Järvenpää

Lähdettiin eilen moikkaamaan Mariaa ja Remua Järvenpäähän. Oli oikein mielenkiintoinen reissu.

Riesahan on käynyt suunnilleen 10 viikkoisena ensimmäisen kerran asemalla, ja sen jälkeen suht usein. Ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta se on ollut siellä ihan lunkisti.
Eilen laiturilla kävellessä meni juna ohi. Riesa säikähti sitä, eikä sitten palautunutkaan totuttuun tapaan. Se luimuili häntä koipien välissä, eikä sille aluksi kelvannut edes namit. Hetken päästä se rauhoittui vähän, ja söi nameja ihan iloisesti, vaikkei vieläkään ollut kokonaan normaali.

Junassa ipana vaikutti aikalailla normaalilta, makoili lunkisti penkin alla. Ohi menevä juna kuitenkin säikäytti sen verran että se syöksyi mun jalkoihin. Riesa palautui tästä kuitenkin suht nopeesti.

Junasta poistuessa se vaikutti ihan normaalilta, mutta heti junan lähdettyä pois tuo sai taas jonkun sätkyn.. Se veti hulluna joka suuntaan. Ipana rupesi rauhottumaan vasta siinä vaiheessa kun oltiin kävelty jo hetki.
Päädyttiin johokin pellolle, ja tuo oli jo suht normaali. Vapaana ollessa pysytteli ihan hyvin lähellä, eikä se näyttänyt välittävän Remustakaan.

Pyörittiin pari tuntia metsässä, ja palailtiin takaisin asemalle. Riesa oli siellä ihan rauhallinen, eikä juuri panikoinut ohi menevästä junasta.
Junassa se oli ihan okei, mutta Hyvinkään asemalla taas panikoi.. Ipana sinkoili vaan matalana joka suuntaan, eikä siihen ensin meinannut saada mitään kontaktia. Käveltiin lyhyt matka kotiin, ja se oli koko matkan ihan outo.  Kotona kuitenkin ihan normaali.

Illalla oltiin lenkillä, Riesa vapaana. Leikittiin siinä jotain lelulla, kun jostain vierestä kuului koiran haukuntaa. Riesa säikähti sitä ihan tajuttomasti, ja lähti pomppimaan äänen suuntaan haukkuen. Pelkäsi kuitenkin sen verran ettei uskaltanut lähteä kauas.
Se ei tullut ensin kutsusta luo, mutta kun sanoin napakasti että mennään, ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan, se tuli jalkoihin. Kytkin sen, ja lähdettiin kävelemään.

Se oli kokoajan vähän omituinen, mutta se kuitenkin söi nameja eikä ollut lukossa kuten asemalla.
Rappuun päästyämme leikitin sitä vähän, ja se oli jo oma itsensä.

Tänään suunnattiin asemalle kattelemaan mitä tuo tällä kertaa tuumaa junista. Se oli jo asemalla ihan paniikissa, ja mun teki mieli hakata päätä seinään.
Mentiin vähän kauemmas jossa annoin Riesan ensin vaan katella ympärilleen. Kun se vähän rauhoittui käskin sen istumaan ja syöttelin sille nameja. Ipana oli melkein normaali, ja ajattelin lähteä pois. Harmi vain, että juuri silloin tuli juna.. Tuo säikähti taas, ja siinä sitten hetki syöteltiin nameja ja siliteltiin. Riesa palautui ihan suht nopeasti, mutta sitten siitä meni taas juna.. Koitin itse olla ihan "hohoijaa tylsäää", ja se selvästi vaikutti Riesaankin koska se palautui nopeasti.
Siinä vaiheessa ajattelin lähteä pois. Riesa koitti vähän sinkoilla remmissä, mutta nopeasti muistuteltiin remmikulkemisen säännöt. Juuri kun ehdittiin pois vieville rappusille, tuli taas juna... Riesa palautui kuitenkin ihan jees kun päästin pois laiturilta, ja matka kotiin sujui paremmin kuin eilen.

Mä en tajua mistä se on tuollaisen pelon itselleen kehittänyt. Kavereiden mukaan suurentelen koko asiaa, ja se on tuo ikä.. Mutta musta on kamala nähdä se tuollaisena, kun ollaan kuitenkin käyty monissa eri paikoissa, eikä se ennen ole reagoinut noin. Se on myös palautunut nopeasti tilanteista.
Nyt ainakin tiedetään mihin meidän lenkit lähitulevaisuudessa suuntautuu..

Videoita

Alkuun Demin agirotuvideo.

Tänään kuvasin myös Riesan kontaktitreenejä. Veljet lähti inttiin, joten käytettiin törkeästi niiden huonetta..

