29. maaliskuuta 2016

Tuplaa pukkaa

Pitkästä aikaa Turun suunnalla kisaamassa. Tavoitteena kaikilla starteilla huolelliset lähdöt ja hallitut kontaktit.

Ensimmäisellä radalla tein itse lähdöstä liian suuren numeron ja Riesa lähti ilman lupaa. Ei kuitenkaan ehtinyt hypätä ensimmäistä hyppyä ja kävin palauttamassa paikalleen. Vähän Riesa edelleen meinasi lähdössä nykiä, mutta jäi kuitenkin paikalleen. Kovin pitkälle ei tätä rataa kuitenkaan päästy, sillä Riesa kolautti kyynärpään/olkapään tms. siivekkeeseen. Sen jälkeen Riesa huusikin täyttä huutoa. Siiveke ei edes hievahtanut eikä rima pudonnut, joten olin ihan varma että koira jotenkin liukastui ja sieltä on joku haukkari vähintäänkin revennyt kolmeen osaan. Huuto loppui kuin seinään ja Riesa käytti jalkaa heti ihan normaalisti. Onneksi kaveri kuvasi videon ihan vierestä, jota sitten kelattiinkin ees ja taas. Videolta näkee hyvin, että minkäänlaista liukastumista ei tapahdu missään vaiheessa, ei edes laskeutuessa. Kuuluu vaan kolahdus ja sen jälkeen huutoa. Törmäyskään ei ole voinut olla iso, sillä hyppy pysyi todellakin täysin paikallaan.
Ulkona Riesa liikkui puhtaasti, varasi hyvin painoa kaikille jaloille. Kopeloidessakaan Riesa ei reagoinut mihinkään. Pari ihmistä ja tuomari tulikin sanomaan, että taisi vain kolahtaa kipeästi johonkin hermoon ja säikäyttää. Samalle kannalle kallistuin itsekin, sillä Riesa on varsinainen drama queen ja siitä vielä kiitollinen tapaus, että näyttää kyllä jos johonkin kolottaa. Uskallettiin lähteä seuraavalle radalle sillä ajatuksella, että jos pientäkään epäpuhtautta näkyy niin jätetään homma heti siihen.

Ennen toista rataa kävin vielä koiran läpi mutta mitään reaktiota en saanut aikaiseksi. Lisäksi Riesa edelleenkin varasi hyvin painoa kaikille jaloille ja ravasi puhtaasti. Riesa liikkui radallakin hyvin ja kulki kovaa.
Nyt keskityin itse luomaan rennon lähtötilanteen, enkä edes katsonut koiraan ennen radalle kutsumista. Toimi loistavasti. Keinukin oli ihan radan alkumetreillä ja se sujui ihan hyvin. Käskytin sen verran voimakkaasti, että suoritus oli melko hidas, mutta tällä hetkellä on tärkeintä saada alle hallittuja kisakeinuja. Aan suorituskin oli hyvä, mutta puomi oli hyvin kyseenalainen... Edessä oli putkiansa ja jarrutin voimakkaasti. Riesa vähän hämmentyi tästä ja jäi seisomaan kontaktin yläosaan. Vapautin siitä, näitä voimakkaita rytminmuutoksia täytyy treenata.
Tuloksena puomia lukuunottamatta hyvä nolla, sija 2.



Kolmannella radalla Riesa liikkui edelleen hyvin, säikähdyksellä siis selvittiin. Lähtö oli edelleen hyvä ja nyt puomikin oli hyvä. Puomin jälkeen koira meinasi vähän kadota näpeistä mutta ihmeen kaupalla Riesa ei päätynyt ylimääräisellä kierroksella väärille esteille. Keinu tälläkin radalla hitaahko, mutta edelleen hallittu. Loppuradalla Riesa teki saman kuin aika moni muu ja kiersi yhden putken! Tästä ei kuitenkaan kieltoja jaettu ja nollalla maaliin. Ei se nätti ollut, mutta jo vuoden kolmas tupla! Aika huikeeta, ei olla mitenkään liikaa tuplia otettu uran aikana.



