Tylsyys

Tiistaina käytiin hallilla tekemässä alkeistreenejä. Näitä on tehty niin paljon, että vähän alkaa tommonen parin esteen yksinkertainen kuvio käydä tylsäksi, mutta tuon kanssa on näitä vaan tehtävä.

Alkuun tehtiin keinua, joka alkaa jo näyttää keinulta. Vielä pitää vähän nähdä vaivaa, ja sitten se alkaa olla jo vähintäänkin ihan hyvä.

Toisena teemana oli yllättäen kohti tuleminen. Alunperin piti tehdä kisojen serpentiinialku, mutta sitä varten olisi pitänyt siirtää niin montaa estettä, että mentiin kahdella hypyllä. Ei Riesalle huono sekään...
Ensimmäistä se ei hypännyt, kun itse ohjasin miten sattuu, mutta tämän jälkeen teki kaikki oikein. Nuo treenit on vaan niin äärimmäisen tylsiä, että on vaikea repiä itseä ohjaamaan kunnolla.



Suurin ongelmahan meillä serpentiineissä on se, että kaikki kohti hyppäämiset pitää varmistaa, ja sen jälkeen koira on ihan saippuaa käsissä jos ajattelee vaikka vääntävänsä serpentiinistä vielä sen viimeisen hypyn... Viime aikoina olen vähän saanut otettua etäisyyttä, mutta sekin on aina niin päivästä kiinni.

Alan kuitenkin vähitellen uskoa, että myös nämä saadaan tulevaisuudessa kuntoon. Esimerkiksi niistot ei tuota Riesalle enää kovin suuria ongelmia, vaikka vielä kesällä se ei melkein koskaan tehnyt niitä! Viikonlopukin kisoissakin tehtiin radan osana kaksi niistoa, ja se on tuolle koiralle ihan huikeaa edistystä.

Tollereille agilitykoulusta

Tuplafemma

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Riesa on ihan super! Ohjaaja ei vieläkään yllä samalle tasolle, mutta ehkäpä vielä joskus. En edelleenkään tiedä, mikä tuon koiran päässä on naksahtanut, mutta ei sillä väliä. Kova työ alkaa viimein tuottaa tulosta.

Ensimmäinen rata viikonlopun kisoissa oli Saviojan hyppäri. Alku aiheutti hieman päänvaivaa, kun ensimmäinen hyppy oli aseteltu vinoon. Riesa muutenkin on tunnetusti niin älyttömän hyvä noissa serpentiineissä... :D Riesa kääntyi hassusti viimeiseltä hypyltä "väärään" suuntaan, enkä saanut sitä enää pelastettua kepeille. En jotenkin yhtään osannut varautua tuohon, kun kuitenkin selkeästi pyöristin linjaa jne. Toisaalta Riesaa on ihan muutaman kerran palkattu tuosta kuviosta, minkä se nyt itsenäisesti teki.
Loppuradalla ei enää virheitä tullut. Rata tuntui ihan hirveän hyvältä. Kerrankin oikeasti luotin tuohon koiraan, ja se teki hienosti! Videokin näyttää jo melkein oikealta agilityltä!



Toinen rata oli Mujusen agirata. Alku oli Mujusmainen, ja se meinasi meillä moneen otteeseen levitä käsiin, mutta virheiltä säästyttiin. Keppien jälkeen Riesa tulee putkesta ihan superhienosti kohti, hyvä pieni! Tämän jälkeen se vaan meinasi valua selän taakse tuttuun tapaansa, noista olisi kiva päästä eroon.
Radalla oli nyt se keinukin, jota vähän jännäsin. Keinu oli kuitenkin ihan hyvä! Vähän nopeampi se saisi kyllä olla, mutta noin muuten ihan huima parannus. Lopussa en sitten saanut koiraa putkeen! Ei hyvää päivää taas :D Tiesin kyllä, että Riesa ei sinne putkeen mene jos en anna tilaa, pientä rupeaa semmonen ahdistamaan. Rdalla en todellakaan mitään tilaa anna, tai vekkaa kulmaa paremmaksi! Harmitti tosi paljon tämä, ihan typerä moka.



