Let go, have faith and don’t you be afraid

Nyt on kaikki tehty ennen SM-kisoja, koira ei enää treenaa ennen perjantain iltakisoja. Tiistaina Riesalla on vielä huoltokerta osteopaatilla, sen lisäksi ohjaaja yrittää valmistautua henkisesti ja korjata kesälomalla aivan täysin sekaisin mennyttä unirytmiä.

Tällä hetkellä on olo, että olisi pitänyt tehdä jotain enemmän. Treenata rataa ja vahvistaa tekniikka tai jotain. Viikkotreenien loppuminen huhtikuussa oli huono juttu itselle, vaikka tosiasassa kuudesta viikosta viitenä ollaan tehty ratatreeniä. Yksi niistä treeneistä oli vielä isompi leiripäivän setti. Kisastartteja on toukokuun alun jälkeen kertynyt yhdeksän, että kyllä tässä on agilityä tehty ihan tarpeeksi. Ratojen lisäksi ollaan itsenäisesti käyty muutamia kertoja vahvistamassa tekniikkaa. Ehkä fiilis tekemättömyydestä tulee siitä, että edellisvuosina on kisattu nollien takia tosi aktiivisesti kalkkiviivoille asti ja siihen vielä viikkotreenit päälle. Tulosta on tällä kaudella syntynyt tällä vähän rauhallisemmalla tahdilla, joten uskotaan tähän myös viikon päästä. Vuoden nollaprosentti huitelee jossain viidenkymmenen tietämillä, toivotaan että kisojen jälkeen prosentti olisi vähän parempi! ;)

Viime maanantaina käytiin vielä hakemassa kisarutiinia Kellokoskelta. Tuloksena nolla ja hyl. Ensimmäinen rata oli vähän haastava, sillä koiralla olisi pitänyt olla pelkkään käskyyn perustuva putkijarru hallussa. Putken toiseen päähän oli niin kova kiire, että mitään rytmityksiä ei ehtinyt tekemään. Riesa valahti tosi pahasti kahdessa eri kohdassa, eikä tullut kovin nätisti sen jälkeen ohjauksiin. Taisteltiin kuitenkin loppuun asti.
Kontakteista radalla oli puomi ja aa, joka mentiin kahteen kertaan. Puomi oli hyvä ja nopea, aalla ensimmäinen suoritus oli tosi hyvä ja toinenkin vielä mukiinmenevä.

Seuraava rata oli profiililtaan jo paljon sujuvampi, vaikka siinäkin oli pari kinkkistä kohtaa. Tällä radalla kävi sitten juuri niin, mitä ei juuri ennen arvokisoja tuolta koiralta toivo. Riesa otti puomilla häiriötä ilmeisesti tuomarista... Riesa jäi kontaktipinnan yläosaan hetkeksi ihmettelemään ja se piti uudelleen käskeä alas. Kun Riesalla on ollut ennakointiongelmaa, se on jäänyt selvästi alemmas, joten ilmeisesti tuomari häiritsi nyt kovasti. Aalla suoritus oli hyvä ja nopea, mutta alastulolla pää kääntyi puomin suuntaan. Riesa lähti kuitenkin hyvin mukaan, eikä jäänyt häiriöön kiinni, joten sinänsä jotain positiivista. Loppuradasta Riesa lähti vähän lapasesta ja hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn. Ensin ajattelin, että nyt se lähti tsekkaamaan jotain radan reunalla rääkyvää koiraa, mutta tosiasiassa taisin vain ohjata vähän liikaa olettaen. Hyvin tuli kuitenkin takaisin ja loppurata sujuvasti.

Riesan kanssa saa aina kaikkien häiriöiden kanssa olla vähän varpaillaan, sillä kyseessä on koira, joka on joskus mm. lähtenyt kesken radan katsomaan kehänauhaa paikallaan pitävää kiveä... Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin suuri yleisömäärä on vain ollut pikkuketulle liikaa. Sinänsä en pidä Riesaa häiriöherkkänä koirana, mutta ylivilkkaana koirana Riesa huomaa aina ihan kaiken ympärillä tapahtuvan.

Yritän olla repimättä tästä liikaa stressiä, sillä Riesa suoritus ei varsinaisesti millään tavalla häiriintynyt, vaikka se nyt pienen hetken vähän tuomaria katsahtikin. Selkeä parannus siis.

Viime vuoden iltakisojen fiiliksiä.