Viimeisellä radalla piti vähän taistella oman keskittymisen kanssa, mutta lopulta tällä radalla oli kaikista paras fiilis. Hyppäsin radan lopulla hieman ulos mukavuusalueeltani ja koira toimi hienosti.
Lähto oli hyvä, mutta puomilla otti taas häiriötä hidastamisesta. Monipuolisempaa treeniä tarvitaan alle.
Pitkässä putken ohituksessa tulin itse katsoneeksi väärään päähän putkea ja sinnehän se koira sujahti... :D No ei se mitään, päästiin ilman paineita reenaamaan radan loppuosaa. Ennen keppejä tehtiin ihan kelvollinen japsi. Olisi se voinut olla aavistuksen sujuvampi, mutta sama se. Uskalsin tehdä ja se onnistui hienosti! Kepeillä irtosin pitkälle eteen ja ehdin tekemään perjätön kohtaan, johon lähes kaikki nopeiden koirien ohjaajat tekivät takaaleikkauksen.



Tänään olen tarkkaillut silmä kovana koiraa, sillä levon jälkeen mahdolliset oireet törmäyksestä viimeistään näkyisivät. Mitään jäykkyyttä ei ole onneksi näkynyt, eli todellakin osui vain kipeästi hermoon ja säikähdyksellä selvittiin.

Säikähdystä lukuunottamatta kiva kisäpäivä. Kokonaisuutena hyviä ratoja ja koiralla hyvä mielentila koko päivän. Kontakteilla on nyt tehty liikaa hallintaa ja se näkyy. Vielä syksyllä suoritukset olivat välillä vähän kaaosmaisia, nyt vain kokonaisuus tasapainoon. Etenkin keinulla täytyy koiralle pikkuhiljaa siirtää enemmän vastuuta kun on saatu jo järki mukaan suorittamiseen. Puomille vain paljon hidastushäiriöitä niin hyvä tulee.

9. maaliskuuta 2016

tarkoituksen palasia

Viikonlopun startit menivät vähän opiskeluksi, mutta se voi olla ihan hyväkin asia. Tällä kertaa ohjaaja saattoi oppia vähän enemmän kuin koira, mutta jospa koirankin päähän jotain tarttui.

Olin etukäteen kuullut, että halli on ahdas, mutta yllätyin silti hallin koosta. Omaa tilaa ei voinut edes haaveilla saavansa. Alkoi itsellä jo ilman koiraakin iskeä vähän ahtaan paikan kammoa. Riesalle lähtökohtaisesti aivan äärimmäisen hankala kisapaikka, Riesa jos joku tarvitsee sitä omaa tilaa. Ihan loistava treenitilanne kuitenkin ja sillä ajatuksella kisapäivään sitten lähdettiinkin. Käytin paljon ajatustyötä siihen, että itse olen mielentilaltani todella tyyni, mikä vaikutti omaan kisavireeseen negatiivisesti. Ei ihan lähtenyt, mutta ainakaan Riesa ei napannut minulta yhtään hermostuneisuutta.

Jälleen kerran Riesa osoitti kasvaneen huimin harppauksin agilitykoirana, sillä tyyppi oli lunkimpi kuin monissa isommissa halleissa. Riesa ei edes juuri vilkaissut muita koiria, vaikka jengi päästi todella huolimattomasti koiria iholle. Olin aivan järkyttynyt Riesan hyvästä käytöksestä, ehdin jo varautua siihen, että pahimmassa tapauksessa joudumme jättämään startit kokonaan väliin. Koiraan luottaminen taisi olla yksi tämän harrastuksen peruspilareista...