Silmät kiinni seinän läpi vaan

27vko 39,5cm 10,3kg

Kamala helle! Ollaan koirien kanssa tätä nykyä enemminkin yöeläjiä, kun päivisin ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. Lenkit on ihan säälittävän lyhyitä, kun ulkona viihtyy maksimissaan puoli tuntia kerrallaan.. Iltaisin ollaan sitten vähän reenailtu, ja viihdytty kauemmin ulkona. 

Demin kanssa tokot on ihan retuperällä.. Sen kanssa on tosi kiva tehdä, mutta perusasioissa on vaan niin paljon virheitä että mua rupee vaan ärsyttämään oma saamattomuus. Koita siinä nyt muokata jostain perusasennostakin suorempaa, kun koira on alusta asti opetettu vinoon.

Jäävät on yhtä huonossa kunnossa kun aina ennenkin. Mä luulen että ongelma on vaan siinä ettei koira kuuntele. Mä olen pitänyt treenit liian yksipuolisina, ja koira on oppinut että maahanmenon jälkeen tulee liik. seisominen..
Ilman palkkaa Demin vire tippuu nopeasti nollaan, mikä ei tietenkään yllätä kun palkkamattomuustreenit taitaa ajoittua jonnekkin tämän vuoden alkuun.. Että se niistä nuorten sm toko suunnitelmista.
Paikkamakuu ollaan saatu hyvään treeniin, kun teen jotain pientä Riesan kanssa. Demihän on ihan superskarppina, ja jos mä vapautan Riesan niin tasan nousee tämä toinenkin.. Hassu elikko.

Riesaa ottaa Demin treenit päähän. Yleensä se juoksentelee vapaana sillä aikaa kun treenaan Demiä, ja tänään se päätti napata Demiän häntäkarvoista kiinni kesken seuraamisen.. Ipana tajusi kyllä nopeasti itsekkin, että nyt tuli tehtyä virhearvio, ja pinkoi karkuun. Ihme kyllä, Demi ei tästä välikohtauksesta juurikaan häiriintynyt.

Riesaa tuntuu motivoivan kivasti se, että teen ensin Demin kanssa. Se on tosi hyvin mukana, kun viimein suodaan huomiota sillekkin. Mitään ihmeellistä ei olla tehty, lähinnä paikallaolotreeniä ja muutamia puun kiertoja.
Sisällä ollaan treenailtu damin kanssa, ja nyt junnataan vähän paikallaan. Mun pitäisi varmaan tehdä joku etenemissuunnitelma. Dami tulee yleensä hyvin käteen niin lyhyeltä kuin pidemmältäkin matkalta. Ulkona ei olla juurikaan treenattu, joten se voisi olla seuraava treenattava.

Perusasento on tosi kivassa jamassa, mutta kun se viimeinen käsiapu.. Se ei tosiaan ole kuin ihan minimaalinen kädenheilautus, mutta.. Mä jään niin helposti kiinni kaikkiin pieniin käsiapuihin, että tätä voidaankin jauhaa aika kauan.
Mutta eiköhän se tästä, Riesa on fiksu pikkupiski, ja ehkä mäkin opin luottamaan siihen että kyllä se osaa ilman apujakin. 

2on/2off asentoa tehtiin patjan kanssa. Hyvin se tajuaa mistä on kyse, mutta tyypi päättää välillä lisätä vauhdin kolminkertaiseksi ja liukuu sitten pois.. Sinänsä se ei haittaa, koska mulla ei ole siinä vielä mitään käskysanaa, vaan ollaan edetty lähinnä tarjoamisen kautta.
Nyt olisi tarkoitus vaan vahvistaa paikkaa, ja itsenäistä suoritusta. Jälkimmäistä ei voi edes korostaa tarpeeksi, yksi kontakteilla epävarma koira riittää mulle.
Tähän asti palkka on tullut kädestä tai maasta. Nyt ajattelin siirtää sen lähes kokonaan maahan.
Riesa on tajunnut pikaisesti sen, ettei paikasta poistuta ilman lupaa, ja mä vaadin nimenomaan katsekontaktia.
Ihan hirvittää miten pahasti näiden kanssa voikaan vielä mokailla, mutta nyt ainakin näyttää hyvältä!

Mä ilmotin ipanan jossain suuressa mielenhäiriössä pentunäyttelyyn... Ylläoleva kuva varmaan kuvastaa Riesan tuntemuksia.
Mutta, 8.8 me suunnataan Rune Fagerströmin arvosteltavaksi. Seisominen ja ravaaminen voisi olla ihan hyödyllisiä taitoja silloin..

Helteiset treenit

Ollaan laiskoteltu koko viikko, joten lähdettiin tänään vapaatreeneihin. Oltiin kentällä Sannan kanssa kahdestaan, joten ei tehty kun pientä pätkää.

