Viron kisareissu

Jo yli vuoden verran on ollut ajatuksena suunnata vierailulle Marian luo Tallinnaan ja siinä samalla juosta muutama agilitystartti. Vihdoinkin kuukausi sitten pistettiin tohinaksi, kun vapaa viikonloppu ja kisat Virossa osuivat samalle viikonlopulle.

Päätettiin liikkua Virossa ihan julkisilla, sillä julkinen liikenne on siellä hyvä ja halpa eikä Virossa autolla ajaminen tuntunut kivalta ajatukselta. Lisäksi tietenkin auton kuskaaminen lahden yli olisi maksanut kiitettävästi yhdelle ihmiselle. Koko reissu olikin tämän osalta varsinainen eläinkoe, sillä Riesa ei ole pitkään aikaan matkustanut muualla kuin autossa. Muutama vuosi sitten matkustettiin paljonkin junalla, mutta ajokortin ja auton myötä ei olla varmaan kertaakaan kuljettu mihinkään julkisilla.

Riesan käyttäytyminen arvelutti etukäteen myös siksi, että olin lähes koko edeltävän viikon flunssan kaatamana vuodepotilaana ja Riesan aktivointi jäi todella vähäiseksi.
Pikkukettu yllätti kuitenkin käytöksellään ja oli ihan koko reissun ajan loistava matkaseuralainen. Ruuhkajunassa se otti lunkisti, malttoi kävellä nätisti läpi Helsingin ja terminaalissa sekä laivassa oli kuin kokenutkin laivareissaaja.

Lauantaina matkattiin aivan täpötäydessä ruuhkabussissa 40min matka kisapaikalle. Itselläni meinasi vähän huumori loppua, mutta Riesa matkusti rennosti. Virossa julkisissa kulkuvälineissä koirien tulee käyttää kuonokoppaa, eikä sekään Riesaa hetkauttanut.

Kisapaikkana oli ihan kivan kokoinen ja oloinen tekonurmipohjainen halli. Pohja oli melko kova, ilmeisesti asfaltin päällä ei ollut mitään joustokerrosta. Kuitenkin ihan pitävä pohja ja taisi joukossa olla vähän kumirouhettakin joustoa tuomassa.
Virolaistan harrastajien taso yllätti, sillä suuri osa koirista meni todella kovaa ja ihan sunnuntaiharrastelijoita ei näkynyt ollenkaan. Ohjaajat olivat taitavia ja koirien esteosaaminen jopa parempaa kuin Suomessa.

Päivä alkoi ihan mukavalla agiradalla. Mielestäni Riesa ei tällä radalla liikkunut ihan tavalliseen tapaansa, taisi vierastaa pohjaa aika paljon. Pohjahan meille sitten tekikin tepposet, sillä Riesa suti aika pahasti mutkassa ennen päällejuoksua. Itse jatkoin jo matkaa, joten Riesa ei hypännytkään hyppyä. Tästä kielto, muuten virheittä maaliin.



Toinen rata alkoi putki-puomi erottelulla. Olen ihan supertyytyväinen meidän suoritukseen, moni koirakko hyllytti heti siinä. Puomin jälkeen en sitten yhtään tiedäkään, mitä ihmettä tapahtui..! Vapautin Riesan kontaktilta nopeasti ja Riesa lähtikin lukemaan ihan täysin väärässä suunnassa olevaa hyppyä. Melkein juoksin koiran yli kun se vaan syöksähti edestä ohi. Tämän jälkeen kepitkit oli vielä vaikeat! Vienti oli ulkokautta avokulmaan, minkä kyllä pitäisi olla meille ihan helppo suoritus. Juuri vähän aikaa sitten oli treeneissäkin. No, tällä kertaa ei oikea väli löytynyt.



Viimeiselle hyppärille lähdettiin ajatuksella kaikki tai ei mitään. Me ei tehtäisi yhtään mitään millään muulla kuin voitolla, joten kovaa pitäisi mennä. Tällä radalla Riesa oli selkeästi tahmeampi, alkoi varmasti reissu jo painaaan. Alkuun valitsin meille riskialttiin, mutta onnituessaan nopean päällejuoksuvaihtoehdon. Vihkoonhan se heti meni, sillä olin vähän myöhässä ja koira tuli läpi ohjauksesta. Virhettä ei vielä tässä vaiheessa saatu, mutta aikaa paljoi mukavasti.
Kepeille tultiin kovaa putkesta ja niin vain oli Riesa taas väärässä välissä! En tiedä oliko kisapaikan kokovalkoisen kepi sille hankalat, vai söikö reissun rasitukset vähän liikaa keskittymiskykyä vai mitä ihmettä tapahtui. Riesa kun ei ole tehnyt keppivirheitä aikoihin. Vitonen tästä ja sillä maaliin.



Bussipysäkille käveltäessä joku ystävällinen nainen tarjosi meille kyydin lähemmäs keskustaa, eipä ole sellaiseen Suomessa tottunut :D Takaisin Marian luo päästiin siis huomattavasti lyhyemmällä bussimatkalla.

Tuloksilla ei juhlittu, mutta se ei haittaa ollenkaan. Matkaan lähdettin sillä ajatuksella, että kokeillaan vähän miten Riesa pystyy näinkin vaikeissa olosuhteissa toimimaan. En voisi olla tyytyväisempi ! Riesa suoritti hienosti raskaasta reissusta huolimatta. Pienet huolimattomuusvirheet annetaan anteeksi, jatkossa osaan varautua niihikin. Kokonaisuus jäi kuitenkin reilusti plussalle.
Nyt voin lähteä kotimaan kisareissuille hieman levollisemmin mielin. Eiköhän myös Viroon tule vielä syksyllä lähdettyä, silloin voi jo ehkä asettaa jotain tavoitteitakin. Tällä reissulla käytin turhaan energiaa sen miettimiseen, miten koira mahdollisesti toimii tai käyttäytyy.