30. kesäkuuta 2010

Juhannus oli ja meni, vietettiin se iskän luona ja käväistiin mökilläkin. Riesa päätti viimein heittää kunnolla tarviturkin ja ui hieman. Sen uintityyli oli ihan kamala, koko koira ihan pystyssä eikä se ilmeisesti käyttänyt takajalkojaan. Toivottavasti se korjaantuisi itsekseen, muuten pitää ilmeisesti ostaa pelastusliivit tai vaan opettaa se käyttämään takajalkojaan.

Maanantaina oli Demin treenit jonka rataa en enää muista. Joku helpohko 3lk. kisarata. Otettiin aika kisamaista treeniä, kun tämä oli vähän ylimääräinen treenikerta. Nyt alkoi siis kesätauko.
Ennen rataa kävin nostamassa rimoja Demi mukana, ja se jo silloin haisteli epätavallisesti maata. Harmi etten katsonut sen tarkemmin.
Mentiin kuitenkin tavallisesti lähtöön, eikä Demi kiinnittänyt enää mitään huomiota maahan. Puomilla se pysähtyi ihan okei, mutta kun vapautin, niin likkapa jäikin mutustamaan jotain... Huomattiin sitten että koko maa oli ihan täynnä froliceja! Ketutti ihan pikkasen, Demi ei ole tyyliin ikinä jättänyt rataa kesken, ihan sama mitä massa on ollut. Koiraa en voi syyttää, maa oli ihan täynnä nameja, ja likka hoksasi ne jo ennen rataa. Jännä huomata, että Demi ei kuitenkaan aikaisemmin pysähtynyt niitä syömään, vaikka niitä oli hyppyjen välissä ihan yhtä lailla kuin puomin vieressä. Ehkä puomin pysähtyminen sitten vain keskeytti sen tekemisen niin, että oli aikaa keskittyä niihin nameihin?
Nostin Demin naaman vaan ylös, ja seurautin takaisin lähtöön.
Uusi yritys sujui muistaakseni hyvin, palkkasin kontakteilta, eikä Demi enää yrittänyt lähteä.
Radalla oli mielenkiintoinen keppikulma:


Tuo on siis vain pätkä radasta. Tuohonhan sopisi hyvin valssi kolmosen jälkeen, jotta koiran saisi hyvin kepeille. Päätin kuitenkin treenata erilaista vaihtoehtoa. Jäin hyppyjen 1&2 puolelle, ja vedin koiran jollain puolivalssin tapaisella pois kolmoselta ja lähetin kepeille, jonka jälkeen takaaleikkasin. Ekalla kerralla kiirehdin, ja koira jätti kesken. Toisella kerralla maltoin, ja kepitteli hienosti.
Otettiin rata vielä kertaalleen, ja palkkailin kontakteilta. Pysähdykset ok.
Kepeillä kokeiltiin vielä sitä yksinkertaista valssia, ja se toimi myös. Kisoissa käyttäisin ehdottomasti valssia, mutta kun ollaan treeneissä niin treenataan.
Hieroin Demin läpi tiistaina, ja tajusin puolivälissä että munhan piti mennä vielä hallille treenaamaan. Hieronnan jälkeen ei heti saisi agittaa, joten päädyin ottamaan Riesan mukaan hallille..
Tiesin aika hyvin mitä ruvetaan tekemään, vaikka olisi hieman paremmin pitänyt suunnitella. Suoraa oli kuitenkin tarkoitus treenata. Riesahan osaa takaakierrot, välistävedot, sylkkärit ja valssit ihan okei, koska niitä ollaan treenattu puiden kanssa. Suoraa on vähän vaikea treenata.
Laitettiin kolme hyppyä peräkkäin, ja rimat niin, että toinen puoli "jalan" päällä ja toinen puoli massa. Ihan ilman en aina haluaisi pitää, maahan en rimoja laita, joten tuo oli hyvä välimuoto. 5cm nyt ei ole vaarallinen vaikka ipana sen hyppäisikin. Laitettiin ensin lelu yhden hypyn toiselle puolelle ja lähetin. Ei ongelmaa. Pystyin lähettämään myös siivekkeen vierestä. Sama kakkosen takaa, kolmannelle ei taidettu edetä. Tulevaisuudessa ehdottomasti namikippo! Nami sinne yhdessä koiran kanssa, ja vaikka kannan koiran aloituspaikalle.
Veikkaisin, että se saa koiran keskittymään paremmin, ja luo ehkä enemmän vetoa sinne. Tämä toki selviää vain kokeilemalla. Hyvin Riesa lelullekkin haki, mutta ei ehkä ihan niin miten olisin toivonut.

