Lomalla viimeinkin

Tiistaina päästiin pitkästä aikaa Lotan treeneihin aksaamaan. Tauon jälkeen Riesalla oli kierrokset aivan tapissa, jolloin sen keskittymiskyky saattaa hyvinkin painua miinuksen puolelle. Nytkin oli aivan alussa havaittavissa pientä huitelua, mutta kettu palautui takaisin ruotuun ja työmoodiin todella nopeasti, hyvä Riesa! Olisi muutenkin pitänyt viritellä sitä vähän paremmin ennen radalle menoa.

Muutenkin treenit menivät varsin näppärästi, Riesa tuli jopa päällejuoksuihin! Huhhu, nyt liikutaan tuntemattomilla vesillä. Ties mikä aivohärö oli sillä kertaa ;)
Oli kyllä mukava pitkästä aikaa treenata, vielä ehditään muutama kerta käydä esteillä ennen SM-kisoja... Ilmoitin meidät perjantain molempiin startteihin ja sitten lauantaina ollaan taas ankkureina joukkueessa. Vähän harmittaa, ettei kerätty nollan nollaa tälle vuodelle yksilöitä varten, mutta onhan tässä vielä koko ura aikaa.

Treeneistä lähdettiin suoraan Turkuun, mitä nyt ensin ajoin puoli tuntia väärään suuntaan, mutta perille päästiin kuitenkin... Keskiviikkona käväisin pääsykokeessa ja illalla lähdettiin Paimioon lenkille. Riesa kävi heittämässä talviturkin ja tuttuun tapaansa jumitti vedessä vaikka kuinka kauan. Nykyään sen saa sentään käskyllä pois uimasta, pari vuotta sitten siitä sai vain haaveilla... :D

Tänään lähdettiin puoliltapäivin takaisin Hyvinkäälle, matkan varrella käytiin Helsingissä osteopaatilla. Riesahan on käynyt fyssarilla viimeksi helmikuussa, näin pitkä väli ei alun perin ollut tarkoitus. Olen vain niin ahkerasti reissaillut kaupungista toiseen, ettei varaaminen pidemmän ajan päähän oikein onnistunut. Pelkäsin Riesan olevan aivan solmussa ja kierossa, mutta mitä vielä... Pikkukettu oli oikein hyvässä kunnossa! Toki sieltä löytyi ihan normaaleja agilitykoiran jumeja, mutta ei mitään suurta tai hälyttävää. Oikea puoli oli hitusen kireämpi kuin toinen, mutta muuten ei mitään erikoista.

Olen aikaisemmin yrittänyt pitää kiinni kahden kuukauden hoitovälistä, mutta tämän jälkeen harkitsen välin pidentämistä johonkin kolmeen kuukauteen. Turha kai siellä on kovin useasti rampata, kun ei tuo koskaan mitään isoja jumeja itselleen hanki.

Kauaa ei ehditä kotona laiskotella, huomenna lähdetään kohti tollerileiriä. Toivottavasti Riesa ei ole reissailusta kovin väsynyt, jotta saadaan taipparireeneistä kaikki hyöty irti!

Kesä!

Kesäloma häämöttää jo aivan nurkan takana, pääsykoe oli ja meni ja valkolakkiakin juhlistettiin. Vielä pitäisi keskiviikkona käydä yksissä pääsykokeissa pyörähtämässä, jonka jälkeen onkin aina heinäkuuhun asti aikaa lomailla ja treenata!

Tokoiluinnostus on pääsykokeen jälkeen kummasti vähentynyt, mutta jotain pientä ollaan silti yritetty kiireen keskellä tehdä. Lomalla päästään onneksi säännöllisesti treenaamaan, TK2 on tänä vuonna haettava! Taipparitreeneissäkin pitäisi taas aktivoitua. Viikonloppuna lähdetään tollerileirille treenailemaan, katsellaan sen jälkeen mitä täytyy vielä pitkän tauon jälkeen viilata.

