Jennan opeissa

Maanantaina taas Jennan yksärillä. Näitä on nyt säännöllisesti pidemmän aikaa, tuo tosi paljon lisämotivaatiota. Tänään meni oikein kivasti. Välissä oli omat rytmitykset hukassa ja lähetykset naurettavan huonoja, mutta ne saatiin nopeasti korjattua. 14-18 väli olisi vielä vuosi sitten ollut meille mahdottomuus, nyt se meni ongelmitta ensimmäistä yritystä lukuunottamatta. Mahtavaa joka treeneissä huomata, että ihan oikeasti mennään eteenpäin.

Alussa oli vähän samaa teemaa kuin viimeksi, tätä vain piti vahvistaa tosi paljon enemmän. Ensin R tuli ykköshypyn ohi puomin puolelta, ja kun otettiin lähetykseen askel mukaan, niin ohi mentiinkin seinän puolelta. Jätettiin askel pois ja palkattiin pari kertaa niin lähti sujumaan. Noita pitää treenata, koiran pitää poimia se ensimmäinen hyppy, vaikkei se nokan edessä olisikaan.

Seuraavaksi puututtiin putkijarruun. Meillä sen ongelma on lähinnä se, että sitä ei ole :D Ollaan palkattu sitä viimeksi kesällä, joten jostain syystä oli vähän unohduksissa. Ohjaus laitettiin myös ihan uuteen uskoon. Kunnon jarru putken suulla, liike pysähtyneenä kun koira menee putkeen. Kääntyi joka kerta hyvin, myös luukuttamisen jälkeenkin. Eiköhän me näillä jatketa...

Puomia kellotettiin, paras suoritus oli jotain 1,75s luokkaa, mikä on ihan sellainenkin että maailmallakin pärjäisi. Riesan treenipuomi on kuitenkin ihan superhuono. Sitä ei kellotettu, mutta heittämällä yli kahta sekuntia. Tähän saatiin todella yksinkertainen ratkaisu, pienellä hetsaamisella ja kehumisella Riesalla pysyi puomitkin hyvinä. Pitäisi aina muistaa vaatia ne hyvät suoritukset, Riesa osaa kyllä. Muuten Riesan puomi sai kovasti kehuja, näkyy että koira tietää selvästi mitä tekee :)



Sunnuntaina käytiin juoksemassa kisat tsaun uudella pohjalla. Tykkäsin pohjasta kovasti, me ei vaan ikinä onnistuta kummassakaan Turun halleissa :D
Riesalla on kasvanut itseluottamus viimeaikoina tosi paljon, minkä vuoksi se tekee aika paljon enemmän itsenäisiä valintoja... Ehdottomasti positiivinen ongelma, vielä kun muistaisin ohjata tätä uutta Riesaa! Ekalla radalla Riesa haki aan keppien takaa, en ottanut riittävästi haltuun... Toisella radalla taisin takaakiertoon lähetyksessä hieman peittää siivekettä, joten Riesa kävi hakemassa aika kaukana olleen pituuden :D En osaa olla noista edes harmissani. Hyvä vaan, että koira menee edes johonkin vaikka ohjaaja ei anna selkeitä ohjeita. Aikasemmin Riesa jätti tekemättä, jos ei selvästi kerrottu. Nyt vaan muistan itse ohjata jämäkämmin ja vahvistaa treeneissä ansaesteiden ohituksia.

