Juhannusskabat

Juhannus vietettiin Tuorlassa agilitykisoissa loistavalla porukalla. Kolmen päivän aikana juostiin viisi starttia, siinä oli koiran ja etenkin ohjaajan turnauskestävyys koetuksella. Kokonaisuutena ihan loistava viikonloppu, vaikka nollat jäivätkin vielä odotuttamaan itseään.

 © Sirpa Saari

 

SM-kisojen jälkeen ainoana tavoitteena oli pitää koira radalla ahdistumatta. Paikalla oli paljon väkeä, joten en tiennyt yhtään, mitä radoilla tulee tapahtumaan. Pikkukettu yllätti kuitenkin olemalla varsin reipas ja pätevä!

Perjantain ensimmäisen radan alku meni juoksenteluksi. En tiedä oliko sillä vähän jäänyt päälle sellainen "hehehe, teen mitä haluun!!1" - mielentila, vai mistähän kiikasti. Tämän jälkeen kävimme pienehkön keskustelun siitä, miten pieni koira saa ylipäätään käyttäytyä. Tehtiin oikein hyvää pätkää sen jälkeen. Lopussa sain koiran vielä aan ohi (miten niin isosta esteestä voi saada koiran ohi?!), vaikka treenikaveri oli juuri ennen meidän rataa kertonut tehneensä ihan saman... :D
Olin ihan tyytyväinen tähän rataan, maaliin päästiin kaikesta huolimatta. Oikeastaan tämän radan ainoa harmitus on aivan luvattoman hidas keinu!



Toiselta radalta haettiin femma. Voisin toki jäädä harmittelemaan maailman huonointa ohjaustani, tai sitten vain olla ihan supertyytyväinen rataan! Valitsen jälkimmäisen. Alku meinasi vähän levahtaa, mutta pysyi käsissä kuitenkin. Lisäksi kepit oli tällä radalla vähän hitaat, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Kisapaikalla oli aivan tajuttoman kuuma, joten on ihan ymmärrettävää ettei koirastakaan irtoa huipputehoja.



Lauantain ensimmäiseltä radalta 15. Riesa teki tällä radalla tosi hyvin, mutta voi luoja taas tuota ohjausta..! Kamalaa viskomista. Yksi rima tipahti järkyttävän huitomisen seurauksena ja kaks muuta virhettä tuli siitä, etten vienyt ohjauksia loppuun asti. Malttia ohjaukseen, Riesa reagoi niin pirun nopeasti, että kaikki ohjaukset on syytä viedä loppuun huolella.



Lauantain hyppäri hajoili vähän käsiin, mutta Riesa oli hieno! Olin valinnut ihan totaalisen väärän ohjauksen enkä pysynyt vauhdissa mukana. Videolla takanurkassa oleva hyppy olisi siis pitänyt ehtiä suorittamaan takaa. Jälkiviisaana olisi pitänyt mennä toista puolta, olisi Riesa varmaan niinkin kääntynyt. Yritin vielä koota pakkaa kasaan, mutta Riesa tuntui käsissä ihan saippualta. Taisi edellisillan skumpat painaa jaloissa sen verran, etten yksinkertaisesti pysynyt perässä...! :D
Riesa paikkaili hienosti mun mokia ja pysyi kuuliaisesti mukana, vaikka itse en ihan kartalla ollutkaan.



Sunnuntaina oli vurossa vielä yksi agirata. Riesa ei ole ikinä ennen kisannut kolmea päivää putkeen, joten saatiin päivään vähän lisäjännitystä. Rata oli helppo rallirata parilla ansapaikalla, meille siis varsin kiva.
Selvisimme kaikista ansoista, ja kepeillä multa pimeni pää. Voiko koiraa enenpää painostaa! Riesa oli kyllä taipumassa viimeiseen väliin, mutta sain kuin sainkin sen vielä pois sieltä. Hehhe, enhän mä semmosista nollista oikeen välitä...
Aalla Riesa valahti kontaktilta. Katsoin pahasti ja se heitti kintut vielä takaisin aalle, mistä hylly. En tiennyt saako tuollaisen korjailun jälkeen enää jatkaa, joten mentiin maaliin. Eipä tusta jäänyt kuin pari estettä tekemättä.
Harmitti! Riesa oli vallan mainio ja itse sähläsin. Noin muuten tämä oli ehkä ohjaukseltaan paras rata viikonlopulta. Ei ollut kiire ja kädetkin pysyivät lähes kurissa.