Kokeiltiin myös Jennin avustuksella pussia, joka sujui tosi hyvin. Viimeisellä kerralla koira ei tainnut edes nähdä läpi, vaikka kangas ylhäällä olikin. Hienosti silti, jes.
Putkea otettiin myös, ja ipanahan rupesi ravaamaan sitä innoissaan. Mutkaputki sujui myös hyvin. Kyllä siitä vielä tykki leivotaan.
Riesalla säilyi keskittymiskyky tosi kivasti läpi treenin, tehtiinkin vaan ihan lyhyitä pätkiä ja pidettiin paljon taukoja välissä. Jesjes, tästä on hyvä jatkaa. Suorat olisi varmaan tärkeimmät treenattavat nyt, vaikkei meillä toki mikään kiire olekkaan.
En arvannutkaan miten "vaikeaa" alkeiden opettaminen olisi. Itse osaisi, mutta koira tietenkään ei. Täytyy vaan pitää mielessä, että koiralla on loppuelämä aikaa treenata. Pohjatyön voi tehdä nyt kunnolla, tai paikkailla sitä läpi harrastusuran.

24. kesäkuuta 2010

24 vko


Tänään ei oikein osattu seistä.. Mutta eiköhän tuosta jotain selvää saa. Ikää siis 24vko 1pv, painoa jo 9,6kg ja säkää 38-39cm.

22. kesäkuuta 2010

 Lauantaina tultiin takaisin kotiin. Junamatkat meni molempien osalta ihan hyvin, vaikka Hyvinkään asemalla Demin päälle kävikin eräs hirvikoira.. Onneksi mulla oli Riesa sylissä. Fleksin päässä poukkoilevaa hirvikoiraa oli hieman vaikea lähteä pakoon, kun remmin päässä oleva mieshenkilö ei ilmeisesti tiennyt että siinä kapistuksessa on myös sellainen kuin stoppinappula. Loppuun piti tietysti todeta että "ei tää tee mitään". Onneksi haavereilta säästyttiin.
Sunnuntaina olin itse katsomassa agilityn SM kisoja Vantaalla, ja koirat sai jäädä äidin hoitoon kotiin.

 Maanantaina oli treenit, ensimmäisenä ratana tämmönen pätkä.


Rata oli lyhyt, mutta meille oikein kiva. Jätin koiran suunnilleen tuohon numero ykkösen kohdalle, ja menin kutsumaan suunnilleen kakkosen kohdalle selkä estettä päin. Sen jälkeen väänsin jotain valssin tapaista, ja koira putkeen. Jotenkin kummasti ehdin nelosesteelle ajoissa, vitoselle sylkkärillä. Jes, vielä vasemman käden sylkkärillä.. :D
Keinulle tuli ekalla kerralla tosi huonosti, kun oletin sen vain hakevan itsenäisesti suorasta kulmasta. Suoristin linjan, ja nyt hyvin. Kepeille haki tosi kivasti, vaikka jättäydyin tarkoituksella taakse. Pääsin myös irtoamaan hyvin sivuttaissuunnassa.
Putken kohdalla piirrustus taas hämää, koska putki oli lähes suorassa linjassa hypyltä katsottuna. Sinnehän se siis meni. Luki sen suoraan hypyltä, ja hyvä ettei tullut jalkoihin. Toisella yrittämällä parempi, sain silti noukkia sen aika selän takaa matkaan.
Putkelle haki hyvin, ja loppu meni myös oikein mallikkaasti.  Toisella kerralla muistaakseni virheettömästi.


Toinen rata oli helppo peruspätkä. Ei ongelmia, kontaktit ok. Ekalla kerralla tuli kolmosesteen väärältä puolelta, kun käänsin liian ajoissa. Muuten hyvä.

