin olemassa, heitetään nyt nekin esille kun kerran olen editoinutkin.

)

Muutama viikko sitten olin aivan tajuttomassa lensussa, pää oli ihan täynnä räkää ja treenien jälkeen kuumekin nousi. Kannatti siis käydä kaatuilemassa treeneissä... En ole moneen vuoteen ollut noin pihalla reeneissä, ehkä siihen on joku syykin, miksi kipeänä ei kannattaisi treenihallilla juoksennella...

Viikko tämän jälkeen käytiin ihan privatreeneissä, kun kaikki muut ryhmäläiset oli sattumalta pois. Lottaa oli tuuraamassa Kurkisen Kim ja saatiin treenattua ihan koko rahan edestä. Näissä treeneissä huomattiin, että Riesa kaikkien yllätykseksi saattaa jopa joskus kuunnella käskysanoja, ja sitä kannattaa esim. putkien jälkeen hyödyntää. Riesahan hakee helposti putkilta ohjaajaa kohti ja vasta sen jälkeen miettii esteitä. Muutama kriittisessä kohdassa lausuttu estekäsky hieman helpottti tekemistä.

2.3. oli tolleriaksaa. Järjestin Lotan koulutuspäivän tollereille ja olihan sitä itsekin osallistuttava. Riesalta puuttuui ehkä se terävin kärki, ja pari tuntia treenien jälkeen tyypillä alkoikin kunnon vatsatauti... Mietinkin, että tyyppi vaikutti vähän pöhöttyneeltä. Treeniaikaa oli 2x15min, eikä vielä vähän lenssuisena oikein meinannut se viimeinen vartti lähteä millään. Hyviä ajatuksia tuli näistäkin treeneistä, vaikka molemmat vähän kipeitä olikin.

)

Lotan normitreeneissä mentiin vielä samalla ratapohjalla, mutta me treenattiin välistävetoja. Riesa on hienoin! Viimeinkin välistävedot sujuu melkein jopa normaalisti.

)

Tällä viikolla kouluttamassa oli Hyvärisen Hanna. Huolimattomuus taisi olla teeman nimi... Riesalle oli taas käsittämättömän vaikiaa tulla niistoon, mutta päällejuoksut oli sentään kaikki näppäriä!

)

Lisäksi ollaan käyty pari kertaa treenamassa itsenäisesti. Teemana yllättäen päällejuoksut, niistot ja muu sälä. Lisäksi aan kontakti on viimeaikoina ollut vähän hidas, joten siitä ollaan tehty nopeita vapautuksia. Treenaminen on sen osalta ollut aika yksitoikkoista, joten ilmankos alkaa vähän oireilemaan.

Treenien vastapainoksi Riesa kävi myös osteopaatilla. Kaikki oli tuttuun tapaan kunnossa, vähän oli toisella kyljellä enemmän kireyttä, mutta se on varmasti jollain tavalla yhteydessä yhteen puomilta putoamiseen. Lisäksi treenimääräkin on viime aikoina ollut normaalia suurempi.

Kisaamassakin tosiaan käytiin. Kaksi mitäänsanomatonta hyllyä ja yksi vitonen sijalla 3. Radalta tuli yksi nolla, eli ei mikään helppo pätkä... Seisotin kunnolla puomin kontaktin, jotta ehdin kunnolla jatkotilanteeseen... :D Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Rata rullasi tosi hyvin, mutta aalla persjättöä tehdessä vapautin Riesan ihan liian aikaisin jollain ihme rääkäisyllä ja Riesa päätyi väärälle puolelle minua. Sain vielä heitettyä seuraavana olleelle pituudelle, mutta yksi pituuden palikka heilahti.... Ei harmita lainkaan....
Laamanen tykästyi Riesaan ihan hulluna, heh. Riesa on kuulema aivan ihana ja me ollaan aivan maajoukkuekamaa. En käynyt enää viimeisen (täysin epäonnistuneen) radan jälkeen kysymässä, onko mielipide yhä sama... Viimeksi kun Riesaa kehuttiin noin, meni vuosi ilman nollaa. Katsotaan miten käy nyt...

Videoita radoista ei ole, mutta ehkä niitä ei tähän postaukseen enenpää tarvita. Voisi yrittää vaikka päivittää vähän useammin, niin ei ehkä ihan samalla tavalla kertyisi videoitakaan varastoon.

Valon tunnelinpäässä sä silloin kai huomasit.

Toisen radan tuloset näytti tänään tältä, Janakkalassa tapahtuu näköjään ihmeitä. Nyt oltaisi vielä kolmea arvokisanollaa vailla.
Rata ei ollut profiililtaan meille ihan paras, sillä piti änkeä paljon niistoja ja muuta hauskaa. Nämähän on meillä vieläkin aika hitaat, joten huippua, että tuollaisellakin profiililla päästään ihan kärkikahinoihin.

Ensimmäiseltä ja kolmannelta radalta hyllyt. Ensimmäinen oli tosi sekava, Riesa mm. kolautti yhtä rimaa ja pelästyi ihan kamalasti siitä syntynyttä ääntä... :D Mahtui sinne hyviäkin kohtia, mutta kahdeksalta aamulla olin itse aivan unessa vielä.

Viimeinen hyppäri oli meille ihan tapporata. Serpentiiniä siellä ja tuolla. Ensimmäinen serpentiini heti alussa ja siinä olisi myös pitänyt yhdelle hypylle vääntää sokkari. Sain Riesan vielä hienosti kohti (!! HYVÄ RIESA!), mutta hukkasin koiran ja vaan heitin sen seuraavalla hypylle josta tuo pinkaisi ohi. Loppuradalle mahtui vielä parikin hyvää kohtaa, mm. kolme peräkkäistä valssia sain väännettyä lähes ilman tuskaa eikä kettukaan painellut selän taakse. Vähän huolellisuutta lisää, niin tuo rata olisi ollut meille tehtävissä. 