Kisojen jälkeen ei olla juostu enää rataa, vaan käyty vahvistamassa paria pikkujuttua. Viimeaikoina Riesan suurimmaksi heikkoudeksi on muodostunut keppien haku avokulmasta kun itse ohjaan ulkopuolelta. Tästä virhe tuli Virossa, eikä viime viikon Juhan treeneissä oikeaa kulmaa meinannut millään löytyä hallin nurkasta, vaan Riesa haki aina kakkosväliä. Nytkin Riesa yritti ensin väärään väliin, mutta nopeasti saatiin hyviä suorituksia aikaiseksi. Silti toivon kovasti, että tätä kulmaa ei tule näissä kisoissa vastaan... Todennäköisesti itse suolaisin koko suorituksen sortumalla yliohjaamiseen. Ennen karsintoja onneksi ehditään vielä pari kertaa tehdä keppikulmia.
Keppien lisäksi vahvistin pussilta etenemistä ja paria ohjausjuttua. Lisäksi kaikki kontaktit on palkattu kerran, ei ollut ennakoimisongelmaa tällä kerta...

Joten ei kai tässä muuta. Vähän on tosiaan epävarma olo, enkä oikein edes tiedä miksi. Ei kai tässä lajissa varmaan koskaan voi saavuttaa täydellistä varmuutta, etenkin kun kisakaverina on eläin. Tässä tapauksessa vielä melko epävakaa sellainen :D Mutta lähdemme tekemään täysillä ja rennosti, liikoja varmistelematta ja meidän vahvuuksiin nojaten.
Huippureissu on varmasti taas tulossa parhaan seuraporukan ja tietenkin parhaan pikkuketun kanssa.

Kesätukka

Joka kevät ja kesä sosiaalinen media täyttyy koiran turkin ajelua koskevista ketjuista. Osalla asiaa kovasti vastustavilla tuntuu olevan kovinkin kiihkeä suhtautuminen aiheeseen, eikä vastapuolen argumentteja juuri kuunnella. Joku ehkä arvaakin, mihin tähä postaus on jatkumassa, mutta pohjustetaan nyt hieman.

Riesa on aina ollut tosi herkkä kuumalle. Ihan lenkeilläkin se tuntuu yhtään kuumalla kelillä nopeasti nuutuneelta ja treenaaminen kiihdyttää koiraa jo itsessään niin paljon, että aurinkoa ei tarvittaisi enää koiraa lämmittämään. Omalta kentältä löytyy vesiletku, jolla koiran alaosan ja kaulan on voinut katsella ennen ja jälkeen suorituksen, jolloin treenaaminen onnistuu hyvin. Joka paikassa ei vaan ole tätä mahdollisuutta ja viilentämisestä tulee heti paljon hankalampaa.
Riesan pohjavilla on vain vuosien saatossa koko ajan paksuuntunut, ja siitä on ihan mahdoton saada vettä iholle asti jostain pullosta valuttamalla. Viilennysloimen kanssa on sama homma, vaikutus ei mene perille asti. Pahin pelko on se, että koira saa joskus lämpöhalvauksen, koska en saa sitä yrityksistä huolimatta viilennettyä riittävän hyvin. Toinen vaihtoehto on toki olla tekemättä mitään koko kesänä, mutta jotenkin se ei tunnu hyvältä idealta aktiivisen koiran kanssa.

Torstaina Turun suunnalla lämpötila näytti 31 astetta ja olin koko edellisyön heräillyt Riesan läähätykseen. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Marialta löytyi trimmeri ja yhdessä saatiin Riesa helposti klipattua. Turkki jäi alle 2mm pituiseksi ja on kyllä niin törkeän näköinen, että melkein hävettää tuon kanssa liikkua yhtään missään. Mutta se ei haittaa, jos tämän myötä Riesan elämä helpottuu ja sen viilentäminen käy kätevästi.
Turkkia lähti yllättävän paljon, en itsekään ihan ymmärtänyt, että Riesalla oikeasti on niin paljon pohjavillaa. Jäljelle jäänyt sänkikin on niin tiheää, että iho on varmasti turvassa auringon polttamilta.

Aivan järkyttävän ruma, mutta koiran olo tuntuu heti paremmalta. Yöllisiä läähätyksiä ei tarvinnut enää kuunnella ja jaksaminen parantui.