Nyt meidän on varmaan vaan ihan pakko kisata, jos ne arvokisanollat jostain vielä ilmestyisi... Menee niin tajuttoman hyvin tällä hetkellä, että se on taottava kun rauta on kuuma. Huhti-toukokuussa ei kuitenkaan päästä kisaamaan kun maksimissaan huhtikuun alussa, kun aika kuluu taas pääsykoemateriaalin parissa. Agilityn kannalta tietysti huono, kun pitäisi olla hankkimassa kisarutiinia ennen arvokisoja, mutta hankitaan sitä nyt sitten näin etukäteen... :p Kyllä sen huomaa, että nyt on kisattu paljon, sillä Riesa on paljon rennompi kisapaikoilla ja todellakin kulkee hyvin. Myös oma kisapää toimii paremmin.

Seuraava viikonloppu nyt kuitenkin levätään, varmaan 9pv. käydään seuraavan kerran juoksemassa parit startit.

Tuplavahinko

En olisi ihan heti uskonut, että tämäkin päivä koittaa, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Riesa nimittäin repäisi, ja teki kaksi nollaa Janakkalassa. Jos joku olisi viikko sitten sanonut, että Riesa tekee lähiaikoina tuplanollaan, nauraisin varmaan vieläkin!

Ensimmäiseltä radalta haettiin hylly. Yksi rima taisi tulla alas ja lisäksi yksi esteen ohitus. Ihan kivan tuntuinen rata kuitenkin.

 Toisella radalla porukka taisi hyllyttää aika paljon ja siinä olikin pari meille kinkkistä kohtaa. Näissä ei kuitenkaan mitään ongelmaa, vaikka lopussa pidinkin vähän jännitystä yllä. Ihan loppuun piti ensin spurtata ja sen jälkeen vääntää suht ahdas kuvio, jossa oli ansoja vähän siellä kun täällä. Juostessa multa meinasi ihan lähteä jalat alta, silmissä vähän heitti ja meinasin lentää persiilleni siihen. Olin syönyt tosi huonosti aamulla, pitäisi ehkä se tankkaus muistaa jatkossa... Saatiin kuitenkin taistelua viimeiset neljä estettä puhtaasti ja nollalla maaliin. Sijoitus oli vasta kuudes ja jäätiin paljonkin kärjestä. Loppusähläys vei paljon aikaa ja lisäksi valitsin muutaman vähän hitaamman ohjausvaihtoehon, joilla kuitenkin päästiin varmemmin puhtaasti.

Toinen rata oli profiililtaan ihan meille tehty, ja sainkin kamppailla ajatusteni kanssa ennen starttia... Nollaa ainakaan minä en saa väännettyä, jos rupean väkisin puskemaan ja tuossa yhden nollan jälkeen mahdollisuudet tuplaan kummitteli takaraivossa.

Sain kuitenkin pääni kasattua ja juostiin varmasti paras kisarata meiltä ikinä. Loppuun järjestin taas itselleni vähän jännitettävää, kun olin ohjaamassa keppejä ihan väärältä puolelta. Alunperin piti ohjata umpikulmaan ns. sisäpuolelta, mutta löysin itseni sitten ulkopuolelta... Väänsin siihen sitten epätoivoisesti jotain poispäinkäännöksen ja sylkkärin sekoitusta ja Riesahan haki! Vähän epävarmasti ja hitaasti, mutta hakipa kuitenkin! Nollalla siis maaliin tässäkin, ja nyt saatiin se voittokin sertin kera.

Nyt olisi siis kesän arvokisoihin tupla ja voitto, vielä pitäisi neljä yksittäistä nollaa saada... Ei nyt mennä asioiden edelle, mutta jotenkin tämän vuoden SM kisat ei enää tunnu yhtä kaukaiselta ajatuksela kuin eilen. Karsinnoista en tiedä lähdetäänkö vaikka nollat saataisiinkin kasaan, mutta jos nyt odotellaan ensin niitä nollia.

Videoita ei valitettavasti tällä kertaa ole, itsekin olisin tuon viimeisen kovasti halunnut nähdä.