Hyppärillä oli supervaikea alku, siinä syntyi myös monia vaaratilanteita... Meille siitä alusta myöskin hyl. Muuten radalla sai vaan juosta kovaa, se oli vaihtelun vuoksi oikeastaan aika kivaa.
Viimeinen rata oli melkoisen hankala. Meille tästä keinufemma ja okserin rima alas. Keinulle täytyy nyt oikeasti tehdä jotain... Toki tuomari oli todella tarkka keinun suorituksesta, mutta en voi luottaa siihen, että kohdalle osuisi lepsu keinutuomari. Etenkin jos joudun itse irtoamaan eteen, niin keinunkin suoritus muuttuu melkoisen lennokkaaksi. Ajattelin ennen kesää palata keinun kanssa tosi paljon taaksepäin, ja lähteä opettamaan 4on tekniikalla keinua. Sitä ennen pitäisi vaan saada ne viimeiset nollat, sillä en halua lähteä keskeneräisen keinun kanssa kisaamaan. Seuraavalla Jennan yksärillä paneudutaan keinuun, toivottavasti silloin saataisiin tähän touhuun joku selkeys.

Omatoimitreenejä

Jennan yksärin jälkeen olen yllättänyt itseni, ja käynyt tekemässä kahdet etukäteen suunnitellut omatoimitreenit. Olen myös piirtänyt ylös muutamankin kuvion, joita täytyy ehdottomasti käydä treenaamassa. Treenilista ei meillä ihan hetkessä lyhene, joten ratakuvioita saa jatkossakin piirtää yhden jos toisenkin.

Jennalta saatiin kotiläksyksi ansaesteiden ohittaminen (alemmassa kuvassa mutkaputki + kaksi edessä olevaa hyppyä). Näitä käytiinkin heti torstaina tekemässä. Riesa baanatti parikin kertaa ansaputkeen kun otettiin vauhtia hieman pidemmältä. En valitettavasti saanut treenejä videoille, mutta huomasin ilman sitäkin kääntäväni koiraa tosi huonosti. Ei varsinaisesti auta vaikka yrittää rytmittää koiraa ja ottaa haltuun, jos ei samalla myös oikeasti käännä. Heti kun käänsin jo jaloilla voimakkaasti sekä tehokkaammin rintamalla, alkoi koirakin tulla mukaan ohjaukseen. En luota näihin yhtään, joten lisää treeniä!

Lisäksi tehtiin nopeat keppi-putki erottelut. Nämä meni niin hyvin, että olen melko varma ettei Riesa huomannut koko putkea. Avokulmasta tämä on varmasti vaikeampi, se jäi vielä treenilistalle. Samalla kokeilin pari poispäinkääntöä kepeiltä hypylle. Ollaan pari kesää sitten treenattu näitä paljon putkille, eikä hypynkään kanssa ollut mitään ongelmaa.

Sunnuntain treeneissä oma ratasuunnittelu ei toiminut ollenkaan. Olin tehnyt lyhyeen pätkään parikin ansapaikkaa, mutta Riesa ei edes katsonut niihin. Jälkikäteen ymmärsin mikä mätti, mutta tulipa nuokin kuviot nyt treenattua! Itsekin opin jotain ratasuunnittelusta.
Samalla treenikerralla nopeat keppikulmatreenit. Riesalla on aina ollut tosi huono veto kepeille, mutta nyt kaukaa lähettämiset sujuivat varsin mallikkaasti. Minulle itselleni vaikeita ovat olleet lähetykset, joissa koira on keppien puolella ja itse ulkopuolella, tällä kertaa nekin sujuivat näppärästi. Lisäksi Riesa pujotteli seinää päin ahdistumatta, hieno Riekku!



Valitettavasti meiltä on jäänyt jo kahdet viikkotreenit väliin, josko taas ensi viikolla. Sunnuntaina kisataan. Pieni tupla-ahdistus painaa takaraivossa, mutta yritetään työstää se pois alta.

Jennan yksäri

Tänään käytiin juoksemassa Jennan yksärillä. Tai oikeastaan Riesa juoksi, treenin kohteena kun oli mm. kauko-ohjaaminen, ensimmäisellä treenipätkällä ei tarvinnut itse juuri liikahtaa.

