tokonillitystä

Liikaa asioita kirjoitettavana, jonka vuoksi asiat vaan kasaantuu. Äskön valmisteltu postaus venyi luvattoman pitkäksi, jonka vuoksi delete oli ehkä paras vaihtoehto.

Tänään oltiin kuitenkin Järvenpäässä Marian ja Remun luona. Ipana pääsi kunnolla juoksemaan, ja yllättävän hyvin teinikoiralla pysyi korvat mukana menossa.
Kateltiin myös vähän meidän tokoilua, tai lähinnä seuruuta. Ja voi kun ei jaksaisi taas yhtään panostaa, mutta kai pohjat on järkevää rakentaa kunnolla, jos tekeekin mieli edetä pidemmälle. Ajattelin listata esille tulleita juttuja ihan kunnolla, niin niihin on sitten helppo palata aina kun tuntuu ettei homma suju.

• Vaatiminen, koira osaa. Se ei vaan viitsi, jos mä aina helpotan ja annan apuja kun koira vähän hakee. Mun on kamalan vaikea itse passivoitua, ja antaa koiran tehdä, se osaa. Koira kuitenkin tekee ihan eri meiningillä, kun se tajusi että nyt pitää käyttää omaa päätä.
• Vartaloavut pois ihan kokonaan. Mä käännän ihan huomaamattani kroppaa, ja taas autan sitä koiraa. Että voikin olla vaikeaa. Olen kohta kuusi vuotta treenannut agia, jossa kroppaa nimenomaan pitää käyttää mahdollisimman selkeästi, joten tämä voikin olla melkoinen haaste.
• Palkkaan pitää kiinnittää huomiota. Riesa tekee ihan eri vireellä namille kuin lelulle. Namin kanssa vire säilyy koko ajan tosi hyvänä, ja tasaisena. Lelun kanssa vire taas nousee ja laskee yhtä nopeasti, mikä on nuorelta koiralta ihan odotettavaakin. Se kyllä tykkää lelusta, mutta ei jotenkin pysy kasassa.
• Vaihtelevuutta treeneihin. Riesa seuraa tosi kivasti sen pari askelta, jonka jälkeen se hakee istumista ja jää luonnollisesti jälkeen. Ai miten niin ollaan treenattu eteisessä jossa mahtuu ottamaan just ne pari askelta...

Näiden pitäisi tietysti olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta ilmeisesti sitä tarvitsee jonkun ulkopuolisen huomauttamaan asioista. Jos nyt jaksaisi treenata vähän enemmän, ja jos treenaisi vielä tehokkaasti niin aina paranee. Toko on vaan välillä niin tylsää, ja hidasta! Mutta eiköhän me ainakin alemmat luokat rämmitä läpi. Tiedä vaikka innostuisi enemmänkin, kun päästään ylempien luokkien vaativimpiin liikkeisiin.

todistusaineistoa

Riesa hallilla. Ihan kivastihan se menee, vaikka mä en osaa ohjata sitä yhtään. Rimat tipahtelee mun surkean ohjauksen seurauksena, toivottavasti se ei jää tavaksi.
Alla kontaktitreeniä.

Riesa treenaa

Kaiken teinikoiravalittelun keskellä voisi tietysti kirjoittaa niistä treeneistäkin.
Maanantaina käytiin aksaamassa hallilla. Pieni oli oikein pätevä. Uutena juttuna tehtiin pöytää, joka oli ihan piece of cake. Pikkukoiran päässä välähti vähän liikaakin, ja se rupesi tarjoamaan 2on/2off asentoa... Saatiin kuitenkin pöytä sujumaan, ja otettiin jotain pientä kuvioita kahden hypyn ja pöydän kanssa. Välistävedot ja takaakierrot sujuivat oikein hyvin.

Puomilla Riesa tuli ensin läpi. Oli ilmeisesti päässyt unohtumaan pitkän tauon aikana. Vähän muistuteltiin, ja saatiin tosi hienoja. Ehkä vähän määrätietoisemmin saisi amapista alastulolle, mutta eiköhän se varmuuskin tule toistojen myötä. Riesa kuitenkin tietää tosi hyvin mitä sitä haetaan, mihin olen tosi tyytyväinen.
Hypyillä tehtiin ihan perus kolmen hypyn puoliympyrää. Sehän sujuu! Koko ajan sillä raksuttaa niiden hyppyjen kanssa, vaikka tietysi paljon on vielä tehtävää. Tosi hyvä pohja sillä kuitenkin on.
Mutkaputkella tehtiin parit takaaleikkaukset, ei ongelmia. Kyllä siitä hieno tulee :)

Tokossa ollaan edistytty sen verran, että olen pariin otteeseen naksutellut kapulan nostelua. Kapula nousi näppärästi, ja pian mulla oli koira joka heitteli kapulaa korkealle ilmaan, öh.. Saatiin kuitenkin helposti pidennettyä pitoaikaa. Kapulan pitäminen perusasennossa onnisui myös hyvin.
Seuraamisessa ollaan edistytty lyhyisiin seuruupätkiin ilman namia. Lisäksi ollaan viimein aloitettu seisomisen treenaus.

