23. maaliskuuta 2011

I guess it's up to me

Suuria oivalluksia. Vähän liiankin suuria, niin suuria että niiden olisi ehkä pitänyt olla itsestäänselvyyksiä..

Eilen pääsin kuitenkin purkamaan jotain patoutumia välistävetoja kohtaan, ja nehän meni hyvin! Ratana oli meille viikko sitten suuria ongelmia tuottanut Vuorelan rata, sattuneesta syystä keskityttiin välistävetoihin.. Aloitettiin pelkällä takaakierrolla, Sanna palkkasi ja itse sain keskittyä pelkästään ohjaamiseen. Muutamaan otteeseen Riesa taisi kiertää koko esteen, mutta sitten pikkupikku päässä taisi tapahtua jonkinlaista aivotoimintaa, ja homma lähti rullaamaan. Sain otettua etäisyyttä jne.


Sen jälkeen koitettiinkin ottaa toinen hyppy (4) mukaan, Sanna taas heittämässä narupalloa. Sehän lähti kuin lähtikin sujumaan! Jossain välissä mulla itellä naksahti ja tajusin että ei hemmetti, välistäveto on välistäveto. Aina. Mä voin aivan hyvin ohjata noi perusohjaukset niin kuin ohjaan Demiä. Totesinkin siinä yhdessä vaiheessa että Riesa on Demi. No eihän se kyllä ole, mutta aivan samalla tavalla mä voin sen kanssa tehdä! Mulle on jotenkin itselle jäänyt päähän se, että Riesaa täytyy viedä ja tukea. Mutta eihän sitä pidä, koska Riesa on aivan tajuttoman hieno aksakettu! Saatiin tuo koko 3-5 kuvio onnistumaan ja hitsi vie kun fiilis nousi ihan kattoon. Viime maanantaina turhauduin ihan totaalisesti koko touhuun, joten tosi hienoa että saatiin se nyt onnistumaan.

Tehtiin vielä pikaisesti 6-8 kohtaa kun sekin tuotti viimeksi vähän ongelmia. Nyt ei mitään ongelmaa, jes. Alan ehkä itsekkin taas uskomaan omaan osaamistasoon.

Toisena pätkänä oli tälläinen kuvio. Päästiin siis oikein kunnolla tekemään välistävetoja tai mitä nyt haluttiinkaan. Otettiin kertaalleen jokainen välistä ja kertaalleen jokainen takaa, hieno pieni! Ja ehkä ihan vähän hieno minä, hoin kokoajan itselleni "Riesa on Demi", ja kyllähän se tulosta tuottaa. Mun pitää ehkä kirjoittaa tuo mun treenivaatteisiin..

Lopussa tehtiin vielä keppejä. Joku on treenannut mun koiralla salaa.. "Helpompi" puoli kepeistä sujuu ilman käsiapuja!  Toki se tarvitsee vielä paljon tukea, eikä ne missään nimessä ole edes puoliksi valmiit, mutta hurja edistysaskel kuitenkin.
Toinen puoli ei sitten suju yhtä hyvin, mikä mua tässä opetustavassa ehkä eniten risookin. Mutta minkäs teet kun resurssit on mitkä on, nyt vaan treeniä.

20. maaliskuuta 2011

pikkujuttuja

Maanantain treeneistä aletaan toipua. Ehkä. Koirahan on ihan loistava, mutta olen totaalisen kyllästynyt itseeni ohjaajana tällä hetkellä. Huomenna on kuitenkin treenit, sama rata ja selkeät suunnitelmat mitä lähdetään työstämään.
Kovin on ikävä tuttua ja turvallista(?) Demiä radalla, sekin voisi taas pitkästä aikaa tulla joku kerta hubailemaan. 