En suoraan sanottuna uskonut ollenkaan, että Riesan saisi kovin helposti napsimaan esteet matkalta jos itse vain seison paikoillani. Näitä on ollut tarkoitus treenata ikuisuus, mutta enpä ole koskaan saanut aikaiseksi. No, eipä se sitten lopulta kovin hankalaksi osoittautunutkaan. Pari kertaa palkattiin lyhyeltä matkalta ja sitten siirryttiin jo nelosen luo kutsumaan. Onnistumisprosentti sata, eli kai tuo ihan hyvin meni!

Vitosella Riesa valahti ekalla kerralla putkeen. Tajusin tässä, miksi vihaan peruskäännöksiä niin paljon. Riesa lähtee tosi helposti lenkittämään vaikka rytmittäisinkin oikein ja irtoaa sitten vähän minne sattuu. Tähän otettiin vastakäsi mukaan, niin käännös sujui ihan itsekseen. Kokeiltiin samaan myös vastakäännöstä, mutta Riesa kääntyy vastakäännäksessä niin tiukasti, että ajallisesti se taisi olla n. 30 sadasosaa hitaampi. Välistä ohjasin koiran pari kertaa ihan tarkoituksella putkeen, ja jopa niiden toistojen jälkeen se kääntyi vastakäden kanssa hienosti. Tämäntyyppiset ansaesteet tuli meille kotiläksyksi ja lähdetään näitä ansaesteiden ohituksia nyt työstämään.

Päällejuoksut sujui tosi hienosti, kukapa olisi vuosi sitten uskonut... Toki kulmat oli tuossa helpohkot, mutta siitä huolimatta teki aika huipusti.
Esteelle 14 koitin heittää ensin pelkällä vedolla, mutta ihan Riesa lähti sillä hakemaan hyppyä takaa. Lähdettiin tekemään siihen puolivalssia, ja Riesa luki ihan äärettömän hyvin ohjausta tuohon. Ihan pienellä liikkeelläkin koira oli ohjauksessa mukana.

Tykkäsiin taaskin Jennan koulutuksesta ja joka kerta ollaan saatu aika isoja oivalluksia! Tästä on taas hyvä jatkaa positiivisella fiiliksellä.

 Viikonloppuna käytiin myös kisaamassa ilman tuloksia. Eka rata oli tosi hyvä, mutta Riesa kävi hakemassa todella kaukaa yhden ylimääräisen hypyn mukaan. Varmaan se vastakäsi olisi tämän pelastanut, mutta en todellakaan olisi voinut edes arvata, että Riesa käy niin kaukaa hypyn poimimassa. Tosi kiva rata kuitenkin, en varmistellut yhtään vaan mentiin kovaa ja tuota kohtaa lukuunottamatta jopa huolella. Toka ja vika rata meni vähän hakemiseksi, omat ohjausvalinnat ei täysin toimineet ja Riesakin oli aavistuksen sokka irti meiningillä menossa. Uusia kisoja vaan kuvioihin, kyllä ne vikat nollat sieltä vielä tulee.

Tekniikkaa

Viime postauksessa mainittu kontaktiprojekti on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen nyt kahdesti käynyt naksuttelemassa pelkkiä alastulon tarjoamisia ja tekemiseen on tullut eri asennetta jo nyt. Kokonaisia kontakteja ei olla näissä treeneissä tehty kuin ihan yhdet tai kahdet, joten vielä en osaa sanoa varmaksi, miten kontaktit lähtee taas rullaamaan radan osana. Nyt yksittäin tehtynä Riesa tekee hyvin ja vauhdilla koko puomin vaikka itse jään seisomaan puomin toiseen päätyyn. En ole käyttänyt vielä ollenkaan etupalkkaa, ja nyt olenkin hieman kahden vaiheilla sen suhteen. Alunperin ajattelin hakea etupalkan kanssa koiralle vielä sen ylimääräisen vaihteen päälle. Paikka on sille kuitenkin niin selvä, ettei juuri välitä minun sijainnistani ja vauhtikin on pysynyt toistaiseksi mukana. Olisikohan etupalkka kuitenkin vain turha liikkuva osa yksinkertaiseen juttuun?