Meitä oli treeneissä tosi vähän, ja ehdin jäähdytellä Demin ennen kun treenit loppuivat. Otettiin sitten Riesan kanssa kaikkea kivaa siivekkeiden kanssa! Otin rimat pois ekan radan kutos- ja vitoshypyiltä. Riesahan oli ekaa kertaa hypyillä, mutta ilmeisesti puiden kanssa reeniminen on auttanut :D Otettiin parit takaakierrot, ja muutamat sylkkärit. Ipana oli niiin tykki, kääntyi tosi näpsäkästi, ja keskittyi koko ajan tekemiseen. Hieno ipana. Palkkasin lelulla, mikä ilmeisesti sopii Riesalle paremmin.

10. kesäkuuta 2010

Treenit ja matkailua

Maanantaina käytiin treenaamassa, toisella radalla oli kasa takaakiertoja, ja toinen rata melko simppeli vauhtirata, jossa hankalaksi osoittautui kuitenkin puomi-putki yhdistelmä.
Ratapiirrosta en pysty piirtämään, kun veljen koneelta kirjoittelen.

Takaakiertorata sujui oikein hyvin. Olin tutustunut rataan vähän kehnosti, joten koiran sijaan piti välillä vilkuilla vähän esteitä.. Menossa se ei kuitenkaan tainnut näkyä. Toiselle kerralle laitettiin putkeen meille tosi haastava kulma, ja se tuottikin meille ongelmia. Demihän lukee mun kroppaa tosi hyvin, ja mä meinasin lähes joka kerta kääntää se liian aikaisin pois putken suulta.. Kyllä se sinne putkeen ilmiselvästi haki, ja oli jo menossa, mutta mun liike sai sen kääntymään.
Lopulta saatiin koira oikeaan päähän putkea, kun hieman maltoin.
On se vaan tajuton eläin. Normaalisti noita ei tajuakkaan, mutta noissa "epäselvissä" tilanteissa sen kyky lukea ohjaajaa nousee esiin.
Toinen rata oli tosiaan melkoinen vauhtirata, jossa oli puomi ja putki vierekkäin. Siinä oli vielä vieressä oikein sopivasti ansahyppy, jonka takia koiraa ei voinut vaan tyrkätä putkeen.
Puomillehan tuo suoraan paukahti, kun otin liikaa haltuun. Toisella kerralla sain muistaakseni ihan hyvin putkeen, vaikka kovin nätistä suorituksesta voi tuskin puhua.
Kepit tuottivat myös hankalaauksia, tuo kun painui suoraan kakkosväliin. Koitin suoristaa linjaa, ja ties mitä, mutta sinne vaan meni. Kokeiltiin niin, että käännän selkäni ihan kokonaan kepeille, ja heitän siitä. Tämä jarras Demiä just sopivasti, ja ne aivotkin ehti edellisestä esteeltä mukaan.
Kepeillä vedätin ihan kunnolla, ja irtosin sivuttaissuunnassakin paljon. Toimi tosi jees.
Puomin kontakti ihan okei, vähän haki paikkaa.. Mutta mä nyt päätin etten nillitä. Näillä mennään, jos ei toimi kisoissa niin se on voi voi sitten.

Riesa oli taas tavalliseen tapaansa mukana, ja oli paljon hiljaisempi kuin viime viikolla. Sunnuntain epiksissähän se ei huutanut juuri lainkaan, joten oletan huutamisen johtuvat Demin mukana olosta. Ipanaa raivostuttaa, kun toinen pääsee mukaan ja ite joutuu vain odottelemaan häkissä.
Treenien loputtua se pääsi vielä kirmailemaan parin espanjanvesikoiran, sekä suomenlapinkoiran kanssa. Raukastahan tulee ihan heittopussi, ei sille tarvitse kun kerran murahtaa, kun se jo pyytelee olemassaoloaan anteeksi. Demihän oli samanikäisenä suunnilleen keskari pystyssä muille koirille.
Hyvä vaan, ettei se ole samanlainen päsmäri kuin Demi. Muuten tulevaisuus voisi olla ongelmallinen.
Hyvin se kuitenkin palautui niistäkin ärähdyksistä, ja oli jo heti kiusaamassa uudelleen.

Kotona ollaan jatkettu puiden kiertämistä. Likka on ihan super siinä! Lukee mua tosi hyvin (okeiokei, ei nyt tommosista pikkutreeneistä oikeasti näe, miten se mua lukee, muttah.. :D), ja se niin rakastaa tehdä! Vauhtikin alkaa olla jo aika huima, vaikka koitankin sen aika minimissään pitää.
En mä nyt oikein tiedä onko noiden treenaminen tulevaisuuden kannalta niin kovin järkevää tai mitään, mutta pääsepähän jotain pieniä ohjausjuttuja kakaran kanssa ottamaan.
Täytyy kyllä myöntää, että näitä puunkieroja treenataan ihan suosiolla vasta klo 23 jälkeen.. Ei välttämättä ole sellainen harrastus, jota viitsisi harrastaa keskellä päivää ihmisten vilistessä ohi..  :D
2on/2off asentoa ollaan treenailtu myös, likka tarjoaa ihan innoissaan. Näiden etenemissuunnitelma on vielä hieman avoin, mutta huolella aijotaan edetä.

Tiistaina iltalenkillä Riesa päättii että nyt on aika hieman teineillä, ja rupes vetämään sieniä... Kävin katsomassa, että mitä ihmettä se niin innoissaan haistelee/syö, ja jotain hemmetin sienirypästä ipana pisteli poskeensa. Ipanaa ei oikein mun käskyt tahtoneet kiinnostaa, joten painuin ihan suosiolla pois. Aika pitkään sain puun takaa kykkiä, ennen kuin ipana tajusi, että nyt jotain olennaista puuttuu. Siellä se hetken ihemissään kirmaili, kunnes kutsuin sen luokse.
Sen jälkeen pysyi hyvin haskassa. Päätin kuitenkin mennä samaiseen paikkaan vielä koira remmissä. Annoin sen hetken vedellä niitä sieniänsä, kunnes kutsuin ja lähdin harppomaan poispäin. Hieman jouduin remmistä nyppäisemään, mutta palkkasin silti. Toisella kerralla sama, mutta tuli heti eikä tarvonnut puuttua remmillä.
Kolmannella kerralla jätin remmin koiran perään ja lähdin ite vähän kauemmas. Kakara tuli heti iloisesti kutsusta, ja pileet pystyyn. Nopeaoppinen ipana ainakin.
Pääasiassahan meillä on ollut luoksetulo hyvin hanskassa, vaikka toisinaan eteen tulee jotain ihan liian mielenkiintoista.

Tästä postauksesta uhkaa jo tulla liian pitkä, enkä saa kuviakaan mukaan, mutta menköön.
Keskiviikkona lähdettiin junalla iskän luokse Turkuun. Mulla on mukana sellainen hervottoman painava urheilukassi, jonka kanssa ipanan kantaminen ei oikein napannut. Kaiken lisäksi Demi oli ihan sekaisin Hyvinkaan asemalla, kun tiesi mihin ollaan matkalla.
Kun viimein pääsin leimaamaan lippuja, Riesa meni jotenkin ihan lukkoon. En tiedä johtuiko siitä mun omasta kasvavasta ärtymyksesta ja/tai Demin mielentilasta, vai jostain ihan muusta. Siinä se kuitenkin kökötti, eikä millään meinannut liikkua. Otin sen sitten syliin (hemmetin painava urheilukassi selässä on tosi kiva kumarrella...), ja painuin istumaan. Siellä se palautui normaaliksi, ja oli yhtä hienosti kuin viime kerrallakin.

Pasilan asema oli vähän jännä paikka, ja ensin Riesa nököttikin vain hämmentyneenä paikoillaan. Kyllä se siitä kuitenkin mukaan lähti, ja tajusi nopeasti ettei mitään hätää ole.
Juna olikin sievästi myöhässä sen 40 minuuttia, eli yhteensä istuskeltiin laiturilla joku tunti.. Hyvää treeniä Riesalle ainakin. Se rauhoittui nopeasti mun kylkeen nukkumaan, eikä välittänyt hälystä. Demihän on jo tottunut maailmanmatkaaja, mikä varmasti myös osaltaan vaikutti Riesan käytökseen.
Viimein saapuva juna osoittautui joksikin vanhaksi rämäksi, jossa ei ollut lemmikkivaunua! Lopulta löydettiin sellainen vanha lemmikkiosasto, jossa oli pari häkkiä reunalla ja kaikkea muuta kamaa. Konnari totesi että sinne vaan, ja vietettiinkin se parituntinen oiken mukavasti lattialla istuen..
Molemmat koirat rauhoittui kuitenkin nopeasti nukkumaan, eikä ohi lappaavat ihmiset häirinneet kumpaakaan. Saatin varsin kiinnostuneita katseita, kun meikä istuu lattialla kaksi koiraa kyljessä kiinni, ja hervoton kassi vieressä.
Turkuun asti kuitenkin päästiin, mikä lienee pääasia.