Pääsykokeen jälkeen ollaan siis pääasiassa otettu rennosti. Turussa vietettiin muutama ylimääräinen päivä, sillä Turun päässä oleva koiralauma kasvoi yhdellä (hermoja kiristävällä...) koiralapsella. Demillä on jälleen kerran loputtomat hermot kakaran kanssa. Mummo on aina ollut pentujen kanssa todella fiksu, mutta nyt hieman hermoilin etukäteen. Demihän on nykyään lähes täysin kuuro, joten mahdollisesti kärjistyviin tilanteisiin on hankala puuttua muuten kuin siirtämällä mummoa fyysisesti. Huoli oli onneksi turha!

Riesa ei toistaiseksi ole ollut pennun kanssa sisätiloissa, sillä muutaman kuukauden tekemättömyys ja muutenkin vieraista koirista ahdistuva pikkukettu on hieman tulenarka yhdistelmä. Lenkeillä ollaan käyty, sillä siellä Riesa pääsee tarvittaessa poistumaan tilanteesta jos pentu käy liikaa iholle. Ongelmilta ollaan vältytty, Riesa alkaa kerrankin vaikuttaa aikuiselta koiralta. Pari kertaa on uhkarohkean pennun takia pidätetty henkeä, mutta Riesa on käyttäytynyt todella hyvin silloinkin, kun penska hyppää poskeen kiinni.

Aksan ulkokausikin päästiin avaamaan vapaatreenien muodossa. Muutama viikko sitten tehtiin todella surkeita välistävetoja ja tänään tosi hyviä keppejä. Välistävedot ja muut serpentiinit meni niin huonosti, että treenien jälkeen oli otettava Demi tekemään hommia. Ei muuta kuin siivekkeistä rimat pois ja mummoa kehiin. Deeku oli jälleen kerran loistava, vaikka tahti on aikalailla hidastunutkin. On uskomatonta, miten helpolta aksa sen kanssa tuntuu, vaikka se on kuuro. Mä niin kovasti toivon joskus löytäväni Riesankin kanssa radalla samanlaisen yhteisen sävelen ja yhteyden, kuin mitä Deminkin kanssa kehittyi.

Vaikka Riesa on monella muulla osa-alueella todella paljon helpompi kuin Demi, aksassa se on aika vaikea tapaus. Deminkin kanssa oli alkutaipaleella paljon ongelmia, mutta mummeli on aina kääntynyt vaivattomasti ja tullut ohjauksiin hyvin. Riesa taas kääntyy todella raskaasti, tykkää lenkittää eikä aina niin välitä tulla ohjauksiin... Toki vika on suuresti myös mun pään sisällä, pitäisi muistaa ensisijaisesti vain pitää hauskaa radalla eikä murehtia jokaista venähtänyttä mutkaa. Kaikkiin ominaisuuksiin kun ei vain voi vaikuttaa, vaikka kovasti haluaisikin ja tekisi töitä sen eteen.

Riesassa on pikkuvirheista huolimatta aineksia vaikka mihin, tämän kesän teemana onkin pelata niillä korteilla mitä on annettu. Teknisiä juttuja ollaan hyvin pienellä menestyksellä hinkattu kauan, nyt kesitytään kokonaisuuksiin. Mulla kun on paha tapa luovuttaa aina jonkun huonolta tuntuneen kohdan jälkeen... Monesti joku valahtanut kaarros ei edes ole videolta tarkisteltuna kovin paha, vaikka itse radalla tuntuisikin siltä.

Katsellaan miten pitkälle tällä taktiikalla päästään, kesästä on joka tapauksessa tulossa loistava vaikka ei tuloksilla juhlittaisikaan!

Kuvat Maria Kulmala

Parempaan päin

Ylimääräistä aikaa ei juuri vuorokaudesta löydy, mutta treenattu ollaan silti. Riesan tokot on selkeästi kaivanneet jokapäiväistä pikkutreeniä sen sijaan, että kerran vuodessa pamauttaa kaikki liikkeet läpi ;) Kumma juttu.

Luoksarin stopista juttelin useammankin ihmisen kanssa, ja se alkaa pikkuhiljaa jopa toimimaan! Olen käyttänyt paljon takapalkkaa eri matkoilla ja se on selkeästi saanut Riesan pienet aivosolut liikkeelle. Takapalkalla olen saanut sen pari kertaa jopa ennakoimaan, mikä on toki sinänsä huono juttu, mutta kertoo siitä että älypään päässä tapahtuu ehkä sittenkin pientä ajattelutyötä. Työtä on vielä tehtävä, mutta alkaa näyttää jo aika hyvältä.