Riesa yllätti minut täysin. Väsymys näkyi sen tekemisessä hyvin vähän, ja ihmismääräänkin se tottui varsin nopeasti. Antoi paljon uskoa tulevaan, sillä jokainen rata olisi ollut meille täysin tehtävissä!

Ennen startteja Riesa sai paljon palkkaa (ruokaa) pelkästään mun vieressä istumisesta, väkijoukossa seuraamisesta tms. rauhallisesta tekemisestä. Tämän jälkeen minulla oli radalla seurana kuuliainen otus jonka kierrokset pysyivät kasassa.
SM-kisoissa Riesa ei ennen joukkuerataa edes huolinut nameja, joten aikamoista edistystä havaittavissa.

Ainakin voit edes yrittää

Riesa on viime aikoina ollut kovin pätevä treenieläin. Kisoissa ei niinkään pätevä, mutta palataan siihen myöhemmin.

Viime viikolla ajeltiin Loviisaan treenaamaan taipparijuttuja. Kyseenalaistin jälleen mielenterveyteni, ajoin päivässä 3h vain sen takia, että koira pääsi kantamaan kuollutta pupua sateessa...
Pupu tuli kyllä todella nätisti jäljen päästä! Melkein tippui silmät päästä, kun Riesa nappasi väiskin lennosta mukaan ilman pienintäkään epäröintiä. Väiskin luo löytäminen olikin astetta vaikeampaa... Riesa lähtee tekemään hakua, ja osuu pupulle vähän miten sattuu... En tiedä mitä tuon kanssa pitäisi tehdä, vai pitäisikö mitään. Olin kuitenkin varsin iloinen siitä, että pupu tuli niin hyvin käteen asti.

Vesinoutoja tehtiin ensimmäistä kertaa veneen kanssa, eikä se näyttänyt Riesaa haittavaan. Vähän kettu meinasi kuumua, eli veden äärellä tarvitaan malttitreeniä. Ruudussakin teki tosi hienosti töitä, eikä lähtenyt vaihtamaan. Kyllä tällä koiralla kehtaisi taippareihin lähteä, jos vaan päästäisiin niitä paukkuja treenaamaan.

Mummo pääsi laivakoirailemaan

 Tokoa käytiin maanantaina treenaamassa puoliltaöin... Hullun hommaa. Tehtiin kaikki muut liikkeet paitsi nouto, koska kapula jäi kotiin. Riesa oli vallan hieno tokopiski! Tässä on ollut taas pientä treenitaukoa, mutta luoksarin pysäytyskään ei ollut sillä aikaa hävinnyt muistista. Pientä hienosäätöä vielä ennen kuin uskaltaa koeilmoa lähettää. 

Paikkamakuu on oikeastaan ainoa, mitä haluan vielä varmemmaksi. Tehtiin ensin yksi 3min piilopaikkis, ja se oli viimeisen minuutin aikana noussut istumaan, mur. Sen jälkeen tehtiin yksi ylipitkä paikkis niin, että kävin piilossa. Pysyi hyvin, vaikka itikat söivät pikkukoiraa elävältä. 

Nyt vaan paikkis tehotreeniin, niin eiköhän meidät pian nähdä kokeessa. 

Aksaa treenattiin eilen. Muuten ihan jees, mutta päällejuoksu toimi tuttuun tapaansa. Eli ei tominut. En jaksa masentua, pelataan niillä korteilla mitä on jaettu. 

Viikonloppuna käväistiin SM-kisoissa... Voi hyvää päivää taas. Riesa oli perjantaina aivan tajuttomilla kierroksilla, koska starttasimme omassa ryhmässä aivan alkupäässä. Ei hyvä. Lisäksi se jännitti yleisöä. Iltakisoissa päästiin radan puoleen väliin, jonka jälkeen se ihan yleisön vieressä rupesi haistelemaan. En tiedä nousiko sillä kierrokset niin paljon, että rupesi jo rauhoittelemaan itseään, vai alkoiko yleisö jännittää liikaa. Todennäköisesti molempia. Toisella radalla sama homa. 

Voin kertoa, että ei ollut ihan parhaat fiilikset lähteä lauantain joukkuekisan ankkuriosuudelle! Onneksi joukkue oli siinä vaiheessa jo pois pelistä, eli pääsimme rennoin mielin radalle. Tiesin kuitenkin, että yleisö on todella vaikea paikka Riesalle. Ihmiset oli todella lähellä ja koko kentän ympäri.
Jo lähdössä Riesa meinasi epävarmana kävellä mun perään, mutta pysyi kun käskin uudestaan. Pääsimme neljä estettä, kunnes meni juoksenteluksi... :D 

Viime vuoden käytöksen pistin sairastelun piikkiin, mutta ilmeisesti kyse oli ihan samasta kuin tänä vuonna. Viime vuonnakin pääsimme perjantaina puoleen väliin, kunnes se tajusi että ei hitto täällä on paljon porukkaa.