Keskiviikkona kävin Lotta Vuorelan kontaktikoulutuksessa ja fysiikkatreenissä. Lotta esitteli Silvia Trkman tavan opettaa 2on/2off kontaktit, tapa muistuttaa aika paljon sitä millä opetin Riesalle kontaktit, joten oppeja on helppo soveltaa. Koulutuksen jälkeen "vähän" juostiin, ja sen jälkeen olinkin pari päivää oksennustaudissa. Kiva. Lotan treenit ei selvästi ole tarkoitettu mulle.. =D

Kuitenkin keskiviikon treeneistä innostuneena kaivoin lipastostani yhden laatikon ja muistuttelin Riesalle ihan alkeita. Ei tarvinnut kauaa muistutella, 2on/2off tulee sillä jo selkäytimestä ja hyvä niin.
Lotta toi esille mm. sen että koiraa voi palkata kontaktilla muullakin kuin namilla. Eihän mulle tullut mieleenkään, että kontaktilla seisovaa koiraa voisi revittää lelulla.. Olin ihan varma että Riesa unohtaa koko kontaktiasennon siinä vaiheessa kun tungen sille patukan/narupallon/narun suuhun, mutta mitä vielä! Ipana pysyi hienosti, ja vapauttamisen jälkeen tarjosi lelu suussa asentoa. Hassu elikko.
 
Tokon suhteen olla tehty lähinnä noutoa. Päätin että kesällä se on viimeistään avo-kunnossa, kunhan saataisiin tuo alo nyt alta pois. Mulla on myös hirveä hinku päästä opettamaan kaikkia kivoja ylempien luokkien liikkeitä!
No mutta asiaan, nouto edistyy oikein kivasti. Musta tuntuu että toi 250g on vähän liian painava. Koiralla on lieviä hallitsemisongelmia sen kapulan kanssa, mutta kun se osaa tuon niin kevyempi on lasten leikkiä, right? Aluksi aloitettiin ihan siitä että Riesa istuu kapula suussa. Se olikin astetta hankalampi projekti, terkkuja alakerran naapureille.. Jotenkin se lähti siitä rullaamaan, ei hajuakaan miten, mutta päämäärä on tärkein.
Perusasenoon hakeutuminen oli taas aluksi vähän vaikeeta, mutta Riesa tajusi pian pitää pään paikallaan ja heittää takapään oikeaan paikkaan. Hienoa. Paljon toistojahan tämä vielä vaatii, mutta voiton puolella mennään. Seuraavaksi sitten käsittelyyn metsku.. 

Hyppyä ollaan treenattu ihan sisätiloissa, ja teinpä mielenkiintoisen havainnon. Jos katson hypyn toiselle puolelle, Riesa hyppää ilman kyselyjä. Jos katson Riesaan niin kyselee. Tämä tukee teoriaa siitä että Riesa katsoo tosi paljon myös mun katseen suuntaa, pitää muistaa agiradalla katsoa sinne mihin haluan koiran.. 
Avo-hyppy ei tuottanut sen kummempia ongelmia, istumiseen saattaa joskus vaatia kaksoiskäskyn mutta muuten aikalailla piece of cake hyppyrotalle.

17. maaliskuuta 2011

turhautumista

Etukäteisvaroitus; luvassa erittäin sekavaa treenijorinaa ja angstailua.

Jos ikinä on sellainen fiilis että voisi vaihtaa koiraharrastuksen kultakaloihin, niin nyt.

Lotta Vuorela koulutti meitä maanantaina hallilla, rata oli meille kyllä niin vääränlainen kuin ikinä voi olla. Hienosti samaan rataan ympätty kaikki ne jutut mitä me ei osata.
Loppua muutettiin sen verran että 26 oli numeroimaton hyppy, ja rata loppui siihen.

Alku meni hyvin, eli siis 1-2. Siihen se sitten jäikin. Välistävedot on meidän suurin heikkous, Riesa lähtee takaakiertoon tosi hyvin, mutta hyppääminen sitten yleensä vähän jää.. Luulen että tämä on seurausta siitä että pentuna mentiin ilman rimaa, ja nyt pitää siis kääntää melko voimakkaasti. Sen jälkeen en vaan millään ehtinyt neloselle. En antanut tilaa, rupesi jo ärsyttämään ja hutiloin. Mulla on Lotan mukaan tosi levottomat kädet, mikä on ihan tottakin, ja se tuli varsinkin tässä esille.

