7. lokakuuta 2012

mehtään män

Kisaaminen alkaa käydä jotenkin puuduttavaksi, kun edellisestä nollasta alkaa hyvää vauhtia olla  5kk ja kymmenen starttia. Olisi edes jollain tavalla lohduttavaa, jos olisi jotain tiettyjä ongelmakohtia. Joita voisi treenata treeneissä, tulla paremmaksi ja käydä vetäsemässä niitä nollia kotiin. Mutta eei, homma ei vaan yleisesti suju! Turhautuminen!


Tänään skabiltiin Ojangossa. Virheiden pääteemana ilmeisesti päävikainen ohjaaja? Viime aikoina ollaan aika paljon puhuttu ja työstetty alisuorittamista, mikä tuo taas uudenlaisia peikkoja esiin. Kahdelle ensimmäiselle radalla lähdin aivan tajuttomalla raivolla. TIEDÄN, että sillä asenteella saisin vietyä radan kasassa ja hyvin läpi. Mutta kun mun rääpäleeni ei kestä sitä. Kaksi rataa piti siihenkin tuhlata, ennen kuin tajusin pientä ahdistavan moinen. Radat oli kyllä meille oikein sopivia, olisi pitänyt handlata. Ärsyttää, kyllähän mä tiedän Riesan olevan aikalailla herkkis mun mielentiloille.



Viimeinen rata oli meille aivan järkyttävän vaikea ja tässä vaiheessa alkoi muutenkin ns. vitutuskäyrä nousta. Koitin kuitenkin tsempata ja ottaa vähän vähemmän raivolla tällä kertaa. Kappas vaan, vedettiin ehdottomasti kisauran parasta aksaa. En tiedä oliko tämä se kuuluisa flow, mutta ainakin meillä oli radalla aivan tajuttoman hauskaa ja helppoa. Olisin voinut juosta radan vaikka kolme kertaa putkeen, ihan loistofiilis.

No, eihän me mitään nollaa tietenkään otettu. Heitin kutosputkeen huolimattomasti ja Riesa lähti perään hypäten vitoshypyn uudelleen. Sen jälkeen menikin just niin kuin strömsössä.

7-9 väli on meille aivan tajuttoman vaikea, 8 & 9 hyppyjen etäisyys oli todella pitkä ja olin aika varma, että Riesa tulee jotenkin jalkoihin enkä saa sitä heitettyä ysille. Pistin kuitenkin töppöstä toisen eteen ja sainkin Riesan ihan vaivattomasti takaakieroon ja ysille, sekä vielä muurille! Me 10000 - aksa 0. Putkijarru toimi loistavasti, samoin muurin päällejuoksu (!!!! päällejuoksu !!!), loppuun jatkettiin samalla fiiliksellä.

Vaikka kuviot ei paperilla näytä erityisen vaikeilta, on ne silti meille aivan tajuttoman haastavia ja niiden onnistuminen antoi kyllä hurjasti lisää uskoa tekemiseen. Kuitenkin se nollien puuttuminen vähän rassaa. Väärä ajatusmalli tämäkin, mutta minkäs teet.

Seuraavan kerran kisataan todennäköisesti jo ensi viikolla, josko silloin jo vähän erilaisella asenteella?

2 kommenttia:

  1. Ai sul on vaa jotkut nollat mieles, kantsisko sit vaihtaa lajii jos sua kiinnostaa vaa menestymine.......

    VastaaPoista
  2. oisko kuviokellunta hyvä, maria? :DD

    VastaaPoista