12. toukokuuta 2010

Hieno pikkukettu

Meillä oli tänään varsin mielenkiintoinen aamu, joka sisälsi mm. tavaroiden varastelua pöydältä ja sängyssa pomppimista. Itse oleilen tällä hetkellä kuumeessa, ja olin aivan valmis lähettämään tuon elikon kuuta kiertävälle radalle. Päivän kuluessa se kuitenkin tsemppasi, ja oli tajuttoman hieno pikkuapina.

Damin kanssa tehtiin taas pienen tauon jälkeen vähän treeniä. En tiedä mikä siinä nyt oli, mutta homma lähti sujumaan. Ennenhän meillä oli ongelmia sen kanssa, että Riesa ei millään olisi halunnut vaihtaa aarrettansa pois. Nyt Dami löysi tiensä hienosti käteen asti.

Perusasennon opetteleminen on hyvällä mallilla, mua vaan itseä kamalasti hämää Riesan pieni koko. En jotenkin osaa ollenkaan hahmottaa sitä, onko se enää oikeassa paikassa kun se kasvaa. En yhtään muista kuinka paljon mä olen meidän treeneistä kirjoittanut, mutta alussa tosiaan palkkasin sen vain suorassa seisomisesta oikeassa paikassa. Nykyään ipana osaa jo itse istahtaa, kunhan se ohjataan kutakuinkin oikeaan paikkaan. Mä haluan sille nyt ehdottomasti alusta asti teknisesti puhtaan perusasennon, joten nyt ei kiirehditä..

Maahanmenon suhteen mä olen ollut hieman saamaton.. Käsiavulla se kyllä suorastaan heittäytyy maahan, ja on jopa suorassa. Käskyn liittäminen on kokoajan vaiheessa.. Mutta eiköhän me reipastuta, kun tässä on tälläinen parin päivän lomakin edessä. Myös lätkämatsien erätauot ovat osoittautuneet varsin hyviksi treeniajoiksi...


Riesa täyttää tänään 18 vko, ja ei ole kasvanut yhtään! Painoa samat 8kg. Mä alan pikkuhiljaa epäillä meidän vaa'an sekä mun kännykän laskimen luotettavuutta. Säkää on tällä hetkellä 36-37, kun viime viikolla oli n. 36, että eipä sille senttejäkään ole oikein tullut, toki mun mittailujen tulokset ei aina ole ihan luotettavia..
Aina näiden mittailujen lomassa mä toivon että siitä jäisi medi. Mutta valitettavasti se taitaa olla aika epätodennäköistä. Jos siitä jäisi medi, niin ties mitä siitä vielä tulisi... Okeiokei, takaisin todellisuuten.

Demin kanssa jäi maanantain treenit väliin, mun kuumeen takia.
Satunnaisesti ollaan jääviä otettu, ja yllätykseksi, nehän sujuvat! Huomasin että tämä oleellinen ero syntyy mun käskytyksellä. Meillähän on seisomiskäskynä stop, en tiedä onko se vähän turhan samankaltainen kuin maahanmeno, joka on tek... Kuitenkin, seisomisessa olen sanonut koiralle stoop, ja ilmeisesti tämä loi tarvittavan eron käskyjen välille, ja homma sujuu. Ehkä me syyskuussa jo korkkaamme kisauramme nuorten SM'issä... Tai sitten ei.
Loppuun vielä oikein soma yhteiskuva likoista, molemmat niin nätteinä siinä.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti