26. kesäkuuta 2011

treenintäyteinen juhannus

Mitäpä muutakaan sitä juhannuksena tekisi, kuin viettäisi aikaa mökillä kera damien, lokkien, vaakkujen ja pupun? Niinpä.

Olen tosi huono kirjoittamaan noutotreeneistä, mutta jos nyt tämän kerran. Perjantaina tehtiin suht pientä ruutua dameilla. Tässä ei ongelmia, ja saatiin likka käyttämään nenäänsäkin paremmin, kun se ei vain törmäillyt dameihin ruudussa. Palautukset ovat edelleen huippuluokkaa, loistavaa. Muutenkin ipana työskentelee damien kanssa tosi kivasti, eikä niiden poimiminen kaukaakaan ole ongelma.

Lauantaiaamuna tehtiin vesinoutoja lokin kanssa. Vesi on Riesan kanssa vähän vaikea elementti, koska se nostaa kierrokset kattoon ja kuulon minimiin. Itse noudoissa ei kuitenkaan mitään ongelmaa, mutta ensimmäinen palautus oli ihan luokaton. Kyllä tuollaisillakin taippareissa pärjää, mutta kun meillä tuodaan kaikki käteen asti. Loput oli parempia, jatkossa tähän täytyy ottaa joku ihan superpalkka jotta linnut todellakin tulevat suoraan minulle asti.

Päivällä vaakkuiltiin. Vaakku nousee jo varsin mallikkaasti, varsinkin kun Riesa huomaa että vaakun nostaminen on superhyvä juttu ja minulta saa paljon ruokaa. Vaakku nousi jo vähän kauempanakin kivasti mukaan, mutta sitten ahnedin ja tein vähän liikaa.. Miten olisi se treenien suunnittelu? Jatkossa pitää vahvistaa vieläkin enemmän sitä, että vaakun todellakin voi poimia mukaan myös kaukana minusta. Tajusin myös, että joka kerta kun Riesa nostaa vaakun maasta, pistän pileet pystyyn. Kun Riesa on kaukana, en tietenkään näe, ja kehujen puuttuminen saattaa saada sen epävarmaksi. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Riesan itsevarmuus vaakuilla on kuitenkin parantunut hurjasti, minkä vuoksi jopa elättelen toiveita syksyn taippareista.

Illalla käytiin vielä tekemässä Riesan ensimmäinen kanijälki. Tässäkään ei suurempia ongelmia, pienen ihmettelyn jälkeen pupu tuli takaisin, mutta ei ihan käteen asti, murr. Tulevaisuudessa tähänkin superpalkka.

Sunnuntaina käytiin ajamassa vielä yksi verijälki, mitäs sitä vapaapäiviä pitämään..
Alussa oli pieniä lähtövaikeuksia, mutta sen jälkeen Riesa kulki varsin mallikkaasti. Nenää se osaa käyttää, mutta vähän hakusessa se, miksi tätä ylipäätään tehdään. Jäljen päässä oleva sorkkakaan ei kiinnostanut, joten ensi kerralla kunnon palkka jäljen päähän.. Itse en ole lajista niin innoissani, mutta ainakin sillä saa pikkukoiran väsytettyä varsin tehokkaasti.

22. kesäkuuta 2011

tahmassa



Hyh.
Maanantaina tehtiin samaa rataa, ja huomattavasti paljon paremmin. Tänään pyöritykset tahmasi tosi pahasti, minkä vuoksi Riesakin tuppasi pomputtamaan. Ei näin. Riesasta (ja mustakin!) lähtisi niin paljon enemmän irti, miksi mä en koskaan saa niitä suorituksia videolle? Toisin sanoen, miksi mä en koskaan ohjaa ja liiku kunnolla.

Luotto koiraan on kuitenkin parantunut hurjasti, kumartelu on poissa ja kädetkään ei heilu enää niin pahasti. Hurjaa edistystä siis, vielä kun saisi videollekin sellaisen suortuksen missä kaikki osuu kohdilleen. Olisi jotain mitä fiilistellä, aina kun tuntuu ettei osaa mitään.

