24. lokakuuta 2011

en mä tiedä mitä tapahtuu

Lauantaina oltiin Turussa TopTeamin valintatilaisuudessa. Villi kortti -hakemus lähti matkaan abaut vartti ennen lomakkeen sulkeutumista. Itse olin silloin Virossa, joten kyseenalaiset kiitokset seurakavereille ;)

Silloin hakemus tuntui hyvältä idealta, mutta viikkojen varrella on vähän jokainen joutunut todistamaan kriiseilyjäni. Vielä edellisenä iltana koko ajatus tuntui älyttömältä, mutta onneksi Veronika suostui seurakseni! Yöunet jäivät valitettavaan neljään tuntiin, mutta ainakin oli hauskaa.


Lajiosuudet olivat siis ATT-areenalla. Medien piti alkaa klo 9.45, mutta aikataulu oli kevyesti tunnin myöhässä.
Ensin päästiin tutustumaan kontaktiratoihin. Samalla pohjalla oli 4 eri rataa joihin piti tutustua paperin avulla, kammottava! Näillä radoilla katsottiin siis lähinnä kontakteja, kellotettiin jne. 

Toisenen rata oli pidempi ja suht helppo. Siinä kellotettiin käännöksiä ja pitkää loppusuoraa. Yrityksiä oli 3, ja Juha antoi aina suorituksten välissä palautetta. 

Ensimmäisellä yrityksellä saatiin aikaiseksi kaksi ihan idioottia kieltoa, ja muutenkin käännökset valui. En tiedä yritinkö liikaa, vai liian vähän. Juha käski pistää vähän huolellisuutta ohjaamiseen. Ihan hävetti mennä näyttämään tollasta puolitehoista suoritusta.

Ohajusvalintoja ei muutettu muuten, kuin yhden takaaleikkauksen osalta. Siihen piti tehdä persjättö, ja tiesin etten tule ikinä ehtimään, mutten kehdannut väittää vastaan.

En tosiaan ehtinyt siihen persjättöön, ja Riesa kävi hakemassa yhden ylimääräisen putkenkin matkalla. Varmaan reagoi mun outoon mielentilaan. Muilta osin kai ihan hyvä.

Viimeisellä kerralla piti vaihtaa persjättö valssiin, ja tiesin kyllä että en vaan ehdi. En tiedä mikä vika siinä alkuperäisessä takaaleikkauksessa oli, mutta en saanut suutani auki. Viimeinen olikin meidän paras, en kylläkään ehtinyt valssiin ja yksi kohta vähän levisi, mutta muuten okei.

Loppukommentit olivat ihan positiivisia. Potentiaalia on kuulema paljon, ja kello on todella meidän puolella. Itse ohjaan hyvin, mutta pidemmillä pätkillä pakka ei pysynyt kasassa. Tuttuja juttuja siis.
Suorituksen jälkeen olin ihan positiivisin mielin, vaikka tiesinkin että paremminkin olisi saanut mennä. Tänään rupesi kunnolla ärsyttämään, koska me oltaisiin pystytty niiin paljon parempiinkin suorituksiin. Enää ei voi mitään. 


Kontaktiradat tehtiin viiden koirakon ryhmissä. Se oli kamalaa. Riesa keräsi aivan tajuttomat kierrokset yhdestä ryhmän haukkuvasta koirasta, joka pariin otteeseen myös rähähti Riesalle. Kiva, kiitti.

Ensimmäinen oli vielä ihan okei, mutta toisella Riesa oli täysin muissa maailmoissa. Sen jälkeen sain kierrokset jotenkin alas, ja kaksi viimeistä meni ihan kivasti.
Yhteensa taisi tulla 5 puomia, 4 aata ja 3 keinua. Riesa otti hyvät ja nopeat kontaktit joka kerta aalla ja puomilla, mutta keinu oli aivan tajuttoman hidas.. Viimeksi kisoissakin Riesa hieman säikkyi sen kolinaa, joten tämä oli ihan odotettavissa.

Ylipitkän päivän jälkeen lähdettiin Kaarinaan ohjaajan fysiikkatestiin. Olin tässä melkein 2vkoa kipeänä, joten ei kovin loistavat asetelmat. Lisäksi tankkaus oli todella epäonnistunut..
Lihaskunnossa oli 30s kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Tuttuja juttuja, ja meni ihan helposti. Kyykyt 37, selät 49, vatsat 25 ja punnerrukset 30. Aika paljon (varsinkin vatsat) huonontuneet futisajoilta, voisi joskus vaikka treenata! 