Vastoinkäymiset eivät suinkaan loppuneet siihen. Olin katsovinani, että keskiviikkona on mätsäri Skanssin pihalla. Nuorin labbislikoista tarvitsee kipeästi kehätreeniä, ja niinpä me pyörittiin Skanssin piha-alueella ja ihmeteltiin kun mitään ei näkynyt.
Noh, se onkin tänään.

7. kesäkuuta 2010

Sunnuntaina oltiin Riesan kanssa koko päivä seuran epiksissä. Mä olin töissä, ja Riesa lekotteli häkissä. Käytin sitä kylläkin usein ulkona, ja se pääsikin remuamaan puolivuotiaan espanjanvesikoira Nanan kanssa.
Riesallahan on hirmu vähän ollut sellaisia koirakavereita, joiden kanssa se pääsee kunnolla riehumaan. Kaveri on aina joko liian iso, tai sitä ei kiinnosta. Alussa Riesa oli hieman ihmeissään siitä, että kaveri tunki iholle ja koitti saada leikkimään. Nopeasti se kuitenkin tajusi jutun juonen, ja sai kerrankin tasoistaan leikkiseuraa..
Korvat oli välillä vähän hukassa, mutta koitin palkkailla sitä aina lähelle tulosta ja kutsua vain sellaisissa tilanteissa missä se varmasti tulee luokse.
Yhden kerran se sitten otti hatkat. Koirat pyöri aika kaukana, enkä nähnyt tilannetta, mutta Riesa taisi hieman säikähtää jotain. Se lähti siitä sitten juoksentelemaan, ja painui suoraan oman häkin luo. Laitoin sen vaan suoraan häkkiin, kun en oikein tiennyt miten mun olisi pitänyt siinä tilanteessa toimia.
Koirat painivat vielä useaan otteeseen päivän aikana, ja silloin se oli hyvin kuulolla.

Riesa on myöskin päässyt vähän syvemmälle agilityn ihmeellisen maailmaan. Ollaan ruvettu treenailemaan puun kiertämistä, ja niiden kanssa jotain yksinkertaisia ohjausjuttuja. Mitään käskyä en vielä ole liittänyt mukaan, mutta se tarkkaileekin melko hyvin mun liikettä.
Likka tajusi tosi hyvin idean, ja selvästi tykkää puuhasta. Hirveästihän noita täytyy vielä treenata, ennen kuin niiden kanssa voi mitään yhtään monimutkaisempaa ottaa. Valssia ollaan pari kertaa treenattu niin, että heitän koiran oikealla kädellä kiertämään puuta, valssaan välissä ja sitten heitän sen vasemmalla kiertämään toista puuta.
Kakara oli ihan innoissaan, ja vauhtiakin löytyi melkoisesti. Pitää vaan nyt muistaa, että se on ihan ipana, eikä sen tarvitse vielä mitään monimutkaisia juttuja osata. Sen kanssa on vaan niin hirmu kiva tehdä, kun se on ihan kympillä mukana, ja selvästi tykkää.

Kontaktien 2on/2off asentoakin ollaan treenailtu. Etutassut maassa, ja takatassut patjalla.
Mulla oli hirveästi ideoita siitä, miten lähden niitä opettamaan. Piti vain löytää Riesalle se kaikkein sopivin.
Ensin kokeiltiin sellaista, että innostutan sitä lelulla, laitan lelun vähän matkan päähän maahan ja nostan koiran kontaktiasentoon ja pidän sitä pannasta. Samalla hoen vähän käskysanaa ja vapautan leulle.
Riesasta näki heti, ettei se viihtynyt siinä kun mä pidin sitä pannasta ja vähän kropastakin.
Joten siis, nami ja naksu käyttöön. Homma lähti sujumaan tosi hyvin, ja tajusikin nopeasti mitä siinä haetaan. Tulevaisuudessa pitää kylläkin muuttaa sen verran, että palkka tulee maasta eikä multa kädestä. Näin se toivottavasti saa tulevaisuudessa itsenäiset kontaktit.