Kaukoissa otin uutta palkkaustapaa käyttöön, eikä Riesa ole liikkunut enää kertaakaan, hieno pieni! Malttitreeniäkin ollaan tehty, eikä Riesa korkeammillakaan kierroksilla ole ryhtynyt tarjoamaan ylimääräisiä vaihtoja. Se ei meille koskaan ole mikään varsinainen ongelma ollutkaan, mutta liikaa innostuessa niitä ylimääräisiäkin joskus eksyy väliin. 

Jääviä ollaan tehty vähän siinä sivussa, molemmat oikein hyviä! Ei ole seisomisessa kävellyt enää perään ja muutenkin oikein hyvällä mallilla nämä.

Hyppykin muistui pikkukoiran mieleen muutaman treenikerran jälkeen, joten ei kai tässä enää pitkä matka avoimeen ole. Vielä paikkamakuu varmaksi ja kokeeseen.

Kesällä on onneksi aikaa treenata tokoa ja aksaa vaikka millä mitalla. Vielä hetki, niin sitten loppuu koirienkin tylsyys. Siihen asti Riesa harrastaa lähinnä omistajan häiritsemistä :D

Vähän tokoa

Meillä sama tylsä arki jatkuu, ihmeen hyvin on koirien päät kestäneet vaikka tekemistä on huomattavasti normaalia vähemmän. Kesäkuussa päästään taas normaaliin treenirytmiin kiinni.

Pari viikkoa takaperin kisasin seuran hallimestiksissä Torstin ja Riesan kanssa. Toope voitti medimöllit ja Riesa kisaavat. Siihen on jääneet aksailut. Tällä viikolla ajoin kentälle tarkoituksenani tehdä jotain pientä, mutta en saanut estekopin lukkoa auki. Tämän jälkeen vain lenkitin koirat ja juuri lähtiessä sain aukaisuohjeet...

Tokoiltu ollaan pariinkin otteeseen, ongelma on siinä, että Riesalla ihan liikaa purkamatonta energiaa, mikä ilmenee sähläyksenä ja ylityöskentelynä...
Liikekohtaiset analyysit:

P makuu: Hyvä. Tein vain lyhyen ja kävin kahteen otteeseen piilossa. Vastapäätä joku juoksutti collieta, mikä ei Riesaa haitannut. Suuri häiriö on melkein parempi sille, sillä silloin Riesa joutuu edes vähän keskittymään paikalla pysymiseen. Ilman häiriötä pikkuketulle tulee hieman tylsää, mikä sitten toisinaan purkautuu levottomuutena. Tämä onkin pidemmän makuun suurin ongelma, sillä Riesan luonteella makaaminen "tekemättä mitään" on haastavaa. Olen miettinyt makuun opettamista uudestaan pää maassa, jolloin Riesalla olisi selkeä tehtävä eikä pää kääntyilisi jatkuvasti.

Seuruuta tehtiin pitkästä aikaa pidempää pätkää. Tuppaa välillä hieman poikittamaan tai edistämään, mutta pääosin hyvää. On myös ruvennut kesken seuruun tarjoamaan jääviä, jos on yhtään isommilla kierroksilla... Toivottavasti ei keksisi tuota uudestaan.

Jäävät: Makuu hyvä, seisomisessa meinaa ilman etupalkkaa kävellä perään. Pitää kehitellä jotain. Vielä viime syksynä kesti taakse kävelemisen, en vain enää muista miten mahdoin kyseisen asian opettaa...

Kaket hyvät, jos ei ole liikaa energiaa. Mielentila kuitenkin pääasiassa ok, eikä tarjoa väliin ylimääräisiä tai etene.

Luoksari toimii jos toimii. Tolpankierroilla pysähtyy hirmu hyvin, mutta heti jos teen kokeenomaisen liikeen, niin on aivan tuurista kiinni pysähtyykö vai ei. Arg. En osaa. Enää se ei sentään ole varastanut.