Näiden jälkeen siirryttiin ulos, juostiin 2x 300m 10min palautteluilla. Aikoja en enää muista, mutta ensimmäinen kulki ihan hyvin. Olisin toki voinut aloittaa vähän terävämmin, ja aloittaa loppuspurtin aikaisemminkin. Toiselle ei sitten riittäny enää paukkuja. Ei vaan pystynyt. Aika taisi huonontua 7s ensimmäisestä :D Mars lenkille siis.

Nyt vain odotellaan tuloksia. En jaksa uskoa, että suht huonosti menneen lajiosuuden jälkeen päästään mukaan, mutta katsellaan. Nyt ainakin itse tietää, että vauhti, käännökset ja kontaktit sujuvat, mutta kokonaisuudessa on vielä paljon tehtävää.

17. lokakuuta 2011

heitellään haasteita

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kai se on pakko. Haaste saatiin tosiaan Tiialta ja Riitalta.
Itse haastan Saran, Nooran, Riman, Ainon, Joonan, Jennin, Marian ja Sannan!

1. Mun mielestä tälläiset haasteet ovat aika älyttömiä. Tai siis.. Lukeeko näitä joku? Kuka tunnustaa?

2. Kesän juoksujen jälkeen Riesasta on tullut varsinainen pikku-bitch.
...Joka nukkuu vaaleanpunaisella puputyynyllä.. Ja juoksee mun helmoihin aina, kun kova maailma käy liian pelottavaksi. Pikkuketuillakin on heikkoutensa.

3. Demi on oikeasti ihan huippu. Sen luonteessa on valtavia puutteita, joita jaksan aina haukkua. Silti se on Maailman Paras supermummo.

4. Katsoin viikonloppuna 12 jaksoa "älytöntä vampyyrisarjaa" koska Riitta "pakotti". Nyt en jaksa odottaa perjantaihin, "kiitos" Riitta! Ilmankos lenssu ei tunnu parantuvan ikinä.

5. Riesan harteille ladottiin niin monen vuoden odotukset ja unelmat. Valtava taakka pienelle punaiselle, enkä ikinä oikeasti pitänyt odotuksia realistisina. Riesa on kuitenkin täyttänyt kaikki odotukset moninkertaisesti. Huipputyyppi, lapsitähti.

6. Demin harteilla on ollut lähinnä opettajan rooli. Siihen ei voisi toivoa sopivampaa tapausta. Harrastusten osalta meillä ei koskaan ollut mitään varsinaisia tavoitteita. Ensimmäisinä vuosina vain toivoin, ettei tulikuuma tolleri revi untuvatakkia täysin palasiksi. Sen jälkeen kisattiin vain nolla kerrallaan.

7. Ensimmäisinä vuosina me treenattiin talvisin klo 9 lauantaiaamuna. Kuka oikeasti lähtee treenaamaan, tai kuskaamaan treeneihin tuohon aikaan?
Tai kuka ylipäätään lähtee kuskiksi johonkin esim. Ouluun asti, haha. Älytöntä, kiitti iskä! Ja vähän äitikin!
Pointti oli, että koiraihmisillä viiraa päässä. Pahasti. Ja se tarttuu.
Totean sen ite joka kerta kun herään (jos herään ;) talkoilemaan/kisoihin/treeneihin klo 05.00 aamulla.

8. Mulla on maailman parhaat treeni- ja seurakaverit, sekä ihan huiput koiratyttökamut! Saisitte vain kaikki muuttaa hitusen lähemmäs..! ;)

12. lokakuuta 2011

suunta ylös

Alan vähitellen toipua lauantain koettelemuksesta. Ehkä. Ei mun koirat vaan tee noin. Noh, nyt teki. Ulkopuolinen ei ehkä ymmärrä järkytystäni, mutta Riesalla on (yleensä...) erittäin korkea työmotivaatio, eikä se ehdi radan aikana katsella maisemia.

Maanantaina tehtiin kuitenkin pikkutreeniä oman koutsivuoron jälkeen, teemana yllättäen välistävedot ja putki - aa erottelut.
Välistävedot menee nykyään jo melko huipusti! Palkkaan vielä paljon vastakkaiseen kääntymisestä, mutta ilman palkkaakin sujuu mainiosti. Toinen puoli sujuu vielä heikommin, mutta eiköhän se tästä lähde..


Eroitteluissa palkkasin useasti putkesta, ja sen jälkeen lähettäminen onnistui kaukaakin. Pitäisi vain tehdä näitä paljon enemmän, tottakai koira menee aalle, kun sieltä sitä palkkaa tulee useammin.