Lotta meni nelosen taakse palkkaamaan Riesaa, jolloin saatiin tuo välistäveto onnistumaan sen pari kertaa. Ei olisi kyllä onnistunut ilman valmiina olevaa palkkaa, sen verran tukea tarvitsee siinä takaakierrossa että jään vaan jälkeen. Ohjaus oli niin huonoa että pallo oli ainoa mikä Riesaa veti hypyn yli..

4-6 hyvin kun ei tuossa kohdassa oikein mitään pieleen mentävää ole. Muuria ei lukenu kunnolla plaah. Toinen meidän ongelmakohta - suorien putkien jälkeen pitää näyttää tosi selvästi kaikki muut paitsi tavalliset hypyt ja kontaktit. Lotta neuvoi katsomaan vaan kokoajan koiraan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tämä ei toimi näissä Riesalle. Riesa katsoo näissä tilanteissa tosi paljon mun katsetta, ja jos mä katson koiraan, se tulee luo. Tästä pitää kyllä päästä eroon, koska jonkinlainen katseyhteys koiraan on välttämätön. 

Palkkasin pallolla muurin yli, ja sen jälkeen Riesa luki senkin kohdan hyvin. Väänsin sen jälkeen valssia, ja Riesa tuli vähän kehnosti mukaan. Pitää kuulema palkkailla sitä vaan paljon noihin ohjauksiin mukaan tulemisesta. Keppejä ei otettu lainkaan, kun ne on niin kesken.

Sitten saatiinkiin vähän pidempi pätkä onnistumaan, 12-16 hyvin. 17 jälkeen valssi ja takaakierroilla 18 & 19, poispäin käännöllä putkeen. Valssi 20 jälkeen ja siitä putkeen, muurilta kääntyi hyvin mutta sitten mulla loppu kunto... Eli kaksi vikaa meni ohi kun lopetin ohjaamisen jotenkin ihan kokonaan, ei haittaa. Olin kyllä niin kuollut tuon jälkeen etten ikinä, hinkattiin noita kohtia niin paljon, ja huhhu sai vaan pinkoa kokoajan sen minkä kintuista pääsi. 

Loppu antoi ehkä vähän uskoa siihen että edes jotain osataan, mutta pääasiassa treeneistä jäi vaan turhautunut olo. Lotta kyllä kannusti ja kehui Riesaa, siitä tulee kuulema vielä kunnon menijä. Ei vaan paljoa auta kun itse on niin kehno. En ymmärrä miten mä en vaan osaa. Kyllä nää kaikki jutut Demin kanssa menee, mutta Riesan kanssa ei ole toivoakaan. Mulle sanottiin, että pitää vaan tehdä tosi paljon noita ohjausjuttuja ilman koiraa jotta oppii hallitsemaan ne kädet jne.. Siinä vaiheessa teki mieli juosta huutaen ulos, kyllä mä nyt oikeasti kuuden vuoden jälkeen nämä jo pikkuhiljaa hallitsen (toivossa on hyvä elää..). Ei se vaan Riesan kanssa missään näy, joten näytän siltä kuin olisin harrastanut kuusi viikkoa vuosien sijaan. 