Meidän kone levisi, joten kuvia yms. ei blogiin ilmesty vähään aikaan.

2. kesäkuuta 2010

21 vko

Vai mones tää nyt onkaan, kaiketi se 21 on menossa. Hurjaa.


Painoa löytyy 8,7kg, senttejä n. 37,5. Riesan kasvu on pysähtynyt jollain ihmeellisellä tavalla lähes kokonaan, kuukaudessa sille on tullut n. puoli senttiä korkeutta, ja paino oli tähän asti pysynyt lähes ennallaan. Nyt sille oli kuitenkin tullut 500g painoakin lisää.
Se on kuitenkin jonkun verran kasvanut pituutta, millä varmaan selittyy tuo painonkin nousu.

Loppuun vielä muutama kuva.

juu'u, kyllä sille on pituutta tullut :D

1. kesäkuuta 2010

Treenit

Eilen oli maanantaiseen tapaan agitreenit, ratana ylläoleva pätkä. Tehtiin ihan itsenäistä treeniä, kun kumpikaan koutseista ei päässyt paikalle.
Radassa ei suurempia ongelmia, aalla valui pari kertaa, ja korjaaminen tuottaa nyt vähän päänvaivaa. Likka tykkää aasta ihan hirmusti, joten sen uudestaan ottaminen ei välttämättä ole mitenkään kannattavaa. Ylipäätään kaikki tekeminen on ihan superhauskaa, joten siis radalta poistuminen voisi olla yksi vaihtoehto.. Mä en kuitenkaan ihan niin natsi haluaisi Demin kanssa olla, kun pääpaino syksyllä eläköityvällä mummolla on kuitenkin hauskan pitämisessä. Kontaktivirheitä likka ei kuitenkaan pariin vuoteen ole tehnyt, joten ehkä me jatketaan vanhalla linjalla. Ehkä.

Muuten taidettiin vetästä molemmilla kerroilla nollalla läpi. Jotenkin uskomattomasti onnistuin ohjaamaan koiran joka kerta esteelle 13, vaikka olin satavarma että koira on putkessa ennen kun mä ehdin edes kääntyä.
Seiskaputken jälkeinen elämä tuotti myös rataantutustumisessa hankaluuksia, koska Deekuhan tykittää suorat putket siihen malliin että kartturia hirvittää. Leikkasin seiskaputkea ennen kuitenkin takaa (vaikka jälkeenpäin ajateltuna valssi keinun jälkeen olisi ollut myös ihan käypä vaihtoehto), ja likka irtosi makeesti kasi- ja ysihypyille.
17 putken jälkeen tungin valssia, vaikka koira valui ihan törkeesti. Persjätöllä me oltais kuitenkin törmätty, joten taas jälkiviisaana olisi voinut leikata takaa vasta 19 putkella, jolloin mä olisin ehkä estänyt sen kamalan valumisen.

Toisella pikkupätkällä tehtiin poispäinkääntöjä (okei, se oli oikeasti takaaleikkaustreeni, mutta mitäpä sitä helppoja juttuja vääntämään..), eikä ne meinanneet onnistua sitten millään. Vasta myöhemmin tajusin että mun kroppa on ihan vikasuuntaan. Jos se osoittaa suoraan eteen, ja suu vaan käy, niin tottakai se suorittaa sen niin kun mun kroppa osoittaa. Joopajoo, treeniä ohjaajalle, koira kyllä osaa.
Kokonaisuutena tosi kiva treeni, voisi taas vaihteeksi kattoa muutamat kisat.

Riesa oli mulla myös mukana. Hyvä odottelu häkissä, jota talvella nähtiin, taisi häipyä lumien mukana. Sen huutaminen kuului lähimetsäänkin, jossa olin lämppäämässä Demiä... Mähän siis treenaan yhden tunnin, ja heti perään koulutan yhden tunnin. Toisella tunnilla Riesa oli ihan rauhallinen, eikä juurikaan huutanut. En tiedä oliko erona juuri se, että mulla oli Demi mukana, vai se että loppua kohden alkoi väsymys painamaan. Toisaalta se huusi kyllä myös rataantutustumisen aikana.. Pitää kuitenkin katsoa, ettei huutamisesta tule tapaa. Mikään ei ole yhtä rasittava, kun tuolla tavalla huutava koira treeni- tai kisapaikoillla.