Ei huono kisapäivä siis, vaikka herätyskello soi aamulla jo puoli kuuden aikoihin... Janakkala ilmeisesti ainakin tulosten puoelsta on meille hyvä kisapaikka. Ihan liian ahdashan se meille on, tänään meinasi totaalisesti mennä hermo tuohon eläimeen. Riesa käy aina ihan hirveän kuumana eikä yhtään arvosta iholle tunkevia kisakumppaneita, joten on aika raskasta odotella radalle pääsyä ja samalla pitää silmällä koiran lisäksi jokaista ilmansuuntaa, kun ahtaissa paikoissa ihan väkisinkin niitä koiria menee epämiellyttävän läheltä ohi.

Nyt tosiaan ensi viikko otetaan rennosti ja viikon päästä osteopaatille. Vähän arvon, pitäisikö lähteä 1.3. Vantaalle... Takaraivossa kovasti kolkuttelee, että pian pitäisi lukea pääsykokeisiin täysipäiväisesti kaksi kuukautta, eikä kovin montaa kisaviikonloppua siihen taida mahtua. Aika alkaa siis vähän olla kortilla meidän nollatahdilla :D

sana vain ja lähdet lentoon

Keskiviikkona tuttuun tapaan Lotan treenit. Vähän oli ongelmia siellä sun täällä, lähinnä itse pitäisi vaan ohjata tiukemmin. Riesan estehakuisuus on viime aikoina parantunut huimasti ja se saattaa hakea esteille, joille en todellakaan uskonut sen lähtevän. Positiivinen ongelma. Tässä mennään nyt joka osa-alueella eteenpäin, kun onnistumiset ruokkii onnistumisia. Riesankin itseluottamus on kasvanut hurjasti, koska itse luotan siihen enemmän.

Treeneissä meinasin itse hyytyä aivan täysin. Hallilla on tällä hetkellä aika kuuma ulkoilmaan verrattuna, siihen päälle vielä huono tankkaus ja kamala määrä juoksemista, niin ei meinannut lähteä viimeinen veto ollenkaan. Sain kuitenkin taisteltua loppuun, näitä treenejä mun pitäisi tehdä paljon enemmän... Liian helposti treeneissä tulee vaan keskeytettyä ja otettua uusiksi, jos rata ei tunnukaan enää niin hyvältä. Hankalahan sinne kisoihinkaan on lähteä taistelemaan niitä ratoja loppuun, jos ei treeneissäkään meinaa onnistua.

Mielenkiinnosta kellotettiin takanurkan ohjausvaihtoehtoja keltaisen putken jälkeen. Persjättö+valssi oli vain ihan aavistuksen niistoa nopeampi, mutta niistot toki voi Riesalla olla aina vähän millaisia sattuu... Jos samanlaisia kohtia on radassa useampia, nousee erot nopeasti isoiksikin. Kärkisijoista kamppaillessa jokaisella sadasosalla on merkitystä, pitäisi varmaan kellottaa useamminkin eri vaihtoehtoja.



Tänään aamulla käytiin vielä tekemässä nopeat tekniikkatreenit. Riesa ei oikein osaa takaakierroissa koota itseään hyvin, joten muistuteltiin sitä sitten. Vähän niistojakin tuli tottakai tehtyä, pääasiassa vähintään ihan hyviä kaikki! Hyvä Riesa! Lisäksi teimme myös keinua, joka on ollut jo pitkään ihan ok.
Vapaatreeneistä pidetään pieni hengähdystauko kun hallin kuukausikortti loppui, mutta koitan vielä yhden kuukauden käydä treenaamassa tässä ennen kevättä.



Ylipäätään agility tuntuu (ja kuulema myös näyttää) tällä hetkellä helpolta ja ennekaikkea hauskalta. En voi väittää, etteikö hauskuus olisi varsinkin viime talvena vähän karissut matkalta, kun suoritusvarmuus oli miinuksen puolella eikä oikein mikään ottanut onnistuakseen. Enää en kolmostenkaan kisoissa tunne olevani vahaliitu leipäveitsiosastolla, vaan oikeasti tiedän että me kyllä osataan. Äärimmäisen helpottavaa ja palkitsevaa, että kovan työn tulokset alkaa pikkuhiljaa näkyä vaikka siinä aika kauan kestikin.

Tiet etäisyyksiin vie

Viime viikolla Lotan treenit jäi kokonaan välistä, kun itse sairastelin, mutta maanantaina käytiin tekemässä vähän seuran normiryhmässä. Riesa teki aivan supermahtavanhienoja serpentiinejä, hienoin pieni! Torstaina käytiin hyvin pikaisesti tekemässä keppikulmia, mutta ei sujunut sitten yhtään. Kepit oli vähän ahtaassa välissä ja pientä ahdisti seinät ja mitähän vielä. Lisäksi palkkasin parit kontaktit.

Sunnuntaina sitten kisattiin. Nukuin pommiin ja matkaan lähdettiin kevyet 40min myöhässä aikataulusta, mutta ehdin kuitenkin hyvin lämpätä koiran sun muuta, eli vahingoilta vältyttiin.

Ensimmäinen rata katkesi puoliväliin. Hylly tuli jo heti alussa, kun ilmeisesti olin heti kakkoshypyllä inasen myöhässä, minkä seurauksena Riesa hyppäsi hieman vinoon ja linjasi itsensä väärälle estelle. Nämä pitäisi ottaa paremmin huomioon rataantutustumisessa, aika usein tuo koira kun ei hyppää ihan niin kuin paras olisi...
Hyllyn jälkeen oli hienot itsenäiset kepit ja lähes mukiinmenevä päällejuoksukin, mutta sitten lopetinkinkin ohjaamisen. Kuvittelin, että Riesa hakee lähes automaattisesti puomin, mutta näinpä ei käynytkään. Siitä Riesa luki aan ja lähdettiin pois. Mulla tyhjeni ihan totaalisesti, olisin kyllä mielelläni jatkanutkin rataa, mutta en vaan nopeasti keksinyt, että mihin tuosta nyt sitten muka pääsisi :D



Toiselta radalta hyvä femma. Lopussa oli mitäkäs muutakaan kuin serpentiini kovasta vauhdista. Meinasi masennus jo etukäteen iskeä, mutta päätin etten kehittäisi siitä itselleni ongelmaa. Enkä kehittänyt! Riesa meni niin sulavasti ja näppärästi, ettei femma haitannut yhtään.
Virhe tuli esteen ohittamisesta. Näin heti, että nyt se paahtaa ohi, olisi pitänyt ohjata edellinen muuri vielä tiukemmin ja aloittaa valssi aikaisemmin. Tämän jälkeen tuli huono niisto, mutta oli niisto kuitenkin! :) Erittäin positiiviset tunnelmät jäi, ei ollut taaskaan nolla kaukana!