Viime viikolla viikotreeneissä tehtiin eri tekniikoita pitkästä aikaa. Meille aika perusjuttuja, näitä on paljon vahvisteltu mutta ihan hyvä oli taas käydä läpi.

Vauhtia haettiin alussa ysin takaa, niin saatiin hieman realistisempi vauhti. Kakkosesteellä treenattiin niisto, peruskäännös, takaaleikkaus ja pyöritys oikean siivekkeen kautta (kai sitä jonkinlaiseksi valssiksi voisi sanoa :D). Missään ei mitään ongelmia, takaaleikkauksessa ekalla toistolla levähti vähän pitkäksi, mutta toisella oli jo sekin hyvä.

Neloselle tehtiin sakalainen, takaakierto-persjättö, pakkovalssi ja viskileikkaus. Riesa ei olisi ikimaailmassa vielä vuosi sitten taipunut tuosta kulmasta viskiin, mutta nyt siinä ei ollut mitään ongelmia! Ihana huomata näitä edistysaskelia jatkuvasti.

Seiskalle sylkkärillä ja valssilla, ysille sylkkärillä, poispäinkäännöllä ja vastakäännöksellä. Riesan sylkkärit on ihan pirun hyviä ja nytkin mietin, että miksen käytä niitä koskaan missään. Joskus junnuna Riesa teki tosi paljon ohjaustreenejä puilla, ja niiden kanssa sylkkäriä oli tosi helppo ja kiva pyöritellä. On siis ehkä yksi parhaiten selkärangassa olevista ohjauksista.  Sitten kun meillä on nollat tälle vuodelle kasassa, täytyy käydä juoksemassa parit teemakisat, joissa yritän vähän enemmän poistua mukavuusalueelta noiden ohjauksien suhteen.

Moni ehkä jo huomasikin, että viimeinkin blogin ulkoasukin vaihtui hieman vähemmän kesäiseen. Samalla levensin hieman tekstikenttää, mikä toivottavasti helpottaa lukemista ja kuvien katsomista. Tuulialle iso kiitos yläbannerista! Ulkoasun kuvat on tuttuun tapaan Maria Sorvalin ottamia.

Vuosikatsaus

Mitä tapahtui vuonna 2014? Päälimmäisenä vuodesta 2014 jää mieleen meidän mieletön edistys agilityrintamalla. Vuoden vanhoja agilityvideoita katsellessa iskee kylmä hiki otsalle, turhauttaa näin jälkikäteenkin katsellessa. Parin vuoden takaisia videoita en edes aukaise...

Alkuvuodesta treenattiin todella ahkerasti ja määrätietoisesti treenisuunnitelman kera. Treenaaminen alkoi näkyä myös yleisessä tekemisessä, vaikka suurin muutos entiseen olikin vain treenimäärän kasvaminen. Riesalla selkeästi palaset loksahtelivat paikalleen, ja se alkoi hienosti mm. hyppäämään päin! Myös Jennan koulutuksesta saadut opit aukaisivat monia lukkoja ja veivät eteenpäin, vaikka treenimäärä lähtikin laskuun. Luin kevään pääsykokeisiin, eikä sen jälkeen olla oikein vieläkään saatu treenitahdista kiinni. Heinäkuu pidettiin kokonaan taukoa, ja sen jälkeen molemmat saikkuiltiin vähän väliä ja töitäkin oli paljon, eikä hallille tullut hankittua sen vuoksi kausaria. Nyt olisi taas tarkoitus ottaa muutamaksi kuukaudeksi kuukausikortti, treenattavaa riittää!
Treenien puolesta vuosi olisi siis saanut olla paljon parempikin. Suurin osa vuodesta treenattiin harvemmin kuin kerran viikossa.