Rautakiskoilla ei koskaan voinut kääntyä

Vaihteeksi olemme tehneet agilityä. Samaa teemme myös huomenna.

Keskiviikkona Lotta ei ollut vetämässä treenejä, vaan paikalla oli tuuraaja, jonka nimen ehdinkin jo unohtaa. Palkkasin Riesaa alkuksi pari kertaa niistosta, ja sen jälkeen pikkukettu tulikin hyvin kiltisti kaikkiin ohjauksiin. Rata oli helpohko, eikä treeneissä sen ihmeempiä. Vähän toki ärsytti, että Riesa päätti juuri nyt pistää parastaan, kun olisi ollut mahdollista saada taas uusia mietteitä noista sen onglemakohdista. Hyvä kuitenkin, että edes joskus toimii!



Tänään käytiin ensimmäisissä omatoimitreeneissä Lotan hallilla. Treenin aiheeksi pääsi keinu, keppi-putki erottelu ja luonnollisesti kohti hyppääminen...
Keinu on tosiaan ollut viime aikoina melkoisen huono, mutta aika nopeasti Riesallakin syttyi lamppu uudestaan. Eihän tuo kovin nopea ole vieläkään, mutta jatkossa yritän tehdä aina pari toistoa keinua hallilla ollessa.

Toisena väännettiin keppi-putki erottelua. Tarkoituksena oli tehdä samantyyppinen kuvio kuin pari viikkoa sitten treeneissä, mutta teitenkin muistin sen ihan väärin... Idealtaan kuitenkin samanlainen, ja aluksi Riesa livahtikin monta kertaa putkeen. Kaikki toistot ei ole videolla, kun kamera osoittikin ihan eri suuntaan. Nyt on näitä kuitenkin vahvistettu.

Kolmas pätkä väännettiin niistoa ja päällejuoksua, ihan hyvin toimi molemmat kun vähän keskusteltiin ensin. Nämä ovat taas vaihteeksi jokaviikkoisella treenilistalla, jos tänä vuonna tapahtuisikin asian suhteen jotain muutosta! :D

Miten korttis pelaat täällä, ei oo huoli jakajien

Sunnuntaina kello soi klo 05.55 ja siinä vaiheessa kieltämättä mietin, miksi ihmeessä olen koskaan erehtynyt harrastamaan jotain hiton koirahyppelyä. Pääsin kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia ajoissa auton rattiin ja siitä huristeltiin sitten Lempäälään.

Olen viime aikoina hehkuttanut Riesaa niin paljon, että ehkä sain taas ansioni mukaan, kun meni aivan päin honkia kaikki startit. Riesan mielestä oli taas vaihteeksi tosi oksettavaa hypätä päin. Pitää varmaan ensi kerralla panostaa oman naaman maalaamiseen vähän enemmän, josko silloin Riesakin kehtaisi hypätä päin ;p
Täytyy kyllä myöntää, että oma asenne oli joka startissa aivan hukassa. Riesahan ei tee, jos en sano että nyt prkele muuten teet ja se kyllä näillä kaikilla radoilla näkyy.

Ekalla radalla heti alkuun säädettiin päällejuoksun kanssa, josta ei tullut yhtään mitään. Mää en enää kestä, mitä vaikeaa tossa nyt ihan oikeasti on... Tämän jälkeen meni yksi pätkä tosi hyvin, annoin Riesalle paljon tilaa ( = laiskoettelin...) ja Ärrähän jopa poimi esteet varsin hyvin matkan varrella. Lopussa Riesa ilmeisesti unohti tekevänsä agilityä, kun ei sitten kepeistäkään meinannut tulla mitään. Loppuun vielä yksi epäonnistunut kohti hyppääminen, niin eipä kovin hyvät fiilikset jäänyt.



Tämä rata olisi ollut meille aivan täysin mentävissä, ei tämmösiä ratoja vaan saisi tulla. Jos koiraa ei suuremmin hotsita ohjauksiin tuleminen, niin siinä on sitten ohjaajan laitettava koira tekemään töitä tai painuttava pois. Tämän näköisestä löysäilystä iskee vaan kaikille myötähäpeä.