Alle sitten jotain muistiinpanoja joihin voidaan palata aina kun tuntuu siltä että homma muka sujuu.
  • Kädet, niiden ei tarvitse käydä koko ajan.. Koiralle paljon selvempi kun liike on rauhallinen koko ajan. 
  • Palkka ohjaukseen mukaan tulemisesta, valssit hankalissa paikoissa varsinkin. Pitää varmasti ottaa tähän ihan kaikki muutkin ohjausjutut niin saadaan niitä vahvistettua vaikka toimiikin ihan ok. Palkka aina siihen suuntaan mihin liike jatkuisi.
  • Välistävedot no tarviiko tätä erikseen eritelläkään.. Treenaa treenaa treenaa. Estevarmuutta sen verran vaan lisää että voin itse irrota ja antaa tilaa jolloin ehdinkin paremmin. Palkka avustajalta.
  • Takaakierrot varmoiksi ilman vahvaa kääntämistä. Kääntökäden (vastakkainen) kunnollinen opettaminen.
  • Selkä suoraksi, tää tuli nyt takasin.. Pari vuotta sitten pääsin siitä eroon, ja nyt se tekee tuloaan. Ei vielä ole yhtä paha kuin ennen, ja täytyy pitää huoli että enää ei kyykistellä.
  • Putkijarrustukset, ei tullut tällä radalla esille, mutta suora putki muistutti silti siitä että nekin voisi olla ihan kätevät. 
  • Putken jälkeinen elämä, kenties jonkinnäköistä targettia esteiden taakse tms..? Tätä on hirmu vaikea lähteä työstämään, kun koira toimii tosi erilailla riippuen vähän päivästä jne.
Turhauttaa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin, eikä ylöspäin mennä ilman suunnitelmallista ja raakaa treeniä.

Riesaan olen kuitenkin tyytyväinen, se ei hyytynyt mun lukuisista mokista huolimatta, ja jaksoi loppuun asti hyvällä vireellä vaikkei ikinä olla näin pitkäkestoista treeniä tehty.

9. maaliskuuta 2011

pikaharppauksella kesään

Riesa oli taas maanantaina ihan huippu reeneissä. Jokainen lukija kohta kyllästyy tähän mun ainaiseen ipanan kehumiseen, mutta kun se on vaan niiin makee!
Eihän se tietenkään huippuja nollaratoja treeneissä vedä, vaan kokoajan tulee vastaan juttuja joita ei olla ikinä tehtykkään, eikä ne aina onnistu ykkösellä, mutta yleisfiilis radalla on kokoajan aivan mahtava! Kunhan saadaan kepit ja rengas kuntoon, niin Riesa olisi aikalailla kisavalmis. Kisaikäinen se ei ole vielä pitkään aikaan, ja meillä on hyvin aikaa opetella kaikkia tarpeelliset ja tarpeettomat asiat.
Maanantaina rata oli tosiaan tämä, esteiden paikat/kulmat ei kaikki vastannet piirrustusta, mutta pääasiassa tommonen. Alun otin kutsuna kolmosen vierestä (hypyt olivat niin ettei voinut ottaa suoraan kolmosen takaa), liikuin ja valssasin ennen keppejä. Toimi hyvin, varsinkin nyt kun ipana ei tosiaan ole itsenäinen pujottelija.
Putkeen haki ok, hyppy oli aikalailla suoremmassa ja "alempana". Sitä ei meinattu saada millään onnistumaan. Oma moka, kun oli muka niin kiire jatkamaan, vaikka olisi pitänyt vain odotella sen verran että saa hypyn kunnolla näytettyä.

12 hypyllä oli myös hieman ongelmia, varmasti totuttua korkeampi rima (medirima), sekä hieman "puun takaa" tullut hyppy vaikuttivat. Saatiin onnistumaan kun suoristin kunnolla. Loppuun hyvin.

 Toko alkaa pikkuhiljaa hajoilla käsiin, oma vika varmaan jälleen kerran. Mulla on vähän tapana kangistua kaavoihin ja tehdä liian yksipuolista treeniä.. Nyt olenkin sitten pistänyt kaiken mielikuvituksen peliin, ja luulen että homma alkaa taas rullaamaan.

Uutena asiana ollaan opeteltu metskua, naksun avulla likka hiffasi asian melko nopeasti, vaikka metalli ei pysykkään suussa kovin kauaa. Selvästi vähän inhottava suussa, mutta eiköhän Riesa pian totu.

Tavallinen puunouto pitäisi kyllä ensin saada mallilleen, ennen kuin rupean metskua enempää kasaamaan. Luulen että lähdetään liikkeelle ihan vain pitotreenistä, koska ote on melko hatara. Mietin myös eteentulon opettamista, onhan koiran helpompi tulla eteen istumaan, kuin kierähtää sivulle kapula suussa.