Hyppy aivan kesken. Viimeksi ollaan tehty kokeenomaista hyppyä yli vuosi sitten. Kyllä se yli osaa mennä, mutta ei osannut kuunnella käskyä toisella puolella vaan paineli takaisin perusasentoon. Pienellä muistuttelulla tajusi, että hypyn jälkeen kuunnellaan ohjeita. Vaatii kuitenkin paljon treeniä.

Nouto hyvä. Pitää vielä treenata liikkurin kanssa, jotta Riesa osaa jatkaa suoritusta vaikka kapula annetaan pois, eikä toisaalta sekoa totaalisesti kun kapula annetaan ennen liikettä.

Treenaamattomuus ja rutiinin puute on suurin "ongelma" tällä hetkellä, mikä on tottakai ymmärrettävää. Asia korjaantuu vain treenaamalla, joten sitä on varsinkin pääsykokeen jälkeen luvassa... Pieni kipinä myös ylempiä luokkia kohtaan on olemassa, tilasin jopa Riesalle uuden metskukapulan, kun olin pentuaikana arvioinut tarvittavan kapulan koon "hieman" yläkanttiin... Lisäksi harkitsen vakavasti myös ainakin merkin, ruudun ja ohjatun opettamista. Luulen, että varsinkin merkki ja ohjattu ovat Riesalle melko helppoja, sillä pohjat ovat jo olemassa.

Ainoa kysymysmerkki ylempien luokkien osalta on tunnari, kaiken muun voin jotenkin kuvitella osaavani opettaa, mutta minulla ei ole käsitystäkään siitä, miten saisin Riesan vireen niin alas ja aivot mukaan, että se pystyisi suorittamaan minkäännäköistä noutoliikettä rauhallisessa mielentilassa. Pystyn jo näkemään, kuinka se koetilanteissa ryntää kapuloille 8DDD -ilme naamallaan, heittelee vähän jokaista kapulaa ja sen jälkeen lähtee katsomaan kuuluuko kymmenen metrin päässä oleva käpy myös kapuloihin.
Olenkin siis päättänyt, että jos tuo koira ikinä on siinä kunnossa, että se kykenisi saamaan ykköstuloksen voittajaluokasta, hommaa ei enää siinä vaiheessa voi jättää kesken.
Tietenkin tässä pitäisi vielä saada edes avo kuntoon, voi olla että motivaatio hiipuu moneen kertaan ennen kuin voimme edes ajatella ylempiä luokkia.

Tokokoira luonnetestissä

Viime viikkoina koirien arki on ollut hyvin tylsää. Riesa ei ole päässyt edes aksaamaan, kun muutamia viikkoja takaperin lähdin Lotan treeneihin, vaikka olikin vähän huono olo. Treenit meni kyllä ihan tajuttoman hyvin, mutta kotona vähän huono olo oli vaihtunut melkein neljänkymmenen asteen kuumeeseen... Sen jälkeen olinkin vähän useamman viikon kipeänä, enkä enää erehtynyt hallille...

Suurin syy koirien tylsyyteen ei kuitenkaan ole mun sairastelut, vaan ihanat pääsykoekirjat, joiden äärellä vierähtää päivässä tovi jos toinenkin. Tällä hetkellä ollaan Turussa, alkupäivä menee kirjojen parissa ja ilta valmennuskurssilla. Jossain siinä välissä koirille on aikataulutettu lenkki- ja treeniaikaa. Demi nyt ei treenaa, mutta Riesan (ja omistajan...) mielenterveyden vuoksi ollaan tokoiltu tosi paljon. Toko on oikeastaan ihan hauskaa, kai tätä voisi harrastaa useamminkin... Meidän kompastuskivi, eli luoksarin stoppi on tällä hetkellä todella hyvällä mallilla, muissa ei sen suurempia ongelmia ole ollutkaan. Paikkis kun saadaan varmaksi, ollaan koevalmiita. Pääsykokeen jälkeen siis.

Tänään on kuitenkin taukopäivä lukemisesta. Aamulla pakkasin Riesan autoon, hain Marian & Zenan kyytiin ja käännettiin Avensiksen nokka kohti Karkkilaa ja luonnetestiä.