 

Noutojuttuja ei olla juurikaan tehty, mutta yksi jälki vedettiin kestokanilla. Mä olin erittäin epäiläileväinen sen suhteen toimiiko kestokanilla vedetty jälki, mutta kyllähän se. Vedin jonkun 20m joka meni pääasiassa suoraan, mutta vähän mutkitteli.
Riesalle ihan helppo juttu. Vähän hitaasti se meni alussa, ja yhdessä vaiheessa palasi vähän matkaa takaisin, mutta pääsi kuitenkin hienosti kanille ja toi mulle. 

teinimutanttininjakil.. koira

Mä en kestä. Kehittelin mielessäni jo "vaihdetaan kusipäinen tollerilapsi hamsteriin"- ilmoitusta, mutta ehkä odotellaan vielä hetki. Ehkä.

Tiistaina Riesa totesi että luoksetulokäsky on yliarvostettu. Mulla on tapana pitää sitä iltaisin läheissä aukiolla vapaana, ja siellähän oli joku ihana haju. Apina ei edes reagoi mun käskyyn, vilkaisee vaan "joo emmä nyt ehi" ja pysyy paikallaan. Luoksetulohan on ollut meillä lähes satavarma... Eiköhän tämän kaiken kruunaa lähistölle ilmestyvä koirakko. Riesa ei onneksi välitä vieraista koirista tai ihmisistä (ainakaan vielä...). Se mörköilee nyt ihan huolella, ja tietysti koirakko oli ihan kamala, jonka vuoksi pikkukettu ryntää jalkoihin turvaan.
Lähestulkoon sama kuvio (ilman vierasta koirakkoa) toistettiin keskiviikkoiltana, ja nyt jäi sitten vapaanaolo tolla alueella..

Illan hauskuus ei suinkaan tähän loppunut. Annoin koirille luut, ja Riesa tuli tuttuun tapaansa syömään sitä mun viereen kun istuskelin lattialla. Jotain siinä kumartelin koiran yli, ja tämä murahtaa mulle. Lähti kettu aika vikkelästi karjaisun saattelemana muualle ja luu pois. Loppuilta kuluikin päätä seinään hakaten, ja miettien onko toi nyt ihan tavallista teiniperseilyä, vai onko joku mennyt pahemman kerran vikaan.

samalla tiellä nerot ja hullut

Riesa mörköilee. Ja perseilee oikein huolella. Voisin skipata tämän iän, ja siirtyä suoraan siihen kun Riesa on järkevä parivuotias. Olettaen, että tuota elikkoa voi joskus kuvata sanalla järkevä.

Syysloma vietettiin osittain mökillä, ja varsinkin Deeku otti ilon irti. Riesaa koitettiin kovasti saada uimaan, mutta ei niin ei. Se tykkää läträtä vedessä, mutta itseluottamamus loppuu siinä vaiheessa kun pitäisi lähteä uimaan. Kesällä sen uintityyli oli niin huono, että täytyy varmaan varata aika koirakylpylään. Jos se siellä oppisi pelastusliivien avulla käyttämään takajalkojaan. Ja tietysti innostuisi siitä uimisesta.
Alunperin suunnittelin vesinoutoja, mutta ei sitten. Tehtiin dameilla ja vaakulla metsässä. Ipanahan edistyy. Nyt kun saatiin kestokanikin, niin pikkukettuhan voisi olla ensi vuonna taipparivalmis. Jos se siis saadaan uimaan.

Deekun kanssa käytiin pitkästä aikaa maanantaina agitreeneissä ja Riesa sai jäädä kotiin. Mummo oli ihan liekeissä, huomaa että taukoa tuli pidettyä.. Kovin paljoa mä en viitsi sillä treenata, tai juurikaan hioa mitään kohtia. On muuten vaikeaa! Mä olen luonnostani melko pilkunviilaaja, mutta pääasia että mummolla on kivaa. Tokoiltu ollaan samalla asenteella, ja kun mä en ole puuttunut juurikaan poikitteluun niin mummohan ottaa ilon irti. Tyyppii vetää naamaa virneessä melkein poikittain.

Riesa on viime aikoina opetellut mm. sellaisia perusasioita kuin paikallaolo ja remmikäyttäytyminen.. Pikkukettu hallitsi molemmat mainiosti vielä pari viikkoa sitten, mutta kertaillaan nyt sitten. Muutenkin ipana kokeilee rajojaan huomattavasti enemmän kuin ennen, ja nenä vie vähän liikaakin. Mutta eiköhän pikkukettu saada taas nopeasti ruotuun.
Mörköjä on nykyään vähän kaikkialla, eilen se haukkui roskikselle ja tänään katulampulle. Vapaana juokseva irlanninsusikoira oli kuitenkin kamalin.