Kasiputkessa oli oikeasti suut ihan suoraan eteen päin, mutta flexitrack ei suostunut laittamaan niitä oikein. Lisäksi kasi- ja kolmosputken välissä oli oikeasti tilaa.
Eipä tässä mitään ongelmia, menttin medihypyillä ja joka kerta puhtaasti.
Kolmosputken jälkeen tein persjätön, heitin koiran takaakiertoon ja siitä vitoselle, jonka jälkeen kutoselle jollain pakkovalssin tapaisella. Kasiputkeen haki hyvin, vaikka siinä olikin ansaputkia ihan tarpeeksi.

Tehtiin rata vielä toiste päin, eikä siinäkään mitään erityistä. Hypyllä, jossa on piirrustuksessa numero 5 takaakierto oli vähän hankala, kun koira tuli vauhdilla. En uskonut valssin sopivan siihen väliin, eikä me poispäinkääntöäkään osata... Joten ei muuta kun töppöstä toisen eteen, ja koira takaakiertoon. Se oli yllättävän sujuva, kun vaan pinkoi.

Riesan kanssa tehtiin vähän takaakiertoja, välistävetoja ja sylkkäri. Pääajatuksena oli kuitenkin tehdä suoria namikippopalkalla.
Laitettiin kolme hyppyä peräkkäin, ja lähetin ensin ekan takaa ja siitä aina kolmannelle asti. Ipana oli ihan liekeissä ja pinkoi minkä jaksoi.
Otettiin myös ihan muutama toisto suoraa putkea, namikippopalkalla tämäkin. Pikkunen oli aika super.

Pohdin vaan tuota palkkaa, pelkkä lelu ei luo tarpeeksi vetoa palkalle, mutta luoko nami sitten liikaakin? Rupeaako se räiskimään kun ruvetaan lisäämään rimoja mukaan? Kaipa sille voisi laittaa rimat jo alimpaan 20cm? Ja jos räiskii niin apuohjaaja ottaa palkan pois lopusta.

Riea täyttikin tuossa viime keskiviikkona 6kk. Painoa tasan 10kg, ja säkää n. 39cm.

Supermummo

Olipa ihan mahtava kisapäivä agirodussa Ylöjärjvellä! Seura oli loistavaa, koira oli ihan mahtava, ja ylipäätään fiilis tekemiseen hyvä.

Meillä oli vain yksi startti, ja se oli nuorten avo SM.
Kisapaikalla oli ihan tajuttoman kuuma, mutta onneksi saatiin häkit varjopaikkaan. Illalla vielä tarkistelin aikatauluja, ja huomasin että kisakirjeessä lukee täysin eri aika kuin lähtöluettelossa. Saavuttiin siis tarpeeksi aikasin kisapaikalle, ja infopisteessä todettiin että rataantutustuminen on kaikilla samaan aikaan. Kuitenkin minien tutustuessa kerrottiin että kaikilla olisi eri aikaan.
Katselin minit johokin puoleen väliin, ja lähdin lämppäämään koiraa. Me oltiin ihan toisella puolella ravirataa, kun kaveri soittelee että tutustuminen alkoi.. Ei muuta kun juoksuksi, koira pikaisesti kaverille ja tutustumaan.

Tututstuminen oli vaikeaa, kun en yhtään tiennyt paljonko aikaa oli jäljellä. Sain kuitenkin jonkinmoiset kuviot katsottua, vaikken niitä tutustumisen jälkeen juurikaan muistanut.

Medien ajan koitin ajatella suunnitelmat selväksi, ja rauhoittaa koiran ja ennen kaikkea koitin saada itseni rauhalliseksi.. :D

Radalle kuitenkin päästiin ihan hyvissä fiiliksissä, vaikka paniikkia olikin ilmassa. Kaverit katsomossa pelkäsi rimojen puolesta, kun mulla on panikoidessa tapana ohjata pikkasen liian jämäkästi..
Pikkuhiljaa sekin paniikki katosi, ja radalla oli itseasiassa tosi mukava mennä. Kontakteilla sähläsin taas, mutta Demi otti ne kuitenkin.

Loppuun päästiin nollalla, ja olihan se ihan mukava tulla maaliin, kun kaverit huutaa siihen malliin että puoli Ylöjärveä kuulee. :D
Meidän tulos riitti voittoon, Demi oli jopa 5s nopeampi kuin toiseksi tullut! Voitettiin siis nuorten avo SM kultaa !
Hieno Demi. Rata tuntui kokonaisuudessaan sujuvalta ja mukavalta. Videon saan vasta ensi viikolla, toivottavasti se ei ihan murskaa näitä käsityksiä.

Ensiviikolla toivottavasti saan videon, kuvia ja ratapiirrustuksen lisättyä.
Kiitokset kaikille seurasta, ja onnea vielä Verpulle ja Pipsalle minien hopeasta!