12. kesäkuuta 2011

Juha Oreniuksen koulutus


Huh, mikä helle! Onneksi oltiin ensimmäisessä ryhmässä, niin lämpötila pysyi suht siedettävällä tasolla. Riesalle vain paljon vettä, märkä pyyhe häkkiin ja kastelua tasaisin väliajoin, niin sekin pärjäsi helteessä. Rata tehtiin kahdessa n. 10min pätkässä, joiden välissä oli n. 40min.

Alkuun suunnitelin kaksi niistoa. Hyvä suunnitelma, toteutus ei. Ensimmäisellä kerralla koira oli puomilla ja itse tyrkkäsin kolmosen nurin... Seuraavilla kerroilla parempaa sijoittumista ja liikkumista, niin johan lähti sujumaan. Päästiin kasille asti hyvin, mutta ysille vein hieman huolimattomasti ja seiskallehan Riesa sujahti. 

Koska Riesa tuppasi lenkittämään melkoisesti kutosella, opetettiin sille pikaisesti koottu hyppy. Pallo hypyn taakse ja suhinalla merkki siitä, että käännytään tiukasti. En uskonut Riesan oppivan tuota kovin nopeasti, mutta niin se vain hyppäsi hyvin ilman palloakin. Pitää vain muistaa suhista tarpeeksi ajoissa. Näitä täytyy treenata paljon erilaisissa kohdissa.

Aloitettiin uudestaan kutoselta, kasilta puolivalssilla ysille ja siitä valssilla kepeille. Oli vähän kehno, mutta haki kuitenkin. 13 putkelle en heittänyt kunnolla, ja Riesa hyppäsi putken yli, ehhehe.. Alkoi varmasti väsy iskeä, ja jätettiin siihen koska aika oli mennyt jo yli.

 

Toisella kerralla otettiin ihan alusta. Ensin taisi niisto mennä ihan päin puuta, mutta sitten onnistuttiin. Suhinalla kääntyi hyvin, mutta kasin jälkeen oltiin taas seiskalla. Kokeiltiin seiskalle vastakäännöstä, jonka avulla jäisi enemmän aikaa liikkua takaperin kohti ysiä. Aluksi en meinannut tajuta vastakäännöstä millään, vaikka lopulta se olikin ehkä maailman yksinkertaisin ohjausliike.. Helle pehmensi aivot. Kun viimein tajusin, se sujuikin ihan törkeän hyvin! Taas uusi ohjausliike Riesan kanssa käytettäväksi.

Tällä kertaa heitin 13 putkeenkin onnistuneesti, ja päästiin keinulle asti. Koitin heittää valssin ennen keinua, mutta en ehtinyt. Kokeiltiin tätä pariin otteeseen, enkä millään ehinyt kunnolla. Otettiin siis keinun jälkeen päällejuoksuna, mikä sujuikin hyvin. Tässä vaiheessa loppui aika ja aloin itsekin olla täysin kuollut helteessä juoksemisen jälkeen. Juha kuitenkin halusi nähdä meiltä koko radan uudestaan. Alusta. Ei muuta kuin lähtöön vaan, ja toivomaan että pysyn vielä hengissä.

Ensimmäinen niisto valui taas, plaah. Toinen hyvä. Kutosella kääntyi taas suhinalla hyvin, ja vastakäännös toimi seiskalla. 13 putkenkin haki ilman mitään ongelmaa. Juoksusuoralla meinasi jalat lähteä alta, mutta jotenkin selviydyttiin putkelle 20 asti. Sen jälkeen Riesa haki viereisen putken ties kuinka monta kertaa. Veikkaan että sekin alkoi olla niin veto pois, ettei keskittyminen enää pelannut. Lopulta hain Riesan ihan putken suulta, enkä varmaan ole ollut koskaan iloisempi maaliin pääsystä. Ei olisi irronnut enää yhtään enenpää.