Viimeinen hyppäri oli profiililtaan ihan kamala. Kaksi suoraa putkea vierekkäin johon aika monen matka tyssäsi. 56 koirasta vain 12 teki ylipäätään tuloksen ja nolliakin tuli vain 5. Me selvisimme pahimmasta ansapaikasta (videolla kun mennään toista kertaa oranssiin putkeen), mutta vähän myöhemmin olin vastakäännöksen kanssa aavistuksen myöhässä, enkä enää ehtinyt pussin jälkeen ohjaamaan takaakiertoon. Harmitti! Yleensä mua ei jaksa nämä melkein-nolla radat enää niin harmittaa, mutta tällä olisi ollut ihan mieltöntä onnistua.



Kyllä me vielä joskus ne viimeiset arvokisanollat rämmitään kasaan! 8) Ensi viikonloppuna juostaan Janakkalassa kolmen startin verran. Viimeksi tuli tupla, ja Riesalle se oli sopiva kisapaikka, jos vaikka viimekertainen ihme toistuisi.
Sen jälkeen hengähdetään ainakin hetki, ensi viikolla käydään juoksemassa vaan Lotan treenit ja muuten otetaan iisisti. Sen verran paljon ollaan aksattu tänä vuonna, että vähän täytyy levätäkin. Osteopaattiaikakin on taas varattuna, jännä nähdä onko aktiivisempi treenaus laittanut pientä jumiin, vai onko se yhtä hyvässä kunnossa kuin aina.

Himasta duuniin ja duunista himaan, mä hampaita pestäkseni kai elän

Eilinen tavoitteeni aamutreeneisä ei odotetusti ihan täyttynyt, kun herätyskellon soidessa tuttuun tapaan vain käänsin kylkeä... Melkein myöhäistyin töistäkin, ei siis treenejä.
Sen sijaan painuin töiden jälkeen hallille, ylipäätään parempi idea treenata yhdeksältä illalla kuin aamulla. Pidän tämän jatkossa mielessä...

Hallilla oli juuri siivottu, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä oli mainiosti tilaa rakentaa omat kuviot kentälle. Alku oli kankea, kun en tiennyt itsekään mitä yritän ohjata. Sen jälkeen tsempattiin ja meni välillä ihan oikeasti hyvin! Ja ne jalatkin pysyi menosuuntaan! Olisin jopa kyennyt kuvion jälkeen jatkamaan rataa! Wow, näenköhän unta.
Loppuun tehtiin vielä muutaman keinut, oikein hyviä kaikki.

Mä olen niin pieni kun kaikki on niin suurta, ruma on kaunista ja kauneus on silmissä, liika on liikaa, mut vähän on tylsää

Keskiviikkona treenit veti Kurkisen Kim, joka koutsaa meitä aina yhden kerran kuukaudessa. Riesa oli totuttuun tapaan hieno rotta, itse en tosin käynyt täysillä noissa treeneissä.
Viime viikollahan treeneissä kävi niin, että Riesa veti jostain syystä itsensä ihan lukkoon, eikä meinannut palautua millään. Teki kyllä kun käskettiin, mutta heti kun homma pysähtyi hetkeksi niin lähti läähättäen raavaamaan kontakteille. Loppua kohden se rentoutui vähän, mutta ajatukset oli edelleen vähän karkuteillä. Erityisemmin ei siis niissä treeneissä mitään tehty.

Toisaalta ihan hyvä, että pääsi nyt purkamaan sen kanssa tuota paineistumista, kun SM-kisoissahan se on yleisöstä paineistunut samalla tavalla ja suunnannut kontakteille. Ilmeisesti kontaktit on sillä niin vahvat ja selkeät, että se tuollaisissa tilanteissa kokee jotenkin turvalliseksi niille hakeutumisen.

Lauantaina käytiin ennen kisoja tekemässä pikatreeni, jolloin teki ihan normaalisti. Myös tiistain treeneissä, joista löytyy postaus alempana, teki normaalisti. Keskiviikkona tosiaan oli myös ihan normaali. Outo eläin.

Oli tosi kiva taas treenata uuden kouluttajan kanssa, sillä jokainen kuitenkin kiinnittää treeneissä aina niin eri asioihin huomioita ja tulee uusia näkemyksiä.
Näissä treeneissä Riesa väsähti normaalia nopeammin, lopussa on jo oikeasti tosi hidas Riesaksi. Varmaan tiivis treenitahti tuli tuossa sitten esiin. 



Ennen puomia yritettiin tehdä viskileikkausta, mutta Riesaa vähän ahdisti vieressä oleva seinä joten kierrätin toista kautta. Riesa suurimmassa osassa kokosi itsenä ihan tajuttoman hyvin, joten ei varmasti ollut noinkaan yhtään hitaampi. Osa tosin oli huonoja, mutta varsinkin viimeinen toisto on ihan älyttämän hieno. Melkein tekisi mieli itkeä, kun tuo koira on vaan edistynyt niin älyttömän hienosti! Puoli vuotta sitten Riesa ei hypännyt mihinkään, mikä edes etäisesti viittasi niistoon! Jos vahingossa hyppäsi, niin teki sen sitten mahdollisimman huonosti ja hitaasti.

Keinut oli näissä kaikki ok, hitaita mutta ei kuitenkaan ihan silmiä satu enää. Kepeille vienti taas... No, itse ohjasin hutiloiden ja huidoin, mutta tuo on taas niiin tyypillistä Riesaa: "no tässä olis nää kepit ihan tossa nokan edessä, mutta ohjasit huonosti että tota tee keskenäs vaan."

