5. maaliskuuta 2011

selkärankaa

Hienosti taas luen ruotsin uusintaan, hehee. Muttamutta, Riesa on varsin ahkerasta touhuillut parina viime päivänä. Demikin on jonkin verran tokoillut. Tuntuu että mummo jää väistämättä sivuun blogin kirjoituksissa, en yksinkertaisesti jaksa vaivata päätäni sen treenien analysoimiseen. Pääasia että mummolla ja mulla on kivaa, vaikkei niin tyylipuhtaasti menisikään.

Torstaina käytiin koirakylpylällä uittamassa koiria. Mukana Jenni & Edi, Sanna & vesiläiset sekä Laura & Vatanen.
Riesahan ei ole juuri uinut, joten sai aloittaa uittajan kanssa. Uskomatonta millaiset kierrokset ipana nosti uimisesta. Ensialkuun koko touhusta ei meinannu tulla mitään, Riesa vain pomppi vedessä (pelastusliivien avulla pysyi pinnalla), eikä edes yrittänyt uida. Nopeasti se kuitenkin tottui veteen, joten otettiin pelastusliivit pois. Uittajan kanssa jatkettiin vielä, koska Riesa tarvitsi vielä tukea. "Hieman" soti omia ajatuksia vastaan heitellä koiralle lelua veteen, ja sitten se kävi matkalla vaihtamassa lelua parempaan. Err, ehkä ajattelen liikaa.

Loppua kohden Riesan uintityyli muuttui kokoajan paremmaksi, ja itseluottamuskin kasvoi sen verran että uskalsi lähteä ilman uittajan tukea. Hyvä homma, kyllä siitä vielä vesipeto saadaan. Puolituntia oli oikein hyvä aika porskutella, Riesa ainakin oli vuoron loputtua ihan sippi. 

Tänään oltiin reippaita ja lähdettiin heti aamusta tolloporukalla treenaamaan ja lenkkeilemään. Mukana jälleen Jenni & Edi sekä Heli & Donna.
Riesa on ollut Edin ja Donnan kanssa paljon tekemisssä, ja varsinkin Edi on Riesan suuri idoli. Osasin siis odottaa jonkinnäköisiä keskittymisongelmia, mutta en nyt ihan näin alisuorittamista....

Aloitettiin paikkamakuulla, 3min. Jälkikäteen ajateltuna Risalla oli vähän liikaa kierroksia ja muutenkin virittely oli puutteellista. Riesa siis nousi heti alussa, kävin palauttamassa maahan. Loppuajan makasi hienosti.
Seuruu oli aluksi ihan kamalaa, mutta parani loppua kohden. Remmiseuruuta pitää tehdä paljon enemmän, yleensä treenaan vapaana ja Riesa ei käsitä ollenkaan että herranjumala REMMISSÄ tehtäisiin jotain.

Seisomisessa vaikutti ihan siltä ettei Riesa edes kuullut käskyä.... Kun lisäsin hieman volyymia, jäi Riesa hienosti paikalleen. Mutta sitten koiran luo palatessa R väisti? Siis mitä helv, mä en kestä. Saatiin onnistumisia loppuun kuitenkin, eli ilmeisesti koko liike ei ole vielä menetetty.

Hypyssä oli myös melkoisia ongelmia, mitä tää nyt on... Ensin ei meinannut mennä yli lainkaan, ja sen jälkeen väisti taas palatessa. Tätä ei ole harrastanut ikinä joten olen melkoisen hämmentynyt tälläisestä toiminnasta.
Muutenkin ennakoi lähes aina seisomisen perusasennossa, vaikka yleensä treenatessa sanon itse "käsky" ja vapautan ilman perusasentoon ottamista.
Onneksi sentään luoksetulo oli oikein hieno (ei ennakoinut!) sekä maahanmeno moitteeton. Ihme pelleilyä kyllä, toivon että tämä ei tullut jäädäkseen.. Ensi torstaille on jo seuraavat treenit sovittu, silloin olisi syytä mennä hieman paremmin.

Lopuksi käytiin vielä pitkä lenkki aurinkoisessa metsässä, tollot sai juosta keskenään ja pikkukoira olikin kotona kohtalaisen väsynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti