12. toukokuuta 2012

YES WE CAN

Aaltoja meille, kaiken vuodatetun veren, hien ja kyynelien jälkeen ollaan viimein kuninkuusluokassa! Ja tästä se matka vasta alkaa, joten edellämainittujen vuodattaminen ei valitettavasti loppunut.

Pitkästä aikaa kisakentällä oltiin samalla radalla ja vielä samaan aikaan. Huippufiilis!
Ensimmäinen rata oli profiililtaan todella kiva, kaksi meille vaikeampaa kohtaa ja molempiin kosahdettiin... Ei varmaan tarvitse miettiä mitä jatkossa reenataan, kun toistellaan samoja virheitä radalta toiselle.. Fiilis oli kuitenkin hyvä, eikä hylly sekoittanut pakkaa. Aalla halusin ottaa varman päälle, ja pysähtyihän se, kun ei läpikään voi mennä... Veikkaan, että vähempikin olisi riittänyt.



Toisen radan rataantutustuminen alkoi melkein heti edellisen radan jälkeen. Ei yhtään kiva, kun ei ehtinyt kunnon jäähkää tekemään. Lisäksi rata oli aivan kamala, ja lähdinkin radalle suuren vitutuksen vallassa. Tuntui, että jokainen este oli vaikeassa kulmassa, eikä itselle jäänyt kunnolla tilaa ohjata.

Alku olikin meiltä erittäin tönkkö, mutta keppien jälkeen alkoi rullata paremmin. Putkijarru toimi erittäin hyvin, ja jotenkin onnistuin heittelemään Riesaa oikeille esteille. Viimeinen nollavoitto kakkosista, ja kolmosluokkaan!



Rataprofiili oli niin ärsyttävä, etten edes tiedä, olenko tyytyväinen rataan! :D Riesa kulki hyvin, ja tulkitsi loistavasti mun epätoivoisia viittomia. Vauhtiin en ole ollenkaan tyytyväinen, oltaisiin päästy huomattavasti lujempaa. Mutta siinäkin pitää vain katsoa peiliin, koiran on paha juosta mihinkään ilman ohjeita... Muuten tuntui kyllä oikein kivalta, aletaan viimein löytää sitä alkutalven meininkiä uudestaan!

3. toukokuuta 2012

Blogin paluu

Apua, bloggeri on poissaollessa uudistunut, enkä osaa käyttää tätä ollenkaan. Noh, mitäs pitää pitkiä blogitaukoja. Mitään treenijuttuja en vieläkään jaksa kirjoitella, vaan Saran pakottamana tulin rustaamaan yhden haasteen.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

1. Koirat. Ne osaa olla erittäin usein ärsyttäviä kusipäitä, mutta kyllä mä niistä oikeesti tykkään.
2. Kouluttaminen. Päteminen on hauskaa, ja kun se saa vielä verhota hyödylliseen muotoon, joka usein auttaa ihmisiä, niin mikäpä siinä.
3. Jääkiekko. Okei, tuottaa usein muutakin kuin hyvää mieltä. Varsinkin kun kevät meni punalasien kanssa ihan mehtään, mutta pakko kai se on ämäm-kisojen takia pistää.
4. Voittaminen. En varmaan jaksaisi tehdä yhtään mitään, jos ei olisi edes pientä kilpailutilannetta. Mun kanssa ei kannata ottaa leikkimielisiä juoksukisoja. Voi vahingossa vaikka kaatua.
5. Kevät. Viimeinkin voi jättää villasukat pois converseista, ja käyttää nahkatakkia ilman hypotermiaa. Ja hypätä pärrän selkään. Eikä auton kanssa tarvitse varoa lumipenkkoja.
6. Perjantai. Kukapa ei pitäisi.
7. Onnistuminen. Varsinkin reenatessa. Varsinkin jotain vaikeeta.
8. Ruotsinkokeen läpäiseminen. !! tapahtuu harvoin, mutta jos tapahtuisi. Terkkuja iskälle.
9. Pitkään nukkuminen. Eli n. kolmeen päivällä. Mitäpä sitä lämpimistä lakanoista luopumaan.
10. Treenikaverit. Ja kaikki muutkin koiratytöt. Ei varmasti oltaisi tässä ilman kaikkia huippuja.

Ja tämän voi tehdä Joona, Maria, Aino, Riitta ja Rima.

Palaillaan niiden treenijuttujen kanssa vähän myöhemmin. Mitään jännää ei tässä välissä ole tapahtunut, kisoista mainittavana yksi vitonen (eka rima), muut tasaista hyllylinjaa.