Huhtikuun tokokeeseen ollaan silti kovasti tähtäämässä, toivottavasti saadaan pakka kasaan ennen sitä!

Ulkoasu vaihtui vähän ööh.. kesäisempään, saisi tämä talvi oikeasti nyt pikkuhiljaa väistyä niin ulkoasukin sopisi vuodenaikaan.

5. maaliskuuta 2011

selkärankaa

Hienosti taas luen ruotsin uusintaan, hehee. Muttamutta, Riesa on varsin ahkerasta touhuillut parina viime päivänä. Demikin on jonkin verran tokoillut. Tuntuu että mummo jää väistämättä sivuun blogin kirjoituksissa, en yksinkertaisesti jaksa vaivata päätäni sen treenien analysoimiseen. Pääasia että mummolla ja mulla on kivaa, vaikkei niin tyylipuhtaasti menisikään.

Torstaina käytiin koirakylpylällä uittamassa koiria. Mukana Jenni & Edi, Sanna & vesiläiset sekä Laura & Vatanen.
Riesahan ei ole juuri uinut, joten sai aloittaa uittajan kanssa. Uskomatonta millaiset kierrokset ipana nosti uimisesta. Ensialkuun koko touhusta ei meinannu tulla mitään, Riesa vain pomppi vedessä (pelastusliivien avulla pysyi pinnalla), eikä edes yrittänyt uida. Nopeasti se kuitenkin tottui veteen, joten otettiin pelastusliivit pois. Uittajan kanssa jatkettiin vielä, koska Riesa tarvitsi vielä tukea. "Hieman" soti omia ajatuksia vastaan heitellä koiralle lelua veteen, ja sitten se kävi matkalla vaihtamassa lelua parempaan. Err, ehkä ajattelen liikaa.

Loppua kohden Riesan uintityyli muuttui kokoajan paremmaksi, ja itseluottamuskin kasvoi sen verran että uskalsi lähteä ilman uittajan tukea. Hyvä homma, kyllä siitä vielä vesipeto saadaan. Puolituntia oli oikein hyvä aika porskutella, Riesa ainakin oli vuoron loputtua ihan sippi. 

Tänään oltiin reippaita ja lähdettiin heti aamusta tolloporukalla treenaamaan ja lenkkeilemään. Mukana jälleen Jenni & Edi sekä Heli & Donna.
Riesa on ollut Edin ja Donnan kanssa paljon tekemisssä, ja varsinkin Edi on Riesan suuri idoli. Osasin siis odottaa jonkinnäköisiä keskittymisongelmia, mutta en nyt ihan näin alisuorittamista....

Aloitettiin paikkamakuulla, 3min. Jälkikäteen ajateltuna Risalla oli vähän liikaa kierroksia ja muutenkin virittely oli puutteellista. Riesa siis nousi heti alussa, kävin palauttamassa maahan. Loppuajan makasi hienosti.
Seuruu oli aluksi ihan kamalaa, mutta parani loppua kohden. Remmiseuruuta pitää tehdä paljon enemmän, yleensä treenaan vapaana ja Riesa ei käsitä ollenkaan että herranjumala REMMISSÄ tehtäisiin jotain.

Seisomisessa vaikutti ihan siltä ettei Riesa edes kuullut käskyä.... Kun lisäsin hieman volyymia, jäi Riesa hienosti paikalleen. Mutta sitten koiran luo palatessa R väisti? Siis mitä helv, mä en kestä. Saatiin onnistumisia loppuun kuitenkin, eli ilmeisesti koko liike ei ole vielä menetetty.

Hypyssä oli myös melkoisia ongelmia, mitä tää nyt on... Ensin ei meinannut mennä yli lainkaan, ja sen jälkeen väisti taas palatessa. Tätä ei ole harrastanut ikinä joten olen melkoisen hämmentynyt tälläisestä toiminnasta.
Muutenkin ennakoi lähes aina seisomisen perusasennossa, vaikka yleensä treenatessa sanon itse "käsky" ja vapautan ilman perusasentoon ottamista.
Onneksi sentään luoksetulo oli oikein hieno (ei ennakoinut!) sekä maahanmeno moitteeton. Ihme pelleilyä kyllä, toivon että tämä ei tullut jäädäkseen.. Ensi torstaille on jo seuraavat treenit sovittu, silloin olisi syytä mennä hieman paremmin.