Kisakentillä sen sijaan viihdyttiin! Viime vuonna kisattiin todella paljon, ehkä liikaakin, mutta ollaan me edistyttykin! Riesa on nykyään paljon varmempi kisakoira ja ennen kaikkea todella paljon rennompi kaveri kisapaikoilla. Aikaisemmin se saattoi ottaa todella oudoista asioista painetta ja sen mielenliikkeittä oli hankala ennustaa. Koskaan ei tiennyt, onko käsissä irtoava Riesa vai päättääkö se pysyä tyystin kädessä vaiko kenties vetäistä sokan irti ja heittää koko homman ihan juoksenteluksi.
Myös oma kisapää on kehittynyt paljon, vaikka töitä on vielä tehtävänä. Erityisen iloinen olen karsintojen ensimmäisestä radasta, jonne osasin lähteä rennosti turhia jännittelemättä. Saman fiiliksen kun saisi tänäkin vuonna arvokisoissa.
Suuri kisamäärä on siis ehdottomasti ollut hyödyksi. Varsinkin kun siinä ohessa on treenattu tosi epäsäännöllisesti, niin koiraakaan ei ole rasitettu liikaa. Tämä vuosi mennään kuitenkin paljon rauhallisemmalla tahdilla.

Tulosten puolesta vuosi olisi saanut olla aika paljon parempikin... Vuoteen 2013 verrattuna nollaprosentti toki kasvoi räjähdysmäisesti, mutta ihan naurettavan alas se silti jäi. Muutosta parempaan on silti havaittavissa, sillä nyt syksyllä ja talvella lähes joka kisasta on haettu yksi nolla! Edellisen päivityksen jälkeen nollia on tullut vielä yksi lisää, Riihimäeltä haimme nollan kakkossijalla. Nollia on siis peräti 6 kasassa, enää uupuu tupla ja voitto. Viime vuonna tähän aikaan kasassa oli yksi nolla, joten tämän vuoden projekti näyttää huomattavasti paremmalta...

Aksan lisäksi tokoiltiin erittäin epäsäännöllisesti, treenattiin noutojuttuja ja lenkkeiltiin paljon. Muut lajit ovat jääneet aikalailla taka-alalle, mutta ehkä me vielä joskus sitä tokoakin tehdään... Noutojutut saa jäädä vain ajanvietteeksi, koekoiraksi tuosta ei paukkuarkuutensa vuoksi ole :( Olisin mielelläni käynyt suorittamassa ne taipparit, mutta en halua luoda muutenkin stressiherkälle otukselle lisästressiä paukkuihin siedättämisestä.

Mites sitten tälle vuodelle? Luonnollisesti halutaan puuttuvat arvokisanollat kasaan sekä viimeinen serti valioitumista varten.

Treenien osalta iso projekti on sokkarit, joita kohtaan tunnen suurta vihaa, mutta päätin oppia pitämään niistäkin. Erityisesti päällejuoksu/takaakierto-sokkari on aivan järkyttävän huonosti hallussa. Lisäksi peräkkäiset valssit on meidän ikuisuusongelma, niille voisi tehdä jotain.
Alkuvuodesta on myös pieni kontaktiprojekti. Riesalla on vähän lähtenyt kontaktien suoritus lipsumaan. (Fun fact: Riesa ei ole tehnyt elämänsä aikana yhtäkään puomin tai aan alastulokontaktivirhettä.) Se on pari kertaa kysynyt paikkaa puomilla ja suoritus ei muutenkaan ole ollut niin nopea kuin se on ollut. Totta puhuakseni kontakteja ei ole ajatuksella treenattu sitten alkeisopetuksen neljä vuotta sitten, joten jo on aikakin. Jos näillä treeneillä mentäisiin taas seuraavat neljä vuotta. :D
Keinu on toinen ikuisuusprojekti, se on ollut hieman liian hilkulla taas vaihteeksi.

Noin muuten toivottavasti ollaan molemmat tämä vuosi paljon terveämpiä kuin viime vuonna ja pidetään kivaa niin aksakentillä kuin kotonakin!