No, turkkijutut sikseen ja aiheeseen. Viime viikolle ostin paikkauskerran Juhalle. Rata oli suht haastava ja me jumitettiin kolmannen esteen pakkovalssissa... Pakkovalssi olisi pitänyt tehdä kauempana esteestä ja lähteä nopeasti liikkelle. Vieressä oli vielä ansahyppy. Riesa fokusoi aina lähdössä tosi vahvasti minuun ja sen onkin haastava vaihtaa ohjaajafokuksesta estefokukseen. Tämä on varmaan sellainen asia, mihin yritän keskittyä isosti ensi kaudella.
Pakkovalssia lukuunottamatta rata meni hyvin. Kontaktit oli hyviä, puomin tyhmäilystä ei ollut tietoakaan. Riesa haki tosi hyvin myös takaakierrot, vaikka niissä on aina välillä ollut ongelmia. Myös vaikea poispäinkäännös meni ongelmitta. Ihan positiiviset treenit siis kuitenkin.

Itsenäisesti kävin vielä treenamassa tätä samaista pakkovalssia... Valmiin palkan kanssa onnistui, muuten suoritukset oli vähän kehnoja. Pakkovalssin lisäksi tehtiin kaksi putkijarrua sekä yksi putkelta suoraan irtoaminen sekä pari vaikeaa keppikulmaa.

Tällekin viikolle ostin Juhalle treenivuoron, siitä ei jäänyt ihan hirveästi käteen. Hallissa ilma ei liikkunut ollenkaan, eikä ulkonakaan mikään viileä ollut. Helle taisi pehmittää pään, sillä Riesa ei yht'äkkiä osannutkaan hakea keppejä ulkokautta. Kepit oli nurkassa, joten ehkäpä se hieman hämäsi. Itsekin aloin olla tosi nuutunut ja muutamia ryhmitysvirheitä sattui matkalle. Kaikki kontaktit kuitenkin hyviä, niistä yritän jotain positiivista repiä.

Torstaina olikin vuorossa kisat Turussa. Kaksi starttia ulkona, teemana meillä kontrollissa pysyvät kontaktit. Etukäteen vähän pelkästin, että lähteekö Riesa uuden turkkinsa kanssa ihan lentoon, mutta eipä se uudesta lookistaan välittänyt.

Itse häiriinnyin ensimmäisellä radalla tosi paljon lähdön vieressä kovaa haukkuvasta koirasta, pelkäsin että Riesa reagoi siihen. Jotenkin en saanut koko radalla pakkaa kasaan ja rytmitys meni ihan penkin alle, tästä kaksi kieltoa. Hyvin näkee, miten yhtään väärin rytmittäessä Riesa ei sitten teekään mitään :D Kontaktit oli kuitenkin kaikki tosi hyviä. Keinu nyt oli vähän hidas, mutta parempi näin päin.



Toiselta radalta oli tehtävä nolla oman kisapääni kannalta. Vaikka välissä oli vain yhdet kisat, joissa ei tehty yhtään nollaa, alkoi pieni epävarmuus hakata takaraivossa.
No, nolla tehtiin sijalla 3. Aa oli tällä radalla rumempi kuin ikinä, en tiedä mistä se keksi noin hidastella?! Käskytin aika kovasti ja ajoissa, en tiedä olisiko se voinut olla vähän epävarma sen takia? Toisen teoriani mukaan Riesa oli radan alussa vaan niin kovilla kierroksilla, ettei olisi muuten kuin hidastelemalla kyennyt pysähtymään :D No, näitä voi tulla, toivotaan ettei tule toiste.
Puomilla Riesa sai selkeästi jonkun hajun (juuri edellä oli mennyt juoksukoira), mutta pysähtyi kuitenkin kiltisti eikä jäänyt hajuun kiinni.



Vähän jäi laimea fiilis kisoista, mutta mukavaa, että kontrolli toimi kontakteilla, eikä omin lupineen poistumista nähty. Ensimmäisellä radalla oli myös vähän hankala keppikulma, vaikka videolta näyttääkin suoralta. Oli tärkeä saada se onnistumaan viime treenien keppihinkkaamisen jälkeen.