Riesa sai ihan hirveästi kehuja, ja minustakin se oli oikein hieno! Se on kuulema paras Juhan näkemä meditolleri, ja sen vauhdilla voi yltää vaikka maajoukkueeseen. Milloinkohan saadaan ohjaaja samalle tasolle..? Mutta jäi kyllä todella hyvä fiilis treenistä, vaikka aika tappotreenit olivatkin. Estehakuisuus ja radanluku on lisääntynyt Riesalla hurjasti, itsekin alan viimein ymmärtää miten Riesaa pitää ohjata. Ihan mahtava huomata kuinka palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

5. kesäkuuta 2011

sinne meni

Ensimmäinen kisailmo nimittäin! Eihän tähän voi sanoa muuta kuin hui saakeli. Joku voisi kysyä, onko juuri kisaikään tullutta koiraa järkeä viedä kisoihin, ja pohdin sitä itsekin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Riesa osaa suorittaa jokaisen esteen, lukea rataa ja edetä itsenäisesti. Kaikki vaatimukset siis kasassa, suurin kompastuskivi on remmin toinen pää. Ei tuloksella väliä, lähdetään vähän katsomaan miltä ykkösluokan radat näyttävät nykyään. Minullakin melkein vuosi edellisestä kisastartista, ja ykkösluokasta ties kuinka kauan.
















Treenattu ja tehty ollaan aivan törkeästi, sitä se koulun loppuminen teettää. Maanantaina saapuu taas paluu arkeen töiden muodossa, mutta eiköhän me silti ehditä treenata ja touhuta riittävästi molempien kanssa.


Muita treenejä en enää muista, mutta perjantaille väänsin ylläolevan radan. Mittasuhteet on taas mitä on, mutta kutakuinkin noin. Suurin ongelma oli seiskaputki. Päätin valssata 6. jälkeen, koska toista kautta kierrättäminen ei tuntunut hyvältä idealta. Putken pää oli houkuttelevan lähellä, ja meinasin taas kumarrella.. Onneksi Jenni oli palauttamassa järjestykseen. Saatiin melko vaivattomasti onnistumaan, kunhan muistin pysyä pystyssä, kääntää ajoissa ja vielä heittää sen koiran hypylle.

Kepeillä tein persjätön, kesti hyvin. 9-11 ei myöskään mitään ongelmaa. Loppuun oli pakko koittaa jotain extremeä mitä ei olla koskaan tehty. Eli 12 ennen takaaleikkaus, vastakkaisella veto ja työntö 13, ja siitä vielä ohjaamaan 14 takaakierto. Toimi aivan törkeän hyvin! Milloin tuo kakara on ruvennut lukemaan rataa ja hakemaan esteitä noin hyvin? Hienoin pieni!

Lopussa tehtiin vielä takaaleikkausta kepeille. Jenni oli palkkaamassa tokaa väliä, ja ipana tajusi jutun alta aikayksikön! Parin palkkauskerran jälkeen pystyin leikkaamaan molemmilta puolilta ilman ongelmia, superpentu!


Lauantaina juostiin roturace-tapahtumassa. Team Tollot koostui Riesasta, Rauhasta, Edistä ja Nemosta. Midijoukkueita oli yhteensä 32, ja me olimme lopulta sijalla 5! Riesan aika oli 7.40, jolla se oli kaikista n. 128 koirasta sijalla 6. Ei huono! Ihan vikkelä kettu ilmeisesti.

Viikon aikana erehdyttiin jopa tokoilemaan, ehkä sekin tästä vielä elvytetään. Tai sitten jätetään se talvilajiksi, ja keskitytään kesä agilityyn ja taippareihin treenailuun. Todennäköisesti teemmee näitä kaikkia. Seura hankki myös pari flyball -boksia, joten eiköhän sekin kuulu meidän kesään. Demillekin laji voisi sopia!