Tiistaina Lotan treenit jäivät väliin, sillä tulin sopivasti kipeäksi. Treenimotivaatio ei ole muutenkaan huipussaan. Vaikaa ollaankin ihan mahtavassa ryhmässä, ja opitaan koko ajan uutta, tuntuu ettei kuitenkaan olla viime aikoina edistytty.

9. lokakuuta 2011

Riesa hei...

Eilinen oli niitä kisapäiviä, jolloin olisi kannattanut jäädä kotiin..


Vielä aamulla oli kohtuu hyvä fiilis, mutta kisapaikka paljastui aivan kamalaksi! Alusta oli oikein kiva, mutta kisapaikka liian pieni tuolle ihmismäärälle. Halli oli meidän luokkien aikaan ihan täynnä, ja meteli sellainen että korvissa soi vielä tänäänkin. Lisäksi ensimmäisen startin lähtö oli ihan hölmösti radan sivussa niin, että pelkästin jonkun  astuvan Riesan hännälle.. Tilaa ei siis ollut melkein ollenkaan.

Riesa kyllä pysyi lähdössä hyvin, mutta en jotenkin ollenkaan saanut fiilistä päälle. Rata oli vielä meille hyvin hankala, jotenkin tosi ahdas. Hyllytettiin kohdassa, jossa putki oli aan alla. Lisäksi ihan vieressä oli puomi. Meille siis ihan tappokohta. Aallehan Riesa sitten meni, hetken jo luulin sen menevän putkeen, eli olin jo jatkamassa matkaa.. Loppuradalla taidettiin hyllyttää vielä kolmesti, arrg. Ei ikinä pitäisi lopettaa ohjausta sen hyllynkään jälkeen.

Toinen rata oli vielä kammottavampi.. En tiedä ollenkaan mitä tapahtui, mutta kiinnostaisi kovastikin tietää, mitä pikkuketun päässä liikkui. Alku meni hyvin, mutta yhdeltä hypyltä oli suora linja ratatyöntekijään. Takaaleikkasin sille hypylle, ja Riesa ilmeisesti bongasi työntekijän jo hypyllä, sillä rimakin tuli alas. Riesan oli tietysti ihan pakko käydä morjenstamassa ja tsekkaamassa outo heppu, aarg. Nooh siitä jatkuu, ja kohta Riesa bongaa muurin numerolapun...? Sain sen kääntymään, mutta samalla Riesa tajusi yleisön.. Uudestaan vaan, mutta vieläkin se sama numerolappu kummitteli... Sen jälkeen päästiin jatkamaan, mutta oltiin kummatkin niin kujalla että painuttiin pois.

Kyllä, Riesa on vähän häiriöherkkä, mutta ei nyt liioitella!
Toisaalta, ei varmasti ollut Riesallekaan helppo kisapaikka, muutenkin nuorelta koiralta nyt voi odottaa mitä vain.. Ja se on valeraskaanakin! Kyllä tekosyitä löytyy.

Mietin, viitsinkö edes julkaista koko videota. Kai se on pakko, ei kukaan muuten usko miten huonoja me oikeasti oltiin.

6. lokakuuta 2011

"katsellaan kakkosia vähän myöhemmin"

Hienosti katseltiin taas, lauantaina korkataan kakkoset.. Mutta pitäähän tollojen rotumestiksien meininkiä käydä katselemassa.

Riesa on valeraskaana, ja vähitellen alkaa huumori loppua... Jos meininki jatkuu samana, pääsee teiniäiti hyvin äkkiä veitsen alle.

Tiistaina aksattiin kuitenkin Lotan treeneissä. Enää en muista kunnolla rataa, joten piirroksen mittasuhteet ja järjestyskin taitaa vähän heittää.

 

Muuten kulki hyvin, mutta 19 putki osoittautui erittäin haastavaksi.. Matka oli pitkä, enkä saanut Riesaa kääntymään putkeen. Treenilistaan siis putki-kontakti erottelut.
Paljon muuta en enää muistakaan, mutta Riesa kulki varsin näppärästi, eikä kompastuttu ansaputkiin!

Riesa juhlii nuo sm kultaa
 Deekulta otettiin tikit pois eilen, raukka pääsi samalla eroon kauluristaan. Haava parani hyvin, ja muutenkin Demi on oikein hyvässä kunnossa. Nyt voitaisiinkin olla taas hetki ilman ell. reissuja.