Me ollaan reilusti yli vuosi treenattu ihan häiröttömässä tilassa, joten nyt vain todella paljon häiriötreeniä! Riesa huomio muutenkin ympäristöä todella paljon, minkä vuoksi on erittäin tärkeää treenata myös häiriöiden kanssa. Riesa lähteekin tänään mukaan kentälle, jossa pyörii samanaikaisesti agility-, toko- ja näyttelytreenit. Ei luulisi häiriötä puuttuvan! Tehdään vain pieniä juttuja ja paljon palkkaa. Suunnitelmissa on käydä näissä keskiviikkotreeneissä niin usein kuin mahdollista. 

Työtä tuon koiran kanssa on joutunut tekemään todella paljon, eikä ne näköjään ole vielä loppumassa. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä työ vielä jossain vaiheessa palkitsee. 

Juhannuksesi suunnataan loistavalla porukalla Tuorlaan kisaamaan. Siellä riittää myös ihmisiä, mutta ei onneksi ihan samalla tavalla kuin SM-kisoissa. Viisi starttia juostavana kolmen päivän aikana, jos se viimeinen päästäisiin maaliin asti ;)

Hyvän mielen Riesa

Riesa ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Viikonloppuna tollerileireiltiin (jälleen...) taippariryhmässä, pikkukettu oli oikein pätevä pieni metsästyskoira.
Lauantaina aamupäivällä Riesa oli kylläkin aivan tajuttoman huono. Maastona oli pelto jolla kasvoi pitkää heinikkoa ja tehtiin mm. pitotreenejä damilla. Riesa ei ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi istuskella dami suussa paikallaan, kun juokseminen on paljon kivempaa. En ole mitenkään liikaa pitotreenejä edes tehnyt, mutta viimeistään tässä vaiheessa aloin niiden suhteen vaipua epätoivoon. Riesa käsitteli damia tosi rumasti, mälväsi eikä todellakaan pitänyt suussa. Huoh.
Pitkä heinikko tuotti muutenkin vaikeuksia, kun Riesa ei oikein osannut kytkeä nenänkäyttöä päälle. Näiden osalta saatiin kuitenkin hyvä treenivinkkejä.

Iltapäivällä oli vaakun ja pupun vuoro, aamupäivästä masentuneena olin aivan varma että Riesa vain pelleilee vaakun kanssa ja syö pupunkin mennessään. Kettu oli kuitenkin huisin hieno! Vaakku tarttui ilman epäröintejä ja hyvällä otteella matkaan, palautuikin suoraan käteen. Itse sain (taas...) palautetta turhasta huutelusta, pitäisi vain luottaa siihen, että se koira osaa. Hyvin osasikin, vaikka edellisestä riistatreenistä on vierähtänyt jo varmaan puolisen vuotta...

Pupun kanssa oli viime vuoden leirillä ongelmia, Riesan mielestä se olisi ollut oikein hyvä välipala. Sen jälkeen ollaan kerran tai kahdesti treenattu, jolloin saatiin se siihen kuntoon, että kani tuli lähietäisyydeltä käteen asti, vaikka aluksi olisikin kelvannut ruuaksi. Nyt pupu nousi ongelmitta ja Riesa oli heti tuomassa sitä minulle.
Tehtiin lyhyt jälki ja Riesaa perään. Tuo on kyllä surkea jäljestäjä, ei voi muuta sanoa. Väiski löytyi kuitenkin, ja tuli hienosti käteen saakka!

Sunnuntaina tehtiin muuten kivaa damiruutua, mutta Riesa on taas keksinyt vaihtamisen... Treenivinkkejä saatiin tähänkin, jos sitä oikeasti saisi aikaiseksi treenata, alkaa tuo vaihtaminen ärsyttää.
Lisäksi Riesa pääsi morjenstamaan lokkia. Aluksi tehtiin perusnouto veden vieressä. Riesa oli kyllä innolla noutamassa lokkia, mutta ei aluksi nostanut sitä. Yritti kyllä kovasti raahata ja nostaa, mutta pikkukoira ei oikein hoksannut miten siitä otetaan kiinni. Pienen avun kanssa kantoi lokkiakin. Vesinouto oli Riesalle tuttuun tapaan helppo juttu, vaakku tuli varmasti käteen asti, vaikka vielä viime vuonna se jäi heti rannalle.
Erityisen iloinen olen siitä, että Riesa pystyi työskentelemään veden vieressä, vaikka tuo kuumuu vedestä aika paljon.

