Tripla

Triplahyllyllä jatkettiin lauantaina Purinalla. Me mitään tuplanollia oteta, kun on erilaisia triplojakin tarjolla.

Ensimmäisellä radalla oli aivan killeri keppi-putki ansa, ei hirveästi nollilla juhlittu missään luokassa. Mä olin ennen rataa vielä melko positiivisilla fiiliksillä, mutta putkeenhan se meni. Tuskin Riesa edes huomasi keppejä, ihmekös tuo. Rintama oli luonnollisesti kepeille, eli myös putkelle. Pakkovalssia mietin ja monet maksiohjaajatkin ehtivät siihen, mutta Riesa oli niin liukkaalla tuulella, että todennäköisesti olisin kompuroinut pakkovalssiin siihen malliin, että Riesa olisi jo lähellä olevalla hypyllä... :D

 

Tällä radalla oli kuitenkin jo yritystä. Lähdettiin hakemaan onnistumisia, ei suoraan nollaa. Tuloksia saadaan ilmeisesti tovi odotella, mutta ohjaajan pääkopalle hyvää treeniä.
Tämän radan lopussa Riesa tiputti hassusti riman ja pelästyi kun se lähti hiekkaa pitkin pyörimään. Meni herkkiksen loppusuora aivan sekaisin, huoh.

Toinen hyppäri oli oikeastaan todella kiva! Sai juosta ja pyöriä pienessä tilassa, sehän me osataan. Tällä radalla taisin itse tehdä Riesat, ei pysynyt ajatus enää vauhdin huumassa mukana.

Ykkösputki on ihan hassusti tuossa aseteltu, mutta se osoitti suunnilleen 2 & 6 esteille. Mun tosiaan piti kääntää kroppa ihan kunnolla koiraan ja ottaa se mukaan, koska Riesa hakee putkia niin hyvin. Tossua toisen eteen pistellessäni tajusin unohtaneeni jotain ja käänsin kroppaa juuri niin, että pikkukettu joutui arvauspuuhiin. Näin, kuinka se matkalla vaihtoi valintaa muutamaan otteeseen mutten ehtinyt itse tekemään mitään. Oli melkoisen ärsyyntyneen oloinen olemus pienellä putkeen sujahtaessaan.

Jatkettiin putkesta kepeille ja loppurata meni oikein kivasti. Yhden riman sössin alas idioottimaisella rytmityksellä juoksusuoran päässä, se ajatus mukaan...
Vähän jännitin 6-7 välissä leijeröintiä, putken jälkeen piti ehtiä vielä persjättöönkin. Eihän siinä ollut mitään ongelmia, vaikkei koskaan noita olla treenatukaan. Hieno pieni.

Tältä radalta jäi tosi hyvä fiilis. Pientä tarkkuutta vaan, niin eiköhän muutkin palaset loksahtele paikalleen.

Kolmannella aksaradalla Riesalla oli ihan hiton hauskaa, mä en ole vielä päättänyt mitä mieltä olen... Riesa juoksi pari ylimääräistä putkea ja oli muutenkin nätisti sanottuna vallaton. Kontaktit se kyllä teki kivasti, plussaa siitä. Lopussa Riesa lähti aivan totaalisesti lapasesta ja paineli etuajassa maaliin palkintopöydän luo... No, en minä kolmea viimeistä estettä olisi halunnutkaan suorittaa.

Vähän alkoi näköjään pitkä kisapäivä ja varmaan viime viikonlopun kisatkin painamaan pienellä jaloissa... :D Ainakin sillä oli hauskaa, ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Muutaman viikon päähän voisi repäistä vielä pari starttia, alan vasta saada omaa päätä kuntoon. Jouluussa otus pääsee todennäköisesti veitsen alle, jolloin tulee pitkä tauko. Mun alkuperäisen suunnitelman mukaan Riesalla on siinä vaiheessa vähintään puolet arvokisanollista kasassa ja todennäköisesti pari sertiäkin, mutta tämän hetkisen tilanteen valossa olisi parikin nollaa ihan positiivinen juttu. Vähän alkaa liikaa kuumottaa, jos kaikki nollat jää ensi vuodelle.

mehtään män

Kisaaminen alkaa käydä jotenkin puuduttavaksi, kun edellisestä nollasta alkaa hyvää vauhtia olla  5kk ja kymmenen starttia. Olisi edes jollain tavalla lohduttavaa, jos olisi jotain tiettyjä ongelmakohtia. Joita voisi treenata treeneissä, tulla paremmaksi ja käydä vetäsemässä niitä nollia kotiin. Mutta eei, homma ei vaan yleisesti suju! Turhautuminen!

Tänään skabiltiin Ojangossa. Virheiden pääteemana ilmeisesti päävikainen ohjaaja? Viime aikoina ollaan aika paljon puhuttu ja työstetty alisuorittamista, mikä tuo taas uudenlaisia peikkoja esiin. Kahdelle ensimmäiselle radalla lähdin aivan tajuttomalla raivolla. TIEDÄN, että sillä asenteella saisin vietyä radan kasassa ja hyvin läpi. Mutta kun mun rääpäleeni ei kestä sitä. Kaksi rataa piti siihenkin tuhlata, ennen kuin tajusin pientä ahdistavan moinen. Radat oli kyllä meille oikein sopivia, olisi pitänyt handlata. Ärsyttää, kyllähän mä tiedän Riesan olevan aikalailla herkkis mun mielentiloille.

 

Viimeinen rata oli meille aivan järkyttävän vaikea ja tässä vaiheessa alkoi muutenkin ns. vitutuskäyrä nousta. Koitin kuitenkin tsempata ja ottaa vähän vähemmän raivolla tällä kertaa. Kappas vaan, vedettiin ehdottomasti kisauran parasta aksaa. En tiedä oliko tämä se kuuluisa flow, mutta ainakin meillä oli radalla aivan tajuttoman hauskaa ja helppoa. Olisin voinut juosta radan vaikka kolme kertaa putkeen, ihan loistofiilis.

No, eihän me mitään nollaa tietenkään otettu. Heitin kutosputkeen huolimattomasti ja Riesa lähti perään hypäten vitoshypyn uudelleen. Sen jälkeen menikin just niin kuin strömsössä.

7-9 väli on meille aivan tajuttoman vaikea, 8 & 9 hyppyjen etäisyys oli todella pitkä ja olin aika varma, että Riesa tulee jotenkin jalkoihin enkä saa sitä heitettyä ysille. Pistin kuitenkin töppöstä toisen eteen ja sainkin Riesan ihan vaivattomasti takaakieroon ja ysille, sekä vielä muurille! Me 10000 - aksa 0. Putkijarru toimi loistavasti, samoin muurin päällejuoksu (!!!! päällejuoksu !!!), loppuun jatkettiin samalla fiiliksellä.

Vaikka kuviot ei paperilla näytä erityisen vaikeilta, on ne silti meille aivan tajuttoman haastavia ja niiden onnistuminen antoi kyllä hurjasti lisää uskoa tekemiseen. Kuitenkin se nollien puuttuminen vähän rassaa. Väärä ajatusmalli tämäkin, mutta minkäs teet.

Seuraavan kerran kisataan todennäköisesti jo ensi viikolla, josko silloin jo vähän erilaisella asenteella?