Toiseen rataan ohjaajan meno ei parantunut, vaikka yritin ihan tosissani tsempata. Riesa oli taas tosi raskas vietävä, mutta parempi kuin ekalla. Hylly tuli heti alkuun, kun EN EDES OHJANNUT!? Siis nyt ihan oikeasti... Tämän jälkeen tehtiin aivan silmiä särkevä keinu (pakko nyt ottaa treenin alle koko este...) ja sitten Riesa päätti kääntyä mustasta putkesta ympäri ja sen jälkeen painua oma-aloitteisesti puomille... :D Mutta tehtiin nyt ainakin se yksi kunnolla pysäytetty puomi! Totesin tässä vaiheessa että joo morjens ja juostiin pois. Radasta ei tosin olisi ollut jäljelläkään kun tuo loppu"suora".



Viimeisellä oli jo kaukaista yritystä. Alku oli meille hankala, mutta tuo olisi ollut täysin taisteltavissa! Tämän jälkeen hyvä aan kontakti ja hienosti vältimme myös putkiansan keppien vieressä. Sitten lopetinkin ohjaamisen ja Riesa ohitti pituuden. Sain siitä kuitenkin sujuvasta jatkettua. Keinu oli taas ihan hilkulla, siis mitä tämä nyt on... En ole viime aikoina antanut Riesalle mitään jarrukäskyä ennen keinua, näköjään pitäisi... Nyt tiedämme taas yhden treenattavan asian lisää!
Loppurata meni kuitenkin puhtaasti, vaikka radalla nähtiinkin ehkä kaikkien aikojen laiskin vastakäännös.



Joo'o, ei tässä paljoa juhlita. Lempäälässä on kuitenkin se hyvä puoli, että siellä on paljon tollereita. En tiedä pitäisikö piristyä vai masentua, kun parikin ihmistä tuli kertomaan, miten niiden ja monen muunkin tollerit on ruvenneet tekemään nollia siinä 6-7v. iässä. Tästä voi tulla pirun pitkät kaksi-kolme vuotta. En tosin tiedä, missä vaiheessa itse ajattelin tehdä niitä nollia, voi olla ettei ihan Riesan elinikä riitä. Olisi toki ihan ok saada edes pientä apua sieltä koirankin puolelta, joukkuelajiksikin joku tätä on erehtynyt kutsumaan.

Kisapaikka oli kyllä meille ihan älyttömän huono. Meteli oli hirveä ja yleinen hengailutila tosi pieni. Positiivista kuitenkin, että Riesa ei noinkaan vaikeassa paikassa pistänyt hommaa ihan juoksenteluksi, vaan edes yritti esittää joitan kaukaisesti agilityä muistuttavaa.
Maksien ratoja katsoessa huomasin myös, että tosi monet koirat meni ihan nurin etenkin putkissa. Toivotaan, että Riesa ei  liukastellut. En kuitenkaan taida enää lähteä tuohon halliin.

Nooh, näillä korteilla mennään, nyt vaan treenataan taas vaihteeksi hieman lisää. Lauantaina kisataan Janakkalassa, kun näitä viikonloppuvapaita on tähän kertynyt. En vielä tiedä, pitäisikö nyt samalla sykkeellä ilmota myös 26pv Ojankoon. Tarjolla olisi vain kaksi rataa, joten sinäsä kevyempi kisapäivä. Riesa kun on muutenkin tehnyt Ojangossa aina tosi hyvin...
Kisaamista ei opi kuin kisaamalla, joten siksi meillä on ollut pidempi kisaputki tässä. Toki osasyynä on myös lähestyvät pääsykoelukemiset, jolloin ei kisaamaan ehdi. Selkeästi jossain mieleni perukoilla haaveilen edelleen SM-nollista, mutta tytöllä pitää olla unelmia. 

Vuoden ekat

Vuoden ensimmäiset treenit päästiin juoksemaan keskiviikkona. Lotan treenit oli tosiaan tauolla syksystä lähtien ja nyt päästään taas kunnolla treenaamaan. Kausarikin on hankintalistalla. Pääsen töiden takia tosi helposti myös päiväaikoihin treenaamaan, ja tarkoitus olisi ainakin kahdesti viikossa yrittää viikkotreenien ohessa käydä. Tuonne ajaa meiltä vaan vartin, niin on helppo lähteä pienienkin treenien takia.