Tämän päiväinen pisterivi on hyvin paljon Riesan näköinen, joskin yllätyksiäkin tuli.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu + 2 suuri, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti -1a häiritsevän vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - laukausaltis

Yht. + 111

Muuten pisterivi oli hyvinkin arvattavissa, mutta puolustushalu oli yllättävä. Riesahan tukeutuu muhun yleensä todella vahvasti, enkä todellakaan uskonut sen puolustavan mua millään tavalla. Niin vaan pikkukettu oli hyvinkin tosissaan, eikä poistunut minun ja tuomarin välistä vaikka tuomari tuli hyvin lähelle.

Riesa leikki tuomarin kanssa hyvin, mikä oli periaatteessa yllättävää, koska Riesa on aina vähän vieraskorea. Toisaalta Riesa on kyllä sen verran lelujen perään, että eipä se niin yllättävää ollutkaan.
Kelkan kanssa Riesa piti ihan tajutonta mekkalaa. Sen jälkeen se meni kyllä hyvinkin nopeasti tarkastelemaan kelkkaa, mutta Riesalla jäi vähän levy päälle. Vaikka kelkka oli jo tutuksi todettu, eikä Riesa selkeästi sitä enää pelännytkään, sille piti muuten vain vähän haukahdella myöhemminkin. Niin tyypillistä...

Mörkö + tynnyri ei ollut Riesan mielestä sen ihmeellisempi. Ei jäänyt sen kummemmin muistelemaan, ja kävi omatoimisesti tsekkaamassa tynnyrin jne. Sen sijaan pimeä huone taisi olla Riesan osalta jonkinlainen käännekohta. Huoneessa Riesa löysi minut kahden kuiskauksen jälkeen, mutta sillä oli hyvin kiire pois huoneesta. Osion jälkeen huomasin, että Riesa alkoi hieman kuormittumaan testistä. Ei mitenkään näkyvästi, mutta se ei mm. hakenut kontaktia samalla tavalla kuin normaalisti eikä missään nimessä enää ollut ns. oma itsensä.

Pohdin testin jälkeen, miksi kuormittuminen ilmeni vasta pimeän huoneen jälkeen, vaikka sitä ennen olleet osiot oli kuitenkin ennakkokäsitykseni mukaan Riesalle vaikeampia. Saatan olla todella hakoteillä, mutta tulin vähän siihen tulokseen, että mun poissaolo johti siihen, ettei Riesa pystynyt enää pitämään pakettiaan täysin kasassa. Riesa on kuitenkin vähän sellainen koira, jonka elämä perustuu siihen, että joku muu pitää seinät pystyssä ja taivaan taivaalla. Vaikka sillä onkin kerrostalon kokoinen ego, niin Riesa kuitenkin tukeutuu hyvin paljon muhun. (Tämän vuoksi Riesa on mm. hyvin helppo vapaanapidettävä, se ei yksinkertaisesti lähde vieraiden luokse, jollen minä osoita että nämä vieraat on ok) Ilman mua odotellessaan ja yksinään huoneessa Riesalla taisi ne seinät kaatua päälle ja taivas tippua niskaan. Varsinkin kun takana oli kuormittavia tehtäviä.
Voin toki olla hyvinkin väärässä, mutta joka tapauksessa ero ennen ja jälkeen huoneen oli huomattavissa.

Pimeän huoneen jälkeen koira jätettiin vielä seinään ja tuomari "hyökkäsi" sen luokse. Jotain Riesa kurnutteli hyvin loppuvaiheessa, mutta melko rauhakseen oli. Tämäkin oli hieman yllättävä, sillä Riesa yleensä yllättävissä tilanteissa edes haukkuu. Mutta ehkä tähänkin vaikutti se, että Riesa oli yksin?