Takaakierroissa olin jälleen ihan tosi huono. Etukäteen kerroin, että Riesa tulee huonosti kohti vähän päivästä riippuen, joskus tekee hyvin ja joskus tosi huonosti. Nooh, mun oma ohjaaminen ei nyt kyllä mitään kehuja ainakaan tämän osalta saanut... :D
Mulla on jäänyt selkärankaan kamala varmistelu noissa kohdin eikä Riesa niihin tule. Sain heti käskyksi lopettaa tuon naurettavan varmistelun ja peruuttelun. Vaikka sitä koiraa vähän auttaisikin, niin varpaat menosuuntaan kuitenkin. Tämä oli vaikeaa! En vaan millään ikinä usko, että se koira saattaisikin hypätä kohti ilman kummempia kikkailuja. Tuo ajattelutapa nyt ei tietenkään auta asiaa, takaakierrot taitaa olla mulle isompi mörkö kuin koiralle.
Riesa kuitenkin sai kehuja jälleen, kukapa siitä ei pitäisi :)

Huomenna aamulla kunnianhimoinen tavoitteeni on yrittää käydä hallilla ennen töitä. Työ haittaa ikävästi harrastuksia, mutta jollain tämäkin touhu on kai rahoitettava. Kamera lähtee mukaan ja katson, että se peruuttelu ja varmistelu loppuu tähän!

Tylsyys

Tiistaina käytiin hallilla tekemässä alkeistreenejä. Näitä on tehty niin paljon, että vähän alkaa tommonen parin esteen yksinkertainen kuvio käydä tylsäksi, mutta tuon kanssa on näitä vaan tehtävä.

Alkuun tehtiin keinua, joka alkaa jo näyttää keinulta. Vielä pitää vähän nähdä vaivaa, ja sitten se alkaa olla jo vähintäänkin ihan hyvä.

Toisena teemana oli yllättäen kohti tuleminen. Alunperin piti tehdä kisojen serpentiinialku, mutta sitä varten olisi pitänyt siirtää niin montaa estettä, että mentiin kahdella hypyllä. Ei Riesalle huono sekään...
Ensimmäistä se ei hypännyt, kun itse ohjasin miten sattuu, mutta tämän jälkeen teki kaikki oikein. Nuo treenit on vaan niin äärimmäisen tylsiä, että on vaikea repiä itseä ohjaamaan kunnolla.



Suurin ongelmahan meillä serpentiineissä on se, että kaikki kohti hyppäämiset pitää varmistaa, ja sen jälkeen koira on ihan saippuaa käsissä jos ajattelee vaikka vääntävänsä serpentiinistä vielä sen viimeisen hypyn... Viime aikoina olen vähän saanut otettua etäisyyttä, mutta sekin on aina niin päivästä kiinni.

Alan kuitenkin vähitellen uskoa, että myös nämä saadaan tulevaisuudessa kuntoon. Esimerkiksi niistot ei tuota Riesalle enää kovin suuria ongelmia, vaikka vielä kesällä se ei melkein koskaan tehnyt niitä! Viikonlopukin kisoissakin tehtiin radan osana kaksi niistoa, ja se on tuolle koiralle ihan huikeaa edistystä.

Tollereille agilitykoulusta

Tuplafemma

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Riesa on ihan super! Ohjaaja ei vieläkään yllä samalle tasolle, mutta ehkäpä vielä joskus. En edelleenkään tiedä, mikä tuon koiran päässä on naksahtanut, mutta ei sillä väliä. Kova työ alkaa viimein tuottaa tulosta.

Ensimmäinen rata viikonlopun kisoissa oli Saviojan hyppäri. Alku aiheutti hieman päänvaivaa, kun ensimmäinen hyppy oli aseteltu vinoon. Riesa muutenkin on tunnetusti niin älyttömän hyvä noissa serpentiineissä... :D Riesa kääntyi hassusti viimeiseltä hypyltä "väärään" suuntaan, enkä saanut sitä enää pelastettua kepeille. En jotenkin yhtään osannut varautua tuohon, kun kuitenkin selkeästi pyöristin linjaa jne. Toisaalta Riesaa on ihan muutaman kerran palkattu tuosta kuviosta, minkä se nyt itsenäisesti teki.
Loppuradalla ei enää virheitä tullut. Rata tuntui ihan hirveän hyvältä. Kerrankin oikeasti luotin tuohon koiraan, ja se teki hienosti! Videokin näyttää jo melkein oikealta agilityltä!



Toinen rata oli Mujusen agirata. Alku oli Mujusmainen, ja se meinasi meillä moneen otteeseen levitä käsiin, mutta virheiltä säästyttiin. Keppien jälkeen Riesa tulee putkesta ihan superhienosti kohti, hyvä pieni! Tämän jälkeen se vaan meinasi valua selän taakse tuttuun tapaansa, noista olisi kiva päästä eroon.
Radalla oli nyt se keinukin, jota vähän jännäsin. Keinu oli kuitenkin ihan hyvä! Vähän nopeampi se saisi kyllä olla, mutta noin muuten ihan huima parannus. Lopussa en sitten saanut koiraa putkeen! Ei hyvää päivää taas :D Tiesin kyllä, että Riesa ei sinne putkeen mene jos en anna tilaa, pientä rupeaa semmonen ahdistamaan. Rdalla en todellakaan mitään tilaa anna, tai vekkaa kulmaa paremmaksi! Harmitti tosi paljon tämä, ihan typerä moka.



Nyt meidän on varmaan vaan ihan pakko kisata, jos ne arvokisanollat jostain vielä ilmestyisi... Menee niin tajuttoman hyvin tällä hetkellä, että se on taottava kun rauta on kuuma. Huhti-toukokuussa ei kuitenkaan päästä kisaamaan kun maksimissaan huhtikuun alussa, kun aika kuluu taas pääsykoemateriaalin parissa. Agilityn kannalta tietysti huono, kun pitäisi olla hankkimassa kisarutiinia ennen arvokisoja, mutta hankitaan sitä nyt sitten näin etukäteen... :p Kyllä sen huomaa, että nyt on kisattu paljon, sillä Riesa on paljon rennompi kisapaikoilla ja todellakin kulkee hyvin. Myös oma kisapää toimii paremmin.