Kisapäivä alkoi hyppärillä, profiili ei ollut mitenkään erityisen haastava mutta parin ansapaikan takia olisi oman asenteen pitänyt olla vähän muuta kuin se nyt oli.
Torstaina Jennan treeneissä tehotreenattiin japskeja ja radan alussa olikin ihan mainio japskin paikka. En ole vielä koskaan uskaltanut käyttää japskia kisaradalla, mutta rohkeasti vaan tuulta päin. Japski itsessään sujui hyvin, mutta sen jälkeen Riesa lähtikin täysin lapasesta. Tyyppi baanasi hyvin kaukana olevaan putken pimeään päähän. Jostain syystä en osannut varautua tähän rataantutustumisessa..! Matkaan mahtui vielä yksi (tällä kertaa oikeasti ansa)putki, muuten ihan kivaa perusbaanaa loppuun asti. Loppusuoralla suoran putken jälkeen tosi huono irtoaminen eteen, pää kääntyi kysymään.


Toiselle radalle lähdettiin paremmalla asenteella. Radalla oli kaikki kontaktit, päätin jo etukäteen että kaikilla pysähdytään huolella. Keinua en ole kisoissa oikein pysäytellyt, joten haluan saada sen kontrolliin. En voi tällä hetkellä sanoa luottavani keinun itsenäiseen suorittamiseen.
Rata oli muuten tosi hyvä, mutta tunari ohjaaja oli kepeille mentäessä koiran tiellä ja koira ajautui väärälle puolelle keppejä. Riesalla on nykyään keppien haku niin hyvin hanskassa, että niiden ohjaamiseen kiinnitin liian vähän huomiota. Harmi vaan, että koira ei voi mennä kepeille oikein jos se ei edes nää koko keppejä ajoissa.
Puomi oli huono, R odotti selkeästi nopeaa vapautusta. Se jäi hassusti seisomaan kaikki jalat kontaktilla, "joskus" on ehkä juuri siitä kohden vapautettu... Saatiin ne etujalat pienen neuvottelun jälkeen lopulta maahan. Muut kontaktisuoritukset hyviä.
Lopussa taas suoran putken jälkeen eteen irtoaminen, tällä kertaa Riesalta hyvä suoritus.

Kolmannelle radalle lähtiessä päätin ottaa lähdössä pysymisen kunnolla testiin. Molemmat startit olivat ehkä vähän levottomia ja Riesalla on muutenkin vaivihtaa alkaneet lähdöt vähän lipsua kisaradoilla. Ihan hirveää härkkimistä ei vaadittu ja possu lähti ilman lupaa. Siitä huomautuksen saattelemana koira takaisin istumaan, remmiin ja pois radalta.
Tämä on ehkä asia, mikä jurppii tehdä mutta on välttämätön paha. Olen jo aika pitkään odottanut, että pääsen tähän ongelmaan puuttumaan. En osaa sanoa, auttoiko tämä yhtään mitään tai menikö se koiralle perille. Riesalle valitettavasti ihan kaikki tekeminen ja huomio on palkitsevaa, mutta ainakaan lähdöstä ilman lupaa lähteminen ei vahvistunut.

Samaan halliin yritetään mennä uudestaankin kisaamaan. Sillä kertaa toivottavasti ohjaajakin kisavireessä, pääsee Riesakin kunnolla testiin siinä vaiheessa. Sinänsähän se on vähän turha juosta kisaratoja, joissa suurin ajatustyö kohdistuu radan ulkopuolelle, mutta tämän koiran kohdalla pelkkä radan reunalla hengailu on merkittävä osa kisasuoritusta. Jatkossa osaan ehkä laittaa sille vähän vähemmän painoarvoa.

1. maaliskuuta 2016

pelkän toivon varaan jotain perustaa ja luottaa ettei enää pala maa

Helmikuussa ei olla kisattu ollenkaan, mutta treenattu ollaan senkin edestä. Ensi viikonlopulle on sitten jo kisailmokin vetämässä. Ensimmäistä kertaa kisataan ilman yhtään mitään tulospaineita, saa nähdä kuinka käy! Ainakin kisakontakteja on tässä vaiheessa hyvä alkaa vaalimaan, ettei vahingossakaan ala kesää kohden lipsumaan. Ihan valtavaa kisamotivaatiota ei tällä hetkellä ole, mutta kevättä kohden aletaan kiristämään kisatahtia. Ollaan sitten toivottavasti iskussa oikeaan aikaan kesällä.