Lopuksi käytiin vielä pitkä lenkki aurinkoisessa metsässä, tollot sai juosta keskenään ja pikkukoira olikin kotona kohtalaisen väsynyt.

3. maaliskuuta 2011

Priimatavaraa

Mun piti laittaa tähän sellainen hieno print screen koiranetistä, mutta tulokset ei näy siellä vielä! Joten piti sitten heittää tähän onneton print screen lausunnosta.
MUTTA aivan mahtavaa, mun pieni kasvuvammainen kääpiöni, joka on koko elämänsä remunnut enemmän tai vähemmän terveellisesti, on terve!

Ennen kuvia rupesi itseä jo hirvittämään, koska Riesasta jäi tosiaan niiin pieni (41cm) enkä ole suuremmin rajoittanut sen liikuntaa tai kiipeilyä lumikunoksilla tms. Ihan mahtijuttu kuitenkin, nyt voidaan huoletta harrastaa!

2. maaliskuuta 2011

en silti ehdi jarruttaa

Hiihtolomaviikko meni myös harrastusten osalta taukoillessa, mutta pieni tauko tekee joskus hyvää. Sunnuntaina kuitenkin aktivoiduttiin, ja kaivettiin pitkästä aikaa vaakku pakkasesta. Mitään kummoista treeniä ei lumikinosten keskellä voi kuvitella tekevänsä, mutta pientä mieleenpalauttelua voi tuollakin harrastaa.
Vaakku nousi hyvin, ja tuli käteen asti joten ei ongelmia.
Maanantaina liideltiin ylläolevaa rataa pätkittynä, rengas oli vaihdettu pöydäksi ja 5 oli tavallinen hyppy.
Alku rullasi hyvin, mutta seisaputkelta Riesa tuli aina jotenkin mun mukaan eikä hakenut kunnolla. Mitkään haltuunotot ennen putkea, tai ylipäätään selkeästi näyttäminen ei tuntunut auttavan, kunnes Riesa jotenkin vain keksi sen putken. Jälkikäteen mietin, että ehkä oma ajatus oli liikaa koirassa, eikä seuraavassa esteessä jonka vuoksi tein sitten jotain pientä ja huomaamatonta minkä Riesa (liiankin) ohjaajaherkkänä koirana luki.

Kepit sujuvat toiselta puolelta jo varsin mallikkaasti, apukättä täytyy pitää vierellä mutta ei juuri muuta. Ysiputkeen haki toki hyvin, ei edes yrittänyt aalle vaikka kontaktihullu onkin. Kymppihypylle haki myös aivan tajuttoman makeesti vaikka itse olinkin vähän jäljessä. A ok, pöydälle Riesa myös hakee hirveän hyvin, vaikkei sitä juuri olla treenattukkaan. Toki se joskus koittaa tarjota siinä 2on2off, ehh...
Pitäisi ehkä ulkoiluttaa kameraa useammin, niin ei tarvitsisi käyttää pentukuvia..
Pöydältä lähetin 13 ja 14 hypyille, ja menin vastaan keppein alkuun niin päin että pääsen siitä suoraan heittämään putkeen. Näin päin kepit on Riesalle selvästi hankalampi, reeniä siis.

18 hyppy ei ollut aivan putken edessä, vaan enemmän hyppyyn 13 päin. Putkelta piti kuitenkin pinkoa sen minkä jaloista pääsi, ja ipana haki hirveän hienosti. Kokeiltiin tähän myös niin että leikkasin 18 takana, ja se sujui ehkä paremmin.
20 pakkovalssilla ja siitä loppuun hyvin. Kerran Riesa kuitenkin tippui puomilta putken päälle, err.. Otettiin puomi uusiksi ja lopettiin siihen, vaikkei R näyttänyt koko putoamista edes huomanneen.