Seuraava viikonloppu nyt kuitenkin levätään, varmaan 9pv. käydään seuraavan kerran juoksemassa parit startit.

Tuplavahinko

En olisi ihan heti uskonut, että tämäkin päivä koittaa, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Riesa nimittäin repäisi, ja teki kaksi nollaa Janakkalassa. Jos joku olisi viikko sitten sanonut, että Riesa tekee lähiaikoina tuplanollaan, nauraisin varmaan vieläkin!

Ensimmäiseltä radalta haettiin hylly. Yksi rima taisi tulla alas ja lisäksi yksi esteen ohitus. Ihan kivan tuntuinen rata kuitenkin.

 Toisella radalla porukka taisi hyllyttää aika paljon ja siinä olikin pari meille kinkkistä kohtaa. Näissä ei kuitenkaan mitään ongelmaa, vaikka lopussa pidinkin vähän jännitystä yllä. Ihan loppuun piti ensin spurtata ja sen jälkeen vääntää suht ahdas kuvio, jossa oli ansoja vähän siellä kun täällä. Juostessa multa meinasi ihan lähteä jalat alta, silmissä vähän heitti ja meinasin lentää persiilleni siihen. Olin syönyt tosi huonosti aamulla, pitäisi ehkä se tankkaus muistaa jatkossa... Saatiin kuitenkin taistelua viimeiset neljä estettä puhtaasti ja nollalla maaliin. Sijoitus oli vasta kuudes ja jäätiin paljonkin kärjestä. Loppusähläys vei paljon aikaa ja lisäksi valitsin muutaman vähän hitaamman ohjausvaihtoehon, joilla kuitenkin päästiin varmemmin puhtaasti.

Toinen rata oli profiililtaan ihan meille tehty, ja sainkin kamppailla ajatusteni kanssa ennen starttia... Nollaa ainakaan minä en saa väännettyä, jos rupean väkisin puskemaan ja tuossa yhden nollan jälkeen mahdollisuudet tuplaan kummitteli takaraivossa.

Sain kuitenkin pääni kasattua ja juostiin varmasti paras kisarata meiltä ikinä. Loppuun järjestin taas itselleni vähän jännitettävää, kun olin ohjaamassa keppejä ihan väärältä puolelta. Alunperin piti ohjata umpikulmaan ns. sisäpuolelta, mutta löysin itseni sitten ulkopuolelta... Väänsin siihen sitten epätoivoisesti jotain poispäinkäännöksen ja sylkkärin sekoitusta ja Riesahan haki! Vähän epävarmasti ja hitaasti, mutta hakipa kuitenkin! Nollalla siis maaliin tässäkin, ja nyt saatiin se voittokin sertin kera.

Nyt olisi siis kesän arvokisoihin tupla ja voitto, vielä pitäisi neljä yksittäistä nollaa saada... Ei nyt mennä asioiden edelle, mutta jotenkin tämän vuoden SM kisat ei enää tunnu yhtä kaukaiselta ajatuksela kuin eilen. Karsinnoista en tiedä lähdetäänkö vaikka nollat saataisiinkin kasaan, mutta jos nyt odotellaan ensin niitä nollia.

Videoita ei valitettavasti tällä kertaa ole, itsekin olisin tuon viimeisen kovasti halunnut nähdä.

Rautakiskoilla ei koskaan voinut kääntyä

Vaihteeksi olemme tehneet agilityä. Samaa teemme myös huomenna.

Keskiviikkona Lotta ei ollut vetämässä treenejä, vaan paikalla oli tuuraaja, jonka nimen ehdinkin jo unohtaa. Palkkasin Riesaa alkuksi pari kertaa niistosta, ja sen jälkeen pikkukettu tulikin hyvin kiltisti kaikkiin ohjauksiin. Rata oli helpohko, eikä treeneissä sen ihmeempiä. Vähän toki ärsytti, että Riesa päätti juuri nyt pistää parastaan, kun olisi ollut mahdollista saada taas uusia mietteitä noista sen onglemakohdista. Hyvä kuitenkin, että edes joskus toimii!



Tänään käytiin ensimmäisissä omatoimitreeneissä Lotan hallilla. Treenin aiheeksi pääsi keinu, keppi-putki erottelu ja luonnollisesti kohti hyppääminen...
Keinu on tosiaan ollut viime aikoina melkoisen huono, mutta aika nopeasti Riesallakin syttyi lamppu uudestaan. Eihän tuo kovin nopea ole vieläkään, mutta jatkossa yritän tehdä aina pari toistoa keinua hallilla ollessa.

Toisena väännettiin keppi-putki erottelua. Tarkoituksena oli tehdä samantyyppinen kuvio kuin pari viikkoa sitten treeneissä, mutta teitenkin muistin sen ihan väärin... Idealtaan kuitenkin samanlainen, ja aluksi Riesa livahtikin monta kertaa putkeen. Kaikki toistot ei ole videolla, kun kamera osoittikin ihan eri suuntaan. Nyt on näitä kuitenkin vahvistettu.

Kolmas pätkä väännettiin niistoa ja päällejuoksua, ihan hyvin toimi molemmat kun vähän keskusteltiin ensin. Nämä ovat taas vaihteeksi jokaviikkoisella treenilistalla, jos tänä vuonna tapahtuisikin asian suhteen jotain muutosta! :D

Miten korttis pelaat täällä, ei oo huoli jakajien

Sunnuntaina kello soi klo 05.55 ja siinä vaiheessa kieltämättä mietin, miksi ihmeessä olen koskaan erehtynyt harrastamaan jotain hiton koirahyppelyä. Pääsin kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia ajoissa auton rattiin ja siitä huristeltiin sitten Lempäälään.