Treenaamassa ollaan juostu kisojenkin edestä. Kimin tehariryhmässä ollaan käyty kerran kuussa, vaikka en ole niistä täällä kirjoittanutkaan. Ollaan tehty ihan hyviä suorituksia, mutta ei ehkä olla leireillä pystytty ihan parhaimpaamme. Riesa on kahdella viime leirillä tyhmäillyt takaakierroissa, mikä on vähän syönyt fiilistä. Ongelmaksi on kummallakin kerralla muodostunut aina radan yksi takaakierto, muissa ei ole ollut ongelmia. Riesa lähtee yleisesti mielestäni ihan hyvin takaakiertoihin, joten nämä ovat nyt aiheuttaneet melkoisesti päänvaivaa. Ongelma tulee esiin silloin, kun olen hypyllä hieman ennen Riesaa ja hypylle tullaan putkesta tai kepeiltä. Riesa ei katso ohjausta lainkaan, vaan jää pyörimään jalkoihin.


Omatoimisesti ollaan käyty kahdesti vahvistamassa takaakiertoja kaikista mahdollisista kulmista ja pidemmiltäkin etäisyyksiltä, eikä ongelmia ole ollut. Ongelmaa on siis ollut vähän vaikea lähteä työstämään, kun sitä ei ole saatu esiin. Mutta ainakin ollaan perustakaakiertoja vahvisteltu nyt hurjasti, katsotaan osaako Riesa enää suoraan hypätäkään.
Ohessa ollaan tehty kontakteja tosi isoilla hetsauksilla ja häiriöillä, onnistumisprosentti aika lähellä sataa.

Jennan viikkotreenit jatkuivat taas helmikuun alussa. Riesa on ollut joka kerta aivan huikean hyvä, se ei ole Jennan ratapohjilla todellakaan mikään itsestäänselvyys! :D Viime treeneissä oli todella hauska profiili, siitä on puoliväliin asti videotakin. Nollaa ei teknisten ongelmien takia saatu filmattua.
Viime viikolla oli myös hyvä puomi etenkin alkutreenien ajan. Riesan treenipuomit eivät ole tällä hetkellä aina ihan riittävän hyviä. Johtunee siitä, että treeneissä pysäytän puomille huolella 99% kerroista ja nopeita vapautuksia ei olla tehty nyt juurikaan. Kisakontaktien vauhtiin tämä ei todennäköisesti vaikuta, mutta ei ole hyvä juttu, jos treeni- ja kisatilanteen suoritukset eroavat kovasti toisistaan.
Positiivista myös alun sylkkäri! Riesa tulee yleensä tosi huonosti ohjauksiin, jos se joutuu itse tulemaan pitkältä matkalta ja ohjaajalla ei ole juurikaan liikettä. Nyt tuli todella hienosti. Samaisesta suorasta putkesta mentiin muuten vielä kepeillekin kepit leijeröiden, joka kerta oikein! Mun ja koiran väliin jäi siis puomi, kaksi putken suuta, kepit ja kahden metrin päässä oleva hämyhyppy. Se oli aika siistiä, harmi ettei se tallentunut videolle. Radan alku kuitenkin tässä:



Sunnuntaina juostiin tollerien valmennuspäivässä jonka koutsina oli Ville Liukka. Oli kiva nähdä niin uusia kuin vanhojakin tollerituttuja. Riesa nyt erottui joukosta aikalailla, ja sanotaanko vaikka niin, että radan ulkopuolella ei ainakaan edukseen... :D

Itse ratasuoritus meni kuitenkin hyvin. Aikalailla nollaa taidettiin tehdä, oli Riesalle helpohko profiili. Kepeille meno onnistui joka kerralla itsenäisesti putkihäiriöstä huolimatta. Leijeröin putken kaikilla kerroilla. Riesa on oppinut jopa kuuntelemaan keppikäskyjä, hienosti osasi hakea kepeille vaikka en putkea erityisesti blokannutkaan. Suoralla putkella ehtii myös loistavasti tekemään persjätön ennen 19 hyppyä, kun koiran voi lähettää kaukaakin suorittamaan.


