parempi!

Eilinen kisapäivä ei lähtenyt ihan toivotulla tavalla rullaamaan, olen taas onnistunut hankkimaan pahemman laatuisen flunssan itselleni. Eipähän ainakaan ole tulospaineita, kun ainoa tavoite on pysyä tajuissaan...



Ensimmäinen rata oli profiililtaan ihan kiva, ainoastaan alku oli meille hankala. Monet kutsui putken vierestä, mutta Riesalla on melko ikävä tapa lukita kontaktit tollaisessa tilanteessa... Muuri tietysti vähän blokkaa, mutta en uskaltanut luottaa siihen.
En yhtään tiedä mitä tapahtui, mutta Riesa kääntyi putkessa ympäri?? Melkein mitä tahansa muuta osasin odottaa, mutta en tätä.
Virheen jälkeen löntysteltiin rata loppuun, maalissa vähän harmitti. Todella epätavallinen virhe Riesalta, nolla oli niiin lähellä. Noh, nuoren koiran kanssa sattuu ja tapahtuu.

Toinen rata oli myöskin profiililtaan tosi kiva, alku tässäkin meille hankala. Puomi taas sopivasti tyrkyllä. Alku olikin vähän ruma, hitusen aikaisemmin olisi pitänyt lähteä liikkeelle. Riesastakin ihan huomasi kuinka mun huonous rupesi ärsyttämään :D  Muuten tehtin  nättiä rataa loppuun asti. Keinu nyt oli hidas, mutta ei nillitetä pikkuseikoista. Tuloksena siis kakkosten ensimmäinen LUVA ja voitto!



Näistä radoista näkee, miten isoja harppauksia me koko ajan mennään eteenpäin. Tai lähinnä minä. Valssitkin on mennyt valovuoden eteenpäin, jee! Nykyään niitä jopa ehtii tekemään, ja koira kääntyy aina kolikolla. Ennen tuntui etten ikinä ehdi mihinkään valssaamaan, ja koira saattoi kaikesta huolimatta valua.. Nyt meninki on ihan eri, on se helppoa jos sen osaa!

Riesa nyt oli tapansa mukaan ihan huippu, varsinkin vikan radan puomin kontakti on ihan super! Tuomarikin palkintoja jakaessaan onnitteli sekä nollasta, että koirasta. On kuulema hienoin tolleri pitkään aikaan. Ja onhan se hieno, vaikka ajoittain koetteleekin mielenterveyttä.

Näiden piti olla vuoden viimeiset kisat, mutta mun on ehkä pakko ilmoittaa vielä 4pv Turkuun.. Sinne olisi lahjakorttikin!

Demsikin pääsi tällä viikolla höntsäämään hallille, en tiedä voiko pientä eläintä tuon iloisemmaksi tehdä! Hienosti oli kaikki muistissa, jopa puomin 2on/2off! On sen kanssa vaan niin erilaista mennä, melkein katsomattakin tietää missä se menee, mitä se tekee ja miten se ragoi mihinkin. Siinä on meille Riesan kanssa tavoitetta kerrakseen.

everybody loves a joke but no one likes a fool

Marraskuu. Syksy on masentava, kylmää, märkää ja pimeää. Treenitkään eivät ole sujuneet ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi tiistaina päästiin taas omalle tasolle. Rata oli hauska rallirata, pääsi pitkästä aikaa vain tykittämään kunnolla.

Ainoa hankalampi kohta oli vähän koomisestikin kolmoseste, itseltä tuppaa aina unohtumaan, miten paljon muuri oikeasti blokkaa koiran näkökenttää. Muutenkin Riesan kanssa on muurin jälkeinen elämä aina vähän vaiheessa (joku voisi siis opettaa sen kääntymään muurilta...). Palkattiin pariin otteeseen kolmosen yli, ja päästiin hyvin jatkamaan.

Piirrustuksessa on mittasuhteet ihan hakusessa, mutta seiskan jälkeen valssi, samoin ysi- ja kymppihypyllä. Valsseja ollaankin treenattu viime aikoina ahkerasti, ajoitus, liike ja ponnistuspaikan merkkaaminen on vain äärimmäisen hankalaa yhtä aikaa. Nyt tuntui, ettei olisi voinut paremmin mennä. Riesa kääntyi tosi nätisti, ja itsekin sain askeleet varsin vaivattomasti sovitettua.

Ilmoitin meidät taas vaihteeksi kisaamaan, 19pv juostaan kaksi aksarataa. Lempäälän kisoista jäi huono fiilis, mutta pää pystyyn ja etiäpäin.

Lisäksi Riesa on ilmottu näyttelyyn! Jospa saataisiin sieltä se H, ja voitaisiin kokonaan keskittyä olennaiseen. Huonolta näyttää, sillä Riesa päätti aloittaa massiivisen karvanlähdön. Ai miten niin tuomari ei ehkä arvosta alamittaista kojoottia, jolta paistaa nahka turkin läpi?! Puhumattakaan korvista. Mutta hei, tunnistan ainakin oman kääpiöni tollerijoukosta.