Edelleen tuntuu, että olisi ehkä ollut hyvä ottaa joku isompi kisarupeama tähän alle. Olisi rutiinit kunnossa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Tässä vaiheessa on enää turha murehtia, mutta ensiavuksi ilmoitin Riesan vielä maanantaille kahteen starttiin. Sieltä toivottavasti hyvät viimeistelyt SM-kisoja varten. Kisojen lisäksi ajattelin ensi viikolla käydä kerran halilla ainakin tekemässä kaikki kontaktit ja vahvistamassa paria eniten ahdistavaa asiaa. Siihen saakin jäädä meidän treenit, SM viikolla ei enää treenailla. Edeltävänä tiistaina Riesa pääsee osteopaatille ja perjantaista lähtien sitten vaan kaikki peliin.

Mul on palikat hukassa ja mä tajuan sen

Edellisessä postauksessa mainittu puomipaniikki on kasvanut oman pään sisällä aika liioiteltuihin mittasuhteisiin. Ei tässä muuten mitään, mutta harmittaa ja ärsyttää suunnattomasti, että puomin eteen on tehty vuosien varrella lukematon määrä työtunteja. Kontaktit on se yksi asia Riesan agilityssä, josta ei ole tarvinnut huolehtia.

Viime viikolla käytiin Lotan kanssa tekemässä vähän ratatreeniä. Oli hyvä profiili meille, okseri, pimeä putkikulma ja vähän serpentiiniä. Laitoin puomin alle yhden hämyputken, niin tuli erottelutreeniäkin tehtyä samalla. En laittanut putkeen edes painoja, eli saatiin tosi tyrkylle putken päät.

Serpentiini meni odotetusti hyvin, mutta ensimmäinen stoppi tuli pimeän putkikulman kohdalla. Näitä on tehty paljon, mutta korkeassa vireessä ja kovasta vauhdista ei ihan malta. Pari muistuttelua, niin alkoi se malttikin sieltä löytymään. Näitä on kuitenkin pakko vielä treenata lisää.
Muuten ihan kivaa perustekemistä, 45cm rimat ja täyspitkä okseri ei tuottanut ongelmia. Vaan se helkkarin puomi... Erottelu meni hyvin, siinä ei mitään ongelmaa, mutta pysähdyspaikan kanssa taas pientä kysymistä. Huoh. Sen jälkeen tehtiin puomia etupalkalla niin, että Lotta oli hetsaamassa. En tiedä mitä ihmettä siinä oikein tapahtui, sillä Riesa otti häiriötä tosi paljon ja meinasi pysähtyä ihan puomin puoliväliin. Aikaisemmin hetsaamalla se on saatu sieltä vikkelästi alas asti, mutta nyt oli ilmeisesti planeetat väärässä asennossa.

Unohdettiin se etuhetsaaminen ja tehtiin kaksi ihan normaalisuoritusta. Ensimmäisellä nopea vapautus ja toisella toistolla Riesa sai syödä lihapullapussin jämät siinä seisoskellessa. Näissä kummallakin hyvät kontaktit eikä mitään kysymistä.
Lisäksi tehtiin pari toistoa keinua niin, että jäin itse taakse ja Riesan täytyy itsenäisesti edetä kontaktille, ei ongelmia.

Eilen juostiin pitkästä aikaa seuran treeneissä. Riesa ei ole moneen vuoteen käynyt meidän ohjatuissa ulkokentällä, joten oli korkea aikakin. Ulkokenttä ei tuottanut ongelmia ja Riesa jaksoi ihan hyvin, vaikka olikin aika kuuma.
Puomi taidettiin tehdä kolme kertaa ja jokaisella hyvät suoritukset! Yritän nyt nollata koko puomin, ei siitä stressamalla parempaa tule eikä taikoja ehditä tehdä muutamassa viikossa.
Puomin ressaamisen lisäksi vahvisteltiin vähän keppien avokulmaan vientiä ulkokautta, putkijarrua ja pimeää putkikulmaa. Putkijarrua ei enää taida meillä ollakaan... Alkuvuonna se oli ihan loistava, sillä sitä käytettiin paljon Jennan treeneissä. No, ehtii tässä vielä muutaman kerran käydä sitäkin vahvistelemassa.

Mulle on luvattu kultaa jos maasta sen kaivan

Perinteinen arvokisapaniikki alkaa taas nostaa päätänsä. Hyvin eri muodossa tosin kuin aikaisempina vuosina. Tänä vuonna on ehtinyt oikeasti valmistautua! Mutta mitenkäs sitä valmistautuu, kun ei ole koskaan juuri ehtinyt suomaan ajatuksia treenaamiselle enää tässä vaiheessa kevättä, aina on pitänyt kisata niitä nollia kasaan. Viikkotreenien loppuminen huhtikuun loppuun oli ehkä omalle päälle tosi huono juttu, mutta eihän nyt tietenkään oikeasti koko talven aikana hankittu osaaminen kahtoa mihinkään tässä ajassa!