Pisteet on muuten mun mielestä tosi normaalit, mikä osoittaa että ne palikat on siellä pääkopassa edes jossain määrin oikeassa järjestyksessä, mutta tempperamentti toki rumentaa listaa aika huomattavasti.
Noh, Riesa on mikä on, eikä häiritsevän vilkas missään nimessä ole millään tavalla väärä arvio. Joku koepaikalla mietti, miten Riesa keskittyy harrastuksissa, enkä millään tavalla koe Riesan vilkkautta ongelmalliseksi harrastuskentillä. Selkeän tehtävän saadessaan Riesa kyllä keskittyy olennaiseen. Muuten elämässä vilkkaus näkyy ihan vaan niin, että Riesa huomioi ympäristöään huomattavasti ns. normaalia koiraa enemmän. Toki se myös reagoi joihinkin yllättäviin tilanteisiin huomattavasti nopeammin kun vaikkapa Demi, koska Riesa ei koe ajatustyötä millään tavalla tarpeelliseksi... Jos kaikki reagointi ei aina tulisi niin selkärangasta, niin ehkäpä Riesakin huomaisi, ettei ihan kaikkeen tarvitsisi reagoida...
Koepaikalla sen tempperamentti tuli tietysti myös eritavalla esiin, koska jatkuvasti tapahtuu kaikenlaista, mutta mitään tehtävää ei kuitenkaan ole. Voi siis rauhassa huomioida ympäristöä...

Loppuun vielä ne laukaukset. Riesalle ammuttiin kolmesti, koska en itsekään tiennyt, oliko reagointi pelkoa vai sitä, että Riesa on varmasti jollakin tavalla yhdistänyt paukut noutotreeneihin. Kaksi ensimmäistä se siis jollain tavalla kesti, mutta kolmas oli sille liikaa. Häntä oli alhaalla, eikä se lähtenyt kunnolla leikkimäänkään.

Tästä saa varmaan kuulla joltain suunnalta, sillä eihän noutaja saa olla paukkuarka. Olen kyllä samaa mieltä, mutta näin vain on. Eipä tuosta kovin uskottavaa metsäkoiraa olisi tullutkaan, hah!
Tavoitteenamme on kuitenkin jossakin välissä mennä sinne taipumuskokeeseen, vaikka onhan tässä nyt aikamoinen ristiriita. Riesa on kuitenkin joskus kestänyt paukkuja hyvinkin, jossain välissä vain on tapahtunut jotain. Silloin kun sitä junnuna totutettiin kivääriin noutotreenien ohessa, ei ongelmaa ollut, eikä sillä ollut mitään ongelmia rakettienkaan kanssa. Joskus viime vuoden lopuilla se kuitenkin yllättäen reagoi paukkuihin, vaikka palautuikin suhteellisen nopeasti. Uutena vuotena se oli sisällä ihan normaali, ulkonä käydessään se ei reagoinut kauempana kuuluviin ääniin, mutta yksi lähellä räjähtänyt raketti sai sen taas reagoimaan.
Meidän piti ennen testiä katsoa miten on paukkujen laita nyt, mutta aika vain loppui kesken. Tässä on vähän se ongelma, että keskellä omakotitaloaluetta on hieman huono kaivaa kivääriä esiin. Hieman epäilen, että naapurin paikalle kutsuma poliisi ei arvostaisi, vaikka kuinka kertoisi treenaavansa koiraa...

Riesa siis yritetään siedättää laukauksiin, sillä haluaisin kovasti ne taipparit käydä läpäisemässä. Voi olla, että Riesa sietää paukkuja parin kuukauden päästä, voi olla, että siinä kestää vuosi ja voi myös käydä niin, ettei se niitä enää missään välissä siedä. Sen vuoksi halusin viedä Riesan testiin nyt paikan irrotessa, enkä odotella sitä hetkeä, kun se taas sietää paukkuja. Sitä hetkeä kun ei välttämättä tule. Mulle itselle ei ole kovin suurta merkitystä luonnetestin tuloksella, ja viimeistään taippareista muutkin näkevät, jos se joskus niihin paukkuihin siedättyy.

Kokonaisuutena kuitenkin varsinkin Riesan näköinen testi. Olin tyytyväinen, että tuomaritkin tulkitsivat Riesaa hyvin samalla tavalla, kuin mitä itsekin sen reagoinnista mietin. Riesakin käyttäytyi hyvin riesamaisesti, joten testituloskin on ns. oikein.