Treenit itsessään meni hyvin. Rata sinänsä ei ollut kovin vaativa, vaikka keppikulma olikin meille ihan ylitsepääsemätön... Kotiläksyksi jäi, kun en vaan osannut ohjata tuota kohtaa. Riesallekin tuli jossain kohdassa se, että viiletti vain korvat lepattaen ansaputkeen, kun oli tarpeeksi monta kertaa sinne ohjattu. Saatiin onnistumaan, kun blokattiin putken suu, mutta ehdottomasti täytyy tämän tyyppisiä kepeille vientejä treenata. Onneksi tulee hankittua se vapaatreenikortti... :D

Muuten hirveän kivaa tekemistä, vaikka ensimmäisellä kerralla tulikin pari meidän ihan tyyppivirhettä. Lopuksi päätin, että väännän vaikka väkisin loppuradan nollana läpi, ja näin tehtiinkin. Mulle olisi hirveän tärkeää tehdä näitä nollatreenejä, kun liian usein heti vaikka yhden levahtaneen kaarroksen myötä ottan uusiksi tai muuten löysäilen. Kisoissa onkin sitten astetta vaikeampaa koota suoritusta kokoon pienten virheiden jälkeen.

Lotan hallilla on hirveän kätevä katsomoparvi, joka aika armotta näyttää nuo levottomat kädet... Luulin jo vähän kehittyneeni, mutta aika pahalta tämä edelleen näyttää!

Toivottu paljon ja kaikkee saatukin on, sen verran ettei voi väittää ett' on tyytymätön

Nyt on pikkuketulla melkoisen kiva ote agilityyn! Ohjaaja ei ole ihan vielä saanut samasta draivista kiinni, mutta ehkä pian.

Lauantaina käväistiin Lotan uuden agihallin avajaisepiksissä, kun ryhmäläiset pääsi ilmaiseksi kisaamaan. Lotalla on hirveän hienot puitteet tuolla, kyllä kelpaa reenata! Riesan kannalta ei niin mukavaa, ettei koiraa päässyt viemään kentälle ennen suoritusta ja kylmiltään lähteminen on aina Riesan kanssa niin kovin huono idea :D Mutta ei siinä, Riesa ihan yllätti, eikä flipannutkaan totaaisesti! Itse en mitenkään liikaa panostanut ratasuunnitteluun ja se yllättäen kostautui virheinä. Olisi pitänyt suosiolla ohjata vaan kaikki ahtaat kohdat toiselta puolelta, ei olisi tarvinnut kristallipalloa noiden virheiden ennustamiseen.
Ei se mitään, hieno eläin vaikka pitikin vähän liian kivaa radalla.



Sunnuntaina juostiin virallisissa Ojangossa. Voi vitsit kun olikin tupla aivan nokan edessä, mutta kotiin ei tullut nollan nollaa. Radat oli silti aivan superhyviä! Kyllä noita jo kehtaa katsellakin.

Ensimmäisen radan video valitettavasti katosi, mutta heitän ratapiirrustuksen tähän kuitenkin. Varmasti mittakaavat heittää, en muista enää ihan tarkasti.
Rata oli varsin erikoinen, pituus 100m ja ihanneaika 25sec. Riesan ajalla olisi hyvin ehditty hyppysertiin, hehe. Tämä siitäkin huolimatta, että heti alussa 2-3 väli valahti kun kettu olisi niin kovasti halunnut vaan pistellä menemään. Myös 10-11 välissä vähän kaarrettiin, joten kovaa noin muuten mentiin!

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Riesa kepitteli kiltisti loppuun vaikka itse etenin jo 5-6 väliin tekemään persjättöä. Aika monet tietää, että kyseinen ohjaus ei ihan kuulu mun lemppareihin, mutta tänään ei paljoa vaihtoehtoja ollut.
Hylly tuli 13 putkella, kun pussin jälkeinen valssi valahti totaalisesti ja peruutin sitten koiran väärään päähän putkea. Muuten ratavirheetöntä.

Toinen rata olikin jo pidempi (22 estettä).. Tämä rata tuntui oikeasti jo agilityltä! Myös ensimmäisellä radalla oli samanlaisia fiiliksiä ilmassa, mutta tämä jotenkin vain rullasi älyttömän hyvin eteenpäin. Tällä oli muutamia töksähteleviä kohtia, mutta se ei oikeastaan radalla lainkaan haitannut. Loppuun sitten meidän (minun) tyyppivirhe, tuolla tyylikkäällä ohjauksella olisi varmasti normaalimpikin koira kiertänyt koko hypyn.
Tämä jäi vähän kaivelemaan. Riesa tuntui muurilta jotenkin kummasti kääntyvän väärään suuntaan, minkä vuoksi liioittelin tuon ohjauksen kanssa, mutta Riesa ehtikin korjata kurssinsa ennen kuin minä ehdin mukaan. Pöh.



Viimeinen rata meni vähän höntsäilyksi, kun hyllyn jälkeen ajattelin kokeilla muutamaa riskialttiimpaa ohjausta, mutta en oikein päässyt ajatusta pidemmälle... :D En siis toteuttanut alkuperäistä enkä edes sitä ajattelemaani ohjausta.
Hylly otettiin tällä kertaa heti alkuun. Puomin jälkeen päätin taas kokeilla edelliseltä radalta tuttua takaakieroon ohjaamista ja toimi ihan yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla! Uusin sen sitten pituuden kautta, että sain ohjattua siten miten nuo pitäisikin ohjata. Tämän jälkeen rata olikin vähän päätöntä juoksemista. Hirveän hyviä ideoita oli kyllä, mutta idean tasolle jäivät.



Silmäni itkevät verta tuon keinun takia... Riesalla on aina ollut vähän hilkulla oleva keinu, mutta en ole koskaan nähnyt sitä sivulta kuvattuna! Kisoissa ei olekaan pitkään aikaan ollut keinua, pitää jatkossa olla sen kanssa tarkempi. Myös puomin kontakteja pitäisi malttaa pysäytellä samalla innolla kuin aan alastuloja, vaikka kieltämättä näyttävät makeilta noilla sadasosan pysähdyksillä. Mutta siitä on sitten makeus kaukana, kun se kerran keksiikin vain hypätä yli... Nään näistä varmaan painajaisia, seuraavien kisojen teemana kunnolla pysäytetty puomi!

Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä, mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Riesa täyttää loppiaisena neljä. NELJÄ! Mihin tämä aika oikein juoksee? Tässä alkaa ikäkriisiä iskemään oikein kovalla vauhdilla. Riesan piti olla tässä vaiheessa jo kymmenen eri lajin valio, maajoukkueessa viidestä eri lajista ja muutenkin oikein hyvin käyttäytyvä ja selväpäinen eläin. En tiedä mitä matkan varrella tapahtui, mutta jokainen osa-alue on vielä vähän työn alla.

Ei se mitään. Maailman paras riesa se on silti. Streriloinnin myötä siitä on tullut monella tapaa tasaisempi eläin, mikä on helpottanut elämää paljon. Varmasti myös jonkinlaisella aikuistumisella on oma vaikutuksena, vaikka eihän tuosta nyt hyvällä tahdollakaan vieläkään voi käyttää sanoja tasainen tai aikuinen.
Riesasta on muutenkin kasvanut hyvin erikoinen paketti. Se ei sovi oikein mihikään muottiin, mikä tekee elämästä välillä haastavaa. Toisinaan on turhauttavaa pyyttää vaikkapa neuvoja ongelmaan x, kun näkemättä kukaan ei vaan ymmärrä, että koirassa voi olla meneillään niin paljon kaikkea. Vastapainoksi Riesa on onneksi tietyissä asioissa hirveän helppo ja mutkaton kaveri, vaikka usein aiheuttaakin stressitason nousua vähän jokaiselle. Mutta tavanomaisuushan on tylsää eikä tavallisuudella ikinä saavuteta mitään.