Toukokuun ekana viikonloppuna oli myös viimeinen teharileiri. Radalla oli aika paljon pitkiä vientejä ja esteiden ohtuksia, meille tosi hyvä treeni siis! Muusta selvittiin kunnialla, mutta Riesa pyyhälsi kerta toisensa jälkeen yhteen ansaputkeen. Tilanteeseen tultiin kovalla vauhdilla ja väärä putken pää houkutteli edessä. Nämä on olleet Riesalle aina vaikeita, sitä on hirveän vaikea kääntää pois kurssilta enää siinä vaiheessa, kun se lukitsee jonkun esteen suoran toisesta päästä. Saatiin kuitenkin koira kääntymään vahvalla rytmityksellä ja puolivalssilla, mutta kyllä se edellytti itseltäni aika vikkeliä jalkoja.

Ihan jees fiilis jäi tästä treenistä. Ensimmäinsen 10min tehtiin 45cm rimoilla, taisi olla ensimmäinen ratatreeni korkeilla rimoilla... Hupsista keikkaa. Niissä ei onneksi ollut ongelmia, eikä se myöskään koiran vauhdissa näkynyt. Loput treeneistä juostiin sitten 35cm-40cm rimoilla, sillä päivä oli aika raskas.
Toisella setillä tehtiin vähän nollatreeniä ja vahvisteltiin takaakiertoja, tästä tehtiin vaan puolet, sillä leiriltä oli porukkaa pois sen verran, että en halunnut niin lyhyellä välillä juosta kahta 20min treeniä.

Leirin jälkeen ollaan käyty kerran treenaamassa omalla ulkokentällä. Ihana päästä taas ulos! Meidän kentällä se vain tarkoittaa esteiden kantamista kopista kentälle, eli omatoimitreenit on aika rajoitettuja sen takia. Treeneissä keskityttiin keppikulmiin. Virossa tuli se virhe avokulmaan ulkokautta viedessä, mutta nyt kaikki kulmat meni hyvin. Tehtiin myös pari tiukkaa takaaleikkausta, niitä pitäisi vielä vahvistaa. Ne onnistuvat kyllä, kunhan itse annan koiran rauhassa pujotella pari väliä ja liikun vasta sitten.
Keppien lisäksi pari putkijarrua ja täyskorkeaa okseria suoraan ja takaaleikaten.

Viikko sitten juostiin epiksissä. Ekaa kertaa kisoissa ulkokentällä ja ekaa kertaa hiekalla tällä kaudella. Radalla oli meille hyviä treenikohtia, mm. okseri ja muurin takaakierto. Palkkasin ensimmäisellä kierroksella kaikki kontaktit. Toisella vain seisotin pitkään ja härkin. Tällä kertaa radalla oli myös keinu, sitä ei ollakaan pitkään aikaan päästy kisoissa tekemään. Kontaktit tosi hyviä ja nollakin onnistuttiin radalta juoksemaan.

Keskiviikkona juostiin sitten ihan oikeissa kisoissa. Oli todella vaikea saada iltakisoihin kisafiilistä päälle. Lisäksi me startattiin heti toisena, joten siinä tuli pientä sählinkiä koiran autosta hakemisen kanssa.
Ensimmäinen rata oli profiililtaan jotenkin ihan tyhmä, kokoajan käännyttiin tai mentiin takaa ja estevälit oli ihan minimissä. Kontakteista kaikki oli onneksi radalla ja aa mentiin jopa kahteen kertaan. Pysäytin kaikki kontaktit ja seisotin pitkään, joten tuntui ettei radalla oikein päässyt vauhtiin. Eteneminen tuntui tosi hitaalta, mutta videolta katsottuna koira kulki itseasiassa aika kovaa. Yhteen kohtaan valitsin ohjauksen tosi riskillä, melkein tiesin etten ehdi, mutta halusin vähän haastaa itseäni. No, en ehtinyt. Olisin ehtinyt, jos olisin laittanut vähän töppöstä toisen eteen. Ensi kerralla...
Kontakteista aa ja keinu olivat hyviä, mutta se pirun puomi! Riesa jäi n. viiden sentin päähän maasta, hetken odottelun jälkeen korjasi. Tiedän, että se kisatilanteessa kyttää vain nopeaa vapautusta. Välillä puomi on tosi hyvä ja välillä käy näin. Sinänsä ei ehkä asia, josta kannattaa juuri nyt ottaa suurempaa stressiä. Se ei kuitenkaan tule läpi, joten ehkä tällä mennään nyt sitten arvokisoihin. Ärsyttävä ongelma silti.