Olen viime aikoina hehkuttanut Riesaa niin paljon, että ehkä sain taas ansioni mukaan, kun meni aivan päin honkia kaikki startit. Riesan mielestä oli taas vaihteeksi tosi oksettavaa hypätä päin. Pitää varmaan ensi kerralla panostaa oman naaman maalaamiseen vähän enemmän, josko silloin Riesakin kehtaisi hypätä päin ;p
Täytyy kyllä myöntää, että oma asenne oli joka startissa aivan hukassa. Riesahan ei tee, jos en sano että nyt prkele muuten teet ja se kyllä näillä kaikilla radoilla näkyy.

Ekalla radalla heti alkuun säädettiin päällejuoksun kanssa, josta ei tullut yhtään mitään. Mää en enää kestä, mitä vaikeaa tossa nyt ihan oikeasti on... Tämän jälkeen meni yksi pätkä tosi hyvin, annoin Riesalle paljon tilaa ( = laiskoettelin...) ja Ärrähän jopa poimi esteet varsin hyvin matkan varrella. Lopussa Riesa ilmeisesti unohti tekevänsä agilityä, kun ei sitten kepeistäkään meinannut tulla mitään. Loppuun vielä yksi epäonnistunut kohti hyppääminen, niin eipä kovin hyvät fiilikset jäänyt.



Tämä rata olisi ollut meille aivan täysin mentävissä, ei tämmösiä ratoja vaan saisi tulla. Jos koiraa ei suuremmin hotsita ohjauksiin tuleminen, niin siinä on sitten ohjaajan laitettava koira tekemään töitä tai painuttava pois. Tämän näköisestä löysäilystä iskee vaan kaikille myötähäpeä.

Toiseen rataan ohjaajan meno ei parantunut, vaikka yritin ihan tosissani tsempata. Riesa oli taas tosi raskas vietävä, mutta parempi kuin ekalla. Hylly tuli heti alkuun, kun EN EDES OHJANNUT!? Siis nyt ihan oikeasti... Tämän jälkeen tehtiin aivan silmiä särkevä keinu (pakko nyt ottaa treenin alle koko este...) ja sitten Riesa päätti kääntyä mustasta putkesta ympäri ja sen jälkeen painua oma-aloitteisesti puomille... :D Mutta tehtiin nyt ainakin se yksi kunnolla pysäytetty puomi! Totesin tässä vaiheessa että joo morjens ja juostiin pois. Radasta ei tosin olisi ollut jäljelläkään kun tuo loppu"suora".



Viimeisellä oli jo kaukaista yritystä. Alku oli meille hankala, mutta tuo olisi ollut täysin taisteltavissa! Tämän jälkeen hyvä aan kontakti ja hienosti vältimme myös putkiansan keppien vieressä. Sitten lopetinkin ohjaamisen ja Riesa ohitti pituuden. Sain siitä kuitenkin sujuvasta jatkettua. Keinu oli taas ihan hilkulla, siis mitä tämä nyt on... En ole viime aikoina antanut Riesalle mitään jarrukäskyä ennen keinua, näköjään pitäisi... Nyt tiedämme taas yhden treenattavan asian lisää!
Loppurata meni kuitenkin puhtaasti, vaikka radalla nähtiinkin ehkä kaikkien aikojen laiskin vastakäännös.



Joo'o, ei tässä paljoa juhlita. Lempäälässä on kuitenkin se hyvä puoli, että siellä on paljon tollereita. En tiedä pitäisikö piristyä vai masentua, kun parikin ihmistä tuli kertomaan, miten niiden ja monen muunkin tollerit on ruvenneet tekemään nollia siinä 6-7v. iässä. Tästä voi tulla pirun pitkät kaksi-kolme vuotta. En tosin tiedä, missä vaiheessa itse ajattelin tehdä niitä nollia, voi olla ettei ihan Riesan elinikä riitä. Olisi toki ihan ok saada edes pientä apua sieltä koirankin puolelta, joukkuelajiksikin joku tätä on erehtynyt kutsumaan.

Kisapaikka oli kyllä meille ihan älyttömän huono. Meteli oli hirveä ja yleinen hengailutila tosi pieni. Positiivista kuitenkin, että Riesa ei noinkaan vaikeassa paikassa pistänyt hommaa ihan juoksenteluksi, vaan edes yritti esittää joitan kaukaisesti agilityä muistuttavaa.
Maksien ratoja katsoessa huomasin myös, että tosi monet koirat meni ihan nurin etenkin putkissa. Toivotaan, että Riesa ei  liukastellut. En kuitenkaan taida enää lähteä tuohon halliin.

Nooh, näillä korteilla mennään, nyt vaan treenataan taas vaihteeksi hieman lisää. Lauantaina kisataan Janakkalassa, kun näitä viikonloppuvapaita on tähän kertynyt. En vielä tiedä, pitäisikö nyt samalla sykkeellä ilmota myös 26pv Ojankoon. Tarjolla olisi vain kaksi rataa, joten sinäsä kevyempi kisapäivä. Riesa kun on muutenkin tehnyt Ojangossa aina tosi hyvin...
Kisaamista ei opi kuin kisaamalla, joten siksi meillä on ollut pidempi kisaputki tässä. Toki osasyynä on myös lähestyvät pääsykoelukemiset, jolloin ei kisaamaan ehdi. Selkeästi jossain mieleni perukoilla haaveilen edelleen SM-nollista, mutta tytöllä pitää olla unelmia. 

Vuoden ekat

Vuoden ensimmäiset treenit päästiin juoksemaan keskiviikkona. Lotan treenit oli tosiaan tauolla syksystä lähtien ja nyt päästään taas kunnolla treenaamaan. Kausarikin on hankintalistalla. Pääsen töiden takia tosi helposti myös päiväaikoihin treenaamaan, ja tarkoitus olisi ainakin kahdesti viikossa yrittää viikkotreenien ohessa käydä. Tuonne ajaa meiltä vaan vartin, niin on helppo lähteä pienienkin treenien takia.