Kuulema tässä pitäisi käydä jossain taippareissa kääntymässä... Oikeastaan kaikki ovat olleet sitä mieltä, että Riesa menee ne heittämällä läpi, mutta itse haluan olla asiasta satavarma. Toisaalta kolmatta vuotta putkeen ei enää kehtaisi taippariryhmässä treenata... :D
Riesa on jo näin vähällä treenillä aivan superhyvä, joten ehkä pienellä treenillä minä itsekin olisin taipparivalmis...

Hyvät treenit eivät suinkaan tähän loppuneet, vaan pikkukettu loisti eilen myös aksatreeneissä. Teimme alkuun kisanomaisen suorituksen viikonlopun SM-kisoja ajatellen, mikä menikin vallan mainiosti. Valoi uskoa siihen, että ehkä mekin joskus kykenemme nollia tekemään... 20 esteen radalla sattui ikävä lentokeinu, mutta en jää siihen kiinni, sillä muuten teimme oikein kivaa rataa!
Itse luotin koiraan ja Riesa tuli kiltisti kaikkiin ohjauksiin eikä possuillut ollenkaan. Näillä on hyvä lähteä kohti viikonlopun koitoksia! Toivottavasti pystytään tekemään samalla fiiliksellä, vaikka ei tuloksilla juhlittaisikaan.

Lomalla viimeinkin

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa Lotan treeneihin aksaamaan. Tauon jälkeen Riesalla oli kierrokset aivan tapissa, jolloin sen keskittymiskyky saattaa hyvinkin painua miinuksen puolelle. Nytkin oli aivan alussa havaittavissa pientä huitelua, mutta kettu palautui takaisin ruotuun ja työmoodiin todella nopeasti, hyvä Riesa! Olisi muutenkin pitänyt viritellä sitä vähän paremmin ennen radalle menoa.

Muutenkin treenit menivät varsin näppärästi, Riesa tuli jopa päällejuoksuihin! Huhhu, nyt liikutaan tuntemattomilla vesillä. Ties mikä aivohärö oli sillä kertaa ;)
Oli kyllä mukava pitkästä aikaa treenata, vielä ehditään muutama kerta käydä esteillä ennen SM-kisoja... Ilmoitin meidät perjantain molempiin startteihin ja sitten lauantaina ollaan taas ankkureina joukkueessa. Vähän harmittaa, ettei kerätty nollan nollaa tälle vuodelle yksilöitä varten, mutta onhan tässä vielä koko ura aikaa.

Treeneistä lähdettiin suoraan Turkuun, mitä nyt ensin ajoin puoli tuntia väärään suuntaan, mutta perille päästiin kuitenkin... Keskiviikkona käväisin pääsykokeessa ja illalla lähdettiin Paimioon lenkille. Riesa kävi heittämässä talviturkin ja tuttuun tapaansa jumitti vedessä vaikka kuinka kauan. Nykyään sen saa sentään käskyllä pois uimasta, pari vuotta sitten siitä sai vain haaveilla... :D

Tänään lähdettiin puoliltapäivin takaisin Hyvinkäälle, matkan varrella käytiin Helsingissä osteopaatilla. Riesahan on käynyt fyssarilla viimeksi helmikuussa, näin pitkä väli ei alun perin ollut tarkoitus. Olen vain niin ahkerasti reissaillut kaupungista toiseen, ettei varaaminen pidemmän ajan päähän oikein onnistunut. Pelkäsin Riesan olevan aivan solmussa ja kierossa, mutta mitä vielä... Pikkukettu oli oikein hyvässä kunnossa! Toki sieltä löytyi ihan normaaleja agilitykoiran jumeja, mutta ei mitään suurta tai hälyttävää. Oikea puoli oli hitusen kireämpi kuin toinen, mutta muuten ei mitään erikoista.

Olen aikaisemmin yrittänyt pitää kiinni kahden kuukauden hoitovälistä, mutta tämän jälkeen harkitsen välin pidentämistä johonkin kolmeen kuukauteen. Turha kai siellä on kovin useasti rampata, kun ei tuo koskaan mitään isoja jumeja itselleen hanki.

Kauaa ei ehditä kotona laiskotella, huomenna lähdetään kohti tollerileiriä. Toivottavasti Riesa ei ole reissailusta kovin väsynyt, jotta saadaan taipparireeneistä kaikki hyöty irti!