 Hyppäriin olen supertyytyväinen, vaikka itse unohdinkin koiran hetkeksi selän taakse ja siitä seurasi kielto. Radalla sai kunnolla irrota ja Riesa eteni hienosti suorien putkienkin jälkeen! Sillä on ollut sitä ongelmaa, että putkien jälkeen hakee ensin mua katsellaan. Kaarteet ehkä vähän levisivät, mutta en viitsinyt alkaa liikoja jarruttelemaan. Tärkeintä, että etenee.

Vikalla agiradalla ryökäle tuli läpi aalta!! Palautin ja saatiin tuomarilta lupa jatkaa. Loppurata olikin ihan hirveän hieno. Aa mentiin toiseen kertaan, ja tällä kertaa pikkukettukin muisti, mitä siinä kuuluu tehdä... Puomia ei valitettavasti radalla ollutkaan, mutta keinu oli oikein hyvä.

Keskityn siihen, että tehtiin ratasuorituksen puolesta ehjä rata. Kun Riesa on saanut niin monesti tulla nopealla vapautuksella läpi kontakteilta, niin näitä ongelmia nyt vaan välillä tulee. Riesa on melko yksinkertainen koira, mutta ei ilmeisesti ihan niin yksinkertainen kuin ajattelin. Sinänsä itsellä aika ristiriitaiset fiilikset koko pysähdyskontakteista, sillä eihän se nyt oikeasti ole hirveän reilua vaatia kunnon pysähdyksiä aina joskus ja jouluna, mutta vapauttaa nopeasti suurin osa suorituksista. Seuraava koira on niiin juoksarikoira.

Kisojen jälkeen Riesa pääsi tekemään vielä alastulon tarjoamista lämppäesteiden puomille. Siinä ei ollut mitään ongelmia, Riesa tietää kyllä mitä siinä vaaditaan. Vahvistaa teoriaa siitä, että ratasuorituksessa Riesa vaan ennakoi vapautusta.

Enkä mä tiedä minne tieni vie, mutta kanssasi voin mennä

Aivan huikea treenikausi laitettiin viime torstaina haikein mielin pakettiin. Jennan treeneissä on nyt melkein puolentoista vuoden ajan käyty säännöllisesti ja viime elokuussa aloitettiin viikkoryhmässä. Ollaan menty ihan hirveästi eteenpäin, niin yhdessä kuin erikseenkin. Syksyllä treenattiin aika tekniikkapainotteisesti ja Riesan taitotaso onkin sen ansioista tällä hetkellä huipussaan. Monipuoliset radat ovat haastaneet myös ohjaajaa kehittymään ja siinä samalla myös meidän yhteispeli on parantunut.
Minulle on viime aikoina kunnolla auennut se, miten Riesan kanssa tulee treenata. Se ei ole koira, jonka kanssa hinkataan pitkiä ja yksitoikkoisia ratatreenejä lähes joka viikko. Riesan tarvitsee päästä juoksemaan kunnolla ja etenemään itsenäisesti. Se ei onnistu jos radoilla ohjataan pääasiassa viereltä. Satunnaisesti sellaisetkin treenit ovat tietenkin tarpeen.


Valitettavasti tällä hetkellä on valloillaan trendi, jossa viikkotreeneissä on aina se kolmekymmentä estettä ja treenit ovat aika samantyyppisiä viikosta toiseen. On siis pieni paniikki siitä, missä me oikein jatkossa treenataan! Vielä syksyllä yritetään päästä hetkeksi Jennan ryhmään, mutta sitten pitää keksiä jotain muuta.
Periaatteessa me ei välttämättä mitään viikkotreenejä enää edes kaivattaisi, voisin ihan hyvin treenata pääasiassa itsenäisesti, jos vaan jaksaisin tehdä itsekseni ratatreenejä. Viikkoryhmään taitaa siltikin tie viedä, todennäköisesti kuitenkin vain joka toinen viikko. Nyt ennen arvokisoja ajattelin treenata itsenäisesti ja käydä tuuraamassa joko Lotan tai Juhan ryhmissä.