Treenit itsessään meni hyvin. Rata sinänsä ei ollut kovin vaativa, vaikka keppikulma olikin meille ihan ylitsepääsemätön... Kotiläksyksi jäi, kun en vaan osannut ohjata tuota kohtaa. Riesallekin tuli jossain kohdassa se, että viiletti vain korvat lepattaen ansaputkeen, kun oli tarpeeksi monta kertaa sinne ohjattu. Saatiin onnistumaan, kun blokattiin putken suu, mutta ehdottomasti täytyy tämän tyyppisiä kepeille vientejä treenata. Onneksi tulee hankittua se vapaatreenikortti... :D

Muuten hirveän kivaa tekemistä, vaikka ensimmäisellä kerralla tulikin pari meidän ihan tyyppivirhettä. Lopuksi päätin, että väännän vaikka väkisin loppuradan nollana läpi, ja näin tehtiinkin. Mulle olisi hirveän tärkeää tehdä näitä nollatreenejä, kun liian usein heti vaikka yhden levahtaneen kaarroksen myötä ottan uusiksi tai muuten löysäilen. Kisoissa onkin sitten astetta vaikeampaa koota suoritusta kokoon pienten virheiden jälkeen.

Lotan hallilla on hirveän kätevä katsomoparvi, joka aika armotta näyttää nuo levottomat kädet... Luulin jo vähän kehittyneeni, mutta aika pahalta tämä edelleen näyttää!

Toivottu paljon ja kaikkee saatukin on, sen verran ettei voi väittää ett' on tyytymätön

Nyt on pikkuketulla melkoisen kiva ote agilityyn! Ohjaaja ei ole ihan vielä saanut samasta draivista kiinni, mutta ehkä pian.

Lauantaina käväistiin Lotan uuden agihallin avajaisepiksissä, kun ryhmäläiset pääsi ilmaiseksi kisaamaan. Lotalla on hirveän hienot puitteet tuolla, kyllä kelpaa reenata! Riesan kannalta ei niin mukavaa, ettei koiraa päässyt viemään kentälle ennen suoritusta ja kylmiltään lähteminen on aina Riesan kanssa niin kovin huono idea :D Mutta ei siinä, Riesa ihan yllätti, eikä flipannutkaan totaaisesti! Itse en mitenkään liikaa panostanut ratasuunnitteluun ja se yllättäen kostautui virheinä. Olisi pitänyt suosiolla ohjata vaan kaikki ahtaat kohdat toiselta puolelta, ei olisi tarvinnut kristallipalloa noiden virheiden ennustamiseen.
Ei se mitään, hieno eläin vaikka pitikin vähän liian kivaa radalla.



Sunnuntaina juostiin virallisissa Ojangossa. Voi vitsit kun olikin tupla aivan nokan edessä, mutta kotiin ei tullut nollan nollaa. Radat oli silti aivan superhyviä! Kyllä noita jo kehtaa katsellakin.

Ensimmäisen radan video valitettavasti katosi, mutta heitän ratapiirrustuksen tähän kuitenkin. Varmasti mittakaavat heittää, en muista enää ihan tarkasti.
Rata oli varsin erikoinen, pituus 100m ja ihanneaika 25sec. Riesan ajalla olisi hyvin ehditty hyppysertiin, hehe. Tämä siitäkin huolimatta, että heti alussa 2-3 väli valahti kun kettu olisi niin kovasti halunnut vaan pistellä menemään. Myös 10-11 välissä vähän kaarrettiin, joten kovaa noin muuten mentiin!

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Riesa kepitteli kiltisti loppuun vaikka itse etenin jo 5-6 väliin tekemään persjättöä. Aika monet tietää, että kyseinen ohjaus ei ihan kuulu mun lemppareihin, mutta tänään ei paljoa vaihtoehtoja ollut.
Hylly tuli 13 putkella, kun pussin jälkeinen valssi valahti totaalisesti ja peruutin sitten koiran väärään päähän putkea. Muuten ratavirheetöntä.

Toinen rata olikin jo pidempi (22 estettä).. Tämä rata tuntui oikeasti jo agilityltä! Myös ensimmäisellä radalla oli samanlaisia fiiliksiä ilmassa, mutta tämä jotenkin vain rullasi älyttömän hyvin eteenpäin. Tällä oli muutamia töksähteleviä kohtia, mutta se ei oikeastaan radalla lainkaan haitannut. Loppuun sitten meidän (minun) tyyppivirhe, tuolla tyylikkäällä ohjauksella olisi varmasti normaalimpikin koira kiertänyt koko hypyn.
Tämä jäi vähän kaivelemaan. Riesa tuntui muurilta jotenkin kummasti kääntyvän väärään suuntaan, minkä vuoksi liioittelin tuon ohjauksen kanssa, mutta Riesa ehtikin korjata kurssinsa ennen kuin minä ehdin mukaan. Pöh.



Viimeinen rata meni vähän höntsäilyksi, kun hyllyn jälkeen ajattelin kokeilla muutamaa riskialttiimpaa ohjausta, mutta en oikein päässyt ajatusta pidemmälle... :D En siis toteuttanut alkuperäistä enkä edes sitä ajattelemaani ohjausta.
Hylly otettiin tällä kertaa heti alkuun. Puomin jälkeen päätin taas kokeilla edelliseltä radalta tuttua takaakieroon ohjaamista ja toimi ihan yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla! Uusin sen sitten pituuden kautta, että sain ohjattua siten miten nuo pitäisikin ohjata. Tämän jälkeen rata olikin vähän päätöntä juoksemista. Hirveän hyviä ideoita oli kyllä, mutta idean tasolle jäivät.



Silmäni itkevät verta tuon keinun takia... Riesalla on aina ollut vähän hilkulla oleva keinu, mutta en ole koskaan nähnyt sitä sivulta kuvattuna! Kisoissa ei olekaan pitkään aikaan ollut keinua, pitää jatkossa olla sen kanssa tarkempi. Myös puomin kontakteja pitäisi malttaa pysäytellä samalla innolla kuin aan alastuloja, vaikka kieltämättä näyttävät makeilta noilla sadasosan pysähdyksillä. Mutta siitä on sitten makeus kaukana, kun se kerran keksiikin vain hypätä yli... Nään näistä varmaan painajaisia, seuraavien kisojen teemana kunnolla pysäytetty puomi!

Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä, mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Riesa täyttää loppiaisena neljä. NELJÄ! Mihin tämä aika oikein juoksee? Tässä alkaa ikäkriisiä iskemään oikein kovalla vauhdilla. Riesan piti olla tässä vaiheessa jo kymmenen eri lajin valio, maajoukkueessa viidestä eri lajista ja muutenkin oikein hyvin käyttäytyvä ja selväpäinen eläin. En tiedä mitä matkan varrella tapahtui, mutta jokainen osa-alue on vielä vähän työn alla.

Ei se mitään. Maailman paras riesa se on silti. Streriloinnin myötä siitä on tullut monella tapaa tasaisempi eläin, mikä on helpottanut elämää paljon. Varmasti myös jonkinlaisella aikuistumisella on oma vaikutuksena, vaikka eihän tuosta nyt hyvällä tahdollakaan vieläkään voi käyttää sanoja tasainen tai aikuinen.
Riesasta on muutenkin kasvanut hyvin erikoinen paketti. Se ei sovi oikein mihikään muottiin, mikä tekee elämästä välillä haastavaa. Toisinaan on turhauttavaa pyyttää vaikkapa neuvoja ongelmaan x, kun näkemättä kukaan ei vaan ymmärrä, että koirassa voi olla meneillään niin paljon kaikkea. Vastapainoksi Riesa on onneksi tietyissä asioissa hirveän helppo ja mutkaton kaveri, vaikka usein aiheuttaakin stressitason nousua vähän jokaiselle. Mutta tavanomaisuushan on tylsää eikä tavallisuudella ikinä saavuteta mitään.

Ulkonäön puolesta(kaan) Riesa ei vieläkään ole tolleri, mutta noin muuten viimeistään nyt on varmasti kaikki mahdollinen massa saavutettu. Ei voi oikein enää edes vedota ikään, kun joku ihmettelee laihuutta. Itse elättekin pitkään toiveita etuosan kehittymisestä, mutta suoraksi jäi. Onneksi Riesa muuten on kevyt ja elastinen, eikä heikko etuosa ole aiheuttanut mitään ongelmia.

Pakettina Riesa on kyllä ihan nimensä veroinen, mutta silti niin kovin ihana. Kamalasti minä sinä aina haukun ja arvostelen, mutta harvemmin olen tosissani. Vaikkakin jostain nekin kommentit ovat lähteneet...
Lyhyesti kuvailtuna Riesasta on tullut villisti pomppiva superpallo, joka vielä vilkkuu sekä ääntelee samaan aikaan ja pomppiessaan kiskaisee vielä muutamaa kaveria kuonoon. Mukava kaveri siis.

Harrastusten parissa on vasta ihan viime aikoina oikeasti lähtenyt rullaamaan. Viime kesään asti oli aikamoista suossa tarpomista. Tietenkin Riesa nyt on Riesa, eikä siitä ikinä tule mitään satavarmaa kisakonetta, mutta huomattavasti se on tasoittunut. Myös aksaviiraukset on alkaneet hieman hellittämään, eikä esim. päin hyppääminen ole enää niiiin vastenmielistä. Hitaitahan meidän niistot ja vastaavat ovat, mutta se nyt on oikeastaan aika yhdentekevää jos koira vain tulee ohjaukseen.
Kuukasi saavutettu serti oli varsin kiva tsemppi tuhoon loppuvuoteen. Ihan oikeasti uskon, ettei sitä seuraavaa ihan puoltatoista vuotta jahdata. Jos nyt vuodessa tulisi... ;) Näillä ei nyt sinällään tietenkään mitään väliä ole, tiedän että tuo koira tulee vielä valioitumaan, kävi se sitten ennemmin tai myöhemmin.

Myös toiset synttärit olisi tuossa joulun jälkeen olleet. Tänä vuonna ei kuitenkaan tapaninpäivänä juhlittu, Demsi ei ikinä ehtinyt 13-vuotta täyttämään. Demin kuolemasta on kulunut jo kaksi kuukautta, eikä sitä vieläkään oikein osaa käsitellä. Toisinaan suru tuntuu helpottaneen, mutta sitten se tulee takavasemmalta ja lyö avarilla naamaan.

Jälkikäteen on tietenkin enää turhaa jossitella, mutta useasti mietin, miksei tullut lähdettyä eläinlääkärille heti aamusta. Olisi varmasti helpompi käsitellä asiaa itsekin, jos kaikki olisi sujunut nätimmin. Toisaalta en kyllä tiedä olisiko kukaan ell sitä heti ottanut vastaankaan, kun se kuitenkin söi jne.

 

 

Pari päivää synttäreiden jälkeen päästiin käymään haudalla. Haudalla käyminenkin on jotenkin tosi omituista, eipä kukaa enää välitä vaikka ei veisikään kynttilöitä tai tirauttaisi paria kyyneltä. Siltikin tunsin huonoa omatuntoa, kun kävin kahden päivän mökkireissun aikana haudalla vain kerran...

Elämä on aika erilaista Riesan kanssa kuin mitä se Demin kanssa oli. Demi oli hirveän itsenäinen koira ja varsinkin joskus pahimpien teiniangstien aikaan taisin itse tarvita Demiä paljon enemmän kuin se tarvitsi minua. Riesa taas tarvitsee jonkun, joka pitää ne seinät ylhäällä ja muutenkin tukeutuu monissa tilanteissa paljon minuun.
Jos Demi oli minun punainen varjoni, joka luki ajatuksia, niin en tiedä mikä Riesa on... :D Se on varmaan se holtittomasti pomppiva superpallo, jonka liikkeitä on aika vaikea ennustaa, mutta ihan piristävä lisä elämässä kuitenkin.
Molemmat yhtä kaikki hirveän tärkeitä, hieman eri tavalla vain.