Kesä!

Kesäloma häämöttää jo aivan nurkan takana, pääsykoe oli ja meni ja valkolakkiakin juhlistettiin. Vielä pitäisi keskiviikkona käydä yksissä pääsykokeissa pyörähtämässä, jonka jälkeen onkin aina heinäkuuhun asti aikaa lomailla ja treenata!

Tokoiluinnostus on pääsykokeen jälkeen kummasti vähentynyt, mutta jotain pientä ollaan silti yritetty kiireen keskellä tehdä. Lomalla päästään onneksi säännöllisesti treenaamaan, TK2 on tänä vuonna haettava! Taipparitreeneissäkin pitäisi taas aktivoitua. Viikonloppuna lähdetään tollerileirille treenailemaan, katsellaan sen jälkeen mitä täytyy vielä pitkän tauon jälkeen viilata.

Pääsykokeen jälkeen ollaan siis pääasiassa otettu rennosti. Turussa vietettiin muutama ylimääräinen päivä, sillä Turun päässä oleva koiralauma kasvoi yhdellä (hermoja kiristävällä...) koiralapsella. Demillä on jälleen kerran loputtomat hermot kakaran kanssa. Mummo on aina ollut pentujen kanssa todella fiksu, mutta nyt hieman hermoilin etukäteen. Demihän on nykyään lähes täysin kuuro, joten mahdollisesti kärjistyviin tilanteisiin on hankala puuttua muuten kuin siirtämällä mummoa fyysisesti. Huoli oli onneksi turha!

Riesa ei toistaiseksi ole ollut pennun kanssa sisätiloissa, sillä muutaman kuukauden tekemättömyys ja muutenkin vieraista koirista ahdistuva pikkukettu on hieman tulenarka yhdistelmä. Lenkeillä ollaan käyty, sillä siellä Riesa pääsee tarvittaessa poistumaan tilanteesta jos pentu käy liikaa iholle. Ongelmilta ollaan vältytty, Riesa alkaa kerrankin vaikuttaa aikuiselta koiralta. Pari kertaa on uhkarohkean pennun takia pidätetty henkeä, mutta Riesa on käyttäytynyt todella hyvin silloinkin, kun penska hyppää poskeen kiinni.

Aksan ulkokausikin päästiin avaamaan vapaatreenien muodossa. Muutama viikko sitten tehtiin todella surkeita välistävetoja ja tänään tosi hyviä keppejä. Välistävedot ja muut serpentiinit meni niin huonosti, että treenien jälkeen oli otettava Demi tekemään hommia. Ei muuta kuin siivekkeistä rimat pois ja mummoa kehiin. Deeku oli jälleen kerran loistava, vaikka tahti on aikalailla hidastunutkin. On uskomatonta, miten helpolta aksa sen kanssa tuntuu, vaikka se on kuuro. Mä niin kovasti toivon joskus löytäväni Riesankin kanssa radalla samanlaisen yhteisen sävelen ja yhteyden, kuin mitä Deminkin kanssa kehittyi.

Vaikka Riesa on monella muulla osa-alueella todella paljon helpompi kuin Demi, aksassa se on aika vaikea tapaus. Deminkin kanssa oli alkutaipaleella paljon ongelmia, mutta mummeli on aina kääntynyt vaivattomasti ja tullut ohjauksiin hyvin. Riesa taas kääntyy todella raskaasti, tykkää lenkittää eikä aina niin välitä tulla ohjauksiin... Toki vika on suuresti myös mun pään sisällä, pitäisi muistaa ensisijaisesti vain pitää hauskaa radalla eikä murehtia jokaista venähtänyttä mutkaa. Kaikkiin ominaisuuksiin kun ei vain voi vaikuttaa, vaikka kovasti haluaisikin ja tekisi töitä sen eteen.

Riesassa on pikkuvirheista huolimatta aineksia vaikka mihin, tämän kesän teemana onkin pelata niillä korteilla mitä on annettu. Teknisiä juttuja ollaan hyvin pienellä menestyksellä hinkattu kauan, nyt kesitytään kokonaisuuksiin. Mulla kun on paha tapa luovuttaa aina jonkun huonolta tuntuneen kohdan jälkeen... Monesti joku valahtanut kaarros ei edes ole videolta tarkisteltuna kovin paha, vaikka itse radalla tuntuisikin siltä.

Katsellaan miten pitkälle tällä taktiikalla päästään, kesästä on joka tapauksessa tulossa loistava vaikka ei tuloksilla juhlittaisikaan!

Kuvat Maria Kulmala