Jennan treenien lisäksi edelleen on jatkuneet Kimin vetämät leiripäivät n. kerran kuussa. Leirit ovat olleet hyvää vastapainoa viikkotreeneille ja pitkät päivät haastaneet molempien keskittymiskykyä. Ihan joka leirillä ei olla ylletty parhaimpaamme, mutta viime leiri meni paremmin kuin hyvin. Pakka pysyi hyvin kasassa vähän ärsyttävilläkin rataprofiileilla ja Riesa tuntui kulkevan kovaa.



Hyvien treenien tuloksetkin alkavat näkyä. Perussuorittaminen on tasaisen varmaa, vaikka toki pieniä kauneusvirheitä mahtuu useinkin radoille. Pääasia kuitenkin, että radat pysyvät kokonaisuutena kasassa ja meno on sujuvaa. Tekeminen tuntuu helpolta ja varmalta, meillä on nykyään myös koko ajan ihan sairaan kivaa!
Viron reissun jälkeen on kisattu viisi starttia, joista neljä on nollia. Se viideskin oli sairaan hyvä rata. Sanoisin, että nyt on ihan ookoo tilanne, ei ahdista. Mukavaa vaihtelua kevääseen.

Kirkkonumella juostiin pari viikkoa sitten uran ensimmäisen triplanolla. Kyseessä on sama halli, jossa pari kuukautta sitten ei saatu mitään aikaiseksi, koska molemmat ahdistui ahtaasta hallista vähän liikaa. Sen jälkeen tajusin, että en mä voi millään tuollaisella selitellä huonoja kisoja. Jos normaalikisat on ohjaajan pääkopalle liikaa (koiran pääkopalle ei valitettavasti ihan hirveästi voi tehdä) vähän huonojen olosuhteiden vuoksi, niin kannattaako sitä niihin arvokisoihinkaan lähteä. Tällä kertaa päätin vain keskittyä oleelliseen ja tehtiin ehjiä ratoja. Ennen ensimmäistä rataa vielä ukkosti, ja sekös Riesaa säikäytti. Hyvin Riesa kuitenkin palautui, vaikka olikin ensimmäisellä radalla vähän varovaisempi. En antanut sen liikoja häiritä, tehdään paras mahdollinen suortus niillä korteilla mitä sillä hetkellä on.

Toisella radalla itselle sattui aika merkittävä ajoitusvirhe, ja koira oli lähtemässä ihan joka suuntaan... Hyvin Riesa sieltä kuitenkin kalastui mukaan, vaikka eihän se nätiltä näyttänyt. Viimeisellä radalla jouduttiin kontakteilla käymään pientä keskustelua siitä, missä se oikea pysähdyspaikka nyt olikaan. Muuten rata oli tosi hieno, ja aikakin oli vertailussa melko kova, jos miettii, että pysähdyskontakteihin kulutettiin ylimääräistä aikaa. Tällä radalla sijoitus 3.

Niitä kontakteja käytiin samana viikonloppuna vielä palkkaamassa epiksissä. Yritin tehdä ihan kaikki maksimihäiriöt ja ennen vapautusta härkin ihan huolella. Riesa teki joka kerta nopeat ja varmat kontaktit, ei pienintäkään merkkiä epävarmuudesta... Toisella suorituksella sain Riesan hirveillä häiriöillä härkittyä pois aalta, sinänsä hyvä, että pääsin huomauttamaan. Harmillisesti keinua ei ollut ollenkaan radalla.

Vappupäivälle olin ilmoittanut Riesan kahdelle agilityradalle. Tarjolla olisi ollut neljäkin rataa, mutta halusin vain päästä tekemään huolelliset kontaktisuoritukset oikeissa kisoissa. Episten opit olivat selkeästi jääneet hyvin mieleen, sillä joka radalla kontaktit olivat nopeita ja varmoja. Nopeita vapautuksia en tehnyt ollenkaan, vaan joka kontaktilla Riesa joutui malttamaan. Keinua ei harmikseni ollut näilläkään radoilla.
Ensimmäiseltä radalta tehtailtiin vielä nolla ja sillä sija 2.

Nyt yritetään taas vähän kiristää kisatahtia, valitettavasti ihan hirveästi ei ehditä kisaamaan. Haluaisin päästä hakemaan kokemusta ulkokentiltä ja muutenkin vähän vielä muistutella niitä kontakteja.