Koska ensimmäisellä pätkällä saatiin jo hyviä onnistumisia, näytettiin toisellä pätkällä vähän välistävetoja oikealla puolella olevilla hypyillä. Ei ongelmia. Lisäksi Ville halusi nähdä viskileikkauksen seinää kohti, ei ongelmia siinäkään. Tässä treenissä jotenkin itselleni realisoitui todella selkeästi, miten pitkälle on tultu. Pari vuotta sitten välisävedot oli ihan kaameeta katsottavaa, mutta nyt ei ollut ilmassa pienintäkään epävarmuutta. Hienoin kettu!

Ville kiinnitti huomiota siihen, että Riesa liikkuu pystyssä puomilla ja kepeilläkin. Se on ollut jo tiedossakin, en tiedä onko jotenkin rakenteellinen juttu vai mistähän johtuu. Riesa ei ole kuitenkaan koskaan etuosasta jumissa tms. joten en sinänsä kanna tästä huolta. Riesa ei ole koskaan tehnyt mitään "paimenkoiramaisesti" pää alhaalla, vaan sille on tosi tyypillistä ja luontaista pitää pää ylhäällä. Keinullakin tehtiin töitä sen eteen, että edes pikkuisen joustaisi etuosalla.

Käytiin läpi puomitreenejä, jotka ehkä auttaisi tähän. En tosin usko, että näillä on Riesan tekniikkaan suurempaa vaikutusta, kyseessä on kuitenkin jo tuon ikäinen koira. Hyviä ajatuksia kuitenkin alastulotreeniin, vaihtelua meidän perustreeniin. Erittäin yksinkertaistettuna ajatuksena oli, että koira juoksee kontaktiosalta putkeen ja siitä uudestaan kontaktiosalle, joko suoraan tai toisen putken kautta. Kolmannessa treenissä oli kaksi putkea, pelkkä alastulo putken painojen päällä ja putkien välissä vielä hyppy.
Ville sanoi, että vapauttaa koiran aina putkeen eikä palkkaa koiraa kontaktille. Siinä meillä erosi näkemys, sillä itse haluan koiran ajattelevan alastuolla, Riesalta nopeasti tipahtaa ajatus matkasta jos tehdään nopeita vapautuksia tiheällä tahdilla. Toki pointtinsa molemmissa tavoissa.


Tänään käytiin tekemässä tuota treeniä, missä alastulo on putken painon päällä. Nopeasti todettiin se tavoitteen kannalta hyödyttömäksi. Riesa ei ole millään tavalla putkihullu, sillä ei ole niitä kohtaan kovin kummoista paloa, joten tällä ei saada koiran päätä alas eikä juuri vauhtiakaan. Riesa rakastaa kontaktilla oloa enemmän kuin putkia :D Hyvin on pohjatyöt tehty!
Modattiin harjoitusta meille sopivammaksi etupalkalla. Putken kautta alastulolle ja siitä etupalkalle. Nyt saatiin eri tavalla vauhtia ja draivia tekemiseen. Heti kyllä huomasi, miten Riesalla meinasi jäädä ajatus matkasta kun nopealla tahdilla tehtiin monta nopeaa vapautusta.
Näitä treenejä jatkamme. Alkeisopetuksessahan tehtiin paljon toistoja pelkällä alastulolla, joten palaamme niihin. Joko alastulo melkein maassa tai sitten pöydällä. Jos näillä eväillä saataisiin treenipuomiinkin lisää vaihtia, eikä varmasti myöskään kisapuomille huonoa tee. Katsellaan kuinka käy.

Tollerkerholtakin tuli muuten mukavaa postia, Riesa on voittanut vuoden 2015 agi-tolleri kiertopalkinnon. Valionarvot toivat meille sen verran mukavasti pisteitä, että muut jäivät täpärästi taakse.