Ulkonäön puolesta(kaan) Riesa ei vieläkään ole tolleri, mutta noin muuten viimeistään nyt on varmasti kaikki mahdollinen massa saavutettu. Ei voi oikein enää edes vedota ikään, kun joku ihmettelee laihuutta. Itse elättekin pitkään toiveita etuosan kehittymisestä, mutta suoraksi jäi. Onneksi Riesa muuten on kevyt ja elastinen, eikä heikko etuosa ole aiheuttanut mitään ongelmia.

Pakettina Riesa on kyllä ihan nimensä veroinen, mutta silti niin kovin ihana. Kamalasti minä sinä aina haukun ja arvostelen, mutta harvemmin olen tosissani. Vaikkakin jostain nekin kommentit ovat lähteneet...
Lyhyesti kuvailtuna Riesasta on tullut villisti pomppiva superpallo, joka vielä vilkkuu sekä ääntelee samaan aikaan ja pomppiessaan kiskaisee vielä muutamaa kaveria kuonoon. Mukava kaveri siis.

Harrastusten parissa on vasta ihan viime aikoina oikeasti lähtenyt rullaamaan. Viime kesään asti oli aikamoista suossa tarpomista. Tietenkin Riesa nyt on Riesa, eikä siitä ikinä tule mitään satavarmaa kisakonetta, mutta huomattavasti se on tasoittunut. Myös aksaviiraukset on alkaneet hieman hellittämään, eikä esim. päin hyppääminen ole enää niiiin vastenmielistä. Hitaitahan meidän niistot ja vastaavat ovat, mutta se nyt on oikeastaan aika yhdentekevää jos koira vain tulee ohjaukseen.
Kuukasi saavutettu serti oli varsin kiva tsemppi tuhoon loppuvuoteen. Ihan oikeasti uskon, ettei sitä seuraavaa ihan puoltatoista vuotta jahdata. Jos nyt vuodessa tulisi... ;) Näillä ei nyt sinällään tietenkään mitään väliä ole, tiedän että tuo koira tulee vielä valioitumaan, kävi se sitten ennemmin tai myöhemmin.

Myös toiset synttärit olisi tuossa joulun jälkeen olleet. Tänä vuonna ei kuitenkaan tapaninpäivänä juhlittu, Demsi ei ikinä ehtinyt 13-vuotta täyttämään. Demin kuolemasta on kulunut jo kaksi kuukautta, eikä sitä vieläkään oikein osaa käsitellä. Toisinaan suru tuntuu helpottaneen, mutta sitten se tulee takavasemmalta ja lyö avarilla naamaan.

Jälkikäteen on tietenkin enää turhaa jossitella, mutta useasti mietin, miksei tullut lähdettyä eläinlääkärille heti aamusta. Olisi varmasti helpompi käsitellä asiaa itsekin, jos kaikki olisi sujunut nätimmin. Toisaalta en kyllä tiedä olisiko kukaan ell sitä heti ottanut vastaankaan, kun se kuitenkin söi jne.

 

 

Pari päivää synttäreiden jälkeen päästiin käymään haudalla. Haudalla käyminenkin on jotenkin tosi omituista, eipä kukaa enää välitä vaikka ei veisikään kynttilöitä tai tirauttaisi paria kyyneltä. Siltikin tunsin huonoa omatuntoa, kun kävin kahden päivän mökkireissun aikana haudalla vain kerran...

Elämä on aika erilaista Riesan kanssa kuin mitä se Demin kanssa oli. Demi oli hirveän itsenäinen koira ja varsinkin joskus pahimpien teiniangstien aikaan taisin itse tarvita Demiä paljon enemmän kuin se tarvitsi minua. Riesa taas tarvitsee jonkun, joka pitää ne seinät ylhäällä ja muutenkin tukeutuu monissa tilanteissa paljon minuun.
Jos Demi oli minun punainen varjoni, joka luki ajatuksia, niin en tiedä mikä Riesa on... :D Se on varmaan se holtittomasti pomppiva superpallo, jonka liikkeitä on aika vaikea ennustaa, mutta ihan piristävä lisä elämässä kuitenkin.
Molemmat yhtä kaikki hirveän tärkeitä, hieman eri tavalla vain.